Aiheuttaako parisuhde teille ulkonäköpaineita?

Vierailija kirjoitti:

Tuosta, että miehet katsovat muita (kauniita) naisia - itsekin jään usein katsomaan kaikkea kaunista. Miehiä, naisia, lapsia, puuta, taloa, kukkaa, taulua.

Ei sen tarvitse olla mitään sen kummempaa.

N56

Kyllä sen eron huomaa, että onko katse estetiikkaa vai kiimaa/himoa...

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteeseen kuuluu toisen kehuminen. Miksi nainen haluaisi seksiä kumppaninsa kanssa jos ei koe olevansa haluttava? Toisen kehuminen piristää ihan varmasti yhteistä arkea kun molemmat kokevat olevansa arvostettuja, haluttuja ja kelpaavasta toiselle. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät tämän. Se kuka sanoo ettei haittaa kumppanin puuttuvat kehut valehtelevat.

Miksi vain nainen ansaitsisi kehuja? Kyllä minä ainakin haluan tuntea itseni halutuksi ihan näin miehenäkin.

Ei ole paineita, ainakaan sellaisia mitä mies aiheuttaisi, mutta totta puhuen pidän vähemmän pieruverkkarit ja tukka pesemättä - päiviä parisuhteessa, koska olen huomannut omaavani paremman itsetunnon tilanteen mukaisissa vaatteissa ja tuo parempi itsetunto heijastuu suoraan esim siihen, miten paljon toisen naama ketuttaa tai olen halukas petipuuhiin. Olin suhteen alkaessa reilusti ylipainoinen poikatyttö, mutta vuosien saatossa olen muuttunut naisellisempaan, meikittömämpään ja normaalipainoisempaan suuntaan. Jos mies kaipailisi muita naisia, olisi sen tehnyt varmasti heti suhteen alussa, koska kärsin huonosta itsetunnosta joka heijastui kyllä ulkonäköön. Itse aiheutan itselleni sitten paineita kyllä, pysyä nykyiselläni, mutta mies tai parisuhde ei liity siihen mitenkään tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma ja mietin välillä eroamista sen vuoksi. Sinkkuna olen kokenut olevani kaunis, mutta nyt tunnen itseni rumaksi. En kehtaa edes olla bikineissä tai nakuna mieheni nähden. Hän on haukkunut rumaksi ja arvostellut ulkonäköäni. Olemme olleet usean vuoden naimisissa, joten on kynnys erota.

N46

Minulla ihan sama, etten kehtaa olla miehen nähden alasti tai alus-/uima-asussa. Tämä vaikeuttaa ihan jo arkeakin, kun ei voi esim. suihkun jälkeen laittautua alusvaatteisillaan. Ja kuten arvata saattaa, pystyn seksiin ainoastaan pimeässä ja niin, että yöpaita on päällä. / AP

Ei kuulosta hyvälle. Oletko puhunut miehesi kanssa näistä tuntemuksista?

Kun on yli kolkyt vuotta yhdessä, niin ei kyllä. Me vain nautimme toisistamme, oli vaatteet päällä tai ei.💞💞

Me olemme molemmat vaatimattomia, käytännöllisiä ihmisiä, emmekä kumpikaan erityisen hyvän näköisiä. Yli vuosi ollaan oltu tukat pörrössä, pieruverkkareissa ja juoksuhousuissa etätöissä. Emme koskaan ole olleet rakastuneempia. Käymme aina iltapäivisin vähän muhinoimassa, eikä kumpaakaan haittaa meikittömyys tai rumat verkkarit.

Jos on epävarma siitä kelpaako kumppanilleen, vika on suhteessa tai mustasukkaisuudessa.

Epävarmuuden tunne voi olla myös niin voimakas, että sen aikaansaama ahdistus valtaa mielen tavalla, jolloin ei kykene ajattelemaan asioita muuta kuin oman itsensä ja oman turvallisuutensa kannalta. Silloin elämä alkaa kapeutua liiallisella tavalla.

TERAPIAAN HOPI HOPI.

Masennuksen vuoksi elämänhallinta karkasi käsistä ja olen tässä lihoa pullahtanut 20 kg kahdeksan vuoden suhteen aikana. Suurin osa kiloista (yli 15 kg) ovat tulleet viimeisen neljän vuoden aikana. Pitkään ulkonäköni ei vaivannut minua, koska elämässä oli muitakin murheita. Nyt kun masennus on alkanut parantua, ulkonäköpaineet taas vahvistuvat.

Mietin jälleen jatkuvasti, olenko ihan hirveän näköinen ja voinko ikinä kelvata kellekään. Masennus oli hetkeksi täyttänyt pääni niin, etten edes ehtinyt ajatella ulkonäköäni, joka on vaivannut minua lapsesta asti. En siis ole mitenkään erityisen kaunis. Aika rumat kasvonpiirteet ja tasapaksu vartalonmuoto, jota kertyneet kilot eivät todellakaan kaunista, päinvastoin. Mies taas ei ole ikinä kehunut minua, ei silloin kun BMI oli 21 eikä varsinkaan nyt, kun BMI on 29. Kauneinta mitä on sanonut minulle on "näytät tänään kivalta", kun ollaan oltu lähdössä juhliin joskus vuosia sitten. 

Olen kai sitten alistunut rooliini rumana ankanpoikasena, enkä edes odota enää mitään kehuja. Heikkoina hetkinä olen useinkin alkanut valittaa tästä miehelleni ja itkenyt tuntikausia asiaa, nyt en ole pitkiin aikoihin jaksanut edes vaivautua. 

 Vaikka tiedän, että mies tuskin muuttaa käytöstapojaan, yritän jälleen laihduttaa ja haaveilen siitä päivästä kun olen taas hoikka ja voin kuvitella, että edes se tekisi minusta kauniin. Tyhmä jästipää kun olen, enkä voi vain uskoa, että olen yksinkertaisesti mitäänsanomattoman näköinen. Typeryksenä vain odotan sitä päivää, kun kaikki muuttuu ja minusta tulee joutsen. 

Usein itsekin mietin, että yksin olisi helpompaa elää näin heikon itsetunnon kanssa. Onhan tämä nyt suorastaan naurettavaa, että toivoo hautaan saakka, että toinen sanoisi edes kerran sinulle, että olet kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla alemmuuskompleksia. Kysymys onko miehesi sen sulle aiheuttanut?

En sanoisi, että mieheni on tätä ongelmaa aiheuttanut, mutta ehkä kuitenkin edesauttanut sen syntyä. Suhteen alkuvaiheessa hän kritisoi ulkonäköäni hyvin herkästi ja esim. vahti syömistäni. Nyt hän on aikuistunut sen verran, ettei enää tee tuota. Minuun tuo kaikki tapahtunut kuitenkin sattuu yhä niin paljon, etteivät mitkään kehut voi korjata hänen tekemäänsä tuhoa. / AP

No nyt ymmärrän. Tämä muuttaa kaiken. Eli, olet oikeassa, sun pitää jättää tuollainen mies. Vika on miehessä, ei sinussa tai ulkonäössäsi.

Vierailija kirjoitti:

Masennuksen vuoksi elämänhallinta karkasi käsistä ja olen tässä lihoa pullahtanut 20 kg kahdeksan vuoden suhteen aikana. Suurin osa kiloista (yli 15 kg) ovat tulleet viimeisen neljän vuoden aikana. Pitkään ulkonäköni ei vaivannut minua, koska elämässä oli muitakin murheita. Nyt kun masennus on alkanut parantua, ulkonäköpaineet taas vahvistuvat.

Mietin jälleen jatkuvasti, olenko ihan hirveän näköinen ja voinko ikinä kelvata kellekään. Masennus oli hetkeksi täyttänyt pääni niin, etten edes ehtinyt ajatella ulkonäköäni, joka on vaivannut minua lapsesta asti. En siis ole mitenkään erityisen kaunis. Aika rumat kasvonpiirteet ja tasapaksu vartalonmuoto, jota kertyneet kilot eivät todellakaan kaunista, päinvastoin. Mies taas ei ole ikinä kehunut minua, ei silloin kun BMI oli 21 eikä varsinkaan nyt, kun BMI on 29. Kauneinta mitä on sanonut minulle on "näytät tänään kivalta", kun ollaan oltu lähdössä juhliin joskus vuosia sitten. 

Olen kai sitten alistunut rooliini rumana ankanpoikasena, enkä edes odota enää mitään kehuja. Heikkoina hetkinä olen useinkin alkanut valittaa tästä miehelleni ja itkenyt tuntikausia asiaa, nyt en ole pitkiin aikoihin jaksanut edes vaivautua. 

 Vaikka tiedän, että mies tuskin muuttaa käytöstapojaan, yritän jälleen laihduttaa ja haaveilen siitä päivästä kun olen taas hoikka ja voin kuvitella, että edes se tekisi minusta kauniin. Tyhmä jästipää kun olen, enkä voi vain uskoa, että olen yksinkertaisesti mitäänsanomattoman näköinen. Typeryksenä vain odotan sitä päivää, kun kaikki muuttuu ja minusta tulee joutsen. 

Usein itsekin mietin, että yksin olisi helpompaa elää näin heikon itsetunnon kanssa. Onhan tämä nyt suorastaan naurettavaa, että toivoo hautaan saakka, että toinen sanoisi edes kerran sinulle, että olet kaunis.

Sillä ei loppupeleissä ole rotan perseen vertaa väliä miltä näytät jos mies sua rakastaa. Ei miehet useinkaan osaa kehua naista, eivät näe siinä ylipäätään järkeä ja se saa heidät tuntemaan itsensä ääliöksi kun eivät itsekään halua että heitä kehutaan ns. turhaan.

Hyvin harva ihminen on oikeasti ruma tai kaunis, 95% ihmisistä on ihan tavallisia pulliaisia vikoineen päivineen, jokaisella omansa. Toki jotkut naiset peittää vikansa taitavasti, mutta se on vain pintaa ja puoliso tietää kyllä miltä se vaimo oikeasti näyttää saunapuhtaana.

Älä turhaan odottele että sinusta tulee kaunis, koska ei tule. Et ole luultavasti myöskään ruma, vaan nimenomaan tavallinen ja sellaisena mies on sinut ottanut ja haluaa pitää, koska varmasti hänkin on tavallinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa mies, joka ei ole erityisen hyvännäköinen. On itse paremmalta näyttävä osapuoli vaikkei olisi aina täydellinen.

Mieheni ei ole erityisen hyvännäköinen, ihan tavis. Omaa silmääni hän siis tietenkin miellyttää, mutta ei ole stereotypisellä tavalla komea. / AP

Eipä kyllä kannata. Ovat usein pahimpia toisen ulkonäön mollaajia, ettei vaan se nainen luulisi liikoja itsestään ja lähtisi komeamman matkaan. Satunnaiset kehutkin on naamioitu vitseiksi tai loukkauksiksi.

Normaalimpaa on toisin päin, sinkkuna pitää panostaa ulkonäköön ja parisuhteessa voi sitten höllätä. Kuulostaa hirveälle semmoinen parisuhde jossa pitäisi pingottaa! Itsetunto-ongelmilleen kannattaa tehdä jotain ja pariterapiakin varmaan paikallaan, koska kuulostaa sille että se puolisokin edesauttaa tuota epävarmuutta, vaikka tilanteen pitäisi olla päin vastoin.

Mieheni on haukkunut ulkonäköäni ja tunnen olevani ruma nykyään. Seksinkin hän on lopettanut siksi, kun kuulemma olen niin lihava ja ruma. Kun tällaista kuuntelee vuosia, niin tottakai se vaikuttaa omakuvaan. En ole kehdannut mennä miehen kanssa saunaankaan enää aikoihin, enkä näyttäytyä ilman vaatteita.

Mutta olen nyt alkanut tehdä niin, että käyn suihkussa ja kuljen talossa ilman vaatteita tarpeen mukaan, kun se on luonnollista. Aluksi se oli vaikeaa, mutta olen lukenut kehopositiivisuustekstejä ja yritän ajatella, että jos joku ei pidä ulkonäöstäni, se on hänen ongelmansa. Kun katson peiliin, yritän nähdä naamastanikin joka päivä jotain nättiä. Olen alkanut katsella muita miehiä ja huomannut, että moni katsoo minua ihan kiinnostuneena ja näyttää pitävän ihan ok näköisenä. Olen siis alkanut yrittää päästä eroon itseni näkemisestä mieheni silmin ja opetella näkemään itseni muiden ihmisten silmien kautta. Toivottavasti oppisin tekemään niin useammin, nyt se onnistuu aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen, mutta sitten kun katsoin esim. joidenkin miesjulkkisten, urheilijoiden ja näyttelijöiden vaimoja, ja huomasin että ovat ihan taviksia. Sitten muutenkin olen miehiltä saanut niin paljon huomiota, vaikka mulla ei ole d-kupin rintoja ja olen vain 165 cm pitkä ja näytän ihan nätiltä, mutta en todellakaan miltään huippumallilta. Kyllä luonne ja hymy ja yleinen elämänasenne houkuttaa miehiä enemmän kuin ulkonäkö. Siis totta kai voi arvostaa muiden naisten kauneutta, mutta ei se ole minulta pois. 

Jaa, miehet näkee sun luonteen päällepäin ja tulevat sen takia juttelemaan? Oiskohan kuitenkin niin, että ulkonäkö houkuttaa, koska luonnetta ei nää ulospäin? 

Samoilla linjoilla. Toki se luonne on mikä myöhemmin vaikuttaa, mutta harvoin sitä menee juttelemaan ihmiselle "siinä mielessä" jos hänen ulkonäkönsä ei miellytä, koska ulkonäköönhän sitä ensimmäisenä kiinnittää huomiota, ennen kuin saa tietoa luonteesta. 

Nimim. naimisissa 20 vuotta

Se on eri asia että "ulkonäkö ei miellytä" eli jos se nainen näyttää luotaantyöntävältä omaan silmään, kuin että menee juttelemaan koska tulee vaan mieleen että jaa, tuolla on joku nainen, menenpä juttelemaan, vaikka se nainen ei ole mikään missi  tai povipommi. 95% ihmisistä ei ole kauniita tai rumia, vaan tavallisia, mutta toki tavallisistakin toisia miellyttää toisenlaiset kuin toisia. Monet pariskunnat näyttää siltä kun olisivat sisaruksia tai vähintään serkkuja, eli ovat pitäneet itsensä näköistä ihmistä miellyttävänä ja menneet juttelemaan, vaikka olisivat isonenäisiä ja pienileukaisia molemmat. 

Kyllä aiheuttaa. Tuntuu että samaan aikaan miehelle kelpaa vaikka minkä näköiset sutturat, mutta toisaalta taas tuntuu itsestä riittämättömälle ja väärän näköiselle. Toivon ettei minulle olisi koskaan valjennut millaisia miehet ajatusmaailmaltaan todellisuudessa ovat. Miesten seksuaalisuus on jotenkin todella kuvottavaa ja en voi koskaan kokea olevani seksikäs nykyisen miehen tai kenenkään kanssa. Nykyinen pornokulttuuri on pilannut kaiken enkä parisuhteessa olevana naisena tunne itseäni mitenkään erityiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma ja mietin välillä eroamista sen vuoksi. Sinkkuna olen kokenut olevani kaunis, mutta nyt tunnen itseni rumaksi. En kehtaa edes olla bikineissä tai nakuna mieheni nähden. Hän on haukkunut rumaksi ja arvostellut ulkonäköäni. Olemme olleet usean vuoden naimisissa, joten on kynnys erota.

N46

Minulla ihan sama, etten kehtaa olla miehen nähden alasti tai alus-/uima-asussa. Tämä vaikeuttaa ihan jo arkeakin, kun ei voi esim. suihkun jälkeen laittautua alusvaatteisillaan. Ja kuten arvata saattaa, pystyn seksiin ainoastaan pimeässä ja niin, että yöpaita on päällä. / AP

Ei kuulosta hyvälle. Oletko puhunut miehesi kanssa näistä tuntemuksista?

Sama juttu täällä :( 10 vuotta ollaan oltu yhdessä. Paineet ja ahdistus eivät johdu mitenkään miehen käytöksestä,vaan huonosta itsetunnosta kun vuosia on kiusattu ja arvosteltu. Näen itseni aina lihavana ja rumana,myös silloinkin kun olin laihempi.Koskakohan sitä oppisi arvostamaan itseään ja lopettais tässä itsesäälissä rypemisen:D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuo sama ongelma. Ja se on hassua koska olen ennen aina kokenut suhteessa olevani toisen mielestä ihanan näköinen. Mutta tässä suhteessa. Tiedän että paljon on korvien välissä itselläni. Kuitenkin sitä jää miettimään pieniä juttuja, kuten miehellä seisokki on aina kovempi pimeässä. Sitten sitä yhdistää sen että minussa vika..

😥❤️

Ymmärrän sua. Minun miesystävä kyllä kehuu usein, mutta silti johtuen omista epävarmuuksistani mietin ihan samanlaisia asioita pienessä mielessäni. Esim; jos hän on päällä ja nojaa vasten, saatan epävarmuuksissani pelätä, että syy on se etten ole tarpeeksi kaunis eikä kiihotu katsoessaan minua kasvoihin/ajattelee jotakuta toista. Tai jos sulkee silmänsä mikä luultavasti johtuu vain siitä että nauttii ja keskittyy, ajattelen joskus että syy on siinä ettei halua katsella minua aktin aikana.

Joillekin nämä voi kuulostaa tosi tyhmiltä ja pikkumaisilta peloilta ja itsekin häpeän niitä, siksi usein pidänkin nuo ajatukset vain itselläni. Tiedostan kyllä mistä ajatukseni johtuvat ja haluan niistä eroon ihan vaikka sitten ammattilaisen avuin. Vuosia kestänyt syömishäiriö on aiheuttanut tosi pahat aukot itsetuntooni enkä usko että pääsen niistä yksin eroon. Raskastahan tälläisten pelkojen ja epävarmuuksien kanssa eläminen on ja raskasta se on myös toiselle osapuolelle siinä tapauksessa, jos epäilee turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on haukkunut ulkonäköäni ja tunnen olevani ruma nykyään. Seksinkin hän on lopettanut siksi, kun kuulemma olen niin lihava ja ruma. Kun tällaista kuuntelee vuosia, niin tottakai se vaikuttaa omakuvaan. En ole kehdannut mennä miehen kanssa saunaankaan enää aikoihin, enkä näyttäytyä ilman vaatteita.

Mutta olen nyt alkanut tehdä niin, että käyn suihkussa ja kuljen talossa ilman vaatteita tarpeen mukaan, kun se on luonnollista. Aluksi se oli vaikeaa, mutta olen lukenut kehopositiivisuustekstejä ja yritän ajatella, että jos joku ei pidä ulkonäöstäni, se on hänen ongelmansa. Kun katson peiliin, yritän nähdä naamastanikin joka päivä jotain nättiä. Olen alkanut katsella muita miehiä ja huomannut, että moni katsoo minua ihan kiinnostuneena ja näyttää pitävän ihan ok näköisenä. Olen siis alkanut yrittää päästä eroon itseni näkemisestä mieheni silmin ja opetella näkemään itseni muiden ihmisten silmien kautta. Toivottavasti oppisin tekemään niin useammin, nyt se onnistuu aina välillä.

Hienoa edistystä itsesi kanssa, jatka samaan malliin ja toivon että vielä opit näkemään itsesi positiivisessa valossa. Pakko kuitenkin kysyä, miksi ihmeessä tuollainen ihminen on miehesi joka haukkuu sinua eikä suostu edes seksiin kanssasi koska sinussa on muka vikaa? Kuulostaa ihan kamalalta. Toivon että saat kasvatettua lisää itsetuntoasi ja löydät rohkeutta lähteä suhteesta jossa sinua ei selvästi arvosteta.

Ap hei, mä olen niin ruma ettei kukaan ole koskaan kelpuuttanut mua. Sinä olet pitkässä parisuhteessa miehesi kanssa, hänen täytyy haluta olla kanssasi! Keskity siihen ja ruoki molemminpuolista halua olla yhdessä, niin suhteenne paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteeseen kuuluu toisen kehuminen. Miksi nainen haluaisi seksiä kumppaninsa kanssa jos ei koe olevansa haluttava? Toisen kehuminen piristää ihan varmasti yhteistä arkea kun molemmat kokevat olevansa arvostettuja, haluttuja ja kelpaavasta toiselle. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät tämän. Se kuka sanoo ettei haittaa kumppanin puuttuvat kehut valehtelevat.

Miksi vain nainen ansaitsisi kehuja? Kyllä minä ainakin haluan tuntea itseni halutuksi ihan näin miehenäkin.

Tottakai tarvitsee. Niinkuin kirjoitin että, Toisen mies tai nainen kehuminen piristää yhteistä arkea jne. Alku oli vain esimerkki

Parisuhteessa saa olla sellainen kuin on. Mieheni on ehkä se ainoa ihminen tässä maailmassa, joka ei arvostele, ajattele pahasti minusta ja jonka seurassa voin olla kuin olisin yksinkin. Tykkään kuitenkin välillä pukeutua seksikkääksi ja panostaa ulkonäkööni. Teen sen osittain itseni takia ja osittain mieheni. Minusta on tärkeää pitkässä parisuhteessa pyrkiä sytyttämään toinen välillä ja näyttää, että olen edelleen se _nainen_ johon mieheni rakastui. Ikää tulee, rypyt lisääntyy, mutta olen edelleen sama ihminen vanhempana versiona vain.

Lisäksi koen, että parisuhteessa on jonkinlainen "velvollisuus" pysyä suhteellisen lähellä normaalipainoa, sillä minun ainakin olisi vaikea haluta hyvin ylipainoista miestä, vaikka hänellä sitten olisi kuinka rakastettava luonne. Terveys on tietenkin tärkein syy painossa pysymiseen ja olisin samaa kokoluokkaa ilman miestäkin. Mistään muutamista kiloista en jaksa stressata, eikä mies ole koskaan sanonut pahaa sanaa vartalostani tai ulkonäöstäni, vaikka olen sairastanut masennuksen ja ulkonäkö rapistui sen mukana.