Tunteeko miehet ihastuessaan perhosia vatsassa kuten naiset? Tuntuuko vatsanpohjassa aina kun näkee ihastuksensa?
Kommentit (535)
Tottakai tuntee. Minä ainakin ihan vapisin, kun sain olla aikoinaan nykyisen vaimoni kanssa. Mutta hyvin se näköjään meni.
Ei ole perhosia vatsassa. On muurahaisia housuissa jos piluntuskaa voi siten kuvailla.
Sexy man kirjoitti:
Ei ole perhosia vatsassa. On muurahaisia housuissa jos piluntuskaa voi siten kuvailla.
Vaan pilluntuskastahan ei tässä ollut puhe.
Monilla miehillä menee tässäkin ketjussa sekaisin himo ja rakastuminen/ ihastuminen. Jos ei ole kokemusta rakastumisesta niin sen voi luullakin olevan himoa, mutta sitähän se ei ole. Aleksitymia on myös yleisempää miehillä. Mutta vastaajista osa ollut perilläkin, mikä tuo tunne on.
Niinpä niin, egon pönkitystä kaipaavia ja m*lkun vietävissä olevia miehiä on paljon. Ainoat miehet, joita rakastan, ovat veljeni ja poikani ja rakkaus on todellakin platonista.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, egon pönkitystä kaipaavia ja m*lkun vietävissä olevia miehiä on paljon. Ainoat miehet, joita rakastan, ovat veljeni ja poikani ja rakkaus on todellakin platonista.
Miten tämä liittyy millään tavalla aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, egon pönkitystä kaipaavia ja m*lkun vietävissä olevia miehiä on paljon. Ainoat miehet, joita rakastan, ovat veljeni ja poikani ja rakkaus on todellakin platonista.
Miten tämä liittyy millään tavalla aiheeseen?
Vaikuttaisi kuvaavan kirjoittajan pettymystä, että vain harva mies kykeni tuntemaan ja tunnustamaan, mitä rakkaus on ja miltä se tuntuu. Onhan tuo surullista, että osa miehistä on tunne-elämältään lapsen tasolla vielä aikuisenakin. Elämästä jää ikäänkuin palanen pois, kun ei ole yhteyttä omiin tunteisiinsa. Edellinen kysymys viittaa myös tähän tilaan, ettei ymmärrä loogisia syy-seuraussuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, egon pönkitystä kaipaavia ja m*lkun vietävissä olevia miehiä on paljon. Ainoat miehet, joita rakastan, ovat veljeni ja poikani ja rakkaus on todellakin platonista.
Miten tämä liittyy millään tavalla aiheeseen?
No väännetään jälleen kerran rautalangasta. Monet miehet ovat kieltäneet, etteivät tunne mitään perhosia vatsanpohjassa ja aina puhutaan m*lkusta ja sen tuntemuksista: eivät siis aidosti ihastu naisiin, himoitsevat vain. Nainen on heille tarpeellinen egon pönkitykseen, mietitään naisista saatavaa hyötyä ja sinne mennään, minne muna sojottaa. Toki on naisissakin näitä hyödyn tavoittelijoita, mutta uskon, että naiset ihastuvat enemmän miehiin aidosti kuin toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, egon pönkitystä kaipaavia ja m*lkun vietävissä olevia miehiä on paljon. Ainoat miehet, joita rakastan, ovat veljeni ja poikani ja rakkaus on todellakin platonista.
Miten tämä liittyy millään tavalla aiheeseen?
No väännetään jälleen kerran rautalangasta. Monet miehet ovat kieltäneet, etteivät tunne mitään perhosia vatsanpohjassa ja aina puhutaan m*lkusta ja sen tuntemuksista: eivät siis aidosti ihastu naisiin, himoitsevat vain. Nainen on heille tarpeellinen egon pönkitykseen, mietitään naisista saatavaa hyötyä ja sinne mennään, minne muna sojottaa. Toki on naisissakin näitä hyödyn tavoittelijoita, mutta uskon, että naiset ihastuvat enemmän miehiin aidosti kuin toisin päin.
Se, että ihastuminen tuntuu kasseissa ei tarkoita sitä, että miehillä ei olisi tunteita. Miesten ja naisten fysiologia on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Eikä, heillä koppakuoriaiset kolisevat toisiaan vasten. Varma tieto!
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sen tuntee se aina enemmän se osapuoli - sukupuolesta riippumatta - joka on ihastunut itseään tasokkaampaan kumppaniin. Ihminen, jolla on runsaasti valinnanvaraa ja paremmat kortit parinvalinnassa ei yleensä ottaen taas edes koskaan ihastu.
Hmm.
Olen aika varma, että minuun ihastuneella miehellä oli jonkinlaisia fyysisiä tuntemuksia (punasteli, muuttui kömpelöksi, oli hermostunut, kikatteli, jne.) enemmän kuin itselläni, vaikka paperilla varmasti olikin minua tasokkaampi (hyvässä kunnossa, lihaksikas, koulutettu, varakas, minua 7 vuotta nuorempi; itse olen pullukka). Itse en vain ollut yhtä ihastunut häneen kuin hän oli minuun.
Ei kaikki tajua omaa tasoansa. On olemassa melko hyvännäköisiä miehiä, joiden heikko luonne ja itsetunto karkoittaa niitä tasokkaampia naisia. Etenkin heidän omissa mielissään.
Joo, se on varmasti ainoa syy miksi hyvännäköiset miehet ovat sinun mielestäsi alempitasoisiin ihastuneita tai jopa seurustelevat heidän kanssaan. Näin se on.
No kyllä siihen aina on jokin syy olemassa miksi komea mies seurustelee silminnähden heikompitasoisen naisen kanssa. Ja jos tai kun tulee mahdollisuus päivittää kauniimpaan kumppaniin, niin olen sen monta kertaa vierestä saanut ihan omin silmin todistaa, että näin myös silloin tehdään - ja hyvin nopeasti.
Siis, ollaan nyt realisteja.
Muistakaa, että jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, niin se 95% tapauksissa myös on sitä. Molemminpuolinen yhtä voimakas ihastuminen on harvinaisempaa kuin timantti paskan joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei miehet koskaan voi vastata rehellisesti?
Pelimiesten ongelma: tunnevammaisuus, kovanaaman rooli, jolla peitetään sisäisen pikkupojan ego.
Sisäisen pikkupojan epävarmuus.
Suurin osa kovanaamaa esittävistä on oikeasti epävarmoja omasta sisäisestä herkkyydestään ja feminiinisyydestään.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuhan se jännältä. Toisaalta miehen näkökulmasta voi olla sosiaalisesti kannattavampi strategia vältellä ihastumista viimeiseen saakka, jotta voi säilyttää loogisen ajattelun deittailuvaiheessa. Tämä siksi, että on ensijaisesti miehen vastuulla viedä deittailuprosessia eteenpäin ja saada nainen ihastumaan häneen. Naisille kaikenlainen ”neediness” on turnoff, joten on parempi olla deittailuvaiheessa mieluummin älyn kuin tunteiden varassa. Riippuu varmasti myös miehestä, jaa siitä minkälaisilla heikkouksilla ja vahvuuksilla hän deittailee.
Varmaan vaikea deittailla tuollaisella logiikalla :D tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sen tuntee se aina enemmän se osapuoli - sukupuolesta riippumatta - joka on ihastunut itseään tasokkaampaan kumppaniin. Ihminen, jolla on runsaasti valinnanvaraa ja paremmat kortit parinvalinnassa ei yleensä ottaen taas edes koskaan ihastu.
Hmm.
Olen aika varma, että minuun ihastuneella miehellä oli jonkinlaisia fyysisiä tuntemuksia (punasteli, muuttui kömpelöksi, oli hermostunut, kikatteli, jne.) enemmän kuin itselläni, vaikka paperilla varmasti olikin minua tasokkaampi (hyvässä kunnossa, lihaksikas, koulutettu, varakas, minua 7 vuotta nuorempi; itse olen pullukka). Itse en vain ollut yhtä ihastunut häneen kuin hän oli minuun.
Ei kaikki tajua omaa tasoansa. On olemassa melko hyvännäköisiä miehiä, joiden heikko luonne ja itsetunto karkoittaa niitä tasokkaampia naisia. Etenkin heidän omissa mielissään.
Joo, se on varmasti ainoa syy miksi hyvännäköiset miehet ovat sinun mielestäsi alempitasoisiin ihastuneita tai jopa seurustelevat heidän kanssaan. Näin se on.
No kyllä siihen aina on jokin syy olemassa miksi komea mies seurustelee silminnähden heikompitasoisen naisen kanssa. Ja jos tai kun tulee mahdollisuus päivittää kauniimpaan kumppaniin, niin olen sen monta kertaa vierestä saanut ihan omin silmin todistaa, että näin myös silloin tehdään - ja hyvin nopeasti.
Siis, ollaan nyt realisteja.
Vaihdoin minäkin ex mieheni komeampaan. Oli kyllä luonteektakin parempi ja luotettava.
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä menee tässäkin ketjussa sekaisin himo ja rakastuminen/ ihastuminen. Jos ei ole kokemusta rakastumisesta niin sen voi luullakin olevan himoa, mutta sitähän se ei ole. Aleksitymia on myös yleisempää miehillä. Mutta vastaajista osa ollut perilläkin, mikä tuo tunne on.
Ihastuminen on äärimmäinen maaninen ahneuden tila, joka usein ilmenee intohimona ja omistamisenhaluna. Ei se pohjimmiltaan mikään ylevä tila ole, vaikka sen kokija melkein poikkeuksetta kuvaisi ja idealisoisikin sen joksikin ylimaalliseksi.
Sellainen narkomaani ihminen on luonteeltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sen tuntee se aina enemmän se osapuoli - sukupuolesta riippumatta - joka on ihastunut itseään tasokkaampaan kumppaniin. Ihminen, jolla on runsaasti valinnanvaraa ja paremmat kortit parinvalinnassa ei yleensä ottaen taas edes koskaan ihastu.
Hmm.
Olen aika varma, että minuun ihastuneella miehellä oli jonkinlaisia fyysisiä tuntemuksia (punasteli, muuttui kömpelöksi, oli hermostunut, kikatteli, jne.) enemmän kuin itselläni, vaikka paperilla varmasti olikin minua tasokkaampi (hyvässä kunnossa, lihaksikas, koulutettu, varakas, minua 7 vuotta nuorempi; itse olen pullukka). Itse en vain ollut yhtä ihastunut häneen kuin hän oli minuun.
Ei kaikki tajua omaa tasoansa. On olemassa melko hyvännäköisiä miehiä, joiden heikko luonne ja itsetunto karkoittaa niitä tasokkaampia naisia. Etenkin heidän omissa mielissään.
Joo, se on varmasti ainoa syy miksi hyvännäköiset miehet ovat sinun mielestäsi alempitasoisiin ihastuneita tai jopa seurustelevat heidän kanssaan. Näin se on.
No kyllä siihen aina on jokin syy olemassa miksi komea mies seurustelee silminnähden heikompitasoisen naisen kanssa. Ja jos tai kun tulee mahdollisuus päivittää kauniimpaan kumppaniin, niin olen sen monta kertaa vierestä saanut ihan omin silmin todistaa, että näin myös silloin tehdään - ja hyvin nopeasti.
Siis, ollaan nyt realisteja.
Vaihdoin minäkin ex mieheni komeampaan. Oli kyllä luonteektakin parempi ja luotettava.
Ihan linjassa näkemäni ja kokemani kanssa. Kauniit naiset etenkin varastetaan nopeasti pois suhteista, joissa tasoerot ovat huomattavat - tavalla tai toisella. Joskus siihen riittää varakas mies, joskus ihan vain etelän alkuvoimainen komistus, toisinaan isoaseinen naistennaurattaja, joskus taas kylän alfa tai ihan vain joku isoegoinen nisti jne. Kyllä näitä on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä niin, egon pönkitystä kaipaavia ja m*lkun vietävissä olevia miehiä on paljon. Ainoat miehet, joita rakastan, ovat veljeni ja poikani ja rakkaus on todellakin platonista.
Miten tämä liittyy millään tavalla aiheeseen?
No väännetään jälleen kerran rautalangasta. Monet miehet ovat kieltäneet, etteivät tunne mitään perhosia vatsanpohjassa ja aina puhutaan m*lkusta ja sen tuntemuksista: eivät siis aidosti ihastu naisiin, himoitsevat vain. Nainen on heille tarpeellinen egon pönkitykseen, mietitään naisista saatavaa hyötyä ja sinne mennään, minne muna sojottaa. Toki on naisissakin näitä hyödyn tavoittelijoita, mutta uskon, että naiset ihastuvat enemmän miehiin aidosti kuin toisin päin.
Väännetäänpä sinullekin siis rautalangasta. Moni mieshän on nimenomaan sanonut etteivät tunne mitään perhosia vatsanpohjassa vaan alempana. Ja tämä siis juurikin silloin kun ihastuvat/rakastuvat aidosti, johtunee erilaisesta anatomiasta.
Miehenäkin on hämmentävää lukea näitä missä puhutaan vain jalkovälin tuntemuksista. Se ei ole ihastusta, se on vain himoa. Toki näitä kahta voi tuntea myös yhtäaikaa. Mutta ilmeisesti on niin, että osa miehistä:
1)Tietää kyllä miltä ihastuminen tuntuu, mutta pitää esittää jotain kovanaamaa ja siksi puhutaan vain seisokista
2)Ei ole koskaan huomannut mitä kaikkea muuta kehossa tapahtuu ihastuessa
3)Ei ole koskaan ihastunut oikeasti, mikä on aika surullista. Saattaa kärsiä jonkinasteisesta häiriöstä tai muusta.
Ei perhosia tunnu vatsan pohjassa kuin sen oikean kanssa. Ensimmäinen perhosten lentely edelleen rinnallani. Vaikka vuosia oli välissä koska halusin pitää taukoa. Hänen silmän vinkkaus saa edelleen "perhoset hyrräämään", yli kahden vuosikymmenen jälkeenkin. Yhtä täydellinen kuin nuoruudessani. Ensirakkaus ei petä, vaikka vanhempani sekä tuttavat yritti, ja onnistui jopa erottamaan meidät puheillaan. Onneksi tosi rakkaus voitti, koska hän ei luovuttanut.
Jumalan tahtoa. Sen merkkejä olivat juuri perhoset vatsan pohjalla hänet nähdessä, unet yhteisistä lapsista, tietyt asiat jotka toivat hänet aina mieleen esim. musiikki, tuoksu, paikka. Yksi jumalan tahdon merkki oli, kun kohtasimme uudestaan lähes samassa paikassa kuin ensimmäisen kerran. Nuo perhoset, vaikka erosta oli jo aikaa. Nuoruudessa ei vain merkkejä ymmärtänyt. Jumala tuo yhteen kuuluvat ihmiset yhteen uudestaan ja uudestaan, eri tavoin heistä muistuttaen.
Onnea kaikille perhosten metsästykseen, silloin edessä on se oikea!