Aiheuttaako parisuhde teille ulkonäköpaineita?

Vierailija kirjoitti:

No sen verran koen ulkonäköpaineita että vielä 17v jälkeen haluan näyttää hyvälle puolison silmissä. Pidän itseni hoikkana, huolehdin hygieniasta, käyn säännöllisesti kampaajalla, laitan ripsipidennyksiä, käyn kasvohoidossa, huolehdin suun terveydestä, nyt menen valkaisemaan hampaat jne. Mielestäni ei kunnioita ja arvosta toista jos antaa itsensä repsahtaa, mm.lihoo muodottomaksi ihrakasaksi. Toki itselläkin paino vaihdellut kymmeniä kiloja vuosien aikana mutta se johtunut sairaudesta. Silti aviopuoliso pysynyt rinnalla. On vaan todennut että oothan sä lihonut mutta muuten olet yhtä kaunis kuin ennenkin. Nyt on sairaus selätetty ja paino taas pian normaali. Juuri viime viikonloppuna mies totesi että "olet ihan saman näköinen kuin 10-15v sitten, tai oikeastaan paljon paremman näköinen". Itsellä kun ollut viimeiset puoli vuotta jonkin sortin ikäkriisi, täytin keväällä 38v.

Mites mies? Onko ulkonäköpaineita?

Samaistun kyllä tähän... Mieheni on järjettömän komea ja tuntuu komistuvan vaan ikääntyessään. Itse tunnun rupsahtavan vaan iän myötä. Koen koko ajan suurta tarvetta pitää ulkonäöstäni...

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma ja mietin välillä eroamista sen vuoksi. Sinkkuna olen kokenut olevani kaunis, mutta nyt tunnen itseni rumaksi. En kehtaa edes olla bikineissä tai nakuna mieheni nähden. Hän on haukkunut rumaksi ja arvostellut ulkonäköäni. Olemme olleet usean vuoden naimisissa, joten on kynnys erota.

N46

Mä mietin että sun ois hyvä keskittyä välillä johonkin ihan muuhun kuin itseesi ja mieheesi. Mee vaikka avustamaan mummoa ja pappaa tai kehitysvammaista vapaaehtoisena. Sä saisit uutta hyvää elämääsi ja miehellesikin voisi yllätys tehdä hyvää. Elä omaa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma ja mietin välillä eroamista sen vuoksi. Sinkkuna olen kokenut olevani kaunis, mutta nyt tunnen itseni rumaksi. En kehtaa edes olla bikineissä tai nakuna mieheni nähden. Hän on haukkunut rumaksi ja arvostellut ulkonäköäni. Olemme olleet usean vuoden naimisissa, joten on kynnys erota.

N46

Mä mietin että sun ois hyvä keskittyä välillä johonkin ihan muuhun kuin itseesi ja mieheesi. Mee vaikka avustamaan mummoa ja pappaa tai kehitysvammaista vapaaehtoisena. Sä saisit uutta hyvää elämääsi ja miehellesikin voisi yllätys tehdä hyvää. Elä omaa elämääsi.

Joku olikin vielä kommentoinut keväistä kommenttiani, kiitos siitä!

Minulla on kokonaisvaltaisesti aikaa vievä ura ja lapsi ja harrastuksia, joten elämässäni riittää paljon sisältöä. En tiedä, miksi sinulle tuli käsitys, että istuisin kotona miettimässä miehen näkemyksiä. Tämä monipuolinen elämäni ei vähennä sitä ongelmaa, että mies on tyytymätön ulkonäkööni ja arvostelee ja painostaa laihduttamaan (olen 167 cm ja 60 kg) ja laittautumaan jne. Ja hän ei halua juurikaan seksiäkään, koska olen kuulemma ruma, viimeksi oli elokuussa. Joten tämä ulkonäköpaine parisuhteessa on ihan erillinen ongelma elämässäni kaikesta muusta riippumatta.

T. Se jota kommentoit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itellä täysin sama ongelma. Usein miettiny että olisinko onnellisempi sinkkuna ja yksin, jatkuva huoli keplaavuudesta ei ole normaalia. Hylkäämisen pelossa on ikävä elää.

Ahdistun esim kauppakeskuksissa mieheni kanssa, koska tunnen itseni niin mitättömän näköiseksi moniin muihin verrattuna. Sinkkuna tunsin itseni kauniiksi ja jopa ihan seksikkääksikin, nyt ihan hiirulaiseksi.

Olen huomannut miehen joskus tuijottavan "salaa" kauniita naisia, juuri tuolla kauppakeskuksissa. Haluisin vaan vajota maan alle siinä kohtaa.

Hmm. Kerro miehellesi nuo. Hän voisi ymmärtää alkaa kehua sinua, hänen naistaan.

Olen kertonut monesti ja pyytänyt miestä sanomaan jotain positiivista palautetta ulkonäöstäni. Hän ei ole suostunut sanomaan.

Marketta-69 kirjoitti:

Ei aiheuta, koska 45- vuotiaan uuden rakkaani mielestä olen kaunein maailmassa ja olen häntä yli 5- vuotta vanhempi. Pidän itsestäni ja ulkonäöstäni hyvää huolta ihan itseni vuoksi. En halua näyttää lihavalta vanhalta harakalta, vaan naiselta, jota ihannoidaan ja sanotaan että vau, näytätpä hyvältä ikäiseksesi. Tietysti jos elämän mielipuuhaa on karkin ja muiden herkkujen syönti ja netflixin katselu, niin ehdotan että annatte niiden miestenne mennä, koska miehet kiihottuvat visuaalisesti ja harvemmin sellainen lihavahko harakka saa heidät villiintymään. Aika moni tällaisen harakan miehistä käy salaa vieraissa.

Mieluummin ylipainoinen tanakka harakka kuin ylimielinen miesten miellyttäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma ja mietin välillä eroamista sen vuoksi. Sinkkuna olen kokenut olevani kaunis, mutta nyt tunnen itseni rumaksi. En kehtaa edes olla bikineissä tai nakuna mieheni nähden. Hän on haukkunut rumaksi ja arvostellut ulkonäköäni. Olemme olleet usean vuoden naimisissa, joten on kynnys erota.

N46

Mä mietin että sun ois hyvä keskittyä välillä johonkin ihan muuhun kuin itseesi ja mieheesi. Mee vaikka avustamaan mummoa ja pappaa tai kehitysvammaista vapaaehtoisena. Sä saisit uutta hyvää elämääsi ja miehellesikin voisi yllätys tehdä hyvää. Elä omaa elämääsi.

Joku olikin vielä kommentoinut keväistä kommenttiani, kiitos siitä!

Minulla on kokonaisvaltaisesti aikaa vievä ura ja lapsi ja harrastuksia, joten elämässäni riittää paljon sisältöä. En tiedä, miksi sinulle tuli käsitys, että istuisin kotona miettimässä miehen näkemyksiä. Tämä monipuolinen elämäni ei vähennä sitä ongelmaa, että mies on tyytymätön ulkonäkööni ja arvostelee ja painostaa laihduttamaan (olen 167 cm ja 60 kg) ja laittautumaan jne. Ja hän ei halua juurikaan seksiäkään, koska olen kuulemma ruma, viimeksi oli elokuussa. Joten tämä ulkonäköpaine parisuhteessa on ihan erillinen ongelma elämässäni kaikesta muusta riippumatta.

T. Se jota kommentoit

Eli sinulla on henkisesti väkivaltainen mies. Noin niin kuin lyhyesti ilmaistuna. Kukaan puolisoaan aidosti rakastava kumppani ei arvostele ja hauku tämän ulkonäköä. Mies haluaa sinusta vaan ilon irti, ihan sama, miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä haluat.

Ei jatkoon, vaikka parisuhdetta olisi ollut pitkäänkin takana. Ei ihmekään, jos stressaa ja ahdistaa. Sinuahan kiusataan ja morkataan ja pahoinpidellään sanoin kotona, ja vielä oman puolison toimesta!

Etsipä kääsisi kirja Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Koska, trust me sister, tuo on henkistä väkivaltaa ja kontrollointia.

Ehkä kannattaisi valita se kumppani paremmin, ettei tarvitse miettiä tuollaisia. Ei jessus, minä en kuuntelisi toista kertaa ulkonäköni haukkumista ihmiseltä, jonka pitäisi olla elämäni rakkaus - haukkuessaan hän ei todellakaan olisi sellainen minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma ja mietin välillä eroamista sen vuoksi. Sinkkuna olen kokenut olevani kaunis, mutta nyt tunnen itseni rumaksi. En kehtaa edes olla bikineissä tai nakuna mieheni nähden. Hän on haukkunut rumaksi ja arvostellut ulkonäköäni. Olemme olleet usean vuoden naimisissa, joten on kynnys erota.

N46

Mä mietin että sun ois hyvä keskittyä välillä johonkin ihan muuhun kuin itseesi ja mieheesi. Mee vaikka avustamaan mummoa ja pappaa tai kehitysvammaista vapaaehtoisena. Sä saisit uutta hyvää elämääsi ja miehellesikin voisi yllätys tehdä hyvää. Elä omaa elämääsi.

Joku olikin vielä kommentoinut keväistä kommenttiani, kiitos siitä!

Minulla on kokonaisvaltaisesti aikaa vievä ura ja lapsi ja harrastuksia, joten elämässäni riittää paljon sisältöä. En tiedä, miksi sinulle tuli käsitys, että istuisin kotona miettimässä miehen näkemyksiä. Tämä monipuolinen elämäni ei vähennä sitä ongelmaa, että mies on tyytymätön ulkonäkööni ja arvostelee ja painostaa laihduttamaan (olen 167 cm ja 60 kg) ja laittautumaan jne. Ja hän ei halua juurikaan seksiäkään, koska olen kuulemma ruma, viimeksi oli elokuussa. Joten tämä ulkonäköpaine parisuhteessa on ihan erillinen ongelma elämässäni kaikesta muusta riippumatta.

T. Se jota kommentoit

Eli sinulla on henkisesti väkivaltainen mies. Noin niin kuin lyhyesti ilmaistuna. Kukaan puolisoaan aidosti rakastava kumppani ei arvostele ja hauku tämän ulkonäköä. Mies haluaa sinusta vaan ilon irti, ihan sama, miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä haluat.

Ei jatkoon, vaikka parisuhdetta olisi ollut pitkäänkin takana. Ei ihmekään, jos stressaa ja ahdistaa. Sinuahan kiusataan ja morkataan ja pahoinpidellään sanoin kotona, ja vielä oman puolison toimesta!

Etsipä kääsisi kirja Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Koska, trust me sister, tuo on henkistä väkivaltaa ja kontrollointia.

Ja, unohdin. Jos sanot, että puoliso on hyvä, niin alkaisitko itse haukkua puolisosi ulkonäköä, aiheuttaen hänelle selkeästi ahdistusta ja pahaa mieltä? Vaatisit, että hänen pitää olla tietyn näköinen ja painoinen ja muotoinen kelvatakseen sinulle? Jos et, miksi miehesi saa kiusata sinua? Mikä oikeus hänellä on siihen, jota sinulla ei ole?

Ei aiheuta tippaakaan ulkonäköpaineita. Luulen, että ulkonäköpaineita voi tulla joko siitä, että henkilöllä on jo valmiiksi huono itsetunto tai sitten puoliso on narsisti tai muuten erittäin huonokäytöksinen ja aiheuttaa tämän. Jos ap tosiaan on kirjoittanut tuon viestin, jossa kerrotaan miehen kritisoineen ulkonäköä ja vahtineen syömisiä suhteen alkuvaiheessa, niin en ihmettele syntyneitä paineita. Enkä tosiaan tiedä, miten tuollainen tilanne saman ihmisen kanssa pysyessä korjataan. Todennäköisesti kannattaa hakea siihen apua ammattilaiselta, koska helppo tilanne ei varmastikaan ole. Toivon todella, että puoliso nykyään arvostaa ap:tä, eikä päästele typeriä kommentteja tai kyttää syömisiä. Sellaiset ei kuulu arvostavaan parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ompas ap urpån löytänyt ja vielä noin pitkään katsonut. Naiset naiset, arvostakaa itseänne vaikka kumppani ei arvosta. Ja pistäkää kiertoon ne.

Valitettavasti näitä ap:n kaltaisia miehiä on niin paljon, että on kuin lotossa voittaisi, jos löytää empatiakykyisen ja hyvillä sosiaalisilla taidoilla varustetun miehen. Itse olen myös seurustellut tällaisen miehen kanssa ja kyllä se romutti itsetuntoa. Hänestä näytin vanhalta, hiukset olivat rumat, hän haukkui vaatteet jne. Hän halusi naisesta näyttelyesineen. Aikani jaksoin, mutta kun vaatimukset koko ajan vain lisääntyivät myös kodinhoidon ja seksin osalta ja mies alkoi pettämään niin jätin miehen elämään omaa täydellistä elämäänsä. Haukkumisen osa-alueet jatkuivat myös luonteeseen ja älykkyyteen, täysin rajatonta meininkiä. Itsehän hän haisi pahalle, ei käynyt joka päivä suihkussa eikä hoitanut hampaitaan, oli tosi lyhyt ja melko ruma, mutta silti naisen piti olla sitä ja tätä ja aina vähän enemmän. Monien muiden miesten mielestä olin kuitenkin kaunotar, nuoren näköinen ja mukava. Oli helppo lopulta jättää mies niin huono tuo suhde oli.

Kun täälläkin aina joskus on naisia, jotka valittavat parisuhdettomuuttaan ja melkein mies kuin mies kelpaisi niin miettikää oikeasti, haluatteko varmasti tällaisen parisuhteen. Ilman miestä elämä on paljon rennompaa.

Olen ollut 40 vuotta saman miehen kanssa ja voin vakuuttaa, että jos minä olen itsekin muuttunut tänä aikana niin on kyllä mieskin.

Jos parisuhde perustuu pelkkiin ulkoisiin asioihin niin mielestäni se kannattaa pistää heti poikki. 

Yleensä narsistismiin taipuvaiset ihmiset lyttäävät toista ja he todellakin haluavat alistaa ja nujertaa toisen.

Tärkeintä on, että sinä riität itsellesi. Olen huomannut, että hyvä itsetunto vetää ihmisiä puoleensa, siihen ei välttämättä liity ulkonäkö.

Ei ole. Ei miestäni kiinnosta miltä näytän vaan häntä kiinnostaa minkälainen ihminen olen. Panostin sinkkuna ulkonäköön enemmän ja silloin ulkonäkö stressasi enemmän. En siis ole rupsahtanut, mutta kollarit ovat kyllä mukavat päällä.

Olin joskus parisuhteessa erään miehen kanssa, joka oli kova arvostelemaan ulkonäköäni ja kehumaan muita naisia. Hän ei itsekään ollut mikään komistus, vaan minua pari senttiä lyhyempi ja vatsan seudulta obeesi. Haukkui minua. Olin liian sitä ja liian tätä: liian pienet rinnat, liian lyhyet jalat. Hän petti minua, oli aggressiivinen, uhkasi väkivallalla ja silti roikuin. Onneksi tajusin lähteä pois tuosta toksisesta parisuhteesta. Tuo suhde traumatisoi enkä ole sen koommin seurustellut. En kaipaa elämääni parisuhdetta, jos se ei tuo elämääni lisäarvoa. Hän pyysi minua Facebookissa kaveriksi jälkeenpäin, mutta en hyväksynyt ja estin hänet kaikissa somekanavissa.

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaa. Kun tavattiin olin stressaavan elämäntilanteen vuoksi laihtunut niin että luut paistoi. Sain hirveästi kehuja miehiltä ulkomuodostani vaikka itseäni se jo hirvitti kun näkyi rintarangan luut.

Toisen lapsen raskausaika oli kivulias ja lihoin paljon. Synnytyksen jälkeen liikkuminen on ollut kipujen ja laskeumien vuoksi hankalaa ja en ole saanut painoa pudotettua niin paljon kuin olisin halunnut. 2019 lopulla sairastuin ja sairastin puoli vuotta, en saanut happea kun kiipesin portaita, epäilen että se oli koronaa. Kortisoni lihotti, ab kuuri laittoi vatsan sekaisin ja saan ihottumaa vieläkin saunassa.

Korona-kevät oli minulle rankka, tein pelkkää yötyötä ja päivät hoidin lapset kotona kun koulut ja päiväkoti oli suljettu. Hiukset lähti päästä kun valvoin välillä jopa yli 40h putkeen. En älynnyt pyytää vaikka sairaslomaa vaan sinnittelin eteenpäin. Yritin jumpata mutta tuntui että sydän pysähtyy kun ei nukkunut.

Paino nousi. Mies on koko ajan pystynyt nukkumaan ja käymään salilla. Hän on hyvässä kunnossa ja hyvän näköinen.

Mies on usein sanonut miten sali on hänelle henkireikä ja hyvän olon tuoja. Mutta ei jotenkin ymmärtänyt että minä myös voisin kaivata liikuntaa jo ihan jaksamisen vuoksi.

Olemme varmaan nyt se pari mistä kaikki ajattelee että mitä tuo mies näkee rupsahtaneessa eukossaan. Mietin sitä itsekin. Olen masentunut. Yritän panostaa ulkonäköön nyt. Olen saanut jumpattua nettivalmennuksen avulla (Tuovi, kannattaa kokeilla) ja vähän on jo vartalo muuttunut kivempaa suuntaan. Tuntuu että tuosta 2019 sairastumisesta ja rankan kevään jäljiltä olen vasta nyt takaisin oma itseni ja kunnossa.

Isäni sanoi minua lihavaksi viimeksi kun tavattiin ja se tuntui pahalta. Sain ravintovinkkejä keskivartalolihavalta alkoholistilta. Se sattuu kun ajattelen että ketään ei kiinnosta miten olen tähän olomuotoon joutunut. Kaikki näkee minussa vain painoni, ei mitään muuta. Kukaan ei arvosta sitä miten hoidin lapset ja työt aivan jaksamiseni äärirajoilla oman sairastumisen jälkeen. Ei kukaan välitä. Kaikki näkee minussa vain laiskan läskin.

Nyt näen sen itsekin. Yritän silti. Jumppaan sen kuminauhan kanssa vaikka ei yhtään huvita. Yritän tehdä sen itseni vuoksi vaikka osittain inhoan ajatusta että sitten taas kelpaan muillekin. Hoikempana.

Tommosten Ajatuksia nyt pohdiskelemaan, mitä ne muka ajattelee kuin itseään ja sitäkin mölösti.

Päinvastoin. Mieheni pitää minusta vaikka olisin kuinka hiukset sekaisin ja rumissa kotivaatteissa. Hän pitää kehostani vaikka itse en. Itsetuntoni on parantunut suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit Ap että et näyttäydy miehen edessä alasti. Nyt teet itsellesi karhun palvelusta tuossa kohtaa, sinun olisi hyvä kohdata tuo pelko ja antaa miehesi nähdä sinut sellaisena kuin olet. Se on sinun miehesi, jos hän ei arvosta ulkonäköäsi niin hön ei ole arvoisesi.

Mikä siinä omassa ulkonäössä itseäsi häiritsee?

Minua ei häiritse omassa ulkonäössäni mikään, mutta tiedostan, etten täytä kauneusihanteita ja moni asia ulkonäössäni häiritsee muita ihmisiä. Esim. se etten ole tarpeeksi hoikka ja minulla on selluliittia ja raskausarpia. Nämä asiat eivät stressaa minua vaikkapa uimahallin pesuhuoneessa, koska siellä kenenkään ei ole tarkoituskaan viehättyä minusta. Parisuhteessa katson itseäni kuitenkin puolison näkökulmasta ja vertaan siksi kauneusihanteisiin. /AP

Suurimmalla osalla naisista on selluliittia. Myös hoikilla ja urheilullisilla naisilla. Esimerkiksi sosiaalisen median ylimuokatut kuvat antavat illuusion "virheettömistä" ja "täydellisistä" naisista (ja miehistä). Edes nämä somejulkkikset ym. eivät näytä siltä, kuin mitä postaavat. Kiero ja sairas maailma koko some.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit Ap että et näyttäydy miehen edessä alasti. Nyt teet itsellesi karhun palvelusta tuossa kohtaa, sinun olisi hyvä kohdata tuo pelko ja antaa miehesi nähdä sinut sellaisena kuin olet. Se on sinun miehesi, jos hän ei arvosta ulkonäköäsi niin hön ei ole arvoisesi.

Mikä siinä omassa ulkonäössä itseäsi häiritsee?

Minua ei häiritse omassa ulkonäössäni mikään, mutta tiedostan, etten täytä kauneusihanteita ja moni asia ulkonäössäni häiritsee muita ihmisiä. Esim. se etten ole tarpeeksi hoikka ja minulla on selluliittia ja raskausarpia. Nämä asiat eivät stressaa minua vaikkapa uimahallin pesuhuoneessa, koska siellä kenenkään ei ole tarkoituskaan viehättyä minusta. Parisuhteessa katson itseäni kuitenkin puolison näkökulmasta ja vertaan siksi kauneusihanteisiin. /AP

Suurimmalla osalla naisista on selluliittia. Myös hoikilla ja urheilullisilla naisilla. Esimerkiksi sosiaalisen median ylimuokatut kuvat antavat illuusion "virheettömistä" ja "täydellisistä" naisista (ja miehistä). Edes nämä somejulkkikset ym. eivät näytä siltä, kuin mitä postaavat. Kiero ja sairas maailma koko some.

Suosittelen katsomaan esim. Youtubesta Stephanie Langen videoita.

Ihan oikeastiko te jäätte suhteisiin miesten kanssa, jotka puhuvat teille noin rumasti? Miksi!?

Nollatoleranssi tuollaiselle. Se ei tule muuttumaan. Miestä ei voi rakastaa ehjäksi.

Minä olen lihonut viimeaikoina (silti vielä normaalipainoinen) ja se tuntuu erityisen pahalta, koska mieheni on hyvin urheilullinen. Joten tulee kyllä nyt skarpattua ja urheiltua enemmän. Pidän sitä hyvänä asiana. Mieheni ei arvostele minua, mutta kysyy välillä että millon meet salille, mennäänkö uimaan tms. En usko, että mieheni jättäisi minua, jos päästäisin itseni repsahtamaan. Luultavasti alkaisi enemmän houkuttelemaan urheilemaan ja jättämään herkut väliin. Itse kuitenkin puutun painooni nyt mieluummin ennen kuin lihon enemmän. Sen verran laiska ja herkuista pitävä olen, että voisin hyvin olla ylipainoinen ellen seuraisi painoa.