Miten opettaa lapsi leikkimään hetken yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistä se valjaisiin ja vaikka rattaisiin istumaan jos se alkaa väkivaltaiseksi tai hajottaa paikkoja. Niillä terveisillä, että istukoon siinä kunnes rauhoittuu.

Rattaisiin ulos? Asumme kolmannessa kerroksessa ja rattaat on vaunuvarastossa. Enkä oikein pidä ajatuksesta että lapsi laitettaisiin valjaisiin kiinni jotta äiti saisi pestyä hampaat. Ap

Tarkoitin kiinni laittamista siitä syystä, että lapsi rikkoo paikkoja ja lyö. Siinä on kyse hänen omasta ja muiden turvallisuudesta.

Ja saa ne valjaat tarvittaessa muuallekin kiinni kuin vain rattaisiin.

Jos lapsi pitää laittaa "köysiin" on jotain pahasti pielessä.

Ei ole. Ne "köydet" ovat ihan normaali turvallisuusväline.

Ja tässä linkki perään siltä varalta että et tiedä mistä on kyse: https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/pikku-piia-turvavaljaat

Edelleenkin olen sitä mieltä, että asiat on pielessä, jos lapsi pitää köyttää valjaisiin ettei hän hakkaa äitiään.

Vierailija kirjoitti:

"Kohta kolme" täyttävä lapsi on todella pieni. Ole läsnä hänelle. Jos saat välillä vain 5 min rauhan, se on ihan normaalia.

Kerro, puhu, selitä, kasvata, kehu, kannusta. Uudestaan ja uudestaan. Huomaa kaikki hyvä.

Meillä 3vee leikkii yksin jopa työpäivän ajan ja myös nauttii siitä, että saa keksiä mielikuvituksellisia leikkejä, ns uppoutuu leikin maailmaan. Mutta on myös oppinut todella aikaisin puhumaan/ leikkimään. Välissä tosin oli aikoja, jolloin ei halunnut hetkeäkään olla yksin. Mutta ehkä siinä vaiheessa, kun oivalsi leikin ilon, ja esim. luonnossa ollessa saattaa pitkiä aikoja keskittyä tutkimaan hyönteisiä ym. Toki silti leikin lapseni kanssa ja puuhastelen kaikkea, mutta uskon että hyvin yksilöllistä, ei pelkästään ikään sidonnaista. 

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Meillä toimi parhaiten ennakointi. Järjestin lapselle etukäteen tekemistä, jossa olin itse ensin mukana, niinkuin joku hyvin aiemmin vinkkasikin. Kun tekeminen alkaa sujua, irtaannutat itsesi pikkuhiljaa, ja kehuskelet kuinka hyvin sujuu (tuon ikäisiin kehut uppoaa erinomaisesti). Tätä kaikkea kannattaa harjoitella usein, ja tosiaan sanot etukäteen että käyt kohta vessassa, mutta tulet heti takaisin. Voit sieltä huudella kuitenkin - myös puhelun lomasta - että hienosti sujuu, ja vähän myöhemmin isommalta kun kysyy kuinka sujuu, hän jo vastaa ylpeänä että "hyvin!" Kun hän on ollut hetken puuhissaan yksin, kehut kuinka reippaasti osasi olla, ja sitten jatkat hänen kanssaan.

Voit koittaa reipastuttaa häntä antamalla myös pieniä itsenäisiä tehtäviä, kuten "voitko viedä tämän roskiin" tai "ottaisitko äidille lusikan laatikosta", ja tietenkin kehua kovasti päälle.

Älä jätä yksin jäähylle! Siitä hän vain oppii yksin olemisen olevan rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yksi kolmesta lapsesta oli takertuva jo pienestä. Viihtyi kyllä välillä hetkiä muiden lasten kanssa tai leikeissä. Mutta nukkui yöt vain vanhempaa vasten ja vauvana kantoliinassa äidin sylissä päivisin. Esikoinen nukkui todella hyvin omassa sängyssään.

Meidän takertuva muuttui paljon kun ajan kanssa tajuttiin että oli todella allerginen maidolle ja monelle monelle muulle ruoka-aineelle. Ei tullut mitään näkyviä oireita niin reppana kärsi pienenä pitkään mahakivuista ja refluksista ilman että tajuttiin (eipä se lapsikaan tiennyt olevansa sairas kun ei tiennyt paremmasta olosta. Toiseksi löytyi astma ja siihen hoito. Ja kolmanneksi löytyi vielä korvien ilmastoitumisongelma ja siihen lääkitys.

Sitten meillä ei ollutkaan enää takertuva lasta vaan iloinen ja itsekseen hyvin touhuava lapsi.

Eli ap onko lapsi fyysisesti kunnossa? Vai kipuileeko jotain ja on siksi takertuva sinua kohtaan?

Ei kukaan lääkäri ainakaan ole hänestä mitään vikaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella muita turvallisia aikuisia elämässä? Mietin että jos olet hänen ainoa tuki ja turva, voi se olla lapselle hankala paikka jos et anna huomiota.

Vanhempi, joka ei pysty asettamaan rajoja lapselleen, ei ole turvallinen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Laita suurin osa leluista yläkkaappiin /varastoon. Jätä kerralla vain rajallinen määrä leluja esim jotain sopivia kokonaisuuksia. Sitten kun otat varastosta pitkään näkymättömissä olleita leluja esiin ne ovat kuin uusia ja niillä kiva leikkiä. Aina kun otetaan varastosta leluja leikkiin niin sinne viedään pois jotain aikaisemmin leikissä olleita. Näin lelut pysyvät mielenkiintoisempina kuin kokoajan tarjolla ollessa. Hae näitä ”uusia” leluja erityisesti silloin tarjolle kun tiedät että sinun pitää soittaa ym.

2. Aloita leikki lapsen kanssa. Esim laita lapsen kanssa liikennematolle viisi autoa ”ajamaan” ja kannusta lasta laittamaan loput 5 itse haluamansa paikkoihin. Sitten kysyt voisiko kaikki autot mennä koulun parkkipaikalle johonkin tapahtumaan seuraavaksi. Sitten olet hiljaa jos lapsi ajelee autoja sinne koulun parkkiin. Jos lapsi itse keksii jatkon niin olet hiljaa ja annat leikin kehittyä rauhassa. Kun lapsi taas keskittyy sinuun kehut että osasitpa mahtavasti keksiä että autot lähtivät koulusta kauppaan. Ja leikit noin hienosti itse. Eli etäännyttä itseäsi hitaasti leikistä. Kun homma alkaa sujua kerro että käyn laittamassa pyykit/pesemässä hampaat ja tulen takaisin. Huolehdi että käyt alkuun vain lyhyitä hetkiä pois niin että lapselle jää hyvä kokemus yksin leikistä.

3. Aina kun sinulla on hetki aikaa ja lapsi ei ole keskittynyt omiin tekemisiinsä pyydä lasta syliin. Parasta halipulan hoitoa on huolehtia että tarjoaa läheisyyttä paljon jolloin lapsen ei tarvi vaatia sitä kokoajan muuten.

4. Miksi lapsen pitäisi leikkiä yksin kun peset hampaitasi? Ota lapsi mukaan vessaan ja anna harja niin lapsi pesee sen aikaa omia hampaitaan (toki sinä peset ne myös paremmin mutta hyvää harjoitusta kuitenkin ja ajankulua). Eli ota lapsi mukaan asioihin mitä teet. Keittiössä lapsi voisi leikkiä muoviastioilla tai kattaa omat muoviastiaan pöytään. Ja samalla kun sinä teet ruokaa voit jutella lapselle. Tai otat lapsen vaikka tekemään yksinkertaista palapeliä keittiöön kun laitat ruokaa.

Tsemppiä ap!

Noin olen tehnytkin. Aloitan lapsen kanssa yhdessä leikin ja ohjaan häntä jatkamaan sitä. Mutta heti kun alan hoitamaan omaa asiaani niin lapsi lopettaa leikin ja alkaa huutamaan tai lyö minua tms. Ei siis muuten lyö, vain näissä tilanteissa. Ja jos pesen hampaita niin lapsi on kanssasi kylppärissä ja voi leikkiä siellä omalla hammasharjalla tai vaikka lukea kirjaa tms. Ja keittiössä hän saa tehdä omia ruokia kauhoilla ja kattiloilla. Mutta ei onnistu, kun lapsi huomaa että koko huomioni ei ole koko ajan vain hänessä niin alkaa heti huuto. Kun jätän huomiotta huudon niin hän tahallaan satuttaa itseään (lyö sormeensa vaikka) jotta saa huomioni. Ap

Sinä tarvitset ammattilaisen apua, et sinä millään nettiohjeilla tästä selviä. Soita neuvolaan ja kysy paikkaa, josta saat apua. Perhetyöntekijä tms. auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siedätyshoidolla. Rajoita lasta niin, ettei hän aina pääse luoksesi, vaan joutuu olemaan hetken yksin. Äläkä välitä itkusta ja huudosta, vaan tee säännöllisesti lisää toistoja ja pidennä niitä aikoja jolloin lapsi joutuu olemaan yksin. 3v on sen verran iso, että ei mene rikki yksinolosta (siis toisin kuin vauvat) vaan selviää kyllä, vaikka se ei olekaan hänelle mukavaa, kun on tottunut koko ajan saamaan huomiota.

Ylipäätään tuollainen käytös kuin tavaroiden paiskominen ja rikkominen sekä vanhemman lyöminen on saatava kitkettyä pois jos ylipäätään haluat saada lapsen kuriin ja perhe-elämän sujumaan.

Tavaroiden rikkominen, heittely ja lyöminen on kielletty meillä. Niistä seuraa tilanteesta riippuen tavaran pois ottaminen tai jäähy (en jätä jäähylle yksin vaan siis vien pois tilanteesta ja ns. pidän puhuttelun). Mutta lapselle jopa nämä ikävät seuraamukset vaikuttaa olevan mieluisampi kuin se että pienen hetken hoidan omia asioitani. Ap

Jäähyssä tulee muistaa lapsen ikä. Korkeintaan 2 minuuttia ikävuotta kohden. Ei mitään puolentunnin saati vartin seisomisia. Lapsi on kuin koira, 5 sekuntia ja hän ei muista enää miksi näin tehdään. Elikkä hetki meni jo eikä sanktio auta mitään.

Taitaa olla niin, että nuo seuraamukset eivät tunnu lapsesta tarpeeksi ikäviltä. Jos lapsi ei pelkää seuraamuksen/rangaistuksen saamista, niin se seuraamus/rangaistus on yhtä tyhjän kanssa ja on aivan sama, vaikka sitä ei antaisi laisinkaan.

Voi olla, että kuulostaa julmalta yrittää rangaistaessa maksimoida oman lapsen kokema ikävä olo, mutta niin se vaan menee, että siltä ei voi välttyä jos haluaa saada homman toimimaan.

Esim. jos sitä jäähyä käytät, niin kannattaisi varmaan yrittää koventaa sitä jotenkin. Esim. niin, että uskaltaisit jättää lapsen yksinään jäähylle (tämä olisi hyvä siltäkin kannalta, että se opettaisi lapselle yksinoloa) tai esim. käskisit lapsen jäähyllä ollessaan seinän viereen seisomaan kasvot seinää päin, mikä on paljon ikävämpää kuin vaikkapa pelkkä istuminen.

Tuon ikäinen on kyllä vielä kovin pieni. Luultavasti hän ahdistuu kun ei saa huomiota ja keksii noita ei-toivottuja keinoja. Meidän saman ikäinen alkaa myös lyödä ja heitellä tavaroita, jos on huomion puutteessa, mutta hän ei sentään vaadi huomiota kovin usein, on osannut jo ihan pienestä vauvasta asti viihdyttää itse itseään. Esikoinen ei koskaan käyttäytynyt tuolla tavalla väkivaltaisesti, mutta kuopus on toista maata, vaikka on samalla tavalla kasvatettu. Lasten luonteissa on vaan eroa. "Kiltin" lapsen vanhempana on helppo ihmetellä, miten nuo toiset lapset käyttäytyy tuolla tavalla ja kiillottaa omaa sädekehäänsä.

Oletko aina kertonut, että nyt puhun lyhyen tärkeän jutun ja sitten leikitään taas? Oletteko harjoitelleet yksin leikkiä säännöllisesti niin, että olet aloittanut leikin ja mennyt kauemmas, ei niin että harjoittelette vain silloin kun on joku tärkeä asia tehtävänä? Alkuun ihan lyhyiksi hetkiksi ja sitten hiljalleen pidentäen aikaa, jotta lapsi voi oppia luottamaan että tulet takaisin. Miten hän reagoi, jos vetäydyt vaan hieman kauemmas katselemaan? Luulen, että kyse on vaan lapsen tarvitsevasta luonteesta eikä huudattaminen paranna tilannetta. Ennemmin yrittäisin hoitaa nuo puhelut ym niin, että lapsi voi olla vaikka sylissä tekemässä palapeliä samalla, kunnes alkaa oppia itsenäisempään leikkiin.

Kokemukseni mukaan tämä on luonnekysymys. Jotkut lapset eivät tuossa iässä vaan kerta kaikkiaan ole valmiita leikkimään yksin. He ovat vaan niin ihmisläheisiä ja tietyllä tavalla epäitsenäisiä tyyppejä. Valitettavasti se pitää hyväksyä, lapsen "kouluttaminen" on tuossa iässä vielä turhaa ja julmaa. (Vaikka harjoitella toki voi, siihen oli hyvät ohjeet ainakin ketjun tokassa kommentissa, ja AP sanoin niin jo tehneensäkin.)  Sitten jos ei vielä viisi-kuusivuotiaanakaan leikki sekuntiakaan yksin, saati kouluikäisenä, voi olla aika "kouluttaa".

Toki tuossa tahallisessa itsensä satuttamisessa on muita huolestuttavan tuntuisia piirteitä. Mutta se, ettei lapsi leiki yksin, ei vajaa kolmevuotiaana ole millään lailla huolestuttavaa. Monet siis toki leikkivät, mutta kyseessä on luonnekysymys.

Annakun minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siedätyshoidolla. Rajoita lasta niin, ettei hän aina pääse luoksesi, vaan joutuu olemaan hetken yksin. Äläkä välitä itkusta ja huudosta, vaan tee säännöllisesti lisää toistoja ja pidennä niitä aikoja jolloin lapsi joutuu olemaan yksin. 3v on sen verran iso, että ei mene rikki yksinolosta (siis toisin kuin vauvat) vaan selviää kyllä, vaikka se ei olekaan hänelle mukavaa, kun on tottunut koko ajan saamaan huomiota.

Ylipäätään tuollainen käytös kuin tavaroiden paiskominen ja rikkominen sekä vanhemman lyöminen on saatava kitkettyä pois jos ylipäätään haluat saada lapsen kuriin ja perhe-elämän sujumaan.

Tavaroiden rikkominen, heittely ja lyöminen on kielletty meillä. Niistä seuraa tilanteesta riippuen tavaran pois ottaminen tai jäähy (en jätä jäähylle yksin vaan siis vien pois tilanteesta ja ns. pidän puhuttelun). Mutta lapselle jopa nämä ikävät seuraamukset vaikuttaa olevan mieluisampi kuin se että pienen hetken hoidan omia asioitani. Ap

Jäähyssä tulee muistaa lapsen ikä. Korkeintaan 2 minuuttia ikävuotta kohden. Ei mitään puolentunnin saati vartin seisomisia. Lapsi on kuin koira, 5 sekuntia ja hän ei muista enää miksi näin tehdään. Elikkä hetki meni jo eikä sanktio auta mitään.

Taitaa olla niin, että nuo seuraamukset eivät tunnu lapsesta tarpeeksi ikäviltä. Jos lapsi ei pelkää seuraamuksen/rangaistuksen saamista, niin se seuraamus/rangaistus on yhtä tyhjän kanssa ja on aivan sama, vaikka sitä ei antaisi laisinkaan.

Voi olla, että kuulostaa julmalta yrittää rangaistaessa maksimoida oman lapsen kokema ikävä olo, mutta niin se vaan menee, että siltä ei voi välttyä jos haluaa saada homman toimimaan.

Esim. jos sitä jäähyä käytät, niin kannattaisi varmaan yrittää koventaa sitä jotenkin. Esim. niin, että uskaltaisit jättää lapsen yksinään jäähylle (tämä olisi hyvä siltäkin kannalta, että se opettaisi lapselle yksinoloa) tai esim. käskisit lapsen jäähyllä ollessaan seinän viereen seisomaan kasvot seinää päin, mikä on paljon ikävämpää kuin vaikkapa pelkkä istuminen.

Jäähyssä tulee muistaa lapsen ikä. Korkeintaan 2 minuuttia ikävuotta kohden. Ei mitään puolentunnin saati vartin seisomisia. Lapsi on kuin koira, 5 sekuntia ja hän ei muista enää miksi näin tehdään. Elikkä hetki meni jo eikä sanktio auta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Minusta maallikkona kuulostaa että lapsi pelkää hylkäämistä. Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä. Voi olla että lapsi kokee isän hylänneen hänet koska isä niin paljon töissä. Ja lapsi kokee hoitoon jättämisen hylkäämisenä. Ja koska nämä toistuvat niin lapsi koettaa takertua sinuun ja varmistaa epätoivoisesti ettet jättäisi ja hylkäisi häntä. Kannattaisiko kysyä joltain ammattilaiselta?

Ethän sinä mihinkään häviä lapsesi elämästä, jos käyt vessassa tai puhut kolme minuuttia puhelimessa. Lapsi on koko ajan samassa asunnossa.

Sanot, että nyt käyt vessassa ja nyt puhut yhden lyhyen puhelun. Sen jälkeen tulen takaisin ja leikitään. Jos lapsella on toiminnan ohjauksen ongelma, (hän ei tiedä, mitä tehdä kun äiti on poissa) niin etsit youtubesta odotuslaulun, joku kiva lastenlaulu josta lapsikin tykkää, esim. telefooni Afrikassa ja soitat sitä repeatilla niin kauan, että tulet takaisin. Sanot, että kun odotuslaulu soi, niin äiti tekee omaa juttuaan. Jos siinä on lisäksi joku kiva video, niin kuin niissä yleensä on, niin lapsi voi vaikka seurata videota ja laulaa mukana. 

Tuossa nyt oikeasti tuntuu siltä, että kolmevuotias pyörittää koko perhettä, koska hän voi

Meillä toimi se että annoin lapselle tehtäviä ja olin poissa ns osana leikkiä. Esim. Rakennapa dubloista talo niin äiti hoitaa puhelun ja tulee sitten katsomaan ja ja tuo oman dublo ukkonsa kylään jne...

Me leikittiin esikoisen kanssa paljon leikkejä, johon liittyi se, että äiti tekee nyt jotain kotityötä sillä välin kun lapsi tekee jotain muuta. Esim kahvikutsuja niin, että lapsi järjesti kutsut ja minä tulin sitten hetken päästä "vieraaksi" ja myös ravintolaa niin, että minä katoin pöytään oikean ruuan ja hän sitten tuli syömään. Ja piilosleikki kannattaa opettaa, sitten laskee vaan hitaaaasti ja puuhailee samalla muita juttuja tai käy vaikka siellä vessassa. Puheluiden ajaksi kannattaa suosiolla laittaa joku video pyörimään, ne ei tahdo onnistua edelleenkään, vaikka lapset muuten osaa leikkiä ihan itse pitkiäkin aikoja. Tiedän, ettei nämäkään varmasti toimi kaikilla lapsilla, mutta löytyisikö jotain saman tyyppistä mitä voisitte kokeilla? Ja kotitöiden tekoon lapsi mukaan mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan tämä on luonnekysymys. Jotkut lapset eivät tuossa iässä vaan kerta kaikkiaan ole valmiita leikkimään yksin. He ovat vaan niin ihmisläheisiä ja tietyllä tavalla epäitsenäisiä tyyppejä. Valitettavasti se pitää hyväksyä, lapsen "kouluttaminen" on tuossa iässä vielä turhaa ja julmaa. (Vaikka harjoitella toki voi, siihen oli hyvät ohjeet ainakin ketjun tokassa kommentissa, ja AP sanoin niin jo tehneensäkin.)  Sitten jos ei vielä viisi-kuusivuotiaanakaan leikki sekuntiakaan yksin, saati kouluikäisenä, voi olla aika "kouluttaa".

Toki tuossa tahallisessa itsensä satuttamisessa on muita huolestuttavan tuntuisia piirteitä. Mutta se, ettei lapsi leiki yksin, ei vajaa kolmevuotiaana ole millään lailla huolestuttavaa. Monet siis toki leikkivät, mutta kyseessä on luonnekysymys.

Ei lapsi muuten yritä itseään satuttaa. Ainoastaan niissä tilanteissa kun yritän hetken hoitaa joitain muita asioita ja lapsi on jo yrittänyt saada huomioni puoleensa huutamalla tai kiukuttelemalla eikä ole saanut. Se on tavallaan hänen viimeinen keino niissä tilanteissa yrittää saada huomioni. Ap

Annakun minä kirjoitti:

Annakun minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siedätyshoidolla. Rajoita lasta niin, ettei hän aina pääse luoksesi, vaan joutuu olemaan hetken yksin. Äläkä välitä itkusta ja huudosta, vaan tee säännöllisesti lisää toistoja ja pidennä niitä aikoja jolloin lapsi joutuu olemaan yksin. 3v on sen verran iso, että ei mene rikki yksinolosta (siis toisin kuin vauvat) vaan selviää kyllä, vaikka se ei olekaan hänelle mukavaa, kun on tottunut koko ajan saamaan huomiota.

Ylipäätään tuollainen käytös kuin tavaroiden paiskominen ja rikkominen sekä vanhemman lyöminen on saatava kitkettyä pois jos ylipäätään haluat saada lapsen kuriin ja perhe-elämän sujumaan.

Tavaroiden rikkominen, heittely ja lyöminen on kielletty meillä. Niistä seuraa tilanteesta riippuen tavaran pois ottaminen tai jäähy (en jätä jäähylle yksin vaan siis vien pois tilanteesta ja ns. pidän puhuttelun). Mutta lapselle jopa nämä ikävät seuraamukset vaikuttaa olevan mieluisampi kuin se että pienen hetken hoidan omia asioitani. Ap

Jäähyssä tulee muistaa lapsen ikä. Korkeintaan 2 minuuttia ikävuotta kohden. Ei mitään puolentunnin saati vartin seisomisia. Lapsi on kuin koira, 5 sekuntia ja hän ei muista enää miksi näin tehdään. Elikkä hetki meni jo eikä sanktio auta mitään.

Taitaa olla niin, että nuo seuraamukset eivät tunnu lapsesta tarpeeksi ikäviltä. Jos lapsi ei pelkää seuraamuksen/rangaistuksen saamista, niin se seuraamus/rangaistus on yhtä tyhjän kanssa ja on aivan sama, vaikka sitä ei antaisi laisinkaan.

Voi olla, että kuulostaa julmalta yrittää rangaistaessa maksimoida oman lapsen kokema ikävä olo, mutta niin se vaan menee, että siltä ei voi välttyä jos haluaa saada homman toimimaan.

Esim. jos sitä jäähyä käytät, niin kannattaisi varmaan yrittää koventaa sitä jotenkin. Esim. niin, että uskaltaisit jättää lapsen yksinään jäähylle (tämä olisi hyvä siltäkin kannalta, että se opettaisi lapselle yksinoloa) tai esim. käskisit lapsen jäähyllä ollessaan seinän viereen seisomaan kasvot seinää päin, mikä on paljon ikävämpää kuin vaikkapa pelkkä istuminen.

Jäähyssä tulee muistaa lapsen ikä. Korkeintaan 2 minuuttia ikävuotta kohden. Ei mitään puolentunnin saati vartin seisomisia. Lapsi on kuin koira, 5 sekuntia ja hän ei muista enää miksi näin tehdään. Elikkä hetki meni jo eikä sanktio auta mitään.

Mitä teet jos 2 minuuttia ikävuotta kohde ei tehoa lapseen, mutta esim. 4 minuuttia ikävuotta kohden kyllä jo tehoaisi? Heilutat valkoista lippua antautumisen merkiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi suhtautuu hoitoon? Jääkö mielellään, millainen on kun haet? Millaista palautetta hoidosta tulee?

Lapsi suhtautuu huonosti hoitoon eikä siellä mene kovin hyvin, vaikka hoitopaikka on mielestäni niin hyvä kuin ne nyt vain voi olla. Mutta vaihtoehtoja ei oikein ole, minun on pakko tehdä jonkin verran töitä. Ap

Minusta maallikkona kuulostaa että lapsi pelkää hylkäämistä. Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä. Voi olla että lapsi kokee isän hylänneen hänet koska isä niin paljon töissä. Ja lapsi kokee hoitoon jättämisen hylkäämisenä. Ja koska nämä toistuvat niin lapsi koettaa takertua sinuun ja varmistaa epätoivoisesti ettet jättäisi ja hylkäisi häntä. Kannattaisiko kysyä joltain ammattilaiselta?

Tämä oli ihan samanlaista jo ennen hoitoon menoa (aloitti hoidossa pari kk sitten mutta tilanne ei siitä muuttunut mihinkään) ja siis itse en ole ennen hoitoonlaittoa koskaan häntä hylännyt, hän ei siis esim edes yöllä ole joutunut heräämään paniikkiin että missä äiti on vaan olen aina ollut siinä vieressä. Isänsä taas on aina ollut paljon pois. Voi toki kai olla että pelkää hylkäämistä vaikka ei hylkäämiskokemuksia ole ollutkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Annakun minä kirjoitti:

Annakun minä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siedätyshoidolla. Rajoita lasta niin, ettei hän aina pääse luoksesi, vaan joutuu olemaan hetken yksin. Äläkä välitä itkusta ja huudosta, vaan tee säännöllisesti lisää toistoja ja pidennä niitä aikoja jolloin lapsi joutuu olemaan yksin. 3v on sen verran iso, että ei mene rikki yksinolosta (siis toisin kuin vauvat) vaan selviää kyllä, vaikka se ei olekaan hänelle mukavaa, kun on tottunut koko ajan saamaan huomiota.

Ylipäätään tuollainen käytös kuin tavaroiden paiskominen ja rikkominen sekä vanhemman lyöminen on saatava kitkettyä pois jos ylipäätään haluat saada lapsen kuriin ja perhe-elämän sujumaan.

Tavaroiden rikkominen, heittely ja lyöminen on kielletty meillä. Niistä seuraa tilanteesta riippuen tavaran pois ottaminen tai jäähy (en jätä jäähylle yksin vaan siis vien pois tilanteesta ja ns. pidän puhuttelun). Mutta lapselle jopa nämä ikävät seuraamukset vaikuttaa olevan mieluisampi kuin se että pienen hetken hoidan omia asioitani. Ap

Jäähyssä tulee muistaa lapsen ikä. Korkeintaan 2 minuuttia ikävuotta kohden. Ei mitään puolentunnin saati vartin seisomisia. Lapsi on kuin koira, 5 sekuntia ja hän ei muista enää miksi näin tehdään. Elikkä hetki meni jo eikä sanktio auta mitään.

Taitaa olla niin, että nuo seuraamukset eivät tunnu lapsesta tarpeeksi ikäviltä. Jos lapsi ei pelkää seuraamuksen/rangaistuksen saamista, niin se seuraamus/rangaistus on yhtä tyhjän kanssa ja on aivan sama, vaikka sitä ei antaisi laisinkaan.

Voi olla, että kuulostaa julmalta yrittää rangaistaessa maksimoida oman lapsen kokema ikävä olo, mutta niin se vaan menee, että siltä ei voi välttyä jos haluaa saada homman toimimaan.

Esim. jos sitä jäähyä käytät, niin kannattaisi varmaan yrittää koventaa sitä jotenkin. Esim. niin, että uskaltaisit jättää lapsen yksinään jäähylle (tämä olisi hyvä siltäkin kannalta, että se opettaisi lapselle yksinoloa) tai esim. käskisit lapsen jäähyllä ollessaan seinän viereen seisomaan kasvot seinää päin, mikä on paljon ikävämpää kuin vaikkapa pelkkä istuminen.

Jäähyssä tulee muistaa lapsen ikä. Korkeintaan 2 minuuttia ikävuotta kohden. Ei mitään puolentunnin saati vartin seisomisia. Lapsi on kuin koira, 5 sekuntia ja hän ei muista enää miksi näin tehdään. Elikkä hetki meni jo eikä sanktio auta mitään.

Mitä teet jos 2 minuuttia ikävuotta kohde ei tehoa lapseen, mutta esim. 4 minuuttia ikävuotta kohden kyllä jo tehoaisi? Heilutat valkoista lippua antautumisen merkiksi?

Nykypäivän lastenkasvatus = kehitellään toinen toistaan villimpiä teorioita siitä miten lapsi menee rikki jos lapselle pitää kuria, ja joudutaan lopuksi toteamaan, että ei pystytä pitämään lapselle kuria, koska siihen ei ole mitään keinoja.

Mitä lapsi tekee silloin, kun hän yrittää satuttaa itseään? Sattuuko häneen ihan todella oikeasti silloin, vai esittääkö vain ja sinä hätäännyt? Esimerkkejä, kerro myös kuinka kaukana olet ja mitä sinä teet ennen kuin hän aloittaa yritykset.