Lue keskustelun säännöt.
Pukeudutaanko teillä kotona kunnon vaatteisiin?
Olen jotenkin tämän koronavuoden aikana havahtunut siihen, että minä ja mies ollaan kotona aina ihan kammottavissa vaatteissa. Kun tulen ihmisten ilmoilta kotiin, viskaan välittömästi asialliset vaatteet hiiteen ja vaihdan vanuttuneisiin sortseihin ja t-paitaan ja hengailen kotona avojaloin ja ilman rintsikoita ja tukka jollain epämääräisellä tötteröllä, kunhan on vain pois silmiltä. Mies niin ikään käyttää vanhoja nuhjuuntuneita verkkareita ja kollaripaitoja. En nyt edes tarkoita mitään söpöjä siistejä oloasuja vaan välillä oikeastikin aika karseita kauhtanoita. Juuri eilen jotenkin havahduin vilkaisemaan meitä molempia ja aloin nauraa kun retkotettiin tamineissamme katselemassa telkkaria kuin mitkäkin kaksi puliveivaria. Jos joku yllättäen koputtaisi ovelle, menisi varmaan puoli tuntia että saisin itseni harottua sellaiseen järjestykseen, että kehtaisi avata oven. Tänäänkin on tullut tehtyä koko päivä etätöitä miehen telttamaisen isossa t-paidassa :D
Uskokaa tai älkää, emme ole mitään hampuuseja, vaan kodin ulkopuolella itse asiassa varsin huoliteltuja ja tykätään molemmat pukeutua hyvin ja laadukkaisiin vaatteisiin.
Puetaanko teidän perheessä joka päivä kunnon vaatteet päälle? Olen joskus yrittänyt lanseerata meillekin sellaista kulttuuria, mutta tuntuu todella epämukavalta yrittää rentoutua sohvalla ihka oikeissa housuissa. Saumat kiristää ja puristaa ja vaatteet "tuntuu" päällä ihan liikaa. Yleensä luovutan nopeasti ja vapauden tunne onkin suunnaton kun saan kiskaista päälleni rumimman ja mukavimman kaapuni.
Ja ennen kuin joku ehtii paikalle marmattamaan, niin täsmennän vielä että mikään eksistentiaalinen kriisi tässä ei ole kyseessä vaan ihan huumorilla mietin asiaa :D
Kommentit (702)
Täällä moni äimistelee, että miksi niiden kotivaatteiden pitää olla nuhjaantuneita. No siksi, kun ne ovat vuosien käytössä kuluneet ihanan pehmeiksi ja venähtäneet vartalon muotoon. Sellaista mukavuutta ei voi kaupasta ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on näin tärkeä ketju kaivettu esille vuoden takaa... mikä pointti?
Mikä sitten olisi sinusta hyväksyttävä keskusteluaihe vauvapalstan korkeisiin kriteereihin? Kiva vaan kun on tällaisia hauskoja ja samaistuttavia ketjuja ainaisen riitelyn, koronan, Venäjän ja kilttimiesten kitinän sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta tuossa voisi jo kysyä, että miksi käytät epämukavia vaatteita julkisesti? Ketä varten laittaudut?
En tiedä mistä tämä johtuu, mutta julkisilla paikoilla en koskaan koe oloani epämukavaksi kivoissa vaatteissani. Kiinnitän siis kyllä edustavissakin vaatteissa huomiota siihen, että ovat mukavia päällä, istuvia ja luonnonmateriaaleista tehtyjä. Kotona en vain jotenkin siedä sitä saumojen tuntua lainkaan. Voi johtua siitäkin, että julkisilla paikoilla nyt yleensäkin oleillaan ryhdikkäämmin, seistään, kävellään ja istutaan, kun taas kotona on kiva retkotella pitkin sohvia ja sänkyjä.
Olen aina tykännyt laittautua rientoihin ja menoihin, en osaa sen kummemmin filosofoida, että miksi. Tämmönen mä vaan oon!
Ap
Julkisilla paikoilla ne rönttövaatteet, oli ne nyt miten mukavia tahansa, tuntuvat hyvin epämukavilta. Näin se vaan menee.
Hyacinthia ei koskaan näe yöpuvuissa muualla kuin sängyssä. Ottakaas rouvat oppia.
Ei pueta joka päivä kunnon vaatteita päälle. Pitäis ensin ottaa vaattet pois, ennen kuin vois pukea. Nyt alkoi kolmas vuosi samoissa kunnon vatteissa, kertaakaan ei ole tarvinnut ottaa pois päältä ja pukea uudestaan sen jälkeen, kun reilut kaks vuotta sitten puki namä kunnon vaatteet päälle. Tilattiin ne postimyynnistä, kotiinkuljetus ihan perille asti. Päätettiin kerralla lopetta nudistihommat, eikä ole kaduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ihmetellyt, miksi kotiin palattua pitäisi vaihtaa päälle joku mukamas mukava "oloasu". Töissä pidän pikkutakkia ja housuja, niin myös kotona. Se on minun oloasuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole rääsyissä kotona. Eikö sellaisesta resupekka-asusta tule jo kurja olo?
Itsestänikin vaikuttaa siltä, että monet vaipuvat jonkinlaiseen regressioon päästyään töistä kotiin. Makaavatkin varmaan sikiöasennossa sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole rääsyissä kotona. Eikö sellaisesta resupekka-asusta tule jo kurja olo?
Itsestänikin vaikuttaa siltä, että monet vaipuvat jonkinlaiseen regressioon päästyään töistä kotiin. Makaavatkin varmaan sikiöasennossa sohvalla.
Kotona ollessani minä hoidan puutarhaa, teen käsitöitä, luen ja jumppaan, leikin lasten kanssa ja laitan herkullisia ruokia. Tämä kaikki rumissa ja mukavissa kotivaatteissa.
Ihmeen monelle täällä tuntuu olevan jotenkin hirveän vaikea hyväksyä sitä että ventovieraat voivat pukeutua lurpattaviin kotivaatteisiin tuntematta oloaan kurjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole rääsyissä kotona. Eikö sellaisesta resupekka-asusta tule jo kurja olo?
Itsestänikin vaikuttaa siltä, että monet vaipuvat jonkinlaiseen regressioon päästyään töistä kotiin. Makaavatkin varmaan sikiöasennossa sohvalla.
Kun on itsensä kanssa sinut ja prioriteettijärjestys kohdallaan, sitä voi kotioloissa verhoutua vaikka minkälaisiin riekaleisiin ja silti olla aivan onnellinen.
Kyllä meillä joka päivä puetaan kunnon vaatteet, sillä lähdetään töihin ja kouluihin päiväksi. Onneksi en kuitenkaan työskentele missään jakkupuku-sukkahousupaikassa, vaan vaatteeni voivat olla kohtuurennot töissäkin. Kuitenkin ihan huoliteltuina mennään työpaikoille. Kotona sitten olen yleensä verkkareissa tai hameessa, ja t-paidassa. Mutta sillätavoin siisteissä, ettei tarvitse hävetä, jos joku ovelle ilmaantuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kaksi vuotta etätöitä takana. Meillä ei ole palavereita, joissa olisi pitänyt olla kamera päällä, joten ensimmäisen 1.5v vedin tyylillä: laitoin illalla suihkun jälkeen kollarit, topin, hupparin ja sukat ja vihdoin ne treenivaatteisiin seuraavana päivänä työpäivän jälkeen. Treenin ja suihkun jälkeen taas sama setti päälle(toki kesällä vähän vähemmän, mutta samalla tyylillä). Syksyllä tuli sellainen olo, että pitää vähän ryhdistäytyä. Ostin muutamat nätit, mutta mukavat neulehousut ja pidän näiden kanssa työpäivän aikana jotain neuletta/neuletakkia. Jotenkin ryhdikkääämpi olo. Jos kesällä ollaan vielä etätöissä, pitää ostaa sopivia kotityövaatteita.
Mies käy kodin ulkopuolella töissä, jossa on tiukka pukukoodi. Vaihtaa kollarit ja hupparin heti päälle, kun tulee kotiin. Ne on kuitenkin ihan siistit ja niillä voi mennä esim. kauppaan yms. Esiteini taas elää 24/7 kollareissa ja hupparissa. En tiedä onko muotia vai vain ottanut minusta vaikutteita.
Kotona olen aina kotivaatteissa, millä en julkisilla paikoilla ikinä olisi. Ne on ihanat päällä., löysät ja ei niin kauniit. En myöskään meikkaa enkä laita hiuksia jos olen vain kotona.
Puhtaus on kyllä aina samaa tasoa muuten, mutta hiukset voi olla pesemättäkin usean päivän jos oon vaan kotona. Eli hampaat harjaan kaksi -kolme kertaa päivässä ja suihku kaulasta alaspäin kerran päivään , ainakin pesen ”tuoksuvat paikat ”väh kerran päivään kotihiirenäkin
Kun meen ihmisten ilmoille , olen aina meikattu ja laitettu ja pyrin pukeutumaan omaan tyyliin ja siististi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein kaksi vuotta etätöitä takana. Meillä ei ole palavereita, joissa olisi pitänyt olla kamera päällä, joten ensimmäisen 1.5v vedin tyylillä: laitoin illalla suihkun jälkeen kollarit, topin, hupparin ja sukat ja vihdoin ne treenivaatteisiin seuraavana päivänä työpäivän jälkeen. Treenin ja suihkun jälkeen taas sama setti päälle(toki kesällä vähän vähemmän, mutta samalla tyylillä). Syksyllä tuli sellainen olo, että pitää vähän ryhdistäytyä. Ostin muutamat nätit, mutta mukavat neulehousut ja pidän näiden kanssa työpäivän aikana jotain neuletta/neuletakkia. Jotenkin ryhdikkääämpi olo. Jos kesällä ollaan vielä etätöissä, pitää ostaa sopivia kotityövaatteita.
Mies käy kodin ulkopuolella töissä, jossa on tiukka pukukoodi. Vaihtaa kollarit ja hupparin heti päälle, kun tulee kotiin. Ne on kuitenkin ihan siistit ja niillä voi mennä esim. kauppaan yms. Esiteini taas elää 24/7 kollareissa ja hupparissa. En tiedä onko muotia vai vain ottanut minusta vaikutteita.
Mikä ihme on "kollari"?
Itseäni häiritsee rikkinäiset tai liian kulahtaneet vaatteet, vaikka olisinkin yksin kotosalla. Rikkinäisyys tekee vaatteesta usein myös epämukavan. Itse pukeudun kotona talvella collegehousuihin ja johonkin ohueen pitkähihaiseen paitaan (ja sukat), kesällä collegesortsit ja t-paita, ei sukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kotona kuuluu pukeutua parhaimpiinsa. Eikö niin tee kaikki? Olen 50-luvun ihminen, ja jo silloin oli kotiäiditkin huoliteltuja korkokenkineen ja siisteine mekkoineen. Kotimekko puettiin kun siivottiin.
Aamutossujen on oltava korolliset, helposti jalkaan työnnettävät, ja ihana tupsupallo koristeena.
Kun mies tulee kotiin puku päällä luonnollisesti, on rouva vastassa meikattuna ja kauniissa kampauksessaan, lapset ovat myös puhtaita ja siististi puettuja silloin, kun mennään yhteiseen pöytään.
Ei siitä mitään tulisi, jos kotona antaisi periksi ja ns. lössähtäisi sohvalle jossain löysässä asussa.
Kotiäidit olivat jotain muuta kuin nyt, ovat usein ylipainoisia tankkeja, joilta ei korkokengissä kävely suju
Onneksi on menty eteenpäin tässä asiassa, hyvä niin. Joka ei tämmöisestä tykkää, voi mennä maahan jossa naisen asema on edelleen niinkuin meillä 50-luvulla tai huonompi.
Minulla on kotona aina mukavat, rennot vaatteet päällä ja kotiin tultuani vaihdan ensi töikseni farkut mukavampiin housuihin ja vedän villasukat jalkaan, jos ei ole kesä. Tykkään kuitenkin, että myös kotivaatteet on nättejä, ja olen ostanut vuosien varrella aika paljon vaatteita siihen tarkoitukseen: fleecepaitoja, pörröpaitoja, collegeja, collegehousuja, veluuriasuja, leggareita.
Teen etätöitä, tein jo ennen koronaa, joten saan nauttia näistä mukavista, rennoista vaatteista suurimman osan ajasta.
Ja kuten aloittaja, kodin ulkopuolella en koe farkkuja tai muita siistimpiä vaatteita epämukavina ja kiristävinä, ja viihdyn myös juhlavaatteissa, mutta kotoiluun vain kuuluu mahdollisimman rento asu.
Me ollaan miehen kanssa kotona melkein aina pelkissä alushousuissa. Asutaan kaksin, lapset on lentäneet jo pesästä.
Teemme töitä kotoa käsin. Itse joudun välillä palaveeraamaan etänä, ja se on ainut tilanne, jolloin vedän jotain päälleni.
Ihokkuus piristää ihanasti makkarielämää, ja arkea muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa kotona melkein aina pelkissä alushousuissa. Asutaan kaksin, lapset on lentäneet jo pesästä.
Teemme töitä kotoa käsin. Itse joudun välillä palaveeraamaan etänä, ja se on ainut tilanne, jolloin vedän jotain päälleni.
Ihokkuus piristää ihanasti makkarielämää, ja arkea muutenkin.
Mulla olis noin aika kylmä, varsinkin näin talvella.
Nyt koronan myötä ostin ensimmäisen velour-asuni. Se on järkyttävän ruma, eikä istu yhtään, mutta aivan ihana päällä!
Jos lähden kauppaan, vaihdan siistimmät verkkarit. Silloin mies aina kuittailee, että jaaha rouva laittaa sitten parempaa päälle.