Lue keskustelun säännöt.
Pukeudutaanko teillä kotona kunnon vaatteisiin?
Olen jotenkin tämän koronavuoden aikana havahtunut siihen, että minä ja mies ollaan kotona aina ihan kammottavissa vaatteissa. Kun tulen ihmisten ilmoilta kotiin, viskaan välittömästi asialliset vaatteet hiiteen ja vaihdan vanuttuneisiin sortseihin ja t-paitaan ja hengailen kotona avojaloin ja ilman rintsikoita ja tukka jollain epämääräisellä tötteröllä, kunhan on vain pois silmiltä. Mies niin ikään käyttää vanhoja nuhjuuntuneita verkkareita ja kollaripaitoja. En nyt edes tarkoita mitään söpöjä siistejä oloasuja vaan välillä oikeastikin aika karseita kauhtanoita. Juuri eilen jotenkin havahduin vilkaisemaan meitä molempia ja aloin nauraa kun retkotettiin tamineissamme katselemassa telkkaria kuin mitkäkin kaksi puliveivaria. Jos joku yllättäen koputtaisi ovelle, menisi varmaan puoli tuntia että saisin itseni harottua sellaiseen järjestykseen, että kehtaisi avata oven. Tänäänkin on tullut tehtyä koko päivä etätöitä miehen telttamaisen isossa t-paidassa :D
Uskokaa tai älkää, emme ole mitään hampuuseja, vaan kodin ulkopuolella itse asiassa varsin huoliteltuja ja tykätään molemmat pukeutua hyvin ja laadukkaisiin vaatteisiin.
Puetaanko teidän perheessä joka päivä kunnon vaatteet päälle? Olen joskus yrittänyt lanseerata meillekin sellaista kulttuuria, mutta tuntuu todella epämukavalta yrittää rentoutua sohvalla ihka oikeissa housuissa. Saumat kiristää ja puristaa ja vaatteet "tuntuu" päällä ihan liikaa. Yleensä luovutan nopeasti ja vapauden tunne onkin suunnaton kun saan kiskaista päälleni rumimman ja mukavimman kaapuni.
Ja ennen kuin joku ehtii paikalle marmattamaan, niin täsmennän vielä että mikään eksistentiaalinen kriisi tässä ei ole kyseessä vaan ihan huumorilla mietin asiaa :D
Kommentit (702)
Mulla on kotonakin usein ihan sama paita, mitä laittaisin toimistolle töihin. Yleensä jokin lämmin fleese. En tarvitse mitään ylisiistiä jakkua, sellaisen kanssa palelisin. Pääasia että on lämmintä ja mukavaa. Housut sen sijaan ovat lötköt verkkarit. Töihin laittaisin jotain muuta, joka valitettavasti kiristää usein enemmän. Kotona voi olla villasukilla. Töissä jätän mielelläni kengät jalkaan ainakin talvisin, koska sisäkengillä ei tahdo tarjeta. Kotona voi välillä laittaa sellaiset isot tohvelitkin jalkaan. Yhdellä työkaverillani oli sellaiset töissä, kun oli omassa huoneessa eikä hänen tarvinnut olla asiakaspalvelun puolella. Minä en niitä isoja karvatohveleita kehtaisi töissä pitää. ;-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aiemmin koiria joten niiden karvoituksen vuoksi tuli tavaksi pitää kotona kotivaatteita ja kodin ulkopuolella sitten siistit vaatteet päällä. Koirien kans oli ulkoiluvaatteita joka säähän. Tapa on jäänyt päälle vaikkei koiria enää olekaan. Itse viihdyn kotona mukavissa väljissä mekoissa ja pitkissä villasukissa ilman alusvaatteita. Jos on kylmä puen siihen päälle vielä pitkän veluuritakin. Jumppaan kotona pelkissä treeniliiveissä ja pikkareissa. Miehellä on collegevaatteet kotona ja hänkin jumppaa pikkushortseissa. Eipä tule turhaa pyykkiä ja työ/kaupunkivaatteet kestää pidempään siisteinä.
Minä pukeudun etätöissäkin silitettyyn kauluspaitaan vaikkei koko päivänä olisi webkamera palsuja. Minä heitän kulahtaneet vaatteet aina roskiin ja jos joskus haluan käyttää rentoja, ovat nekin aina laatumerkkejä. Tunnen oloni hyväksi ja rennoksi pukeutuneena asiallisesti. Harrastuksissa sitten niissä vaadittava varustus.
M40
Ennen pandemiaa vaihdoin kotiin tullessa toimistovaatteet (jakkupuku, mekko, housupuku) kotivaatteisiin (neule ja farkut tai neulemekko talvella, mekko tai pusero& kesähousut kesällä). Nyt on päivisin nämä kotivaatteet päällä, pesen hiukset ja meikkaan päivittäin arkena. Urheiluvaatteet urheillessa. Mulla ei ole esim. leggareita eikä rönttävaatteita, koska en tee remppa- enkä ulkohommia. Yhtään huonoksi menneet laitan pois.
Yksi pandemian tuoma poikkeus: hankin pari merinovillaista oloasua etätyöasuiksi, ovat oikein tyylikkäät ja mukavat. Hauska huomata, miten paljon on eri tyylejä ja tapoja, minäkään en ole ihan nuori mikä ehkä vaikuttaa.
Lapsuudenkodissa piti aina vaihtaa nuhjuuntuneet "kotivaatteet" ja sain ihan oikeasti huutaa kurkku suorana ennen kun äiti ymmärsi että tykkään pitää rintsikoita enkä ota niitä pois kotona. Jäi traumat. Aikuisena sitten pidän kotona mukavia vaatteita, mutta sellaisia, että ei tarvitse hävetä jos joku tulee kutsumatta kylään. Yleensä talvella collegehousut, T-paita ja viltti harteilla / ohut huppari. Kesällä useimmiten löysä ja ohut mekko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kotona kuuluu pukeutua parhaimpiinsa. Eikö niin tee kaikki? Olen 50-luvun ihminen, ja jo silloin oli kotiäiditkin huoliteltuja korkokenkineen ja siisteine mekkoineen. Kotimekko puettiin kun siivottiin.
Aamutossujen on oltava korolliset, helposti jalkaan työnnettävät, ja ihana tupsupallo koristeena.
Kun mies tulee kotiin puku päällä luonnollisesti, on rouva vastassa meikattuna ja kauniissa kampauksessaan, lapset ovat myös puhtaita ja siististi puettuja silloin, kun mennään yhteiseen pöytään.
Ei siitä mitään tulisi, jos kotona antaisi periksi ja ns. lössähtäisi sohvalle jossain löysässä asussa.
Pokka pitää. Rouva ämpäri. Tää oli hyvä👍
Meillä on kotona aina "rentoiluvaatteet", eli mahdollisimman mukavat oloasut ym. Mutta nekin ovat kyllä sitten ehjät ja puhtaat, missään rikkinäisissä rytkyissä en tykkää kotonakaan olla. Sen sijaan haluan, että kotona ollessa olo on mahdollisimman rento, mukava ja miellyttävä. Mun mielestä on oikeasti jopa luksusta etenkin näin talvella, kun saa pukea vaikka ihanan yli-ison pörröhupparin, pehmeät collegehousut, pyjamahousut tai "venyy ja paukkuu"-mallia olevat lämpölegginssit, vetää jalkaan pehmeät villasukat ja istua sitten vaikka lukemaan hyvää kirjaa tai katsomaan sarjaa. Ai että rakastan.
Mitään hienoja edustusvaatteita ei siis tosiaankaan kotona käytetä, niihin tykkään kyllä sitten pukeutua kun lähden kaupungille tai töihin tms. Rikkinäiset ja kauhtuneet vanhat "rönttävaatteet" on kaikenlaiseen sellaiseen touhuun, missä vaatteet menee likaiseksi enkä halua hyviä kotivaatteitanikaan käyttää. Eli esim. puutarhatyöt, likaiset siivoushommat, hiusten värjäys (värjään hennalla, joka sotkee aika lailla kun sitä levittää).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan puetaan vaatteet päälle. Joka päivä.
Olemme molemmat huoliteltuja, puolisoni ja minä ja kun astun ovesta ulos niin olen aina tyylikäs. Kotona puen pyjamahousut ja topin päälle heti kun saavun töistä ym. kotiin. Omistan kyllä kivoja, uusia verkkareita mutta ne pehmeimmät housut on yleensä aina päällä. Joten joo räsypekalta näytän kotona, ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina kotona ne vanhimmat ja hirveimmät kollarit tai leggarit ja joku kauhtunut paita.
Miksi ihmeessä olisi paremmat vaatteet kun asutaan maalla ja ollaan ulkona ja eläinten kanssa tuntikausia.
Pukeudutaan kotona rennosti mutta siististi. Itellä Addun legginsit ja joku t-paita ja miehellä collarit ja t-paita. Itselläni on myös tapana joka päivä meikata kevyesti vaikka vain oltaisi kotona. Ja juurikin sen takia että tiedän kuinka helposti repsahtaa siihen tukka pystyssä risoissa vaatteissa ilman suihkua- moodiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kuljen kyllä kotona välillä ihan missä sattuu vaatteissa. Mies nauroi minun etätyöasulle yksi päivä, kun jalassa oli punaiset fleecehousut (semmoiset välikerrastoksi tarkoitetut), pitkät villasukat, eripariset hotellin tohvelit, nyppyinen villpaita johon oli pudonnut hammastahnaa ja pitkä neuletakki. Tukka tietty sotkunutturalla. Myös ruudulliset pyjamahousut on aika perus vaate, polvista reikäinen merinokerrasto myös (tosin sen päällä on yleensä jotkut collarit). Olen minäkin joskus ostanut nätimpiä kotivaatteita, collareita ja huppareita, mutta ne on päässeet jo kulumaan. Nykyään ajattelen, että on ekoteko käyttää ne nyppyyntyneet neuleet ym. loppuun kotona. Julkisille paikoille sitten vaihtaa siistimmät. Kesäisin tulee pukeuduttua kotonakin paremmin, mutta näin talviaikaan kun ulos mennessä pitää kuitenkin heittää jalkaan ulkohousut ja takki niin ihan sama mitä siellä alla on.
Ja juu, lapsetkin saa käyttää kotona vähän rispaantuneita tai ikitahraisia vaatteita. Vaatteet kyllä pestään eikä ne haise tai tunnu likaiselle, mutta aina kaikki tahrat ei lähde pesusta. Turhuutta olisi heittää semmoisia pois, ja säästyy ne paremmat vaatteet sitten siistimmässä kunnossa. Tottakai oikeasti rikkinäiset heitetään pois, ainakin jos ei voi korjata.
Minulla on kotivaatteina vähän mitä sattuu. On ihan siistejä vaatteita, esim vähän nyppyyntynyt neule tai ihan laadukas huppari ja istuvat mustat collarit/legginsit. Näissä kehtaa mennä vaikka kauppaankin. Mutta sitten joskus on kyllä aika paljon kauhtuneempaakin vaatetta, vähän mitä sattuu sieltä kaapista käteen. Etäpäivinä on yleensä ne kauheimmat, kun ei ole menossa mihinkään eikä kukaan ole tulossa käymään, vapaapäivinä vähän siistimpää kun usein tulee käväistyä sitten kaupassa tai jossain tai tulee joku kylään. Periaate on kuitenkin, että vaatteet käytetään loppuun, kotivaatteeksi siirtyy semmoiset jotka ei minusta ole riittävän siistejä enää toimistoon (just vaikka ne nypyt tai pieni ikitahra tai värin haalistumimen), mutta kelpaavat aivan hyvin kotiin, kaverin luona käväisyyn, kauppaan, lasten hakuun päiväkodista. Sitten kun ne menee ihan huonoiksi (tässä menee kauan), ne siirtyy rönttäkäyttöön tai roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostan itseäni sen verran, että ansaitsen ehjät ja siistit vaatteet. Pukisitko lapsesi rikkinäisiin vaatteisiin? Jos et, niin miksi puet itsesi sellaisiin?
Olen samaa mieltä, että itselle tulee parempi olo kun on siistit ja kivan näköiset vaatteet päällä. Toki kotivaatteet ovat rentoja ja mukavia päällä, mutta eivät kuitenkaan mitään kulahtaneita rytkyjä.
Meillä on kyllä koko perhe samalla puliveivarilinjalla, jokainen vaihtaa mukaviin, kuluneisiin kotivaatteisiin heti kotiin tultua. Nuorimmainen vielä vuosi sitten hillui mieluiten pelkissä alusboksereissa, nykyään esim. pyjamassa. Miehellä kotipaitojen kainaloissa niin isot reiät, että kävis pääntiestä 😃 Itselläni useimmiten leggingsit ja joku kaapu, tunika, mekko tai muu telttamainen yläosa, joskus muut lökövaatteet, joskus jopa vanhat maalitahraiset remppavaatteet.
Miks ihmeessä ja ketä varten kotonakin pitäis pönöttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan itseäni sen verran, että ansaitsen ehjät ja siistit vaatteet. Pukisitko lapsesi rikkinäisiin vaatteisiin? Jos et, niin miksi puet itsesi sellaisiin?
Olen samaa mieltä, että itselle tulee parempi olo kun on siistit ja kivan näköiset vaatteet päällä. Toki kotivaatteet ovat rentoja ja mukavia päällä, mutta eivät kuitenkaan mitään kulahtaneita rytkyjä.
Ei minulle tule. Parempi olo tulee kun saa laittaa mahdollisimman mukavat vaatteet päälle, ulkonäöstä viis. Saan pukeutua siististi ihan riittävästi muualla.
Luin pari eka riviä, mutta miksi ne vaatteet pitää olla nuhjaantuneita? Mulla ainakin on ihan mukavat ja siistit kotivaatteet. Työvaatteita ei ole, kun teen etätöitä, mutta kokouksissa kotivaatteet menee ihan hyvin.
En ymmärrä miksi pitäisi tuhlata rahaa ja luonnonvaroja ostamalla erikseen jotain "kauniita kotivaatteita" kun voi aivan hyvin kulkea niissä vanhoissa ja kuluneissa kunnes ne reikiintyy liikaa. Mitään nyrkin mentäviä reikiä ei meidän vaatteissa ole, semmoiset heitetään pois, mutta esim rispaantuneet hihansuut ja pienet ikitahrat ei haittaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan itseäni sen verran, että ansaitsen ehjät ja siistit vaatteet. Pukisitko lapsesi rikkinäisiin vaatteisiin? Jos et, niin miksi puet itsesi sellaisiin?
Olen samaa mieltä, että itselle tulee parempi olo kun on siistit ja kivan näköiset vaatteet päällä. Toki kotivaatteet ovat rentoja ja mukavia päällä, mutta eivät kuitenkaan mitään kulahtaneita rytkyjä.
Ei minulle tule. Parempi olo tulee kun saa laittaa mahdollisimman mukavat vaatteet päälle, ulkonäöstä viis. Saan pukeutua siististi ihan riittävästi muualla.
Sulla ei siis ole ikinä ollut mukavia, mutta kuitenkin siistejä vaatteita? Ei kai mukavuus tarkoita, että on nuhjuista?
Ihana aloitus. Tunnistan itseni ja mieheni. Vaihdan kotiintullessa kotivaatteet. Ei mitään puristavaa tai pientä, vaan sellaisia missä voi röhnöttää miten päin vain eikä mistään paina. Miehellä sama juttu. Meillä on myös kotieläimiä, joten harvoin ollaan kotona parhaat päällä. Villasukat kruunaavat mukavuuden. Teamsissa minä olen se, josta näkyy siistit vaatteet yläosassa ja kuvan ulottumattomissa on ne pieruverkkarit villasukkineen. Töissä pidän yleensä jakkupukua tai housupukua, mutta etäpalaveriin en ole jakkuja sitten tämän ruton alkuaikojen enää laittanut. On tullut sellainen tuntuma, että myös jatkossa painaa pukeutumisessa eniten mukavuus. Läsnätöissäkin olen ruvennut käyttämään neulemekkoja ilman jakkua.