Aiheuttaako parisuhde teille ulkonäköpaineita?
Itse stressaan parisuhteessani koko ajan siitä, etten ole ulkoisesti riittävä puolisolleni, ja löydän koko ajan uusia vikoja ulkonäöstäni. Tämä masentaa, ahdistaa ja vie kaiken energiani. Suhde on kestänyt jo lähemmäs vuosikymmenen, mutta ongelma tuntuu vain pahenevan.
Sinkkuna elämä oli tavallaan paljon helpompaa, kun ei tarvinnut näyttää hyvältä ketään varten, vaan sai vain nauttia elämästä sekä terveestä ja toimivasta kehosta. Parisuhteen myötä olen katsonut itseäni aivan erilaisten lasien läpi.
Onko muilla (ollut) vastaavia tuntemuksia? Miten niistä pääsisi eroon? En haluaisi erotakaan tämän takia, mutta välillä tuntuu, että voin niin pahoin, ettei muuta vaihtoehtoa ole.
Kommentit (348)
Henkisesti terve ihminen ei koe tarvetta arvostella kenenkään ulkonäköä, ei miehen eikä naisen.
Myös jotkut ns. ystävät ja työtoveritkin ym. aiheuttavat ulkonäköpaineita, eli ei tämä ole pelkkä kumppaniasia. Minullekin on muutama tuttu huomautellut esim. hiuksistani, että ne voisi lyhentää, värjätä ym. Syitä on löytynyt; olen aina kuulemma saman näköinen, ei sovi enää ikäiselleni tuo tyyli jne.
Minulla on onneksi itsetunto suht kohdillaan esim. hiusteni suhteen. Voin kyllä kettuutua ja loukkaantua huomauttelijoihin ja sydän voi olla verillä hetken, mutta en tyyliäni sellaisten takia siltikään muuta, koska hiustyylini on minun tyylini, siis osa imagoani. Siitä minut tunnistaa minuksi. Olen tietoisesti valinnut tyylini.
Olen ajatellut, että osa huomauttelijoista kadehtii. He kun ovat menneet virran mukana ja pitävät sitä tyyliä, mitä normit sanelevat. Kun on vaikkapa asema noussut, on pitkä tukka pätkäisty polkaksi (virkatyyliseksi) tai kun on tultu keski-ikään, on leikattu tukka lyhyeksi jne. Omapa on valintansa. Minä en sellaista tee vastentahtoisesti ja toisten käskyistä ja huomautteluista.
Ei aiheuta, mutta jos tulisi ero niin joo. En uskaltaisi tutustua yhteenkään mieheen.
Tavallaan tunnistan ongelman. Tästä on jo 10 vuotta, mutta silloinen poikaystäväni kommentoi minussa kaikkea tehden minusta (silloin) äärimmäisen epävarman itsestäni. Huomautteli, milloin kasvojeni iho oli "erityisen heleä" ja milloin taas "samea", sain kehuja vain silloin kun painoni tippui alipainon rajoille (BMI 16 luokkaa) ja olin tosi laitettu. Ehdotteli saunassa että blondaisin karvoitukseni?! Siinä vaiheessa lähin ovet paukkuen ja ehkäpä AP sinun olisi hyvä tehdä samoin.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti terve ihminen ei koe tarvetta arvostella kenenkään ulkonäköä, ei miehen eikä naisen.
Niitä henkisesti terveitä ei sitten montaa prosenttia väestössä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti terve ihminen ei koe tarvetta arvostella kenenkään ulkonäköä, ei miehen eikä naisen.
Niitä henkisesti terveitä ei sitten montaa prosenttia väestössä ole.
Lisään kuitenkin vielä, että päin naamaa arvostelijoita ei toki ole mitään 90%, mutta kyllä useimmat tai lähes kaikki arvostelee vähintäänkin mielessään.
Itse näin eilen miehen, jolla tosi pelottava parta ja vielä tatuointeja.
Vierailija kirjoitti:
Itse näin eilen miehen, jolla tosi pelottava parta ja vielä tatuointeja.
Tuo mies tuijotti suoraan päin monta kertaa pitkään. Tuli pelottava olo. Vielä isokoinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee rapisee usko naisiin täysin. Jostain ulkonäköpaineista pää niin sekaisin, että tarvitsee hoitoa. Ja tämmöisiä pitäisi saada vielä johtopaikoille, jossa paineet ovat moninkerroin kovempia.
Juuri tätä samaa olen miettinyt. Nämä naiset tekevät itselleen ja toisilleen nämä ongelmat. Naisena voin todeta että aina löytyy niitä ulkonäön kritisoijia joka paikasta. Oli hoikka tai ei, oli maalia naamassa tai ei. Se on omasta asenteesta kiinni kuinka paljon tuolle "kritiikille" antaa arvoa. Ja kauneusleikkauksiin menijöille suosittelen terapiaa ja älyn kehittämistä sen uuden nenän tai tekorintojen sijaan.
Kasvaako ne rinnat siellä terapiassa vai? Mä kävin ostamassa uudet rinnat itselleni, ja sain mitä halusin. Enpä ookaan kokeillut mitä terapia olis tehnyt mun pienille tisseille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli vika on miehessä, ei sinussa. Kertoo kaiken, että hän on kytännyt syömisiäsi ja arvostellut ulkonäköäsi.
Tavallaan ajattelen näin, mutta toisaalta mies on parantanut tapansa jo monta vuotta sitten. Ehkä minä olen kuitenkin se ongelma, jos en pysty antamaan anteeksi ja unohtamaan menneitä? / AP
Minusta tuollaista käytöstä, jota kuvailit, ei voi vaan painaa villaisella. Itse olisin saman tien potkaissut pellolle kun vielä suhteen alussa toimi niin. Miksi se edes alkoi suhteeseen sinun kanssasi, jos kerran ei miellytä?
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma ja mietin välillä eroamista sen vuoksi. Sinkkuna olen kokenut olevani kaunis, mutta nyt tunnen itseni rumaksi. En kehtaa edes olla bikineissä tai nakuna mieheni nähden. Hän on haukkunut rumaksi ja arvostellut ulkonäköäni. Olemme olleet usean vuoden naimisissa, joten on kynnys erota.
N46
Elämän kumppanin edessä kokee noin voimakasta rumuutta. Surkea suhde! Älä suostu tuohon!
Ei sitten vähääkään vaan päin vastoin. Pitkäaikaisessa parisuhteessa on aivan muut asiat kuin ulkonäkö tärkeämmät.
Olisi todella rasittavaa kyniä karvojaan ja muutenkin huoltaa ulkonäköä vai miehen vuoksi vuosikausia. Useimmilla into hyytyy ensimmäisen lapsen syntymään, jos sitä on alkujaan ollut.
Voisi olettaa, että jos jo olisi parisuhteessa, niin sitten ei olisi mitään paineita, ulkonäöllisiäkään?
Ympäristö tosin asettaa nykyään jo ihan tarpeeksi osin kohtuuttomia vaatimuksia. Ihminen ei ikinä kelpaa sellaisena kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Silleen hieno ajatus, mutta täytyyhän se toisen myös omaan silmään miellyttää jo ihan seksuaalisessakin mielessä.
Niin, eli miksi tuo mies siis on alunperin alkanutkaan suhteeseen ap:n kanssa? En tiedä olenko tyhmä, mutta en pysty millään ymmärtämään tuota. Herranjumala mennään seuraavaan jos ei kiinnosta. Ei ole sen kummallisempaa.
Täytyy myöntää, että tosiaan valitsen yksinolon kuin kpään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee rapisee usko naisiin täysin. Jostain ulkonäköpaineista pää niin sekaisin, että tarvitsee hoitoa. Ja tämmöisiä pitäisi saada vielä johtopaikoille, jossa paineet ovat moninkerroin kovempia.
Juuri tätä samaa olen miettinyt. Nämä naiset tekevät itselleen ja toisilleen nämä ongelmat. Naisena voin todeta että aina löytyy niitä ulkonäön kritisoijia joka paikasta. Oli hoikka tai ei, oli maalia naamassa tai ei. Se on omasta asenteesta kiinni kuinka paljon tuolle "kritiikille" antaa arvoa. Ja kauneusleikkauksiin menijöille suosittelen terapiaa ja älyn kehittämistä sen uuden nenän tai tekorintojen sijaan.
Kasvaako ne rinnat siellä terapiassa vai? Mä kävin ostamassa uudet rinnat itselleni, ja sain mitä halusin. Enpä ookaan kokeillut mitä terapia olis tehnyt mun pienille tisseille.
Hienoa jos ostotissit ovat auttaneet kehittämään itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa.
Mä oon enemmän onnellinen suhteessa kun on joku joka näkee ja arvostaa mun kauneutta. Vain kerran mulla on ollut poikaystävä joka arvosteli ja vertaili mua eksäänsä ja ne kommentit vei suhteelta pohjan. Arvostelu oli häneltä manipulaatiota, hän koitti tuhota itsetuntoni koska omansa oli huono. Ei rakasta ihmistä arvostella tuohon sävyyn vaan tuetaan kaikessa. Tärkeintä on ylläpitää turvallisuudentunnetta suhteessa, jotta syntyy luottamus ja kunnioitus. Monesti nykyään vain jauhetaan rakkaudesta, mutta luottamus ja kunnioitus on ihan yhtä tärkeitä. Jos niitä ei ole niin olet jatkuvasti hylkäämisenpelossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä kommentteja lukee rapisee usko naisiin täysin. Jostain ulkonäköpaineista pää niin sekaisin, että tarvitsee hoitoa. Ja tämmöisiä pitäisi saada vielä johtopaikoille, jossa paineet ovat moninkerroin kovempia.
Juuri tätä samaa olen miettinyt. Nämä naiset tekevät itselleen ja toisilleen nämä ongelmat. Naisena voin todeta että aina löytyy niitä ulkonäön kritisoijia joka paikasta. Oli hoikka tai ei, oli maalia naamassa tai ei. Se on omasta asenteesta kiinni kuinka paljon tuolle "kritiikille" antaa arvoa. Ja kauneusleikkauksiin menijöille suosittelen terapiaa ja älyn kehittämistä sen uuden nenän tai tekorintojen sijaan.
Kasvaako ne rinnat siellä terapiassa vai? Mä kävin ostamassa uudet rinnat itselleni, ja sain mitä halusin. Enpä ookaan kokeillut mitä terapia olis tehnyt mun pienille tisseille.
Ehkäpä terapiassa oisit saanut jotain täytettä korvien väliin etkä vain tisseihin.
Todellakin parisuhde aiheuttaa ulkonäköpaineita.
Useimmat haluavatkin, että erityisesti nainen on huoliteltu ja karvoistaan ajeltu jne. Sinkkuna sellaiset asiat jää toisarvoiseksi, eli kyllä ne ulkonäköpaineet siitä toisen läsnäolosta tulevat. Se onkin itselläni isoimpia syitä siihen, etten edes hae parisuhdetta. Suorastaan kartan siihen tilanteeseen joutumista. Yksin asuessa on ihan sama, onko säärikarvat ajamatta. Jos tulee tilanne, jossa menee ihmisten ilmoille, ne voi vasta sitten ajella. Eli silloinkin paine tulee ulkoapäin siihen oman itsen muuttamiseen.