Tunteeko miehet ihastuessaan perhosia vatsassa kuten naiset? Tuntuuko vatsanpohjassa aina kun näkee ihastuksensa?

En tunne perhosia enkä jännitystä, mutta lämpö nousee syvällä sisällä ja olo on kiva. 

Tuntuu lähinnä mukavalta, muttei jännitä. Minä nautin tunteesta.

Voin myös aiheuttaa itselleni ajattelemalla saman kokemuksen,

joten voin ottaa tai jättää naisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuntuu perhosia peniksessäni kun näen naisen alastomana. Muuten naiset eivät herätä minussa mitään tunteita.

Sama juttu minulla. Seksuaalista vetoa tunnen kyllä naisiin mutta miksi ihastuisin yhteenkään naiseen kun ne ovat aina sellaisia kuin täälläkin voi havaita niiden olevan. Yhtä hyvin voisi ihastua vaikka moottorisahamurhaajaan.

Oho. Millaisista perheistä te oikein tulette pojat?

Eikö teillä ole perheessä osoitettu tunteita tai tykkäämistä? Olette meinaan melko hukassa itsenne ja tunteittenne kanssa.

Dracula kirjoitti:

En tunne perhosia enkä jännitystä, mutta lämpö nousee syvällä sisällä ja olo on kiva. 

Tuntuu lähinnä mukavalta, muttei jännitä. Minä nautin tunteesta.

Voin myös aiheuttaa itselleni ajattelemalla saman kokemuksen,

joten voin ottaa tai jättää naisen. 

Lisäys; jos nainen tuntee samaa,

kiva yhdessä tehdä sellainen vatsahali,  oikein rennoksi pallea ja kiva masu-masu hali,

niin että sielut ihan vaihtuu LoL

Yleensä sen tuntee se aina enemmän se osapuoli - sukupuolesta riippumatta - joka on ihastunut itseään tasokkaampaan kumppaniin. Ihminen, jolla on runsaasti valinnanvaraa ja paremmat kortit parinvalinnassa ei yleensä ottaen taas edes koskaan ihastu.

Kyllähän sitä oli jopa todella voimakkaita tuntemuksia, etenkin siinä teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä. Eikä se ole mitään kiimaa tai alapään polttelua vaan jotain syvällisempää. Silloin tuntee olonsa samalla aikaa heikoksi ja pysäyttämättömän vahvaksi. Olin kyllä aika toivoton romantikko.

Pari tapausta oli ennen kolmeakymppiä mutta ne päättyivät sitten huonosti. Jotenkin sitä vain on alkanut kovettua sen jälkeen ja ei anna niille tunteille valtaa. Kun kiinnostava nainen näyttää ihan selkeitä merkkejä ja yrittää lähemmäs, niin en tunne enää juuri mitään. Samalla aikaa mietin, että minun pitäisi tuntea jotain mutta kun ei niin ei. Jotakin on mennyt rikki lopullisesti.

M31 kirjoitti:

Myös jotkut vahvat nuoruuden ihastukset tuntuvat juuri sydämessä ja hieman navan alapuolella alavatsassa. Muistan miten lukioikäisenä yläaste- ja lukioaikaiseni suuri ensirakkaus, kun tämä nuori mies kehui naisen kanssa menneensä sänkyyn, se tuntui noissa kohdissa kuin olisi puukolla isketty ja tuntui kuin olisi isketty molemmista kohdista nyrkki sisään ja kuin pyörremyrsky repisi sisukset ulos. Silloin tuntui, että tahdon vain kuolla pois.

Sitten on eräs lukioaikainen mies, jota kohtaan on yhä sellaisia ihastuksen tunteita, etten häntä kestä nähdä. Kun joitain vuosia sitten tapasin hänet naisystävänsä kanssa, alkoi sydämeen ja alavatsaan vihloa ja kaihertaa ja täytyi poistua paikalta, kun sydämeen ja sieluun sattui niin syvästi, tuli niin syvä suru ja alkoi itkettää.

On eräs kolmas henkilö, johon olin lukiossa tosi ihastunut, mutta en koskaan homofobian ja häntä ympäröivän tiiviin miesporukan takia uskaltanut lähestyä ja kertoa kiinnostuksesta. Jokin aika sitten tuttavani kertoi hänestä ja näin hänestä kuvia sosiaalisessa mediassa, miten hyvältä hän näytti. Huomasin, että hän nostaa vahvoja tunteita. Aloin miettiä ottaisinko yhteyttä, että tiedätkö mitä silloin tunsin ja minua edelleen kiinnostaisi, että voisiko olla jotain mahdollisuuksia. Mutta nyt sitten kuulin, että hän onkin naisystävänsä kanssa saanut esikoislapsen. Kaihertaa sydänalassa ja alavatsassa. Tämä oli sellainen kova kolaus, joka nyt pari kuukautta on painanut minua, että voi minkä hirvittävän virheen tein! En jotenkin vain millään uskaltanut kertoa kiinnostuksestani, pelkäsin jos siitä seuraa itselle pahaa ja huonoa. Kuluneenakin yönä heräsin ajatukseen tästä miehestä, en saanut enää unta, kääntyilin sängyssä ja itkin. Melkein kaikki entiset lukiotoverit ovat parisuhteessa ja itse en löydä ketään... Joudunko jakamaan tällaisen hlbtqia+ -ihmisen kohtalon, ettei sellaista oikeaa miestä löydy...

Tuo on semmoista turvallista roikkumista menneessä ihanassa raastavassa. Lue seksuaalisuuden portaat teoria. ...Ymmärrät paremmin itseäsi.

Psykologiaa kannattaa myös lukea

Jossain vaiheessa alat elää yötä hetkeä ja haluamaan olla jonkun kivan nykyhetken ihmisen kanssa.

Jonkun sellaisen, joka olisi saattanut olla ylsi niistä lukioihastuksistasi, jos hän olisi sattunut olemaan siellä silloin.

Itse täytyy uskaltaa tulla tähän hetkeen olemaan ja ihastumaan.

Ole utelias. Maailma on avoin.

Olet hyvä juuri noin kuin olet, juuri sinä! Hieno!

Vierailija kirjoitti:

M31 kirjoitti:

Myös jotkut vahvat nuoruuden ihastukset tuntuvat juuri sydämessä ja hieman navan alapuolella alavatsassa. Muistan miten lukioikäisenä yläaste- ja lukioaikaiseni suuri ensirakkaus, kun tämä nuori mies kehui naisen kanssa menneensä sänkyyn, se tuntui noissa kohdissa kuin olisi puukolla isketty ja tuntui kuin olisi isketty molemmista kohdista nyrkki sisään ja kuin pyörremyrsky repisi sisukset ulos. Silloin tuntui, että tahdon vain kuolla pois.

Sitten on eräs lukioaikainen mies, jota kohtaan on yhä sellaisia ihastuksen tunteita, etten häntä kestä nähdä. Kun joitain vuosia sitten tapasin hänet naisystävänsä kanssa, alkoi sydämeen ja alavatsaan vihloa ja kaihertaa ja täytyi poistua paikalta, kun sydämeen ja sieluun sattui niin syvästi, tuli niin syvä suru ja alkoi itkettää.

On eräs kolmas henkilö, johon olin lukiossa tosi ihastunut, mutta en koskaan homofobian ja häntä ympäröivän tiiviin miesporukan takia uskaltanut lähestyä ja kertoa kiinnostuksesta. Jokin aika sitten tuttavani kertoi hänestä ja näin hänestä kuvia sosiaalisessa mediassa, miten hyvältä hän näytti. Huomasin, että hän nostaa vahvoja tunteita. Aloin miettiä ottaisinko yhteyttä, että tiedätkö mitä silloin tunsin ja minua edelleen kiinnostaisi, että voisiko olla jotain mahdollisuuksia. Mutta nyt sitten kuulin, että hän onkin naisystävänsä kanssa saanut esikoislapsen. Kaihertaa sydänalassa ja alavatsassa. Tämä oli sellainen kova kolaus, joka nyt pari kuukautta on painanut minua, että voi minkä hirvittävän virheen tein! En jotenkin vain millään uskaltanut kertoa kiinnostuksestani, pelkäsin jos siitä seuraa itselle pahaa ja huonoa. Kuluneenakin yönä heräsin ajatukseen tästä miehestä, en saanut enää unta, kääntyilin sängyssä ja itkin. Melkein kaikki entiset lukiotoverit ovat parisuhteessa ja itse en löydä ketään... Joudunko jakamaan tällaisen hlbtqia+ -ihmisen kohtalon, ettei sellaista oikeaa miestä löydy...

Tuo on semmoista turvallista roikkumista menneessä ihanassa raastavassa. Lue seksuaalisuuden portaat teoria. ...Ymmärrät paremmin itseäsi.

Psykologiaa kannattaa myös lukea

Jossain vaiheessa alat elää yötä hetkeä ja haluamaan olla jonkun kivan nykyhetken ihmisen kanssa.

Jonkun sellaisen, joka olisi saattanut olla ylsi niistä lukioihastuksistasi, jos hän olisi sattunut olemaan siellä silloin.

Itse täytyy uskaltaa tulla tähän hetkeen olemaan ja ihastumaan.

Ole utelias. Maailma on avoin.

Olet hyvä juuri noin kuin olet, juuri sinä! Hieno!

Löytää se oikea? Vai löytää se sopiva?

Uskalla etsiä... olla utelias ja ammentaa menneestä, mutta elää nyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet tuntisi eri tunteita kuin naiset vastaavassa tilanteessa? Ei ole provo, kysyn vaan. -N

Ei tuossa ole mitään provoa. Vastaus kysymykseen, kyllä, kyllä tuntuu.

Sulkijalihas pettää, ripulisonta lentää, kusi tulee housuun ja oksennus lentää kaarella. Kyrpäei kuitenkaan seiso, johtuu varmaan paskasta housuissa.

Ihastun naiseen vasta kun tunnen hänet hyvin mutta sitten se onkin menoa, eikä tuo ihastuminen ja lopulta rakastuminen oikeastaan mene enää pois. Ei, vaikka nainen päättäisikin tehdä toisin eikä jatkaisi enää suhdetta. Kunnioitan toki päätöstään mutta omat tunteet ei silti katoa mihinkään. Ja olen yhtä ilahtunut näkemisestä, kuin alussakin. Perhosia vatsassa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Erektiota on myös vaikea hallita

Naisena vastaan kun mies tuntee sen yhteisen kemian.Tulee ja halaa.tuoksuu hyvältä.Hymyilee aina.On kohtelias ja hänellä on erektio päällä..Vuodenkin jälkeen ..

Vierailija kirjoitti:

Ihan kivespusseissa asti tuntuu sellaista värähtelyä...

Runkkukulli alkaa hallitsemattomasti sykkiä ja se luikertelee lahkeesta toiseen kuin kärmes.

Ai vitsit! Tulee mieleen kun mieheni, jonka kanssa olen ollut 7 vuotta, aina edelleen välillä sanoo kun on ollut pitkän päivän töissä, että "tuntuupa vatsanpohjassa perhosia" kun hän tulee kotiin :) <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuhan se jännältä. Toisaalta miehen näkökulmasta voi olla sosiaalisesti kannattavampi strategia vältellä ihastumista viimeiseen saakka, jotta voi säilyttää loogisen ajattelun deittailuvaiheessa. Tämä siksi, että on ensijaisesti miehen vastuulla viedä deittailuprosessia eteenpäin ja saada nainen ihastumaan häneen. Naisille kaikenlainen ”neediness” on turnoff, joten on parempi olla deittailuvaiheessa mieluummin älyn kuin tunteiden varassa. Riippuu varmasti myös miehestä, jaa siitä minkälaisilla heikkouksilla ja vahvuuksilla hän deittailee.

Mies ja looginen ajattelu ei esiinny samassa lauseessa. Logiikka ja äly on naisen ominaisuudet.

Äly on molempien ominaisuuksia, logiikka enemmän miehinen, kun taas tunteet enemmän feminiinen ominaisuus. En linkitä tutkimuksia, koska kommenttisi lienee trolli.

Molemmilla sukupuolilla on tunteet, myös miehillä. Se ettei miehiä välttämättä kannusteta tunteita käsittelemään, niitä näyttämään eikä niistä keskustelemaan, ei tarkoita etteikö niitä olisi. 

Sanotaan, että jotkut miehet ovat tunteettomia tai eivät kykene sellaiseen tasoon kuin naiset.

Mutta myös ns. koviksilla ja väkivaltaisilla miehillä ei muka ole tunteita. Mutta he tuntevat kyllä: vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä oli jopa todella voimakkaita tuntemuksia, etenkin siinä teini-iän ja aikuisuuden kynnyksellä. Eikä se ole mitään kiimaa tai alapään polttelua vaan jotain syvällisempää. Silloin tuntee olonsa samalla aikaa heikoksi ja pysäyttämättömän vahvaksi. Olin kyllä aika toivoton romantikko.

Pari tapausta oli ennen kolmeakymppiä mutta ne päättyivät sitten huonosti. Jotenkin sitä vain on alkanut kovettua sen jälkeen ja ei anna niille tunteille valtaa. Kun kiinnostava nainen näyttää ihan selkeitä merkkejä ja yrittää lähemmäs, niin en tunne enää juuri mitään. Samalla aikaa mietin, että minun pitäisi tuntea jotain mutta kun ei niin ei. Jotakin on mennyt rikki lopullisesti.

Kuulostaa traumalta. Terapiasta saattaisi olla apua, jos koet että se on sinun juttusi. 

t. elämän / ihmisten murjoma piiloromantikko

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sen tuntee se aina enemmän se osapuoli - sukupuolesta riippumatta - joka on ihastunut itseään tasokkaampaan kumppaniin. Ihminen, jolla on runsaasti valinnanvaraa ja paremmat kortit parinvalinnassa ei yleensä ottaen taas edes koskaan ihastu.

Hmm.

Olen aika varma, että minuun ihastuneella miehellä oli jonkinlaisia fyysisiä tuntemuksia (punasteli, muuttui kömpelöksi, oli hermostunut, kikatteli, jne.) enemmän kuin itselläni, vaikka paperilla varmasti olikin minua tasokkaampi (hyvässä kunnossa, lihaksikas, koulutettu, varakas, minua 7 vuotta nuorempi; itse olen pullukka). Itse en vain ollut yhtä ihastunut häneen kuin hän oli minuun.

enempi nuorten naisten perseitä olen katsonut

en tiedä mitä sellainen ihastus on

Jos olen oikeasti ihastunut niin ei edes ote eteen.

Kyllä.

Ei.