Aiheuttaako parisuhde teille ulkonäköpaineita?

Ei, itse niitä aiheutan jos aiheutan. Pidän myös huolta itsestäni ihan mielellään ilman että se menee paineen puolelle. Mies kyllä tykkää 10 vuoden jälkeenkin ja samoin minä, mies se vain paranee vanhetessaan 😊

Nauratti, kun oli kaksi peräkkäistä viestiä, jossa toisessa itsestään huolta pitävää naista risoi miehensä lösähtäminen ja tämä viesti oli kerännyt vain yläpeukkuja. Toisessa viestissä itsestään huolta pitävää miestä risoi vaimonsa lösähtäminen ja tämä viesti oli kerännyt vain alapeukkuja.

Itse peukutin toisin päin ihan vain peukutusten absurdiuden vuoksi.

Ei mun kannata, vaikka tekisin mitä, miehelle ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Eli voin ihan vaan relata ja olla oma itteni. Toisaalta ihanaa, toisaalta taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä sanoi, että kannattaa ottaa vaan komea mies niin tällainen ei latista naisensa itsetuntoa. Väärin! Mulla on mies, joka on todella komea ja kärsin erittäin isoista ulkonäköpaineista. Mies latistaa jo entisestään olematonta itsetuntoani. Että se siitä luulosta, että komea mies olisi muka parempi. Sitä paitsi ei ole kivaa, kun koko aika joku nainen on roikkumassa miehen lahkeessa kiinni. Ehkä on paperilla hienoa omistaa komea mies, todellisuus onkin sitten toista.

Jumpe mua ärsyttää nuo lahkeessaroikkujat. Onko niiden päässä mitään muuta kun oma napa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuuko mies oikeasti mitä on sanonut?

Sinun kannattaa siinä tapauksessa itsesi vuoksi antaa anteeksi. Ainakin koita hyvöksyä itsesi ja lopeta tuo itsesi (ja miehesi) rankaiseminen tuosta aiheesta. Toinen vaihtoehto on erota, ja kolmas jatkaa loppuun asti itseinhoa, mitö en suosittele.

Vaikea sanoa katuuko, kun ei kuulemma muista sanoneensa mitään ikäviä juttuja. En tiedä, onko hänellä oikeasti niin huono muisti, että 5-10 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat jo pyyhkiytyneet mielestä vai pääseekö hän vain helpommalla, kun ei muka muista eikä joudu käsittelemään asiaa. / AP

Kyllä hän muistaa, mitä on sanonut, ei vaan haluaa kantaa vastuuta siitä.

Kommentoin ylemmäs, että näen itseni rumana, kun mieheni on haukkunut ulkonäköäni. Kun olen yrittänyt ottaa niitä hänen sanomisiaan puheeksi, tulee aina riita, kun mies väittää, ettei ole sanonut sellaista. Se on törkeä, räikeä valhe, koska se on ollut todella iso juttu meillä aikoinaan ja mies sanoi aivan uskomattoman törkeitä asioita ja tahallaan. Todellakin muistaa ja tietää, mitä on sanonut. Se ärsyttää ja haittaa minulla siitä ylipääsemistä, että hän kiistää sanoneensa niitä asioita. Jos hän edes myöntäisi ja sanoisi jonkun selityksen, edes keksityn, että ei tarkoittanut ja sanoi sellaisia syystä x ja y, niin voisin ehkä jättää sen taakseni. Mutta jos joku haukkuu törkeästi, mutta ei myönnä tehneensä sitä, niin siitä ei pääse eteenpäin oikein millään.

Joskus olen puhunut hänelle, että tarvitsisin häneltä välillä kehuja ulkonäöstäni, jotta se auttaisi paikkaamaan vahinkoja, niin hän ei sano mitään. Luulisi että silloin ihmisen reaktio olisi kehua, jos kerran pyydetään ja kerrotaan, että se olisi tärkeää itsetunnolle, mutta hän ei tee sitä, vaan on hiljaa. Vaikea siinä on itseään kauniiksi silloin tuntea.

Tilanteesi kuulostaa niin kovin tutulta. En minäkään jaksa uskoa, ettei mies muka muistaisi tapahtunutta. Niin monet juhlat ja lomamatkat ym. aikanaan menneet piloille, kun mies on arvostellut ulkonäköäni ja minä olen pahoittanut mieleni.

Mutta auttaisiko se todella, jos mies nyt kehuisi, kun pyydät? Minua (edes pyytämättä annetut) kehut eivät ainakaan auta yhtään, pikemminkin ärsyttävät entisestään, koska ne eivät tunnu vilpittömiltä. / AP

Ja siis haluatte jatkaa suhdetta tällaisten miesten kanssa, koska.?

Nauhoja sen tarinat niin jopa alkaa muisti pelaamaan.

Ymmärrän aloittajaa. Hanki ammattiapua. Mun puoliso haukkui mua tyhmäksi ensimmäiset 10 vuotta aina kun tuli riitaa tai erimielisyyttä. Tein kaikessa hiljaisuudessa mensan testin ja löin tuloksen nenän eteen ja sanoin, tyhmäksi et enää hauku.

Ei se auttanut että sain mustaa valkoiselle. Itsetunto romuttui ja pidän itseäni tyhmänä monessa tilanteessa varmuuden vuoksi. En uskalla esim opiskella kun olen varma että olen todella huono oppija. Enkä osallistua pakohuoneisiin yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla aikaisemmissa suhteissa ollut tätä ongelmaa?

Olen 36-vuotias. En ole koskaan tuntenut olevani kaunis tai seksikäs, mutta aiemmissä suhteissani olen kuutenkin jollain lailla uskonut olevani riittävän hyvä ulkoisista puutteistani huolimatta. / AP

Miksi olet tässä suhteessa, jonka myötä itsekunnioitukseni ja itsetuntosi särkyy?

Miksi?

Onko sinulla pelko, että biisitkin olla hyvä riittävä?

Ja ajat itsesi tuollaisen paskaan? Tiedät ja tunnet ja voit huonosti ja silti olet siinä.

Etsi sopiva hyvä kumppani. Anna kivan löytää sinut.

On riskaabelia etsiä uutta, voi olla väkivaltainen, narsisti tmv. Ikinä ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vääränlainen mies? Minä kun tunnen itseni suhteessa paljon kauniimmaksi kuin sinkkuna. Mieheni kehuu jatkuvasti minua (ei pelkästään ulkonäköä) ja kertoo kuinka onnekas on. Voin olla turvallisin mielin, ettei hän tuosta ihan heti ole lähdössä.

Sinkkuna itsetuntoni oli Tinderin vuoksi ihan maassa. Tuntui, että siellä en koskaan ollut treffimiehille tarpeeksi kaunis tai että lapseni olivat paha miinus. Vaikka kuitenkin olen nätti, normaalipainoinen, lämmin ja fiksu, omillani toimeentuleva. Tinderissä vaan en ollut mitään. Treffeille pääsin helposti, mutta ne harvoin edes johtivat toisiin deitteihin. Ilmeisesti ne miehet, jotka hakivat kumppania olivat matkassa rima hyvin korkealla. Ne, jotka hakivat vain ilonpitoa eivät ehkä halunneet käyttää hyväksi, kun näkivät että olin tosissaan. Hyvä niin.

Ihan vääristynyt maailma tuo Tinder. Parisuhteessa ollessani olen kuullut monelta mieheni miespuoliselta sinkkukaverilta, että olen juuri sellainen, josta hekin haaveilevat. Hyvä muidenkin muistaa, että Tinder-miesten suosio ei kerro todellisuudesta mitään.

Minua alkaa suoraan sanottuna ahdistamaan, jos ulkonäköäni kehutaan. Tulee olo, että ulkonäköä tutkitaan ja arvostellaan jatkuvasti. Mieluummin olen kuulematta mitään. Tiedän kyllä ihan itse miltä näytän ja olen mielestäni ok ilman sen kummempia ruotimisia. Mielestäni on parempi keskittyä muihin asioihin kun toisen ulkonäköön.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ole naamasta kovin komea, joten ei tarvii stressata itsekään. On sitten vartaloltaan hyvä ja paikkaa komeuden puutteen olemalla käsistään kätevä. Se aiheuttaa mulle taas paineita, kun en itse osaa kunnolla oikein mitään... Ja tää on tullut vasta viime vuosina, vaikka yhdessä oltu jo pieni ikuisuus. Että kaikenlaista sitä voi tulla suhteisiin.

Mietin vain AP:n pohdintaa, että mies vaihtaisi kauniimpaan. Sitä kannattaa miettiä, onko tosiaan noin.

Minä en syty kuin mielestäni komeista miehistä. En vain voisi olla sellaisen kanssa, jota en pidä komeana, koska joudun koko ajan katsomaan sen naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuuko mies oikeasti mitä on sanonut?

Sinun kannattaa siinä tapauksessa itsesi vuoksi antaa anteeksi. Ainakin koita hyvöksyä itsesi ja lopeta tuo itsesi (ja miehesi) rankaiseminen tuosta aiheesta. Toinen vaihtoehto on erota, ja kolmas jatkaa loppuun asti itseinhoa, mitö en suosittele.

Vaikea sanoa katuuko, kun ei kuulemma muista sanoneensa mitään ikäviä juttuja. En tiedä, onko hänellä oikeasti niin huono muisti, että 5-10 vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat jo pyyhkiytyneet mielestä vai pääseekö hän vain helpommalla, kun ei muka muista eikä joudu käsittelemään asiaa. / AP

Kyllä hän muistaa, mitä on sanonut, ei vaan haluaa kantaa vastuuta siitä.

Kommentoin ylemmäs, että näen itseni rumana, kun mieheni on haukkunut ulkonäköäni. Kun olen yrittänyt ottaa niitä hänen sanomisiaan puheeksi, tulee aina riita, kun mies väittää, ettei ole sanonut sellaista. Se on törkeä, räikeä valhe, koska se on ollut todella iso juttu meillä aikoinaan ja mies sanoi aivan uskomattoman törkeitä asioita ja tahallaan. Todellakin muistaa ja tietää, mitä on sanonut. Se ärsyttää ja haittaa minulla siitä ylipääsemistä, että hän kiistää sanoneensa niitä asioita. Jos hän edes myöntäisi ja sanoisi jonkun selityksen, edes keksityn, että ei tarkoittanut ja sanoi sellaisia syystä x ja y, niin voisin ehkä jättää sen taakseni. Mutta jos joku haukkuu törkeästi, mutta ei myönnä tehneensä sitä, niin siitä ei pääse eteenpäin oikein millään.

Joskus olen puhunut hänelle, että tarvitsisin häneltä välillä kehuja ulkonäöstäni, jotta se auttaisi paikkaamaan vahinkoja, niin hän ei sano mitään. Luulisi että silloin ihmisen reaktio olisi kehua, jos kerran pyydetään ja kerrotaan, että se olisi tärkeää itsetunnolle, mutta hän ei tee sitä, vaan on hiljaa. Vaikea siinä on itseään kauniiksi silloin tuntea.

Tilanteesi kuulostaa niin kovin tutulta. En minäkään jaksa uskoa, ettei mies muka muistaisi tapahtunutta. Niin monet juhlat ja lomamatkat ym. aikanaan menneet piloille, kun mies on arvostellut ulkonäköäni ja minä olen pahoittanut mieleni.

Mutta auttaisiko se todella, jos mies nyt kehuisi, kun pyydät? Minua (edes pyytämättä annetut) kehut eivät ainakaan auta yhtään, pikemminkin ärsyttävät entisestään, koska ne eivät tunnu vilpittömiltä. / AP

Ja siis haluatte jatkaa suhdetta tällaisten miesten kanssa, koska.?

Nauhoja sen tarinat niin jopa alkaa muisti pelaamaan.

Nauhota

Kyllä aiheuttaa. Olen sanonutkin miehelleni suoraan joitakin kertoja, että olisi ihanan vapauttavaa olla sinkku. Voisin olla rauhassa niin ruma kuin vain voisin olla. Olisi ihanaa olla juuri sellainen kuin luonnostaan on. Ja pieruverkkareilla vaikka joka päivä ja joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aiheuttaa. Tuntuu että samaan aikaan miehelle kelpaa vaikka minkä näköiset sutturat, mutta toisaalta taas tuntuu itsestä riittämättömälle ja väärän näköiselle. Toivon ettei minulle olisi koskaan valjennut millaisia miehet ajatusmaailmaltaan todellisuudessa ovat. Miesten seksuaalisuus on jotenkin todella kuvottavaa ja en voi koskaan kokea olevani seksikäs nykyisen miehen tai kenenkään kanssa. Nykyinen pornokulttuuri on pilannut kaiken enkä parisuhteessa olevana naisena tunne itseäni mitenkään erityiseksi.

Hyvin kirjoitettu.

Ei aiheuta. Tai ei aiheuttaisi, jos olisin parisuhteessa.

N24 kirjoitti:

Kyllä aiheuttaa. Mieheni on todella komea verrattuna minuun ja ei myöskään häpeile siitä huomauttamista. En muista, että olisin sinkkuna ollessa tuntenut itseni niin rumaksi, kuin nyt avioliitossa. 

Ihme hommaa.

Suhtaudun kehuihin varauksella.

Joskus olen aavistanut, että mies imartelee ja kehuu ulkonäköäni siksi, että hän saavuttaisi jotain, niinkuin esim. että pysyisin hänen kanssaan, että hän saisi tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Aiheuttaa. Yksin ollessani itsetuntoni on ulkonäön suhteen kunnossa, kun edustan vain itseäni. Mutta suhteessa minun täytyy miellyttää myös sitä toista ja edustaa julkisesti "meitä" eikä vain minua. On ulkonäköpaineita, kyllä.

Jutut siitä, että jotkut puhuvat naisten rupsahtavan parisuhteissa suututtaa. Minä olen rupsahtanut nykyisen suhteen aikana yllättävästä sairaudesta johtuen. Pelkäänkin, että ihmiset ajattelevat minun vain lopettaneen meikkaamisen ja päättäneen, että nyt ei ole mitään väliä kun on jo naimisissa. Teen kaikkeni, että olisin mieheni mielestä viehättävä, mutta kukkeimmat päiväni ovat menneet.

Minä edustan kyllä aina vain itseäni. En ole kenenkään jatke vaikka olen parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma ja mietin välillä eroamista sen vuoksi. Sinkkuna olen kokenut olevani kaunis, mutta nyt tunnen itseni rumaksi. En kehtaa edes olla bikineissä tai nakuna mieheni nähden. Hän on haukkunut rumaksi ja arvostellut ulkonäköäni. Olemme olleet usean vuoden naimisissa, joten on kynnys erota.

N46

Saman ikäinen. Lapsesta asti yhdessä. Mies haukkunut ulkonäköä mikä pilannut kaiken mut liikaa yhdistäviä tekijöitä.

30 vuotta yhteistä taivalta meillä. Olemme hitsautuneet ja kasvaneet yhteen.  2 lasta tehty ja kasvatettu. Olemme tukeneet toisiamme, kun toinen on ollut heikoilla.  Ulkonäkö on täysin sivuseikka, jos rakkaus kantaa. Rakas ei hauku, lyttää, mitätöi.

Ei ahdista. Olen ollut älyttömän läski ja nyt vähän hoikempi ja joskus jopa meikannutkin. Mies suhtautuu aina ihan tasan samalla tavalla. Eli ei ole ulkonäköpaineita. Tilanne on ihan tasan sama, riippumatta miltä näytän. Ja näytän just itseltäni. Loin tyylini parikymppisenä  ja viis veisaan edelleenkin trendeistä taikka muodista  enkä tosiaankaan  aio tyyliäni koskaan yhdenkään miehen takia muuttaa

Ei tarvitse stressata. Paino pitää pitää normaalina. Siitä kaikki lähtee. Aurinko ja päihteitä ei pidä ottaman liikaa. Ihan normaalissa tahdissa saa russahtaa.