Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainut joka sai alapäähän pysyvät hermo ja arpikivut synnytyksestä?
23.05.2021 |
Aina saa kuulla että kaikki meni ja parantui hyvin. Itsellä ei.
Kommentit (242)
Minulle ei jäänyt näkyviä arpia pienistä repeämistä, mutta peräaukon sulkijalihakset vahingoittuivat niin, että uloste tulee vain kun painan sen ulos vaginan sisäpuolelta peukalolla 😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten päättäjät ja Väestöliitto äimistelevät miksi lastenteko on loppunut melkein kokonaan....
Synnyttäminen on turvallisempaa kuin koskaan, joten ei se siitä voi johtua.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei jäänyt näkyviä arpia pienistä repeämistä, mutta peräaukon sulkijalihakset vahingoittuivat niin, että uloste tulee vain kun painan sen ulos vaginan sisäpuolelta peukalolla 😢
Leikkauksella hoidettavissa suurimmassa osassa tilanteita. Otapas rohkeasti puheeksi tkssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostu tekemään lapsia, ellen saa kirjallista lupausta sektiosta joko sovittuna aikana tai hätäsektiota tarpeen vaatiessa. Tämä lupaus pitää saada joko ennen raskautumista tai siinä vaiheessa kun vielä voi tehdä abortin.
Tuskinpa tulee minun elinaikanani tällainen vaihtoehto toteutumaan....alasynnytykseen kaikki vaan, vaikka henki menisi...
Kyllä sektion saa, jos sitä vaatii. Ei ketään voida pakottaa synnyttämään alateitse, ne jotka niin väittää, eivät ole vaatineet sektiota.
Mulle ollut aina itsestään selvää, että synnytän sektiolla. Ja ihan vain omasta tahdostani, koska en halua alatien riskejä itselleni enkä vauvalle. Eka syntyi -08 ja kolmas tänä vuonna. Ei ole ollut ongelmia kun argumentit olleet kunnossa ja tosiaan ilmoitin jo ekalla neuvolakäynnillä tämän. Sektiot menivät hyvin ja minä ja lapset säilyimme vammoitta. Suosittelen kaikille, jotka eivät näitä täällä mainittuja riskejä halua missään nimessä ottaa.
Riskit ovat pienemmät molemmille alatiesynnytyksessä, mutta toki sektio tehdään, kun pyydetään. En ehkä lähtisi kuitenkaan suosittelemaan sektiota, kun alatiesynnytyksen riskit ovat todellisuudessa pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole yleistä ja normaalia, mutta ei kai myöskään aivan tavatonta ja erityisen harvinaista. Ota selvää, saatko apua jostain. Kyllähän noita vaurioita kai korjataankin.
Lopputulos voi olla huonompi kuin alkuperäinen, sillä alapään vammojen hoidon tutkimus on aivan lapsenkengissä. Koska niistä kärsivät lähes vain naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole varmasti ainoa, kuten täälläkin vastauksista huomaat. Minulla kyllä parani hyvin, mutta siihen meni vain aika pitkään. Imukuppisynnytys ja episiotomia, mutta ei muita repeämiä. Epparin tikeistä osa repesi ja epparihaavan kohdalta kiristi monta kuukautta. Seksiä kyllä pystyi harrastamaan, mutta piti aina miestä varoitella että varo sitä välinahkaa, varo sitä välinahkaa. Kun kuukautiset palasivat ja alakerran hormonitoiminta normalisoitui, loppui tämäkin vaiva. Nyt on lapsi 6kk ja paikat toimii normaalisti, mutta kyllähän tuonne alakertaan pieni kosmeettinen lovi jäi, joka ei onneksi käyttöä haittaa. Onpahan seuraavalla lapsella enemmän tilaa tulla ulos ja jos vaikka sitten laittaisivat silloin sen kuuluisan "isän tikin", jos huumoria saa vähän laskea vakavasta aiheesta.
Pointti oli se, että jos vaikka 4kk synnytyksen jälkeen tuntuu siltä, että paikat on edelleen pilalla, ei ne välttämättä ole *lopullisesti* pilalla vaan vaativat pidemmän aikaa palautuakseen. Niinhän ne neuvolassa sanovat, että vuosi menee täydelliseen palautumiseen. Tosin monilla ei täydellisesti palaudu koskaan, mutta kuitenkin toimintakelpoiseksi. Jos taas ei toimintakykykään vuodessa palaudu, niin hoitoon. Tuollaisten vaivojen kanssa ei tarvitse loputtomiin kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei jäänyt näkyviä arpia pienistä repeämistä, mutta peräaukon sulkijalihakset vahingoittuivat niin, että uloste tulee vain kun painan sen ulos vaginan sisäpuolelta peukalolla 😢
Leikkauksella hoidettavissa suurimmassa osassa tilanteita. Otapas rohkeasti puheeksi tkssa.
Kuvauksen perusteella kyseessä on laskeuma, ei peräaukon vaurio, vaikka jälkimmäinen liittyy usein peräaukon laskeumaan eli rektoseeleen. Rektoseelen korjauksista onnistuu kertarykäisyllä vain noin kolmannes, ja laskeuman korjaus voi aiheuttaa muiden laskeumien pahenemisen, jos niitä on, muttei ole todettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei jäänyt näkyviä arpia pienistä repeämistä, mutta peräaukon sulkijalihakset vahingoittuivat niin, että uloste tulee vain kun painan sen ulos vaginan sisäpuolelta peukalolla 😢
Leikkauksella hoidettavissa suurimmassa osassa tilanteita. Otapas rohkeasti puheeksi tkssa.
Kuvauksen perusteella kyseessä on laskeuma, ei peräaukon vaurio, vaikka jälkimmäinen liittyy usein peräaukon laskeumaan eli rektoseeleen. Rektoseelen korjauksista onnistuu kertarykäisyllä vain noin kolmannes, ja laskeuman korjaus voi aiheuttaa muiden laskeumien pahenemisen, jos niitä on, muttei ole todettu.
Siis peräsuolen laskeumaan, ei peräaukon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten päättäjät ja Väestöliitto äimistelevät miksi lastenteko on loppunut melkein kokonaan....
Synnyttäminen on turvallisempaa kuin koskaan, joten ei se siitä voi johtua.
Nykynainen osaa vaatio synnytykseltä muutakin kuin sen, että molemmat ovat synnytyksen jälkeen edelleen hengissä! Sitä paitsi vakavat vauriot ovat yleistymässä, koska lapset ovat suurempia kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden olen synnyttänyt alateitse. Synnytys kesti 1,5 vuorokautta. Sain pienen repeämän ja se ommeltiin vähän huonosti. Rinnat ja alavatsa olivat täynnä tulen lieskan näköisiä raskausarpia- ajattelinkin että tämä naisen elämä olikin sitten tässä. Mutta- ommel korjattiin Naistenklinikalla ja 2 vuotta syynnytyksestä raskausarvet olivat hälvenneet olemattomiin. Asiat siis korjautuivat. Nykysin seksielämä on elämäni parasta, kun olen läytänyt elämäni rakkauden, joka ei siis ole lapsen isä. Olen hoikka ja timmi ja rinnat eivät roiku yhtään. Eli raskausajan hormonaaliset muutokset voivat olla myös ohimeneviä. Toki on eri asia, jos tulee pysyviä vaurioita, se ei ole mukavaa. Mutta tämä minun tarinani. Tuli vaan mieleen, että olikohan Kekkosen vaimolla Sylvillä tuollaisia vaurioita, kun joutui "antamaan" miehensä muiden naisten käyttöön. Hänhän oli sanonut, että sai synnytyksessä vaurioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole yleistä ja normaalia, mutta ei kai myöskään aivan tavatonta ja erityisen harvinaista. Ota selvää, saatko apua jostain. Kyllähän noita vaurioita kai korjataankin.
Lopputulos voi olla huonompi kuin alkuperäinen, sillä alapään vammojen hoidon tutkimus on aivan lapsenkengissä. Koska niistä kärsivät lähes vain naiset.
Olisi hyvä naisten muistaa myös miettiessään esteettistä kirurgiaa alapäähän, että alueelle voi tulla tuntovaurioita. Älkää siis lähtekö turhaan tavoittelemaan jotain pornoteollisuuden kauneusihannetta alapäähän. Saattaa "huvittelukeskus" kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten ihmetellään, miksi naiset vaativat sektiota!
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette synnyttäneet seuraavan lapsen vai oletteko edes uskaltaneet yrittää?
Terv. pahoin revennyt synnytyksestä traumatisoitunut
Yhteen kertaan jäi. Huono synnytyskokemus itsessään unohtuu, mutta se ei, että vaurioihin ei saa hoitoa, vaan vain vähättelyä.
Kerron oman kokemukseni: noin 30 v sitten sain synnytyksessä pahat laskeumat ja opiskelija ompeli vielä kaiken aivan pieleen, tikit aukesivat ja kaviteetti tulehtui. Minut heitettiin ensin ulos päivystyksestä tikkien auettua, jonka jälkeen uskalsin lääkäriin vasta, kun 1,5 v kuluttua nousi kova kuume edelleen mätää täynnä olevan kaviteetin tulehduttua. Antibioottien avulla paranin mutta jäi iso tunnoton alue ja välilihaa ei lainkaan. Myöskään vessaongelmat eivät hellittäneet. Netin yleistyttyä sain viimein selville, että kyse voi olla laskeumasta. Rektoseele todettiin yksityisellä ja sain lähetteen julkiselle. Julkisella ylimielinen gyne teki pintapuolisen tutkimuksen ja melkein heitti minut ovesta ulos. Järkytyin pahasti ja sain jonkinlaisen dissosiaatiokohtauksen, lähtien ajelemaan autolla ympäriinsä. Tämä tapahtui 15 v sitten. Päätin silloin, että en enää palaa asiaan, vaikka gastroenterologini mukaan on todennäköistä, että minulla on laaja-alaiset vauriot ja esim. enteroseele. Ehkä pääsisin tutkimuksiin nykypäivänä, jos yrittäisin. Mutta varmaa se ei ole, sillä niin monet kertovat joutuneensa edelleen hoitamaan ongelmiaan yksityisellä. Ja minun pääni ei kestä enää yhtään enempää vähättelyä, kun olen kärsinyt oireista joka päivä kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Imukuppi, pahat repeämät, vaikea laskeuma rektoseele, ja meni melkein sulkijalihas poikki, joten ensin ei ollut mitään pidätyskykyä. Arvet ja säryt ja arpikivut. Käskettiin vain jumpata alapäätä, vaikka se tunki sieltä ulos.
Kauhealla tappelulla sain sairaalasta fyssarin, joka totesi että lihakset on ihan kuolleet, ja niitä lähdettiin elvyttämään sähköllä. Arven kipupisteitä hierottiin.Pidätyskyky palasi ja särky vähän helpotti, mutta edelleen oli ihan messuhalli.
Vuosia myöhemmin yksityinen gyne totesi että kohdunpoiston yhteydessä voidaan pyynnöstäni tehdä myös korjausleikkaus.
Kirurgi tutki ja totesi, että minut oli tikattu umpeen niin huonosti, ettei minulla ollut välilihaa jäljellä enää ollenkaan. Hän rakensi minut uudestaan, ja sen jälkeen on taas ollut kuin uusi. Vähän kiristää joskus sieltä missä kursittu kasaan, mutta asennon valinnalla voi vaikuttaa.Mulla vähän saman tapainen kertomus.
Mitä tuo sähköhomma tarkoittaa? Voiko siitä olla apua?
Laskeumat korjattu. Tosin tullut takaisin ja niin vit#ttaa.
Vuosia olen jumpannut muttei mitään kehitystä tapahdu ja alan olla jo toivoton. Tuntuu että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Ihan kun lihakset olisivat "halvaantuneet". Tunnen että teen sen liikkeen ja teen ne oikein mutta se liike ei välity lantionpohjan lihaksiin asti.Ei synnytysvaurioita saa korjattua, vaikka miten jumppaisi lantionpohjaa. Ihan eri asia, jos ei ole tullut repeämiä tai laskeumia eli ns. normisynnytyksen jälkeinen tilanne.
Kyllä mun ystävän toisella synnytys kerralla hänelle tuli juurikin repeämä ja laskeuma. Sai jumpattua kuntoon ja nyt kolmas synnytys meni tosi hyvin, ei repeämiä, eikä edes laskeuma uusinut. Kahdesta ekasta siis sai repeämät. Että näinkin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hys!! Et ole ainut mutta eihän näistä saa puhua. Muuten hyvä uskoiset hölmöt lopettavat synnyttämisen kokonaan jos totuus tulee julki.
Mikä totuus? Ei tosiaan varmasti ole ainut, mutta kyllä se ihan totta on, että pääsääntöisesti kaikki menee ihan hyvin.
Aloittajalle tsemppiä, huono tuuri ja ikävä juttu, toivottavasti saat vaivaan apua!
No ei mene, sehän se just on kun niin väitetään vaikka totuus on toinen. Itselläni ihan siististi.parantuneet välilihan leikkauskohdat paitsi että ne ärtyvät todella helposti eslm.pyöräillessä ja kuukautisten aikaan siteen osuessa.
Yståvälle tuli pahat laskeumat 24v kun synnytti 3700g esikoisen ja semmosta se on oli lääkärin kommentti. Korjaus tehdään kuulemma viiskymppisenä.
Työkaveri ei pystynyt pyöräilemään vuoteen. Ja näitä riittää. Mitä mies joutuu maksamaan siitä että tulee isäksi? Niinpä, ei mitåän.
Tämä juttu, että korjaus tehdään kun lapset on tehty, on jotain aivan sairasta kidutusta. Kumma kyllä, yksityisellä saman leikkauksen olisi saanut rahalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette synnyttäneet seuraavan lapsen vai oletteko edes uskaltaneet yrittää?
Terv. pahoin revennyt synnytyksestä traumatisoitunutYhteen kertaan jäi. Huono synnytyskokemus itsessään unohtuu, mutta se ei, että vaurioihin ei saa hoitoa, vaan vain vähättelyä.
Kerron oman kokemukseni: noin 30 v sitten sain synnytyksessä pahat laskeumat ja opiskelija ompeli vielä kaiken aivan pieleen, tikit aukesivat ja kaviteetti tulehtui. Minut heitettiin ensin ulos päivystyksestä tikkien auettua, jonka jälkeen uskalsin lääkäriin vasta, kun 1,5 v kuluttua nousi kova kuume edelleen mätää täynnä olevan kaviteetin tulehduttua. Antibioottien avulla paranin mutta jäi iso tunnoton alue ja välilihaa ei lainkaan. Myöskään vessaongelmat eivät hellittäneet. Netin yleistyttyä sain viimein selville, että kyse voi olla laskeumasta. Rektoseele todettiin yksityisellä ja sain lähetteen julkiselle. Julkisella ylimielinen gyne teki pintapuolisen tutkimuksen ja melkein heitti minut ovesta ulos. Järkytyin pahasti ja sain jonkinlaisen dissosiaatiokohtauksen, lähtien ajelemaan autolla ympäriinsä. Tämä tapahtui 15 v sitten. Päätin silloin, että en enää palaa asiaan, vaikka gastroenterologini mukaan on todennäköistä, että minulla on laaja-alaiset vauriot ja esim. enteroseele. Ehkä pääsisin tutkimuksiin nykypäivänä, jos yrittäisin. Mutta varmaa se ei ole, sillä niin monet kertovat joutuneensa edelleen hoitamaan ongelmiaan yksityisellä. Ja minun pääni ei kestä enää yhtään enempää vähättelyä, kun olen kärsinyt oireista joka päivä kymmeniä vuosia.
Kukahan tätäkin alapeukuttaa... Näistä asioista ei vissiin saisi puhua, hys hys vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei jäänyt näkyviä arpia pienistä repeämistä, mutta peräaukon sulkijalihakset vahingoittuivat niin, että uloste tulee vain kun painan sen ulos vaginan sisäpuolelta peukalolla 😢
Leikkauksella hoidettavissa suurimmassa osassa tilanteita. Otapas rohkeasti puheeksi tkssa.
Kuvauksen perusteella kyseessä on laskeuma, ei peräaukon vaurio, vaikka jälkimmäinen liittyy usein peräaukon laskeumaan eli rektoseeleen. Rektoseelen korjauksista onnistuu kertarykäisyllä vain noin kolmannes, ja laskeuman korjaus voi aiheuttaa muiden laskeumien pahenemisen, jos niitä on, muttei ole todettu.
Okei, eli on kuvattu. Harmillista, että kuulut tuohon porukkaan.
Niin eihän näistä "saa" valittaa, koska joku voi pahoittaa mielensä kun kaikki ei olekaan synnytyksessä auringonpaistetta ja perhosia. Eikä sekään ihan riitä että "no sentään sinä ja lapsi on elossa, niin turhaa valitat mistään". Ei se ole normaalia ettei voi esim. hyppiä, nauraa, harrastaa s*ksiä kivuttomasti, käydä p*ssalla/k*akalla normaalisti. Tosiaan ei synnytyksen takia pidä kärsiä, ei se ole mikään "noh mitäs lähdit, oma syy". Ei se ole mitenkään ideaalitilanne että synnyttänyt nainen on loppuikänsä kärsivä, eikä osa edes uskalla tehdä enempää lapsia koska synnytys pelottaa ja pelkää ettei saisi sektiota. On tämä julma maa naisille, vaikka öyhöt jaksaakin sanoa kuinka muka tasa-arvo on valmis. Ei ole. Täällä ei kaikki synnyttäneet pääse fyssarille, leikkauksiin jne, kipuja vähätellään ja asioista ei anneta puhua, kohautellaan olkia kun haetaan apua ja vielä aletaan sitä "olisit kiitollinen että sinulla on lapsia" mussutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostu tekemään lapsia, ellen saa kirjallista lupausta sektiosta joko sovittuna aikana tai hätäsektiota tarpeen vaatiessa. Tämä lupaus pitää saada joko ennen raskautumista tai siinä vaiheessa kun vielä voi tehdä abortin.
Tuskinpa tulee minun elinaikanani tällainen vaihtoehto toteutumaan....alasynnytykseen kaikki vaan, vaikka henki menisi...
Kyllä sektion saa, jos sitä vaatii. Ei ketään voida pakottaa synnyttämään alateitse, ne jotka niin väittää, eivät ole vaatineet sektiota.
Mulle ollut aina itsestään selvää, että synnytän sektiolla. Ja ihan vain omasta tahdostani, koska en halua alatien riskejä itselleni enkä vauvalle. Eka syntyi -08 ja kolmas tänä vuonna. Ei ole ollut ongelmia kun argumentit olleet kunnossa ja tosiaan ilmoitin jo ekalla neuvolakäynnillä tämän. Sektiot menivät hyvin ja minä ja lapset säilyimme vammoitta. Suosittelen kaikille, jotka eivät näitä täällä mainittuja riskejä halua missään nimessä ottaa.Riskit ovat pienemmät molemmille alatiesynnytyksessä, mutta toki sektio tehdään, kun pyydetään. En ehkä lähtisi kuitenkaan suosittelemaan sektiota, kun alatiesynnytyksen riskit ovat todellisuudessa pieniä.
Sektiossa ei ole näitä tässä ketjussakin mainittuja äidin vammautumisriskejä, eikä myöskään vauvan kouleman-, aivovaurio- hermopunosvaurio tai luunmurtumariskejä. Turvallisin tapa synnyttää on äidin itse valitsema sektio, vaikka Suomessa tätä ei tietenkään mainosteta, vaan naisille pitäisi riittää se että jäävät vauvan kanssa henkiin. Hätä- ja kiireellisen sektion riskit ovat alatiesynnytyksen riskejä ja niitä ei pidä sotkea tähän. Onneksi jokainen saa käytännössä valita, mitkä riskit haluaa ottaa, vaikka jossain sairaaloissa yritetäänkin heikompia ja arempia äitejä käännyttää alatiehen. Onhan se halvempaa, siinä se suurin syy.
1-2 sadasta on aika iso joukko äitejä.