Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainut joka sai alapäähän pysyvät hermo ja arpikivut synnytyksestä?
23.05.2021 |
Aina saa kuulla että kaikki meni ja parantui hyvin. Itsellä ei.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisipa oikeasti rehellistä tietoa aiheesta. Ja kaikki mahdollinen apu synnytyksessä vaurioituneille. Tällaisten keskustelujen lukeminen pelottaa näin kun on ensimmäinen synnytys edessä. Tietysti aiheesta kirjoittavat tänne he joille on käynyt huonosti ja he ovat hiljaa joilla kaikki meni hyvin. Mutta asiasta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän ja avoimesti.
Miksi haluaisit asiasta puhuttavan enemmän? Usein nämä ovat sellaisia asioita, joita ei voi ennakkoon tietää, eikä synnyttäjä niille mitään voi. Korkeintaan alkaa jännittää synnytystä enemmän, ja jos ei osaa olla rennosti synnytyksessä, kasvaa repeämien riski. Ei minusta kannata liioitellakaan synnytyksen huonoja puolia. Kuten aivan kaikki tässä elämässä niin joku saa siitä suurempia ja jotkut olemattoman pieniä haittoja. Kaikkeen liittyy riskinsä. En usko että kenenkään revenneen tilanne olisi siitä muuttunut, jos hän olisi aiheesta ennen synnytystään lukenut.
Minulla kaksi synnytystä, ekassa pieniä repeämiä, toisesta laskeumaa. Suunnittelen kolmatta lasta silti. Rapatessa roiskuu ja rallia ei voiteta jos siellä pelätään jne.
Näistä pitäisi puhua enemmän, jotta vaurioita myös korjattaisiin. Kivat sulle, ettet koe elämänlaatusi laskeneen vaurioiden myötä, mutta kaikki eivät ole niin onnekkaita ,vai onko tämäkin nyt jotain naisten turhaa valitusta. Näin emme tule ikinä saamaan apua laskeumiin yms. synnytysten aiheuttamiin ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menevätkö julkisella puolella ne suunnitellut "toisenlaiset alapään leikkaukset" synnytysvaurioiden korjaamisen edelle? Toivottavasti eivät. Toivon, että kaikki, joille on tullut tuollaisia ongelmia synnytyksessä, saavat parasta mahdollista apua ja ajoissa.
Tottakai menevät. Nykyään on kaikkein tärkeintä huomioida ne kovin erityiset. Tavallisilla ihmisillä ei ole juuri merkitystä, kun on tärkeämpää korjailla Pirjo-Pekan sukupuolta.
Vähättelijä-gynet saisivat mennä itseensä ja miettiä olisiko mukavaa elellä hajonneen toosan kanssa loppuelämä ja menettää lopullisesti ilo seksiin messuhallin tai kipujen vuoksi.
Suomeen pitäisi saada automaattisia lantionpohjan mittauskäyntejä fyssarille tietyn ajan päästä synnytyksestä. Jälkitarkastuksessa isompien vaurioiden paraneminen voi olla vielä niin kesken, ettei vielä tiedä mitä kaikkea jää. Minulla jälkitarkasuksen tehnyt lääkäri ei edes ymmärtänyt mitä yritin hänelle vaurioistani selittää.
Synnytyksessä meni alapää pilalle. Repesin joka ilmansuuntaan, myös niiden väliin, aivan joka suuntaan.
Kun asiasta puhuin sairaalassa/neuvolassa niin vastaus oli vaan "jumppaa jumppaa." Ja paskat! Mikään jumppa ei auta kun lihakset ovat täysin poissa, niitä ei vain enää ole. Hermovaurio, jota ei voi korjata.(Ilmeisesti korjaus olisi niin kallis, että on helpompi sanoa, ettei voi korjata).
Minulla on pahat laskeumat, joista virtsarakon laskeuma on korjattu (yksityisellä eli maksoin itse) kun ei enää pissa pysynyt ollenkaan. Kohtu on laskeutunut, samoin peräsuoli, koko alapää.
Seksi ei ole tuntunut miltään synnytyksen jälkeen eli ei todellakaan ole niin kun lääkärit väittävät "asia korjaantuu ajan kanssa." Aivan täyttä valetta! Ei korjaannu, synnytyksestä melkein 30 vuotta. Mitään en tunne seksissä enkä sen takia ole sitä enää halunnut. Avioliitto on ollut todella syvissä vesissä kun mies ei kestä sitä, etten enää halua enkä tunne mitään.
Olen saanut nuorena lapseni ja jos minulle olisi silloin sanottu, että kun lapsen teet niin sen jälkeen ei enää seksi tunnu miltään ja avioliitto on vain piinaa niin olisi lapsi jäänyt tekemättä. Missään ei ollut silloin aikoinaan tietoa, miten pahasti synnytyksessä voi vaurioitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostu tekemään lapsia, ellen saa kirjallista lupausta sektiosta joko sovittuna aikana tai hätäsektiota tarpeen vaatiessa. Tämä lupaus pitää saada joko ennen raskautumista tai siinä vaiheessa kun vielä voi tehdä abortin.
Tuskinpa tulee minun elinaikanani tällainen vaihtoehto toteutumaan....alasynnytykseen kaikki vaan, vaikka henki menisi...
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksessä meni alapää pilalle. Repesin joka ilmansuuntaan, myös niiden väliin, aivan joka suuntaan.
Kun asiasta puhuin sairaalassa/neuvolassa niin vastaus oli vaan "jumppaa jumppaa." Ja paskat! Mikään jumppa ei auta kun lihakset ovat täysin poissa, niitä ei vain enää ole. Hermovaurio, jota ei voi korjata.(Ilmeisesti korjaus olisi niin kallis, että on helpompi sanoa, ettei voi korjata).
Minulla on pahat laskeumat, joista virtsarakon laskeuma on korjattu (yksityisellä eli maksoin itse) kun ei enää pissa pysynyt ollenkaan. Kohtu on laskeutunut, samoin peräsuoli, koko alapää.
Seksi ei ole tuntunut miltään synnytyksen jälkeen eli ei todellakaan ole niin kun lääkärit väittävät "asia korjaantuu ajan kanssa." Aivan täyttä valetta! Ei korjaannu, synnytyksestä melkein 30 vuotta. Mitään en tunne seksissä enkä sen takia ole sitä enää halunnut. Avioliitto on ollut todella syvissä vesissä kun mies ei kestä sitä, etten enää halua enkä tunne mitään.
Olen saanut nuorena lapseni ja jos minulle olisi silloin sanottu, että kun lapsen teet niin sen jälkeen ei enää seksi tunnu miltään ja avioliitto on vain piinaa niin olisi lapsi jäänyt tekemättä. Missään ei ollut silloin aikoinaan tietoa, miten pahasti synnytyksessä voi vaurioitua.
Olen todella pahoillani :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, iso vauva, virheasento, repeämät lähe peräaukkoon asti. Tikit aukesi. Lisänsi sekä etu- että takaseinämän laskeumat. Seksi ei tunnu enää miltään, koska olen niin väljä. Lisäksi on jatkuvia ulostamisvaikeuksia. En saa korjausleikkausta julkiselta, koska gynen mukaan alapää on kuulemma "normaalin rajoissa".
No mulla meni eka synnytys alussa hyvin. Vauva oli pieni (3620g) mutta kun istukka ei tullut kokonaan niin tehtiin imukaavinta, no kaikki tuntui olevan hyvin vauva keskolassa ja mä ramppasin osastojen väliä, päästiin kotiin, muutaman päivän päästä kotiinpääsyst aloin vuotaan oikein kunnolla, eikun takaisin leikkuriin kaavintaan, ja kaikki ok sen jälkeen.
Meni 6v, toinen lapsi syntyi. Vähän isompi (4680g) hän tuli ja repi itselleen tilan. Mutta muuten kaikki meni hyvin synnytyksessä. Paras kivun lievitys oli "jääsiteet" (terveyssiteitä katseltiin ja pakkaseen ) eka 2vk ei istuminen onnistunut oikein edes rengastyynyllä, mutta sitten lähdettiin asuntovaunu reissulle istuen rengastyynyllä, eka paikassa vesi tuli vessaan suihkuun järvestä ja haava tulehtui, no sain antibiootit ja reissu jatkui useamman kuukauden ja jossain välissä pääsin rengastyynystä eroon.
Ja vauva oli koliikkivauva, mutta isäntä hoiti isomman lapsen mä pääasiassa tän "pienen" hyvin meni kuitenkin loppujen lopuksi. Tosiaan kaikki selvittiin hengissä.
Eihän se alapää siitä koskaan samaksi tule, mutta ollaan pärjätty, jumpattu on mutta lapsia ei ole kuin kaksi. Mutta tuskin enää lisää tuleekaan. Kun kuopuskin 15v.
Molemmissa isäntä on kysynyt synnytyksen aikana: saako lupauksen että ei enempää lapsia, ei saanut. Olisin halunnut 5 lasta mut en saanut.
No lemmikit saavat olla nyt niitä vauvoja.
En kyllä jäänyt yhtään pelkäämään synnytystä, enemmän pelkäsin että jos tekevät keisarin leikkauksen tai pistävät, no neulottiinhan tuolla alhaalla ja paljon mutta aika turta oli tuossa vaiheessa alapää. Mulla vaan niin kova piikkikammo.
N40
Vierailija kirjoitti:
Suomeen pitäisi saada automaattisia lantionpohjan mittauskäyntejä fyssarille tietyn ajan päästä synnytyksestä. Jälkitarkastuksessa isompien vaurioiden paraneminen voi olla vielä niin kesken, ettei vielä tiedä mitä kaikkea jää. Minulla jälkitarkasuksen tehnyt lääkäri ei edes ymmärtänyt mitä yritin hänelle vaurioistani selittää.
Surullista, että vieläkään joka paikassa ei ole raskauden aikaista fyssarikäyntiä ja jälkitarkastuskäyntiä. Etukäteen ei tietenkään kuulu pelotella, mutta avoimesti pitää puhua siitä, että joillakin (onneksi harvalla) voi tulla vakavampiakin komplikaatioita. Erityisen tärkeää on tietää mitä itse voi tehdä ennen ja jälkeen synnytyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisipa oikeasti rehellistä tietoa aiheesta. Ja kaikki mahdollinen apu synnytyksessä vaurioituneille. Tällaisten keskustelujen lukeminen pelottaa näin kun on ensimmäinen synnytys edessä. Tietysti aiheesta kirjoittavat tänne he joille on käynyt huonosti ja he ovat hiljaa joilla kaikki meni hyvin. Mutta asiasta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän ja avoimesti.
Miksi haluaisit asiasta puhuttavan enemmän? Usein nämä ovat sellaisia asioita, joita ei voi ennakkoon tietää, eikä synnyttäjä niille mitään voi. Korkeintaan alkaa jännittää synnytystä enemmän, ja jos ei osaa olla rennosti synnytyksessä, kasvaa repeämien riski. Ei minusta kannata liioitellakaan synnytyksen huonoja puolia. Kuten aivan kaikki tässä elämässä niin joku saa siitä suurempia ja jotkut olemattoman pieniä haittoja. Kaikkeen liittyy riskinsä. En usko että kenenkään revenneen tilanne olisi siitä muuttunut, jos hän olisi aiheesta ennen synnytystään lukenut.
Minulla kaksi synnytystä, ekassa pieniä repeämiä, toisesta laskeumaa. Suunnittelen kolmatta lasta silti. Rapatessa roiskuu ja rallia ei voiteta jos siellä pelätään jne.
Näistä pitäisi puhua enemmän, jotta vaurioita myös korjattaisiin. Kivat sulle, ettet koe elämänlaatusi laskeneen vaurioiden myötä, mutta kaikki eivät ole niin onnekkaita ,vai onko tämäkin nyt jotain naisten turhaa valitusta. Näin emme tule ikinä saamaan apua laskeumiin yms. synnytysten aiheuttamiin ongelmiin.
Missä Suomessa näitä korjattavissa olevia ei korjata?
Vierailija kirjoitti:
En suostu tekemään lapsia, ellen saa kirjallista lupausta sektiosta joko sovittuna aikana tai hätäsektiota tarpeen vaatiessa. Tämä lupaus pitää saada joko ennen raskautumista tai siinä vaiheessa kun vielä voi tehdä abortin.
Tuskinpa tulee minun elinaikanani tällainen vaihtoehto toteutumaan....alasynnytykseen kaikki vaan, vaikka henki menisi...
Kyllä sektion saa, jos sitä vaatii. Ei ketään voida pakottaa synnyttämään alateitse, ne jotka niin väittää, eivät ole vaatineet sektiota.
Mulle ollut aina itsestään selvää, että synnytän sektiolla. Ja ihan vain omasta tahdostani, koska en halua alatien riskejä itselleni enkä vauvalle. Eka syntyi -08 ja kolmas tänä vuonna. Ei ole ollut ongelmia kun argumentit olleet kunnossa ja tosiaan ilmoitin jo ekalla neuvolakäynnillä tämän. Sektiot menivät hyvin ja minä ja lapset säilyimme vammoitta. Suosittelen kaikille, jotka eivät näitä täällä mainittuja riskejä halua missään nimessä ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on joku 1-2% naisista, joille tulee pahempia vaurioita. Eli helposti on tuttavapiiristä ainoa jolle niin käy. Moni ei myöskään halua jostain syystä puhua tuommoisista. Mutta näillä nettipalstoilla taas tuntuu, että joka toisella on mennyt jotenkin pieleen, varmaan ketjuihin kerääntyy kertomaan kokemuksistaan ne joita aihe eniten koskettaa? Välillä tuntuu että niitä positiivisia kokemuksia saa hakemalla hakea, ei sekään oikein hyvä ole jos synnytys jännittää muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomeen pitäisi saada automaattisia lantionpohjan mittauskäyntejä fyssarille tietyn ajan päästä synnytyksestä. Jälkitarkastuksessa isompien vaurioiden paraneminen voi olla vielä niin kesken, ettei vielä tiedä mitä kaikkea jää. Minulla jälkitarkasuksen tehnyt lääkäri ei edes ymmärtänyt mitä yritin hänelle vaurioistani selittää.
Surullista, että vieläkään joka paikassa ei ole raskauden aikaista fyssarikäyntiä ja jälkitarkastuskäyntiä. Etukäteen ei tietenkään kuulu pelotella, mutta avoimesti pitää puhua siitä, että joillakin (onneksi harvalla) voi tulla vakavampiakin komplikaatioita. Erityisen tärkeää on tietää mitä itse voi tehdä ennen ja jälkeen synnytyksen.
Surullista todellakin, ja tulee yllätyksenä jos luulee että myös äidistä huolehditaan synnytyksen jälkeen.
Usein jälkitarkastus on luokaton tai sitä ei tee lääkäri, eli joissain tapauksissa ei edes tarkisteta miltä alapää näyttää. Kaikille synnyttäneille pitäisi automaattisesti saada fysioterapeutin käynti synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla oli melko samanlaiset kokemukset
paitsi, että synnytin yhden lapsen
alapääni ei revennyt
sain paljon kipulääkkeitä
ja nimesin lapseni ihan itse :)
onneksi nainen voi oppia nauttimaan ja laukeamaan uudella lailla, vippi-osasto kun on niin hyvin
hermotettu. Onnistuu vaikean synnytyksenkin jälkeen.
Henkiset traumat on pahimmat yleensä.
Omani oli todella tiukka aikanaan ja siitä on kaunis
muisto jäljellä. + 2 lasta.
Liikunnallakin saa ihmeitä aikaan mutta pelkkä
vippi-alueen jännittely ei taida tuottaa tulosta
vaan pitää koko vartaloa harjoittaa säännöllisesti
2 -3 kertaa viikko.
tv kärsivällinen opettaja
Käy ihan sääliksi kun lukee näitä juttuja. Äitiyden ja synnytyksen ihanuutta hehkutetaan mutta näistä adioista vaietaan. Vaikken voikaan miehenä samaistua, niin voin myötätunnolla suhtautua.
Jos valtio oikeasti haluaisi syntyvyyden nousuun, niin äitejä pitäisi tukea paremmin heti odotusajasta vauva-ajan loppuun saakka. Löytyisikö meiltä sellaisia johtajia, jotka lähtisivät viemään tätä asiaa eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nyt niin kamalaa ole, normihommaa synnytyksessä.
Niin yleensä onkin, normihommaa että vähän repeää paikat. Mutta kun sitten on se pieni joukko, jolla tulee pahat, loppuelämää invalidisoivat vauriot joita ei voida parantaa. Osa voidaan korjata siedettäväksi. Pelkästään sellainen asia kuin arpikudoksen liikakasvu on suoraan h...stä. Sitä pitää poistaa parin vuoden välein ja operaatiot tuhoavat tuntoaistin kerta kerralta. Lopulta tulevat istumista haittaavat kivut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisipa oikeasti rehellistä tietoa aiheesta. Ja kaikki mahdollinen apu synnytyksessä vaurioituneille. Tällaisten keskustelujen lukeminen pelottaa näin kun on ensimmäinen synnytys edessä. Tietysti aiheesta kirjoittavat tänne he joille on käynyt huonosti ja he ovat hiljaa joilla kaikki meni hyvin. Mutta asiasta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän ja avoimesti.
Miksi haluaisit asiasta puhuttavan enemmän? Usein nämä ovat sellaisia asioita, joita ei voi ennakkoon tietää, eikä synnyttäjä niille mitään voi. Korkeintaan alkaa jännittää synnytystä enemmän, ja jos ei osaa olla rennosti synnytyksessä, kasvaa repeämien riski. Ei minusta kannata liioitellakaan synnytyksen huonoja puolia. Kuten aivan kaikki tässä elämässä niin joku saa siitä suurempia ja jotkut olemattoman pieniä haittoja. Kaikkeen liittyy riskinsä. En usko että kenenkään revenneen tilanne olisi siitä muuttunut, jos hän olisi aiheesta ennen synnytystään lukenut.
Minulla kaksi synnytystä, ekassa pieniä repeämiä, toisesta laskeumaa. Suunnittelen kolmatta lasta silti. Rapatessa roiskuu ja rallia ei voiteta jos siellä pelätään jne.
Uskoisin, että ymmärrettäisiin hakea ja vaatia helpommin apua ja saataisiin sitä.
Omasta synnytyksestä on vuosikymmeniä, nuori neuvolalääkäri kauhistui näkyä, episotomia tikit aukesivat kotona, äitipolilla nuori naislääkäri kauhistui ja haki apuun vanhan mies lääkärin joka vilkaisi, kyllä se siitä paranee. Jokainen voi kuvitella miten avoin haava paranee pohjalta.
Katkerinta on, että tämä synnytys oli helppo, mutta episotomia oli tuohon aikaan itsestään selvyys, toisessa synnytyksessä tuskissani anelin ei saa leikata taas, ehkä sen jälkeen kursivat vähän paremmin kokoon vanhaakin monttua.
Yksi syy lisää olla hankkimatta lapsia
Miksi haluaisit asiasta puhuttavan enemmän? Usein nämä ovat sellaisia asioita, joita ei voi ennakkoon tietää, eikä synnyttäjä niille mitään voi. Korkeintaan alkaa jännittää synnytystä enemmän, ja jos ei osaa olla rennosti synnytyksessä, kasvaa repeämien riski. Ei minusta kannata liioitellakaan synnytyksen huonoja puolia. Kuten aivan kaikki tässä elämässä niin joku saa siitä suurempia ja jotkut olemattoman pieniä haittoja. Kaikkeen liittyy riskinsä. En usko että kenenkään revenneen tilanne olisi siitä muuttunut, jos hän olisi aiheesta ennen synnytystään lukenut.
Minulla kaksi synnytystä, ekassa pieniä repeämiä, toisesta laskeumaa. Suunnittelen kolmatta lasta silti. Rapatessa roiskuu ja rallia ei voiteta jos siellä pelätään jne.