Miten opettaa lapsi leikkimään hetken yksin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä lapsi tekee silloin, kun hän yrittää satuttaa itseään? Sattuuko häneen ihan todella oikeasti silloin, vai esittääkö vain ja sinä hätäännyt? Esimerkkejä, kerro myös kuinka kaukana olet ja mitä sinä teet ennen kuin hän aloittaa yritykset.

Joskus sattuu oikeasti. En silti hätäänny vaan otan syliin ja lohdutan. Joskus vain esittää että sattuu ja silloin en juuri reagoi. Olen siis aina samassa huoneessa, välillä vaikka metrin päässä tekemässä ruokaa ja lapsi vieressä lattialla kauhojen kanssa. En muista koska olisin voinut tehdä ruokaa niin että samalla ei tule huutoa jostain. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Minusta maallikkona kuulostaa että lapsi pelkää hylkäämistä. Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä. Voi olla että lapsi kokee isän hylänneen hänet koska isä niin paljon töissä. Ja lapsi kokee hoitoon jättämisen hylkäämisenä. Ja koska nämä toistuvat niin lapsi koettaa takertua sinuun ja varmistaa epätoivoisesti ettet jättäisi ja hylkäisi häntä. Kannattaisiko kysyä joltain ammattilaiselta?

Tämä oli ihan samanlaista jo ennen hoitoon menoa (aloitti hoidossa pari kk sitten mutta tilanne ei siitä muuttunut mihinkään) ja siis itse en ole ennen hoitoonlaittoa koskaan häntä hylännyt, hän ei siis esim edes yöllä ole joutunut heräämään paniikkiin että missä äiti on vaan olen aina ollut siinä vieressä. Isänsä taas on aina ollut paljon pois. Voi toki kai olla että pelkää hylkäämistä vaikka ei hylkäämiskokemuksia ole ollutkaan. Ap

Kiva kuulla ettei varsinaista hylkäämiskokemusta ole. Mutta kannattaa kuitenkin ainakin jättää nuo ehdotetut antaa huutaa vaan ja valjailla kiinni pois jos lapsi kovin herkkä. Kaikille lapsille ei todellakaan sovi samanlaiset rangaistukset tai kasvatustavat.

Oletko kysynyt lapselta pelkääkö jotain. Tai osaisiko lapsi itse sanoa miksi haluaa sinun huomion? Siis jos kysyisit vaikka että harmittaako sinua kun äiti puhuu puhelimessa eikä ole sinun kanssa? Mikä auttaisi sinua siinä tilanteessa? Osaisitko olla ihan hiljaa vieressä ja vaikka värittää jos äiti silittelisi samalla sinun selkää kun puhuu puhelimeen. Eli etsi konkreettisia ratkaisuehdotuksia voittehan te sitten vaikka kokeilla lapsen kanssa miten tuollainen asia toimisi eli soitat tosi lyhyen puhelun vaikka isälle tai mummolle ja kehut hurjasti jos lapsi värittää vieressä hiljaa.

Ehkä lapsi saisi lisää itseluottamusta kaikista asioista joissa onnistuu. Ja mitä itsevarmempi olo niin sen helpommin selviää hetken ilman sinun huomiotasi. Eli voisiko lapselle antaa erilaisia tehtäviä joissa saisi onnistumisen kokemuksia. Saisi vaikka laittaa tarran aina taulukkoon kun osaa olla hiljaa puhelusi ajan tai muun vastaavan. Kertoisit että nyt tarrahaaste ja jos toimit kuten sovittu niin saat tarran. Ja sitten kun sovittu määrä tarroja niin joku kiva palkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Minusta maallikkona kuulostaa että lapsi pelkää hylkäämistä. Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä. Voi olla että lapsi kokee isän hylänneen hänet koska isä niin paljon töissä. Ja lapsi kokee hoitoon jättämisen hylkäämisenä. Ja koska nämä toistuvat niin lapsi koettaa takertua sinuun ja varmistaa epätoivoisesti ettet jättäisi ja hylkäisi häntä. Kannattaisiko kysyä joltain ammattilaiselta?

Tämä oli ihan samanlaista jo ennen hoitoon menoa (aloitti hoidossa pari kk sitten mutta tilanne ei siitä muuttunut mihinkään) ja siis itse en ole ennen hoitoonlaittoa koskaan häntä hylännyt, hän ei siis esim edes yöllä ole joutunut heräämään paniikkiin että missä äiti on vaan olen aina ollut siinä vieressä. Isänsä taas on aina ollut paljon pois. Voi toki kai olla että pelkää hylkäämistä vaikka ei hylkäämiskokemuksia ole ollutkaan. Ap

Kiva kuulla ettei varsinaista hylkäämiskokemusta ole. Mutta kannattaa kuitenkin ainakin jättää nuo ehdotetut antaa huutaa vaan ja valjailla kiinni pois jos lapsi kovin herkkä. Kaikille lapsille ei todellakaan sovi samanlaiset rangaistukset tai kasvatustavat.

Oletko kysynyt lapselta pelkääkö jotain. Tai osaisiko lapsi itse sanoa miksi haluaa sinun huomion? Siis jos kysyisit vaikka että harmittaako sinua kun äiti puhuu puhelimessa eikä ole sinun kanssa? Mikä auttaisi sinua siinä tilanteessa? Osaisitko olla ihan hiljaa vieressä ja vaikka värittää jos äiti silittelisi samalla sinun selkää kun puhuu puhelimeen. Eli etsi konkreettisia ratkaisuehdotuksia voittehan te sitten vaikka kokeilla lapsen kanssa miten tuollainen asia toimisi eli soitat tosi lyhyen puhelun vaikka isälle tai mummolle ja kehut hurjasti jos lapsi värittää vieressä hiljaa.

Ehkä lapsi saisi lisää itseluottamusta kaikista asioista joissa onnistuu. Ja mitä itsevarmempi olo niin sen helpommin selviää hetken ilman sinun huomiotasi. Eli voisiko lapselle antaa erilaisia tehtäviä joissa saisi onnistumisen kokemuksia. Saisi vaikka laittaa tarran aina taulukkoon kun osaa olla hiljaa puhelusi ajan tai muun vastaavan. Kertoisit että nyt tarrahaaste ja jos toimit kuten sovittu niin saat tarran. Ja sitten kun sovittu määrä tarroja niin joku kiva palkinto.

Kiitos yritän tätä ja yritän kysellä lapselta tuota mitä ehdotit. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Mitä hoidosta on kerrottu päivien sujumisesta? Esiintyykö sielläkin lapsella tuollaista käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Mitä hoidosta on kerrottu päivien sujumisesta? Esiintyykö sielläkin lapsella tuollaista käytöstä?

Lapsi on siellä itkuinen ja haluaisi vain olla sylissä. Hoitajien mukaan ns. aloitusvaikeuksia jotka joillain lapsilla kestää kauemmin kuin toisilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Laita suurin osa leluista yläkkaappiin /varastoon. Jätä kerralla vain rajallinen määrä leluja esim jotain sopivia kokonaisuuksia. Sitten kun otat varastosta pitkään näkymättömissä olleita leluja esiin ne ovat kuin uusia ja niillä kiva leikkiä. Aina kun otetaan varastosta leluja leikkiin niin sinne viedään pois jotain aikaisemmin leikissä olleita. Näin lelut pysyvät mielenkiintoisempina kuin kokoajan tarjolla ollessa. Hae näitä ”uusia” leluja erityisesti silloin tarjolle kun tiedät että sinun pitää soittaa ym.

2. Aloita leikki lapsen kanssa. Esim laita lapsen kanssa liikennematolle viisi autoa ”ajamaan” ja kannusta lasta laittamaan loput 5 itse haluamansa paikkoihin. Sitten kysyt voisiko kaikki autot mennä koulun parkkipaikalle johonkin tapahtumaan seuraavaksi. Sitten olet hiljaa jos lapsi ajelee autoja sinne koulun parkkiin. Jos lapsi itse keksii jatkon niin olet hiljaa ja annat leikin kehittyä rauhassa. Kun lapsi taas keskittyy sinuun kehut että osasitpa mahtavasti keksiä että autot lähtivät koulusta kauppaan. Ja leikit noin hienosti itse. Eli etäännyttä itseäsi hitaasti leikistä. Kun homma alkaa sujua kerro että käyn laittamassa pyykit/pesemässä hampaat ja tulen takaisin. Huolehdi että käyt alkuun vain lyhyitä hetkiä pois niin että lapselle jää hyvä kokemus yksin leikistä.

3. Aina kun sinulla on hetki aikaa ja lapsi ei ole keskittynyt omiin tekemisiinsä pyydä lasta syliin. Parasta halipulan hoitoa on huolehtia että tarjoaa läheisyyttä paljon jolloin lapsen ei tarvi vaatia sitä kokoajan muuten.

4. Miksi lapsen pitäisi leikkiä yksin kun peset hampaitasi? Ota lapsi mukaan vessaan ja anna harja niin lapsi pesee sen aikaa omia hampaitaan (toki sinä peset ne myös paremmin mutta hyvää harjoitusta kuitenkin ja ajankulua). Eli ota lapsi mukaan asioihin mitä teet. Keittiössä lapsi voisi leikkiä muoviastioilla tai kattaa omat muoviastiaan pöytään. Ja samalla kun sinä teet ruokaa voit jutella lapselle. Tai otat lapsen vaikka tekemään yksinkertaista palapeliä keittiöön kun laitat ruokaa.

Tsemppiä ap!

Noin olen tehnytkin. Aloitan lapsen kanssa yhdessä leikin ja ohjaan häntä jatkamaan sitä. Mutta heti kun alan hoitamaan omaa asiaani niin lapsi lopettaa leikin ja alkaa huutamaan tai lyö minua tms. Ei siis muuten lyö, vain näissä tilanteissa. Ja jos pesen hampaita niin lapsi on kanssasi kylppärissä ja voi leikkiä siellä omalla hammasharjalla tai vaikka lukea kirjaa tms. Ja keittiössä hän saa tehdä omia ruokia kauhoilla ja kattiloilla. Mutta ei onnistu, kun lapsi huomaa että koko huomioni ei ole koko ajan vain hänessä niin alkaa heti huuto. Kun jätän huomiotta huudon niin hän tahallaan satuttaa itseään (lyö sormeensa vaikka) jotta saa huomioni. Ap

Jos lapsi satuttaa itseään niin lapselle todetaan sieltä hellan edestä, että ei kannata lyödä itseään sormeen ja kyllä se kohta heittää sattumasta eikä anneta enempää huomiota. Kun sillä ei saa sitä haluttua huomiota niin se loppuu aikansa. Kukaan ei loputtomiin lyö päätään seinään tai kauhalla sormeensa, jos siitä ei ole hyötyä.

Jäin miettimään sitä kun joku kysyi että pelkääkö lapsi että hylkään. Voiko tällainen pelko tulla lapselle itsestään? Tai johtua lapsen temperamentista? Kun en ole koskaan edes uhannut että jättäisin lapsen yksin jonnekin (esim jäähylle) vaan aina selittänyt että hän tietää aina missä olen eli joko näkee minut tai kerron missä olen ja koska tulen. Jos menen vaikka käymään viereisessä huoneessa niin kerron sen lapselle ja sanon että koska tulen takaisin. Tai kun menee hoitoon niin kerron aina että olen hetken töissä ja milloin haen (esim heti lounaan jälkeen) ja olen aina pitänyt nämä lupaukset. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun en ole koskaan edes uhannut että jättäisin lapsen yksin jonnekin (esim jäähylle) vaan aina selittänyt että hän tietää aina missä olen eli joko näkee minut tai kerron missä olen ja koska tulen. Jos menen vaikka käymään viereisessä huoneessa niin kerron sen lapselle ja sanon että koska tulen takaisin. Tai kun menee hoitoon niin kerron aina että olen hetken töissä ja milloin haen (esim heti lounaan jälkeen) ja olen aina pitänyt nämä lupaukset. Ap

Jospa lapsi on tuosta yksin olemisen välttämisen korostamisesta oppinut, että on jotenkin huono tai paha asia olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en ole koskaan edes uhannut että jättäisin lapsen yksin jonnekin (esim jäähylle) vaan aina selittänyt että hän tietää aina missä olen eli joko näkee minut tai kerron missä olen ja koska tulen. Jos menen vaikka käymään viereisessä huoneessa niin kerron sen lapselle ja sanon että koska tulen takaisin. Tai kun menee hoitoon niin kerron aina että olen hetken töissä ja milloin haen (esim heti lounaan jälkeen) ja olen aina pitänyt nämä lupaukset. Ap

Jospa lapsi on tuosta yksin olemisen välttämisen korostamisesta oppinut, että on jotenkin huono tai paha asia olla yksin?

Voihan sekin olla mutta toisaalta minua on neuvottu tekemään näin, olen yrittänyt toimia lapsen parhaaksi. Lapsi on välillä sanonut että hän ei halua olla yksin ja minua on neuvottu huomioimaan se näin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Mitä hoidosta on kerrottu päivien sujumisesta? Esiintyykö sielläkin lapsella tuollaista käytöstä?

Lapsi on siellä itkuinen ja haluaisi vain olla sylissä. Hoitajien mukaan ns. aloitusvaikeuksia jotka joillain lapsilla kestää kauemmin kuin toisilla. Ap

Oletko siellä kertonut, että kotona on samanlaisia ongelmia mutta itkuisuuden lisäksi väkivaltaista käytöstä? Kasvatuksen ammattilaisina heillä voisi olla jotain vinkkejä mitä kokeilla.

Toiset lapset ovat herkempiä kuin toiset ja se täytyy vain hyväksyä, eikä rankaista lasta siitä. Mutta siitä huolimatta tarvitsette selkeät rajat ja mahdollisuuden olla hetken erillään.

Kohdistuuko muuten tuo väkivaltainen käytös vain sinuun vai saako myös lapsen isä/isovanhemmat tms sitä osakseen, jos ovat lapsen kanssa yksin?

Aplle vielä sellainen ajatus että onko lapsella muita läheisiä aikuisia kuin ap ? Auttaisikohan ongelmaan jos lapsi saisi luotua toisenkin aikuiseen hyvän suhteen esim isään. Siis oikeasti läheisen suhteen. Se toisi lapsen elämään lisää turvaa kun kaikki rakkaus ja turva ei tulisi pelkästään äidiltä.

Keskittykää molemmat luomaan lapseen todella läheinen suhde. Jutelkaa paljon ja tehkää selväksi että ette hylkää lasta. Ja mitä enemmän lapsi saa onnistumisen kokemuksia niin sitä parempi itsetunto hänelle tulee. Ja sitä kautta hänestä tulee rohkeampi. Hänelle tulee tunne että maailma on turvallinen.

Silti toisen lyömistä ym ei saa hyväksyä vaan voit kieltää jämäkästi ja antaa tarvittaessa rangaistuksen (mutta sellaisen jota ei voi kokea hylkäämisenä esim lempilelun takavarikko ok mutta jäähy ei käy). Koettakaa luoda hyviä kokemuksia. Miettikää miten kehuttu lasta siis jos aina kehutaan että ompa hienoa kun selvisit itse se ei välttämättä hyvä vaan ainakin välillä voit kehua että ompa hyvä kun me yhdessä saatiin homma toimimaan niin että osaat olla hiljaa puhelun ajan noin hienosti. Eli lasta ei saisi painostaa selviämään kaikesta yksin vaan enemmän kehua siitä mitä osaa eikä keskittyä siihen yksin olemisen esiin nostamiseen.

Kannattaa tehdä asialle jotain tai muuten hänestä kasvaa yliherkkä nössö. Kyllä lapsen täytyy osata leikkiä ihan itsestäänkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Minusta maallikkona kuulostaa että lapsi pelkää hylkäämistä. Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä. Voi olla että lapsi kokee isän hylänneen hänet koska isä niin paljon töissä. Ja lapsi kokee hoitoon jättämisen hylkäämisenä. Ja koska nämä toistuvat niin lapsi koettaa takertua sinuun ja varmistaa epätoivoisesti ettet jättäisi ja hylkäisi häntä. Kannattaisiko kysyä joltain ammattilaiselta?

Tämä oli ihan samanlaista jo ennen hoitoon menoa (aloitti hoidossa pari kk sitten mutta tilanne ei siitä muuttunut mihinkään) ja siis itse en ole ennen hoitoonlaittoa koskaan häntä hylännyt, hän ei siis esim edes yöllä ole joutunut heräämään paniikkiin että missä äiti on vaan olen aina ollut siinä vieressä. Isänsä taas on aina ollut paljon pois. Voi toki kai olla että pelkää hylkäämistä vaikka ei hylkäämiskokemuksia ole ollutkaan. Ap

Kiva kuulla ettei varsinaista hylkäämiskokemusta ole. Mutta kannattaa kuitenkin ainakin jättää nuo ehdotetut antaa huutaa vaan ja valjailla kiinni pois jos lapsi kovin herkkä. Kaikille lapsille ei todellakaan sovi samanlaiset rangaistukset tai kasvatustavat.

Oletko kysynyt lapselta pelkääkö jotain. Tai osaisiko lapsi itse sanoa miksi haluaa sinun huomion? Siis jos kysyisit vaikka että harmittaako sinua kun äiti puhuu puhelimessa eikä ole sinun kanssa? Mikä auttaisi sinua siinä tilanteessa? Osaisitko olla ihan hiljaa vieressä ja vaikka värittää jos äiti silittelisi samalla sinun selkää kun puhuu puhelimeen. Eli etsi konkreettisia ratkaisuehdotuksia voittehan te sitten vaikka kokeilla lapsen kanssa miten tuollainen asia toimisi eli soitat tosi lyhyen puhelun vaikka isälle tai mummolle ja kehut hurjasti jos lapsi värittää vieressä hiljaa.

Ehkä lapsi saisi lisää itseluottamusta kaikista asioista joissa onnistuu. Ja mitä itsevarmempi olo niin sen helpommin selviää hetken ilman sinun huomiotasi. Eli voisiko lapselle antaa erilaisia tehtäviä joissa saisi onnistumisen kokemuksia. Saisi vaikka laittaa tarran aina taulukkoon kun osaa olla hiljaa puhelusi ajan tai muun vastaavan. Kertoisit että nyt tarrahaaste ja jos toimit kuten sovittu niin saat tarran. Ja sitten kun sovittu määrä tarroja niin joku kiva palkinto.

Kiitos yritän tätä ja yritän kysellä lapselta tuota mitä ehdotit. Ap

Minä en usko,että tuon ikäinen lapsi osaa selittää käytöstään,tuskin hän tietää mistä se johtuu.Se on vaan tunne ,ei alle kolmevuotiaalla voi olla kykyä selittää tunteitaan kovin hyvin.Jos kysyt pelottaako häntä,hän voi tarttua siihen etkä ditten tosiaankaan voi jättää häntä yksin.Hampaat voi kyllä pestä sen enempää huutoa noteeraamatta,se on niin lyhyt toimenpide.Uskon,että lapsi alkaa pikkuhiljaa jopa kaipaamaan vähän omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Mitä hoidosta on kerrottu päivien sujumisesta? Esiintyykö sielläkin lapsella tuollaista käytöstä?

Lapsi on siellä itkuinen ja haluaisi vain olla sylissä. Hoitajien mukaan ns. aloitusvaikeuksia jotka joillain lapsilla kestää kauemmin kuin toisilla. Ap

Oletko siellä kertonut, että kotona on samanlaisia ongelmia mutta itkuisuuden lisäksi väkivaltaista käytöstä? Kasvatuksen ammattilaisina heillä voisi olla jotain vinkkejä mitä kokeilla.

Toiset lapset ovat herkempiä kuin toiset ja se täytyy vain hyväksyä, eikä rankaista lasta siitä. Mutta siitä huolimatta tarvitsette selkeät rajat ja mahdollisuuden olla hetken erillään.

Kohdistuuko muuten tuo väkivaltainen käytös vain sinuun vai saako myös lapsen isä/isovanhemmat tms sitä osakseen, jos ovat lapsen kanssa yksin?

Ikävä kyllä lapsen isovanhemmista on elossa vain yksi ja hän asuu toisella puolella Suomea ja yhteyttä pidetään vain puhelimella välimatkan takia. Isänsä kanssa ei käyttäydy samoin vaan isälleen usein sanoo koko ajan että haluaa äidin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä kun joku kysyi että pelkääkö lapsi että hylkään. Voiko tällainen pelko tulla lapselle itsestään? Tai johtua lapsen temperamentista? Kun en ole koskaan edes uhannut että jättäisin lapsen yksin jonnekin (esim jäähylle) vaan aina selittänyt että hän tietää aina missä olen eli joko näkee minut tai kerron missä olen ja koska tulen. Jos menen vaikka käymään viereisessä huoneessa niin kerron sen lapselle ja sanon että koska tulen takaisin. Tai kun menee hoitoon niin kerron aina että olen hetken töissä ja milloin haen (esim heti lounaan jälkeen) ja olen aina pitänyt nämä lupaukset. Ap

Käsittääkseni tällainen pelko voi tulla myös ihan siitä, että lapsi on joskus kokenut, että vanhempi ei ole ollut läsnä, kun lapsi on tarvinnut tätä vaikka fyysisesti olikin ollut paikalla. Tai isän reissutyö on voinut aiheuttaa lapseen pelon, että sinäkin lähdet töihin ja olet sitten poissa päiviä.

Toiset lapset ovat herkempiä kuin toiset ja siinä missä toinen ei reagoisi asiaan mitenkään toinen voi kokea suuriakin ahdistuksen tunteita.

Sinä et siis välttämättä olisi voinut tehdä mitään eri tavalla missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä kun joku kysyi että pelkääkö lapsi että hylkään. Voiko tällainen pelko tulla lapselle itsestään? Tai johtua lapsen temperamentista? Kun en ole koskaan edes uhannut että jättäisin lapsen yksin jonnekin (esim jäähylle) vaan aina selittänyt että hän tietää aina missä olen eli joko näkee minut tai kerron missä olen ja koska tulen. Jos menen vaikka käymään viereisessä huoneessa niin kerron sen lapselle ja sanon että koska tulen takaisin. Tai kun menee hoitoon niin kerron aina että olen hetken töissä ja milloin haen (esim heti lounaan jälkeen) ja olen aina pitänyt nämä lupaukset. Ap

Käsittääkseni tällainen pelko voi tulla myös ihan siitä, että lapsi on joskus kokenut, että vanhempi ei ole ollut läsnä, kun lapsi on tarvinnut tätä vaikka fyysisesti olikin ollut paikalla. Tai isän reissutyö on voinut aiheuttaa lapseen pelon, että sinäkin lähdet töihin ja olet sitten poissa päiviä.

Toiset lapset ovat herkempiä kuin toiset ja siinä missä toinen ei reagoisi asiaan mitenkään toinen voi kokea suuriakin ahdistuksen tunteita.

Sinä et siis välttämättä olisi voinut tehdä mitään eri tavalla missään vaiheessa.

Koska olen aina ollut yksin päävastuussa lapsesta niin on selvää että joinain hetkinä en lle ollut läsnä vaikka olen seissyt ihan vieressä, olen esim miettinyt kauppalistaa tai yrittänyt suunnitella missä järjestyksessä jotkut asiat hoidetaan tai keskittynyt hetkeksi kuuman ruoan paistamiseen tms, ihan tavallista mielestäni sellainen.

Miten voisin korjata lapsessa tunteen siitä että äiti ei ollut aina läsnä? En edelleenkään voi olla aina 100 % läsnä vaikka olisin vieressä, ei kukaan sellaiseen pysty.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Silti toisen lyömistä ym ei saa hyväksyä vaan voit kieltää jämäkästi ja antaa tarvittaessa rangaistuksen (mutta sellaisen jota ei voi kokea hylkäämisenä esim lempilelun takavarikko ok mutta jäähy ei käy).

Mistä tulee tämä käsitys, että lapsi jotenkin kokisi, että hänet on hylätty jos hänet jättää yksinään vaikka jäähylle? Jos se noin on, niin sittenkin esimerkiksi päivähoitoon jättämisen pitäisi olla äärimmäinen hylkäys josta seuraisi hyvin pahat henkiset ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään sitä kun joku kysyi että pelkääkö lapsi että hylkään. Voiko tällainen pelko tulla lapselle itsestään? Tai johtua lapsen temperamentista? Kun en ole koskaan edes uhannut että jättäisin lapsen yksin jonnekin (esim jäähylle) vaan aina selittänyt että hän tietää aina missä olen eli joko näkee minut tai kerron missä olen ja koska tulen. Jos menen vaikka käymään viereisessä huoneessa niin kerron sen lapselle ja sanon että koska tulen takaisin. Tai kun menee hoitoon niin kerron aina että olen hetken töissä ja milloin haen (esim heti lounaan jälkeen) ja olen aina pitänyt nämä lupaukset. Ap

Käsittääkseni lapsi voi kokea hylkäämisen monenlaisista asioista. Ei siis tarvita konkreettista yksin jättämistä tai hylkäämistä vieraalle hoitajalle viikoksi. Esimerkiksi avioeroissa lapsi voi usein uskoa että hän aiheutti isän ja äidin eron jos asiasta ei ole riittävästi puhuttu lapsen kanssa. Lapsi voi uskoa näin vuosia. Ja lapsi ei välttämättä kerto mitenkään tätä uskomusta vanhemmille jolloin nämä voisivat korjata väärinkäsityksen. Sama traumassa. Se voi tapahtua tilanteessa jossa vanhempi ei tajua mitään sellaista tapahtuneenkaan. Se voi tulla vaikka vanhempi on paikalla mutta jos vanhempi ”hylkää henkisesti” lapsen eli ei tajua mikä hätä lapsella on ja lapsi kokee jääneensä sen takia yksin. Luin jokuaika sitten blogia jossa aikuinen ihminen oli käsitellyt lapsena tapahtunutta hylkäämistä. Siis häntä ei oltu hylätty virallisesti mutta hän koki hylkäämisen. Ja se kääntyi hänen mielessään sellaiseksi että hän on viallinen ja siksi hänen täytyi ponnistella koko ajan enemmän että olisi kelvollinen. Kuitenkin vanhemmat olivat eronneet muista syistä ja hänet oli laitettu hoitoon koska vanhempien piti mennä töihin.

Ja joo tottakai lapsen tempperamentti liittyy asiaan. Jotkut voivat olla vauvana viikon erossa vanhemmista eikä mitään ongelmaa. Toinen takertuu vastaavassa tilanteessa aikuisiin ja oireilee. Kolmas ei vaan aikuisena löydä parisuhdetta kun pelkää niin paljon että toinen hylkäisi eli ennemmin valittaa kun ei löydä sopivaa puolisoa vaikka oikeasti pelkää suhdetta liikaa tai jos päätyy suhteeseen on sairaalloisen mustasukkainen koska pelkää hylkäämistä.

Ja tämän ei ole tarkoitus olla mikään pelottelu Aplle tai väite että ap olisi tehnyt mitään väärin. Kirjoitusten perusteella minulle on tullut kuva että ap pyrkii olemaan todella hyvä äiti. Ja kirjoitin tuon ihan siksi että koska ap tuntuu olevan hyvä äiti niin hän varmasti kykenee kysymään apua esim perheneuvolasta tai joltain ammattilaiselta. Tuskin on kysymys mistään vakavasta vaan jotkut lapset tarvivat enemmän tukea ja apua kasvuunsa kuin toiset. Mutta jos nyt pienen lapsen turvallisuuden tunnetta saataisiin parannettua niin se voi tehdä koko perheen elämästä paljon parempaa jatkossa.

Voi olla että hylkäämiskokemus ajatus on ihan väärä. Mutta ompahan mietitty löytyisikö sitä kautta apua. Jos löytyy niin nyt on vielä hyvä aika parantaa lapsen kokemaa perusturvallisuutta.

Ja hei ap kuulostat oikesti hyvältä ja ajattelevaiselta äidiltä! Onneksi lapsellesi on sinut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti toisen lyömistä ym ei saa hyväksyä vaan voit kieltää jämäkästi ja antaa tarvittaessa rangaistuksen (mutta sellaisen jota ei voi kokea hylkäämisenä esim lempilelun takavarikko ok mutta jäähy ei käy).

Mistä tulee tämä käsitys, että lapsi jotenkin kokisi, että hänet on hylätty jos hänet jättää yksinään vaikka jäähylle? Jos se noin on, niin sittenkin esimerkiksi päivähoitoon jättämisen pitäisi olla äärimmäinen hylkäys josta seuraisi hyvin pahat henkiset ongelmat.

Suurin osa lapsista ei koe sitä hylkäyksenä, mutta jotkut voivat kokea. Ja apn lapsi kuulostaa juuri sellaiselta herkältä lapselta jolle ei kannata aiheuttaa yhtään turhaa tunnetta hylkäämisestä.

Koetappa miettiä miksi jotkut ovat sairaalloisen mustasukkaisia aikuisena. Kokevat puolison heti hylkäävän jos viipyy tunnin pidempään töissä kun alunperin sanonut tai jos juttelee hetken vieraan toisen sukupuolen edustajan kanssa.

Lapsi päiväkodissa?

Mites isä?