Aiheuttaako parisuhde teille ulkonäköpaineita?

Joku täällä sanoi, että kannattaa ottaa vaan komea mies niin tällainen ei latista naisensa itsetuntoa. Väärin! Mulla on mies, joka on todella komea ja kärsin erittäin isoista ulkonäköpaineista. Mies latistaa jo entisestään olematonta itsetuntoani. Että se siitä luulosta, että komea mies olisi muka parempi. Sitä paitsi ei ole kivaa, kun koko aika joku nainen on roikkumassa miehen lahkeessa kiinni. Ehkä on paperilla hienoa omistaa komea mies, todellisuus onkin sitten toista.

Päin vastoin. Ei minulla ole ulkonäköpaineita I-KI-NÄ. Onneksi ei ole puolisollanikaan. Mennään vaikka pieruverkkareissa ala carte ravintolaan. Ihan se ja sama mitä kukakin meistä ajattelee. Osaamme kyllä myös pukeutua ja laittautua, mutta suurrimaksi osaksi ajasta näytämme kodittomilta :D

Miehesi on narsistinen. Tuossa on kyse vallankäytöstä. Pyrkii alistamaan sinua. Ja tuo, ettei muista. Sille on termi: sumuttaminen eli gaslighting. Tarkista itseltäsi, oletko mahdollisesti läheisriippuvainen. Lähde suhteesta, narsisti ei parane.

Ikävä kyllä ei.

Kumppani on aina tykännyt musta juuri sellaisena kuin olen, riippumatta siitä, millainen olen, ja koska ei ole ollut paineita pysyä timminä ja puleerata itseään, olen muuttunut Tuutikin ja Piisamirotan risteymäksi.

Totta tietysti sekin, että suhde olisi loppunut, jos puoliso olisi alkanut huomautella ulkonäöstäni, ja saatraisin olla vielä nykyistäkin huonommassa kuosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuuko mies oikeasti mitä on sanonut?

Sinun kannattaa siinä tapauksessa itsesi vuoksi antaa anteeksi. Ainakin koita hyvöksyä itsesi ja lopeta tuo itsesi (ja miehesi) rankaiseminen tuosta aiheesta. Toinen vaihtoehto on erota, ja kolmas jatkaa loppuun asti itseinhoa, mitö en suosittele.

Vaikea sanoa katuuko, kun ei kuulemma muista sanoneensa mitään ikäviä juttuja. En tiedä, onko hänellä oikeasti niin huono muisti, että 5-10 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat jo pyyhkiytyneet mielestä vai pääseekö hän vain helpommalla, kun ei muka muista eikä joudu käsittelemään asiaa. / AP

Kyllä hän muistaa, mitä on sanonut, ei vaan haluaa kantaa vastuuta siitä.

Kommentoin ylemmäs, että näen itseni rumana, kun mieheni on haukkunut ulkonäköäni. Kun olen yrittänyt ottaa niitä hänen sanomisiaan puheeksi, tulee aina riita, kun mies väittää, ettei ole sanonut sellaista. Se on törkeä, räikeä valhe, koska se on ollut todella iso juttu meillä aikoinaan ja mies sanoi aivan uskomattoman törkeitä asioita ja tahallaan. Todellakin muistaa ja tietää, mitä on sanonut. Se ärsyttää ja haittaa minulla siitä ylipääsemistä, että hän kiistää sanoneensa niitä asioita. Jos hän edes myöntäisi ja sanoisi jonkun selityksen, edes keksityn, että ei tarkoittanut ja sanoi sellaisia syystä x ja y, niin voisin ehkä jättää sen taakseni. Mutta jos joku haukkuu törkeästi, mutta ei myönnä tehneensä sitä, niin siitä ei pääse eteenpäin oikein millään.

Joskus olen puhunut hänelle, että tarvitsisin häneltä välillä kehuja ulkonäöstäni, jotta se auttaisi paikkaamaan vahinkoja, niin hän ei sano mitään. Luulisi että silloin ihmisen reaktio olisi kehua, jos kerran pyydetään ja kerrotaan, että se olisi tärkeää itsetunnolle, mutta hän ei tee sitä, vaan on hiljaa. Vaikea siinä on itseään kauniiksi silloin tuntea.

Tilanteesi kuulostaa niin kovin tutulta. En minäkään jaksa uskoa, ettei mies muka muistaisi tapahtunutta. Niin monet juhlat ja lomamatkat ym. aikanaan menneet piloille, kun mies on arvostellut ulkonäköäni ja minä olen pahoittanut mieleni.

Mutta auttaisiko se todella, jos mies nyt kehuisi, kun pyydät? Minua (edes pyytämättä annetut) kehut eivät ainakaan auta yhtään, pikemminkin ärsyttävät entisestään, koska ne eivät tunnu vilpittömiltä. / AP

Ja siis haluatte jatkaa suhdetta tällaisten miesten kanssa, koska.?

Ei niinkään paineita, mutta ikävää fiilistä, kun harvoin sain kehuja silloinkaan, kun olin laittautunut. En ole mikään riihenseinästä repäisty ja liikun, osaan pukeutua ja ehostaa tilanteen mukaan. Mies tiesi itsessään eräänlaisen loitolla pitävän ja huomauttelevan puolen. Toin hänelle esiin, että haluan kokea olevani rakastettu ja kaunis. Ei muutosta. Jätin miehen. Tosin tuo ei ollut ainoa syy.

Kyllä. Olen lihava. Mies on hoikka, komea ja liikunnallinen. Mä oon sohvaperuna. Tiedän, että mies tykkäisi jos olisin laihempi. Toisaalta kyllä olin paksu jo silloin, kun tutustuttiin.

Ei mutta vtuttaa kun mies ei pidä itsestään yhtään huolta. Lihoo ja syö koko ajan. Mä oon se paremman näköinen meistä ja myös se joka viitsii pitää itsestään huolta.

Itse hinkkaan vatsalihaksia ihan puolisoni takia.  Haluan näyttää hyvältä alasti.  

Käyn joka ilta suihkussa ennen sänkyyn menoa, huolehdin muutenkin  ulkonäöstäni. ja syön terveellisesti. Vaimoni mielestä on ookoo vähän saada parisuhdekiloja, eikä suihkussakaan tarvitse aina käydä. 

Pitäisiköhän jättää sika?

Aiheuttaa. Mies on sanonut läskiksi ja arvostellut kaksoisleukaani. Nyt se muka kehuu, mutta enhän niitä voi uskoa. No, kyllä se usein huomauttelee syömisistäni.

Mulla on niin hyvännäköinen ja -kroppainen mies, että jos en tietäisi hänen rakastavan mua yli kaiken just tällaisena kuin olen, niin saattaisi ollakin paineita. Kyllähän mua omat röllykkäni ja painovoiman ja iän myötä alaspäin valuva olemukseni tympäisevät, mut mies tuntuu olevan aivan sokea niille ja kaikille muillekin vioilleni. 

 Kyse ei ole puolisosta vaan sinun huonosta itsetunnostasi. Itsestäsi et voi erota, joten sille kannattaa yrittää tehdä jotain, sinun oman hyvinvointisi vuoksi.

Tsempppiä <3

Omaa korvienväliä työstämään niin kuin olis jo. Sitten alkaa pikkuhiljaa mennä tajuntaan, että ei ole normaalia käytöstä muka sun Rakkaimmalta Ihmiseltä kritisoida, mitätöidä, haukkua, kytätä syömisiäsi jne jne.

Oivallat ajan kanssa, että ko aikuinen mies on vähintäänkin keskenkasvuinen k*sipää ellei peräti psyykkisesti sairas. Ja sitä et sinä pysty muuttamaan vaikka olisit miss Suomi. Ulkonäkö Ei ole se villakoiran ydin, vaikka sinut (ja moni muu) onkin niin harhautettu uskomaan.

Tasapainoinen, hyvinvoiva ihminen ei tuollaiseen pelleen kiinnity saati suhteessa pysy. Ei kuulosta parisuhteelta vaan rangaistuslaitoshommilta.

Hoida itsesi ehjemmäksi, niin alkaa ihan erilainen elämä. Voimia!

Ei pitäisi, mutta jos luonnetta ei ole sitten se on toinen asia se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla aikaisemmissa suhteissa ollut tätä ongelmaa?

Olen 36-vuotias. En ole koskaan tuntenut olevani kaunis tai seksikäs, mutta aiemmissä suhteissani olen kuutenkin jollain lailla uskonut olevani riittävän hyvä ulkoisista puutteistani huolimatta. / AP

Ymmärrän kyllä jos sinulle on jäänyt "traumoja" miehesi kommenteista. Enemmän ne kertoo kuitenkin miehesi keskeneräisyydestä, jos on kokenut oikeudekseen arvostella sinua ikävillä kommenteilla.

Puolison suhtautuminen voi vaikuttaa itsetuntoon todella paljon, sekä hyvässä että pahassa.

Voisitko ottaa asian esille puolisosi kanssa ja kertoa yksinkertaisesti miten pahalta sinusta tuntuu/on tuntunut nämä kommentit ja millaisia ajatuksia ne sinussa on aiheuttanut? En näe muuta keinoa lähteä ratkomaan asiaa, kuin keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin hyvännäköinen ja -kroppainen mies, että jos en tietäisi hänen rakastavan mua yli kaiken just tällaisena kuin olen, niin saattaisi ollakin paineita. Kyllähän mua omat röllykkäni ja painovoiman ja iän myötä alaspäin valuva olemukseni tympäisevät, mut mies tuntuu olevan aivan sokea niille ja kaikille muillekin vioilleni. 

Rakkaus tekee sokeaksi. 

Parisuhteessa (vakiintuneessa) en tunne ulkonäköpaineita. Parisuhteettomana taas tunnen niitä suhteettoman paljon.

M42

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen lihava. Mies on hoikka, komea ja liikunnallinen. Mä oon sohvaperuna. Tiedän, että mies tykkäisi jos olisin laihempi. Toisaalta kyllä olin paksu jo silloin, kun tutustuttiin.

Yleensähän se onkin näin päin, vaikka palstamammat muuta väittää.

Ymmärrettävää, koska naiset valitsee ja mies tyytyy.

Kyllä aiheuttaa. Epäilen, että mieheni ei pidä ulkonäöstäni, vaikka väittää pitävänsä. Hän on mm. osoitellut kropastani epätimmejä kohtia (tiedän ne kyllä itsekin), nauranut niille ja kun pahoitin mieleni, hän selitteli nauramistaan vaikka miten. En usko mitään selityksiä enkä usko, että kukaan mies voisi minusta aidosti pitää.

Joo, on ulkonäköpaineita. Mies on hoikka ja urheilullinen, minä taas paksu. Mutta ulkonäköön liittyvää ilkeää kommentointia sietäisin yhden kerran. Toisesta kerrasta tulisi ero. Voin huomioida esimerkiksi sen, että mies pitää pitkistä hiuksista tai toivomuksen jonkin tietyn vaatteen käyttämisestä, josta mies pitää, mutta syömisten kommentointia tai kehon arvostelua entisenä syömishäiriöisenä en kuuntelisi.