Olenko ainut joka sai alapäähän pysyvät hermo ja arpikivut synnytyksestä?

Itselläni oli hermokipuja melkein puoli vuotta synnytyksen jälkeen.

Synnytyksessä tuli toisen asteen repeämät ja väliliha repesi. Siinä välilihan tuntumassa oli inhottavaa kipua hyvin pitkään.

Edelleenkin aika ajoin, varsinkin jos nukkuu tietyssä asennossa sivuttain, jalka hieman koukussa, on inhottava tunne, ikään kuin jotain repeäisi.

Lapsi nyt 7kk.

Saa nähdä jäikö ikuinen vaiva.

Jälkitarkastuksessa ei aikoinaan ilmennyt mitään hälyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole itse synnyttänyt niin ei tarvitse päätä vaivata tuollaisilla ongelmilla. Se ahdistaisi jos pidätyskyky menisi, seksuaalinen nautinto nyt on tuossa ihan toissijaista jos vaan vessahommat onnistuu.

Eipä se synnytys ole ainut asia, joka sen pidätyskyvyn saattaa viedä.

Ei ole ehkä ainut, mutta ylivoimaisesti yleisin syy se on.

Mistä tietää, kuka lääkäri on sellainen, joka ottaa vaivat tosissaan. On erittäin nöyryyttävää yrittää ottaa intiimivaivat puheeksi ja tulla vähätellyksi. Nimim. kahdesti yrittänyt ja jälkikäteen itku päässyt

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole itse synnyttänyt niin ei tarvitse päätä vaivata tuollaisilla ongelmilla. Se ahdistaisi jos pidätyskyky menisi, seksuaalinen nautinto nyt on tuossa ihan toissijaista jos vaan vessahommat onnistuu.

Kaikki naiset eivät ole aseksuaaleja niinkuin sinä. On myös meitä naisia, joille seksuaalinen nautinto on erittäin tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei myöskään takaa vauvalle niitä tärkeitä, suojaavia mikrobeja jotka vauva saisi alatiesynnytyksen kautta.  Vauvan oman suoliston bakteerikannat jäävät köyhemmiksi, ja siitäkin voi olla haittaa ihan jopa läpi koko elämän. Että ei siihen alasynnytykseen kannusteta vain koska se on halvempaa. Jos kaikki menee hyvin, on toipuminenkin sektiota nopeampaa. Jos ei riskejä halua ottaa, niin turvallisinta on jättää raskautumatta. 

Olet väärässä.

Alatiesynnytys lisää riskiä lapsen kehitysvammaisuuteen hapenpuutteen takia. On harvinaista, että synnytyksessä kaikki menisi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan takapimpsa pysyy ehjänä ei ole mitään hätää.

Ei sekään pysy aina ehjänä.

Pysyvät vauriot, ei korjattu kun aluesairaalan miesgyne ei löytänyt mitään vikaa (paitsi ultrassa näki tuon että on "kraateri" sisuksissa). 15,5 vuotta jo ollut ongelmia.

Kyllästynyt lääkäreihin jotka eivät usko mitään. (koskee muitakin juttuja)

Että ei todellakaan mennyt kuin Strömsöössä, pahat repeämät ja niin paksua ja kovaa arpikudosta, mikä ei jousta yhtään, että huh-huh ja sitten vielä rektoseele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei myöskään takaa vauvalle niitä tärkeitä, suojaavia mikrobeja jotka vauva saisi alatiesynnytyksen kautta.  Vauvan oman suoliston bakteerikannat jäävät köyhemmiksi, ja siitäkin voi olla haittaa ihan jopa läpi koko elämän. Että ei siihen alasynnytykseen kannusteta vain koska se on halvempaa. Jos kaikki menee hyvin, on toipuminenkin sektiota nopeampaa. Jos ei riskejä halua ottaa, niin turvallisinta on jättää raskautumatta. 

Olet väärässä.

Alatiesynnytys lisää riskiä lapsen kehitysvammaisuuteen hapenpuutteen takia. On harvinaista, että synnytyksessä kaikki menisi hyvin.

Voisitko lopettaa pas*** puhumisen? ”On harvinaista, että kaikki menisi hyvin” Miten kehtaat väittää jotain tuollaista? Alatiesynnytys lisää riskiä hapenpuutteeseen, jos hätäsektiota ei tehdä ajoissa, silti alatiesynnytys on vauvalle moninkerroin oarempi kuin sektio. Ja piste.

Eppari tehtiin synnytyksessä ja tuli (onneksi vain) 2. asteen repeämiä. Mutta kaksi kuukautta oli kipeä ja vieläkin epparin arpi tuntuu ja hankaa, reilun kahden vuoden jälkeenkin. Vie kyllä nautintoa. Olen niin pahoillani teidän puolesta, joilla on jäänyt pahemmat seuraamukset :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Imukuppi, pahat repeämät, vaikea laskeuma rektoseele, ja meni melkein sulkijalihas poikki, joten ensin ei ollut mitään pidätyskykyä. Arvet ja säryt ja arpikivut. Käskettiin vain jumpata alapäätä, vaikka se tunki sieltä ulos.

Kauhealla tappelulla sain sairaalasta fyssarin, joka totesi että lihakset on ihan kuolleet, ja niitä lähdettiin elvyttämään sähköllä. Arven kipupisteitä hierottiin.

Pidätyskyky palasi ja särky vähän helpotti, mutta edelleen oli ihan messuhalli.

Vuosia myöhemmin yksityinen gyne totesi että kohdunpoiston yhteydessä voidaan pyynnöstäni tehdä myös korjausleikkaus.

Kirurgi tutki ja totesi, että minut oli tikattu umpeen niin huonosti, ettei minulla ollut välilihaa jäljellä enää ollenkaan. Hän rakensi minut uudestaan, ja sen jälkeen on taas ollut kuin uusi. Vähän kiristää joskus sieltä missä kursittu kasaan, mutta asennon valinnalla voi vaikuttaa.

Mulla vähän saman tapainen kertomus.

Mitä tuo sähköhomma tarkoittaa? Voiko siitä olla apua?

Laskeumat korjattu. Tosin tullut takaisin ja niin vit#ttaa.

Vuosia olen jumpannut muttei mitään kehitystä tapahdu ja alan olla jo toivoton. Tuntuu että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Ihan kun lihakset olisivat "halvaantuneet". Tunnen että teen sen liikkeen ja teen ne oikein mutta se liike ei välity lantionpohjan lihaksiin asti.

Ei synnytysvaurioita saa korjattua, vaikka miten jumppaisi lantionpohjaa. Ihan eri asia, jos ei ole tullut repeämiä tai laskeumia eli ns. normisynnytyksen jälkeinen tilanne.

Normaalissa synnytyksessä tulee repeämiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole itse synnyttänyt niin ei tarvitse päätä vaivata tuollaisilla ongelmilla. Se ahdistaisi jos pidätyskyky menisi, seksuaalinen nautinto nyt on tuossa ihan toissijaista jos vaan vessahommat onnistuu.

Eipä se synnytys ole ainut asia, joka sen pidätyskyvyn saattaa viedä.

Ei ole ehkä ainut, mutta ylivoimaisesti yleisin syy se on.

Kyllä kuule menopaussi on yleisin syy, sitten ylipainoon ja tupakointiin liittyvöt syyt ja vasta sitten synnytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostu tekemään lapsia, ellen saa kirjallista lupausta sektiosta joko sovittuna aikana tai hätäsektiota tarpeen vaatiessa. Tämä lupaus pitää saada joko ennen raskautumista tai siinä vaiheessa kun vielä voi tehdä abortin.

Tuskinpa tulee minun elinaikanani tällainen vaihtoehto toteutumaan....alasynnytykseen kaikki vaan, vaikka henki menisi...

Kyllä sektion saa, jos sitä vaatii. Ei ketään voida pakottaa synnyttämään alateitse, ne jotka niin väittää, eivät ole vaatineet sektiota.

Mulle ollut aina itsestään selvää, että synnytän sektiolla. Ja ihan vain omasta tahdostani, koska en halua alatien riskejä itselleni enkä vauvalle. Eka syntyi -08 ja kolmas tänä vuonna. Ei ole ollut ongelmia kun argumentit olleet kunnossa ja tosiaan ilmoitin jo ekalla neuvolakäynnillä tämän. Sektiot menivät hyvin ja minä ja lapset säilyimme vammoitta. Suosittelen kaikille, jotka eivät näitä täällä mainittuja riskejä halua missään nimessä ottaa.

Riskit ovat pienemmät molemmille alatiesynnytyksessä, mutta toki sektio tehdään, kun pyydetään. En ehkä lähtisi kuitenkaan suosittelemaan sektiota, kun alatiesynnytyksen riskit ovat todellisuudessa pieniä.

Sektiossa ei ole näitä tässä ketjussakin mainittuja äidin vammautumisriskejä, eikä myöskään vauvan kouleman-, aivovaurio- hermopunosvaurio tai luunmurtumariskejä. Turvallisin tapa synnyttää on äidin itse valitsema sektio, vaikka Suomessa tätä ei tietenkään mainosteta, vaan naisille pitäisi riittää se että jäävät vauvan kanssa henkiin. Hätä- ja kiireellisen sektion riskit ovat alatiesynnytyksen riskejä ja niitä ei pidä sotkea tähän. Onneksi jokainen saa käytännössä valita, mitkä riskit haluaa ottaa, vaikka jossain sairaaloissa yritetäänkin heikompia ja arempia äitejä käännyttää alatiehen. Onhan se halvempaa, siinä se suurin syy.

Maaailman mittakaavassa keisarinleikkaukset ovat äidille huonompi juttu.

https://www.who.int/reproductivehealth/death-from-caesarean-sections/en/

https://www.medscape.com/answers/263424-184954/what-are-the-possible-mo…

Verenhukka ja kohdunpoisto vaara isompi kuin alatiessä.

https://www.vau.fi/Synnytys/Synnyttamassa/Sektio-eli-keisarileikkaus/

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00873

"Koska keisarileikkaus lisää naisen seuraavien raskauksien riskejä, tulisi jokaisen leikkauksen olla harkittu. Keisarileikkauksen jälkeen kolme neljästä äidistä synnyttää seuraavan lapsensa alateitse.

Keisarileikkaus on monessa tilanteessa lapsen hengen ja terveyden pelastava toimenpide, ja myös äidin sairauksien perusteella joskus aiheellinen. Lapselle keisarileikkaus ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti helpompi ja turvallisempi tapa syntyä silloin, kun normaalille synnytykselle ei ole estettä. Jopa päinvastaista on joissakin tutkimuksissa esitetty."

Joten propagandasi "keisrinleikkaus on aina jees ja turvallinen!" ei pure niihin jotka osaavat googlettaa ja lukea.

Joku voi haluta ottaa ne alapään vammautumis- ja vauvan aivovaurioriskit (plus muut alatien riskit mitä mainitsin) mieluummin kuin sektion riskit, joku toinen taas ei. Suunniteltu sektio on monessa mielessä turvallisin vaihtoehto. Jos on suurperhe toiveissa niin kannattaa varmaan valita alatie jos mahdollista.

Kuten sanoin mä suosittelen sektiota kaikille, jotka _haluavat välttää ehdottomasti nämä täälläkin luetellut riskit äidille_ sekä tietysti vauvan vammautus- ja kuolemanriskit, vaikka ne ovatkin paljon pienempiä kuin äidin alapään vammautumiset.

Tässä muualta kopioitu teksti, jossa linkit tutkimuksiin myös:

*Teksti olikin liian pitkä tänne, jätän vain linkit. Kyse oli kuitenkin tutkimuksesta, jossa todettiin että äidin halusta tehty suunniteltu sektio on turvallisin tapa synnyttää*

Links: https://www.thetimes.co.uk/article/caesarean-section-no-riskier-for-mot…

https://www.cmaj.ca/content/193/18/E634

Minusta kirjoituksesi kuulostaa siltä, että alateitse synnyttävät haluavat ottaa riskin siitä, että vauva vammautuu tai kuolee. Eli tietenkin se nostaa takajaloilleen kaikki jotka haluavat synnyttää alateitse, sillä eihän KUKAAN halua mitään pahaa vauvallensa aiheuttaa.

Samaa äitien syyllistämistä tämäkin. Väärä synnytystapakin valittu.

Miksei voi vaan kunnioittaa toisten valintoja.

Nämä on näitä ”alapää menee pilalle”-huutelijoita, jotka eivät tiedä lopulta mitään. Alatiesynnytys on aina turvallisempi äidille ja vauvalle poislukien äidin rakenteelliset ongelmat kuin sektio ja toipuminen on paljon nopeampaa.

Tämä pitää 100 % paikkansa ja olen täysin samaa mieltä siitä, että alateitse tapahtuva synnytys on parempi. Toki en jaksa ymmärtää, miksi transien sukupuoli ja siihen liittyvät leikkaukset tehdään "firman piikkiin", mutta uuden veronmaksajan saattaminen maailmaan ja siitä tapahtuvan repeytymän leikkaus pitäisi itse kustantaa.

Missä näin tapahtuu?

Mikä?

Pitäisi itse kustantaa?

Siis mikä?

Korjaus. Etkö sä muista mitä sä kirjoitit?

Ja synnytys

Nää nyt luulee, että synnytys maksetaan itse ja muut toimenpiteet on täysin ilmaisia.

Nämä sektiotyypit ei tunnu oikeasti tajuavan mihin ne sektion riskit liittyy. Iha älytöntä, että joku huutelee, ettei sektioon liity aivovaurioriskiä, kun asia on ihan toisin.

Joo, se aivovaurioriski ei liity siihen leikkaushetkeen, mutta se liittyy seuraaviin raskauksiin. Kun kohtuun kasvaa arpikudosta, kuten sektion jälkeen tapahtuu, niin  se arpikudos itsessään aiheuttaa jo merkittäviä riskejä, ja jokaisen sektion jälkeen riskit on isommat.

Ja niitä riskejä on:

istukan huono kiinnittyminen/irtoaminen = hapenpuute, ja sen  myötä AIVOVAURIO lapselle tai kuolema. Kohtukuolemariski on sektion jälkeisessä raskaudessa  8-kertainen verrattuna alatiesynnytyksen jälkeiseen raskauteen.

- IStukan kasvaminen kiinni arpikudokseen = Istukka ei irtoa kunnolla ja aiheuttaa kovaa verenhukkaa ja pahimmillaan kohdunpoiston.

- Kohdun repeäminen = Arpikudoksen vierestä kohtu repeää merkittävästi helpommin, ja tässäkin on merkittävä vaara sekä äidille että vauvalle.

Sektio on yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista, mitä enää nykyään tehdään. Aina tähystetään kun mahdollista, ja siihen on tietysti syynsä. On aika hurjaa, että ihmiset ei oikeasti tunnu tajuavan miten isosta ja kauaskantoisesta operaatiosta on kysymys.

Ja siis sektio täytyy tehdä, jos täytyy, mutta sen esitteleminen helppona ja vaarattomana on täysin edesvastuutonta.

Lisäksi fakta on tämä:

Edes parhaalla mahdollisella tavalla mennyt sektio ei ikinä ole lähelläkään hyvin mennyttä alatiesynnytystä.

NOrmaalista synnytyksestä voi ja usein selviääkin ilman mitään vaivoja, synnytys voi mennä niin, ettei tule edes yhtäkään tikkiä.

Sektiossa leikataan aina useita kudoskerroksia auki, aina tulee tikkejä, aina tulee arpikudosta, aina nousee riskit seuraavissa synnytyksissä, ikinä et pysty suoraan sektiosta nousemaan hoitamaan vauvaasi, ja toipuminen kestää aina. 

Esim. oman tokan synnytyksen jälkeen olin jo saman vuorokauden iltana appivanhemmilla illallisella vauva mukana. Appi silloin totesikin, että ei kyllä voisi kukaan suoraan arvata, että joku tässä pöydässä on tänään synnyttänyt.

 

Mä en ole oikeen ikinä ymmärtänyt tuota argumenttia, että sektion huonoja puolia on se, ettei voi heti nousta jalkeille hoitamaan vauvaa.

Monella on kuitenkin myös se puoliso mukana, joka on sen lapsen toinen vanhempi yleensä. Hän voi hoitaa heti. Miksi just sen äidin pitäisi olla heti täydessä toimintavalmiudessa, kun siinä on toinenkin täysivaltainen vanhempi käytettävissä? Mikä juttu tää on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Imukuppi, pahat repeämät, vaikea laskeuma rektoseele, ja meni melkein sulkijalihas poikki, joten ensin ei ollut mitään pidätyskykyä. Arvet ja säryt ja arpikivut. Käskettiin vain jumpata alapäätä, vaikka se tunki sieltä ulos.

Kauhealla tappelulla sain sairaalasta fyssarin, joka totesi että lihakset on ihan kuolleet, ja niitä lähdettiin elvyttämään sähköllä. Arven kipupisteitä hierottiin.

Pidätyskyky palasi ja särky vähän helpotti, mutta edelleen oli ihan messuhalli.

Vuosia myöhemmin yksityinen gyne totesi että kohdunpoiston yhteydessä voidaan pyynnöstäni tehdä myös korjausleikkaus.

Kirurgi tutki ja totesi, että minut oli tikattu umpeen niin huonosti, ettei minulla ollut välilihaa jäljellä enää ollenkaan. Hän rakensi minut uudestaan, ja sen jälkeen on taas ollut kuin uusi. Vähän kiristää joskus sieltä missä kursittu kasaan, mutta asennon valinnalla voi vaikuttaa.

Mulla vähän saman tapainen kertomus.

Mitä tuo sähköhomma tarkoittaa? Voiko siitä olla apua?

Laskeumat korjattu. Tosin tullut takaisin ja niin vit#ttaa.

Vuosia olen jumpannut muttei mitään kehitystä tapahdu ja alan olla jo toivoton. Tuntuu että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Ihan kun lihakset olisivat "halvaantuneet". Tunnen että teen sen liikkeen ja teen ne oikein mutta se liike ei välity lantionpohjan lihaksiin asti.

Ei synnytysvaurioita saa korjattua, vaikka miten jumppaisi lantionpohjaa. Ihan eri asia, jos ei ole tullut repeämiä tai laskeumia eli ns. normisynnytyksen jälkeinen tilanne.

Normaalissa synnytyksessä tulee repeämiä.

Saattaa tulla, ei välttämättä tule. Pienet repeämät ovat normaalissa synnytyksessä mahdollisia kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Imukuppi, pahat repeämät, vaikea laskeuma rektoseele, ja meni melkein sulkijalihas poikki, joten ensin ei ollut mitään pidätyskykyä. Arvet ja säryt ja arpikivut. Käskettiin vain jumpata alapäätä, vaikka se tunki sieltä ulos.

Kauhealla tappelulla sain sairaalasta fyssarin, joka totesi että lihakset on ihan kuolleet, ja niitä lähdettiin elvyttämään sähköllä. Arven kipupisteitä hierottiin.

Pidätyskyky palasi ja särky vähän helpotti, mutta edelleen oli ihan messuhalli.

Vuosia myöhemmin yksityinen gyne totesi että kohdunpoiston yhteydessä voidaan pyynnöstäni tehdä myös korjausleikkaus.

Kirurgi tutki ja totesi, että minut oli tikattu umpeen niin huonosti, ettei minulla ollut välilihaa jäljellä enää ollenkaan. Hän rakensi minut uudestaan, ja sen jälkeen on taas ollut kuin uusi. Vähän kiristää joskus sieltä missä kursittu kasaan, mutta asennon valinnalla voi vaikuttaa.

Mulla vähän saman tapainen kertomus.

Mitä tuo sähköhomma tarkoittaa? Voiko siitä olla apua?

Laskeumat korjattu. Tosin tullut takaisin ja niin vit#ttaa.

Vuosia olen jumpannut muttei mitään kehitystä tapahdu ja alan olla jo toivoton. Tuntuu että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Ihan kun lihakset olisivat "halvaantuneet". Tunnen että teen sen liikkeen ja teen ne oikein mutta se liike ei välity lantionpohjan lihaksiin asti.

Ei synnytysvaurioita saa korjattua, vaikka miten jumppaisi lantionpohjaa. Ihan eri asia, jos ei ole tullut repeämiä tai laskeumia eli ns. normisynnytyksen jälkeinen tilanne.

Normaalissa synnytyksessä tulee repeämiä.

Saattaa tulla, ei välttämättä tule. Pienet repeämät ovat normaalissa synnytyksessä mahdollisia kyllä.

Kyllä kaikille yleensä tulee repeämiä. On erittäin harvinaista, ettei repeämisiä tulisi ollenkaan.

Nämä sektion riskit ovat toki olemassa, mutta samaa luokkaan kuin se aivovaurioriski alatiesynnytyksessä. Suunniteltu sektio on yksi riskittömimmistä tavoista synnyttää. Sektio voi olla vaikea saada, vaikka nelikymppisistä lähestyvällä äidillä olisi suuri lapsi tulossa (ja seuraavan raskauden todennäköisyys todella pieni).  Sektiosta toipuminen voi kestää, mutta jos kaikki menee normaalisti ja kipulääkitys suositusten mukaista,  on pystyssä ja hoitaa vauvaa jo alle 24h synnytyksestä. [/quote]

Sektion jälkeen sulla on tikkien varassa leikkaushaava sisuskaluihin asti joten silloin ei todellakaan ole missään vauvanhoitokunnossa yksin 24 h jälkeen. Ei saa edes nostaa mitään painavaa, max. vauvan painon verran. Kivut voi kestää viikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin jäi, ei parane eikä oikein voi korjata.

Oli vaikea synnytys, häntäluu murtui ja paha repeämä tuli.

Mutta tällaista se on. Aina joku kuuluu siihen 1-2% joukkoon jolle tulee pahat synnytysvauriot. Olen elossa, lapsi on elossa, joten sanoisin että kaikki on silti melkolailla hyvin!

Musta on tietysti hyvä, että sä ajattelet noin, jos oikeasti olet sinut asian kanssa.

MUTTTAAAAA!!!!Yleiselä tasolla se on ihan sietämätöntä ja suorastaan väkivaltaista, että naisten pitää vaan hyväksyä synnytysvauriot, ja esittää, että ne on ihan ok.

Kaikki sellainen " sitten kun saat sen vauvan rinnallesi, niin kaikki kivut unohtuu" on ihan karseaa paskaa, ja just tollaista, että jos et unohda kipua, niin sitten varmaan olet huono äiti, etkä rakasta lastasi, kun perän repeäminen sattuu.

Ehdottomasti pitäisi olla kaikille synnyttäjille tarjolla mahdollisuus fysioterapeuttikäynteihin synnytyksen jälkeen, ja jos silloin jää ongelmia tai kipuja, niin siitä automaattisesti jatkohoito lääkärillä.

Kehtaavat vielä huudella vauvatalkoita, kun kuitenkin synnyttäjät ja äidit on ihan liikaa heitteillä.

Omat lapset on jo isoja, ja aihe ei henkilökohtaisesti kosketa, kun aikanaan kaikki meni hyvin. Mutta yhteiskunnallisella tasolla tämä on iso asia.

Tuo oli kyllä karseaa paskaa, ja kun sain omani 20 v sitten, se "kipu unohtuu kun saat nyytin syliin" -rallatus oli se ainoa hyväksytty mielipide ja kokemus. Muut kokemukset huudettiin hiljaiseksi, niitä ei haluttu kuulla. (Aihe Vapaakin oli jo olemassa!). Sellaista se vaan oli, kuulemma.

Vieläkin pistää vihaksi, enkä edes vaurioitunut pysyvästi.

Yksi lapsi, syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Imukuppi, pahat repeämät, vaikea laskeuma rektoseele, ja meni melkein sulkijalihas poikki, joten ensin ei ollut mitään pidätyskykyä. Arvet ja säryt ja arpikivut. Käskettiin vain jumpata alapäätä, vaikka se tunki sieltä ulos.

Kauhealla tappelulla sain sairaalasta fyssarin, joka totesi että lihakset on ihan kuolleet, ja niitä lähdettiin elvyttämään sähköllä. Arven kipupisteitä hierottiin.

Pidätyskyky palasi ja särky vähän helpotti, mutta edelleen oli ihan messuhalli.

Vuosia myöhemmin yksityinen gyne totesi että kohdunpoiston yhteydessä voidaan pyynnöstäni tehdä myös korjausleikkaus.

Kirurgi tutki ja totesi, että minut oli tikattu umpeen niin huonosti, ettei minulla ollut välilihaa jäljellä enää ollenkaan. Hän rakensi minut uudestaan, ja sen jälkeen on taas ollut kuin uusi. Vähän kiristää joskus sieltä missä kursittu kasaan, mutta asennon valinnalla voi vaikuttaa.

Mulla vähän saman tapainen kertomus.

Mitä tuo sähköhomma tarkoittaa? Voiko siitä olla apua?

Laskeumat korjattu. Tosin tullut takaisin ja niin vit#ttaa.

Vuosia olen jumpannut muttei mitään kehitystä tapahdu ja alan olla jo toivoton. Tuntuu että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Ihan kun lihakset olisivat "halvaantuneet". Tunnen että teen sen liikkeen ja teen ne oikein mutta se liike ei välity lantionpohjan lihaksiin asti.

Ei synnytysvaurioita saa korjattua, vaikka miten jumppaisi lantionpohjaa. Ihan eri asia, jos ei ole tullut repeämiä tai laskeumia eli ns. normisynnytyksen jälkeinen tilanne.

Normaalissa synnytyksessä tulee repeämiä.

Saattaa tulla, ei välttämättä tule. Pienet repeämät ovat normaalissa synnytyksessä mahdollisia kyllä.

Kyllä kaikille yleensä tulee repeämiä. On erittäin harvinaista, ettei repeämisiä tulisi ollenkaan.

No ei se nyt niin harvinaista ole itseasiassa. Tilastoa näistä ei ole, mutta harvinaisempaa on revetä pahasti kuin ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei myöskään takaa vauvalle niitä tärkeitä, suojaavia mikrobeja jotka vauva saisi alatiesynnytyksen kautta.  Vauvan oman suoliston bakteerikannat jäävät köyhemmiksi, ja siitäkin voi olla haittaa ihan jopa läpi koko elämän. Että ei siihen alasynnytykseen kannusteta vain koska se on halvempaa. Jos kaikki menee hyvin, on toipuminenkin sektiota nopeampaa. Jos ei riskejä halua ottaa, niin turvallisinta on jättää raskautumatta. 

Olet väärässä.

Alatiesynnytys lisää riskiä lapsen kehitysvammaisuuteen hapenpuutteen takia. On harvinaista, että synnytyksessä kaikki menisi hyvin.

Kehitysvammaisista 12% on todettu synnytyksen aikainen syy. Synnytyksessä kaikki menee hyvin lähes aina. Suomessa syntyy 70-80 lasta, jotka ovat kärsineet hapen puutteesta synnytyksessä per vuosi ja heistä suurin osa ei todellakaan ole kehitysvammaisia. Mitä sä saat tästä pelottelusta ja vääristelystä? Ja touset vielä yläpeukuttaa selvää provoa 😤

No se johtuu vain siitä, että se on totuus suurimmalla osalla. En jaksanut lukea ketjua, sorry, jos kysyn ja olet vastannut aiemmin. Kauanko synnytyksestä on? Onko lääkäri todennut vauriot? Ja todennut ettei korjattavissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ole itse synnyttänyt niin ei tarvitse päätä vaivata tuollaisilla ongelmilla. Se ahdistaisi jos pidätyskyky menisi, seksuaalinen nautinto nyt on tuossa ihan toissijaista jos vaan vessahommat onnistuu.

Eipä se synnytys ole ainut asia, joka sen pidätyskyvyn saattaa viedä.

Ei ole ehkä ainut, mutta ylivoimaisesti yleisin syy se on.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00182