Onko muita, jotka ovat lopettaneet kaiken turhan ostamisen?

Vierailija kirjoitti:

Myös turha työnteko kannattaisi lopettaa.

En tiedä mitä muut ajattelevat, mutta itse en ainakaan käy töissä pelkän palkan takia vaan siksi, että pidän työstäni ja saan sen kautta tehdä asioita muiden hyödyksi ja samalla toteuttaa itseäni. En toisaalta haluaisi ikinä tehdä työtä, joka vaikka kannustaa turhaan kuluttamiseen, tai on muuten arvojeni vastaista. Onneksi on ollut mahdollisuus valita.

Pyrin olemaan ostamatta turhaa, mutta rajanveto mielitekojen ja tarpeiden välillä on joskus hankalaa. Nuorempana ostelin varsinkin vaatteita aivan tolkuttomia määriä, nykyään harvoin muuten kuin rikkoutuneen tilalle. Välillä tulee edelleen ostettua turhaa, mutta ne ovat lähes aina sellaista, joista tulee lempivaatteita ja ne kulutetaan ihan loppuun saakka.

Tykkäsin aiemmin kierrellä kaikenlaisissa pienissä sisustusputiikeissa, mutta harvoin enää tekee mieli ostaa niistäkään mitään. Olen lopettanut muoti- ja sisustuslehtien lukemisen ja somessa seuraan lähinnä harrastuksiin tai kulttuuriin liittyvää sisältöä, joten niistäkään ei tule ylimääräisiä houkutuksia. Heräteostokset ovat nykyään kulutustavaraa kuten teetä tai saippuaa, tai sitten kukkia.

Minä aion lopettaa turhan työnteon, mutta toistaiseksi se ei ole ollut oikein mahdollista. Osa-aikatyötä ei oikein ole tarjolla, tai jos on, aloilla joissa sekä palkka että työn mielekkyys on huonompaa kuin nykyisissä hommissa. Edes lomarahan vaihto vapaaksi ei onnistunut, vaikka pyysin.

Pidemmällä aikavälillä on tarkoitus siirtyä hyvin varhaiselle eläkkeelle, kun sijoitusten tuotolla pystyy elämään.

En lukenut kuin aloituksen.

Omasta näkökulmastani kaikki mikä ei ole tarpeellista, on turhaa. En ole varmaan koskaan hankkinut tämmöistä.

Toisessa ketjussa käytin sanaa turha tai tarpeeton, ja sain joltakin kommenttia, että jollekin muulle se sama juttu ei ole turha. Että joka ihmisellä on oma kehitysasteensa ja -aikansa. Oletuksena oli siis, että ajan ja elämänkokemuksen myötä se nyt tarpeellinen, suorastaan välttämätön, muuttuu turhaksi.

No jaa.

Olen huomannut, että usein näin ei tapahdu, päin vastoin. Turhuuden markkinat kiinnostavat yhä enemmän, kun on kassavirtaa millä sitä hankkia. Tarpeellisuuden nimeen vannovat voivat myös erehtyä hattaraan, kun saavat yllättäen lisävaroja.

On

On

En edes tiennyt, että olisi pitänyt aloittaa turhan ostaminen.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ostanut mitään turhaa, joten en ole lopettanut kun en ole sellaista aloittanutkaan.

Et ole siis koskaan antanut pois tai myynyt tai heittänyt roskiin jotain tavaraa, koska sille ei ole ollut käyttöä tai et enää pidä siitä? (poislukien nyt tietysti vaatteet, jotka kuluvat tai käyvät pieniksi)

Ikää jo +50 enkä ole ikinä ollut sellainen shoppailuholisti tai että ainakaan isossa mittakaavassa olisin ostellut paljon jotain turhaa. Ehkä kauniita kenkiä ja jotain vaatteita on tullut osteltua nuorempana ns turhaan, mutta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olen niitä käyttänyt enemmän tai vähemmän.

Nykyisin en osta mitään muuta kuin mitä akuutisti tarvitsen. Ja juuri nyt minulla on kaikkea..... tai siis sitä mitä rahalla saa. Muu onkin sitten toinen tarina.

Mikä sitten kenenkin mielestä on turhaa. Ostin just litran jäätelöä, kinuskikastiketta ja mansikoita. Täysin turhia kaloreita, mutta niin ihanaa.

Turhan tavaran ja eteenkin kaiken krääsän ostamista olen vältellyt aina. Olen usein miettinyt jossain turuilla ja toreilla / ulkomaanmatkoilla että kuka ihme tämän kaiken krääsän ja suorastaan roskan ostaa. Ei ihme että maapallo saastuu ja hukutaan roskaan ja muoviin kun kaikkea tilpehööriä pitää olla nurkat pullollaan.

Vaatteita ja kenkiä ostan vain lapsille, itse käytän samoja vanhoja. En osta myöskään enää lehtiä, huonekaluja, kodintekstiileitä, astioita jne. Ennen ostin aina keväisin jotain uutta kotiin, syksyisin taas joulutavaraa tunnelmaa tuomaan, mutta en osta mitään turhaa enää. 

Miksipä sitä ylipäätään turhaa ostelisi?

Mikä järki siinä on?

Senhän sanoo tuo sanakin: TURHAA.

Ja joo en yleensä ostele turhaan, vaan mietin aina tarvinko sitä oikeasti ja mitä arvoa se tuottaisi minulle (joskus arvo on puhtaasti esteettinen tai hedonistinen nautinto, eli ei varsinaisesti TARPEELLINEN, mutta hyväksi kuitenkin).

Tänään juuri katsoin, että UFFilla olisi euron päivät ja voisi mennä vähän penkomaan löytyykö sattumalta jotain kivaa, mutta en sitten mennyt kun mietin, etten kyllä oikeasti tarvitse mitään.

Nyt on säästettävä sähköä, ruokaa ym tärkeää varten, kaikki muu saa jäädä. Eilen loppuivat maailman luonnonvarat tälle vuodelle. Nyt ihmisten otettava järki käteen.

Kun on köyhä kuten minä, niin ei ole varaa ostaa mitään turhaan kun rahat eivät riitä kuin kaikkeen aivan välttämättömään.

Vaatteita tulee välillä ostettua turhaan. Rantalomalta tuli ostettua magneetti muistoksi. 

Pakon edessä on monen tänä päivänä priorisoitava, mitä ostaa ja mihin raha riittää. Inflaatio laukkaa.

Tämä on tätä päivää. Huomisesta taas ei kukaan mitään tiedäkään

Köyhyyttä on monelaista. Opiskelijoita, eläkeläisiä, sairaita, työttömiä jne  jokaisen tarina on erilainen ja tarpeet myös. Venäjä on ajanut koko maailman alamäkeen. Sen johto kylpee rahassa eikä viis veisaa omasta kansasta saati muista. Destruktiivinen voima tällä hetkellä maailmassa.

En ole koko aikuisiällä ostanut mitään "turhaa"; kaiken minkä ostan aion myös pitää, kunhan tavara säilyy käyttökelpoisena. Samasta syystä minulta puuttuu myös paljon tarpeellisiakin tavaroita, kun en ole onnistunut löytämään mieleisiäni (eli sellaisia, joita katselisin vielä 50 vuoden päästäkin). Esim. vaatekertojakin minulla on vain pari.

En ole koskaan seurannut sisustus- tai muitakaan trendejä, mutta satavarmasti voisin ostaa jotain monen muun mielestä turhaa, jos se vain tuo jotain lisää Minun kotiini. Vaikka sitten jonkun laavalampun kaltaisen vuosituhannenvaihteen muiston.

Paskalaukut sun muut tyhmät tavarat eivät kiinnosta alkuaankaan.

Jo aikaa sitten. Nykyisessä asuinpaikassani kalliin S-ryhmän (Sale) myyjät kuiskuttelevat,, että tuo se ei koskaan osta mitään juurikaan... No ei niin, kun kuivatavarat tilaan kotiintoimituksella esim. Matsmartilta.

Olen lopettanut ja nyt kun saimme perinnön, 239 000 euroa, niin vielä vähemmän ostan, vain jos aivan pakko, ihanaa olla varakas mutta silti köyhänä aina itseni tunnen. En törsää mutta olen onnellinen.