Lue keskustelun säännöt.
En enää ymmärrä miksi naiset jaksaa laittaa pihaa, istuttaa kukkia, ynnä muuta nypläämistä
22.05.2021 |
Itsekin innoistuin viime syksynä laittamaan kukkasipuleita maahan ja odotin niitä koko talven - ne tulivat ja kukkivat viikon, sit terälehdet tippui ja sinne meni kukat. Oliko se nyt sen kaiken rahan ja vaivan arvoista? Ei ehkä ollut. Kaikki himosiivous mitä kotona tekee on myös ihan hukkaan heitettyä aikaa, ei sitä kukaan huomaa pyyhitkö pölyt kerran viikossa vai kerran vuodessa. Ei ketään kiinnosta haravoitko kaikki puun lehdet, eikä mitään tapahdu vaikka ne jättäisi maahan. Salaatteja yritin kasvattaa mutta etanat söivät kaiken. Basilikat kuolivat kylmyyteen. Ei oikein tunnu siltä että kaikki tämä yrittäminen ja mullan penkominen olisi minkään arvoista.
Kommentit (75)
Naiset? Voihan puutarhaa laittaa mieskin.
Eihän sun ole pakko innostua asiasta, jos et tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kuitenkin ole ihanaa että kenenkään ei ole pakko harrastaa asioita joita ei halua! Ja saa harrastaa sitä mistä nauttii, tai olla ihan jouten.
Inhoan pihatöitä. En hoida pihaa, metsittykööt rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään ymmärrä enkä jaksa. Minimillä vedän. Ei lapsia, ei kasveja, ei lemmikkejä.
Ja nainen olen.
Sama. Vierailen mielelläni kauniissa puutarhoissa ja arvostan kukkasia, mutta ne vaativat niin paljon omistautuneisuutta, aikaa, vaivaa ja ihan rehellisesti massia, että en halua itse ryhtyä hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun itsekin jaksaisin..
Sama täällä. Masentuneena en jaksa hoitaa edes tota mun pikkuista kerrostalon pihapatiota, se on ihan hävettävässä kunnossa. Harmittaa kuunnella kuinka muut kasvattaa kukkia, yrttejä, hyötykasveja ja itse en jaksa tehdä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuollaiset kukkapadat ja -laatikot näyttää käteviltä, ja valmiit amppeliasetelmat. Sellaisia sopivasti sijoittelemaan, ja lepotuoli joukkoon. Ei tosin ole pihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puutarhaa vuodessa rakenneta. Saattaa mennä kymmenenkin vuotta ennen kuin on täydessä loistossaan. Hyvässä puutarhassa on kukinta-aikaan jatkuvasti jokin kukka kukassa.
Tämä on totta. Toki, jos on varaa laittaa pihaan tuhansia ja taas tuhansia euroja, saa näyttävän puutarhan nopeammin valmiiksi.
Halvallakin voi päästä. Mulla on nyt 2v vanha englantilaistyylinen kukkatarha, penkkejä n 200m2. n 700 kasvia/160 lajia istutin, lisäksi pari hedelmäpuuta yms. ja rahaa kului 300e. Facen ryhmiin laitoin ostoilmoituksen ja paljon sain ilmaiseksikin. Piha on uskomaton jo nyt. Toki tuo kehittyy jatkuvasti ja muuttuu vuosien mittaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne kukkasipulit kukkii myös ensi keväänä. Kannattaa käydä nyppimässä ne kuihtuneet kukat pois. Jos sattuu viileämpi sää kukinta-aikaan, niin saattavat kukkia 3 viikkoa. Suosittelen narsisseja, niitä ei syö mikään elukka eivätkä taannu kuten tulppaanit ja lisääntyvät itsekseen. Mulla on nyt Oulussa piha täynnä erilaisia narsisseja ja ai kun ovat kauniita.
Joo kukkasipulit kukkivat seuraavana vuonna, ja hyvällä säkällä seuraavina vuosikymmeninä. Mutta älkää käykö nyppimässä ikääntyneitä kukkia tai kukkavarsia tai lehtiä pois: kasvit nimittäin imevät niistä ravinteet takaisin sinne kukkasipuleihin.
Puutarhan hoito on mulle terapiaa. Teen töitä istuen sisällö tietokoneen ääressä niin kaipaan myös ruumiillista työtä mitä puutarhan hoidossa saa harjoittaa. Rakastan myös kukkia sekä perhosia ja kimalaisia ja siksi yritän tehdä puutarhastani mahdollisimman viihtyisän pölyttäjille ja tietenkin itselleni :) olen valinnut myös eri aikaan kukkivia perennoja, joten koko kasvukauden ajan kukkii jotakin. Jos haluaa valita koko kesän kukkivan kasvin puutarhaan niin kannattaa ostaa tai itse istuttaa yksivuotisia kesäkukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko masentunut? Viestisi viittaa siihen, että kannattaisi ainakin tehdä masennustesti.
Harva meistä kotipuutarhureista harrastaa asiaa saadakseen satoa ja säästöä ruokalaskuun, kyllä se on itse tekeminen, mikä tarjoaa nautintoa. Mullassa möyhiminen, kasvun näkeminen, kitkeminen, tuoksut, ihana väsymys koko kropassa kun on tuntikausia möyrinyt puutarhassa. Ainutlaatuista siitä tekee se, että Suomessa on niin lyhyt aika kylvää ja istuttaa. Tänäänkin aika ja voimat loppuivat kesken, mutta toisaalta on hyvä fiilis siitä, että on tullut tehtyä konkreettista työtä josta voi nähdä käden jäljet. Palkkatyö kun on ihan toisenlaista. Ja kun tuossa tunnin-puolentoista kuluttua kaatuu sänkyyn niin ei tarvitse unta odotella.
Mitä sinä mieluummin teet, mihin käytät aikasi, mistä saat mielihyvää?
Vierailija kirjoitti:
Puutarhahommat alkaa kiinnostaa sitä enemmän, mitä enemmän oppii siitä. Eka kukkapenkkini oli hutaisu, valitsin kivannäköiset kukat, mutta kun huomasin ettei muutama lähtenyt lainkaan kasvuun, opiskelin maaperän eroja. Sitten tutkin kukinta-aikoja, jotta penkissä on koko kesän joku kasvi kukassa. Nyt viimeisin penkki tuli varjoon kuusen alle, olipa homma löytää happamaan varjoon sopivia lajeja, mutta nyt kun ne on istutettu, odotan innolla lopputuloksia. Toimiiko kukinta-aikojen suunnitelmani, sopeutuuko herkempi laji paikalleen jne.
Kiinnostaisi kuulla vinkkejäsi. Minulla on perennapenkki puolivarjoisassa/varjoisassa paikassa, jonka ympärillä olevat vuorimännyt happamoittavat maata hankalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että syksyllä joutuu korjaamaan kaiken pois!
Mulla ihan sama. Okt:n pihahommat ovat keväällä yhtä myrkynjuontia. En tajua, mistä se ihanuus niihin puutarhahommiin tulee. Itse katson enemmin hyviä elokuvia tai sarjoja striimauspalvelusta, luen, urheilen, siivoan, leivon tai käyn jopa töissä mieluummin kuin kuokin jotain multakasaa.
N62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tällaiset ajatukset levinneet vähän kaikkeen. Kun kaikki tuntuu niin turhalta, miksi tehdä yhtään mitään? Mitä tahansa tekee niin se yleensä kestää vain hetken tai ei ole niin kivaa sittenkään. Lopulta miettii vain, että miksi ylipäänsä olla olemassa.
Ei muakaan kiinnosta. Naapurin herra taas pyllistelee tuolla rakopaljaana kaiket ajat ja sitten huutelee, että täällä olisi teillekin kivoja juttuja, hän tuo teidän pihaan. JOO; ET TUO.
Jossain vaiheessa se kävi niitä istuttelemassa varottamatta. Sitten se haukku kun en hoitanut. Välillä kannoin istutuksen takas sen rappusille. Sillä ei ole mitään asiaa meidän pihaan.
Joskus viisitoista vuotta sitten tytär innostui puutarhuroinnista, niin laiteltiin kymmenisen kukkasipulia maahan. Kasvateltiin yrttejä ja salaatteja. Niistä tuli mitä tuli, en mä stressaa. Tytär hoiteli omiaan kyllä ja nykyäänkin. Ymmärsin, että ne samat tulppaanit siellä vielä nousi tänäkin vuonna.
Meidän piha on aika villin näköinen ja saa ollakin. Osa on hoidettu tyttären puolesta ja mies sitten välillä ajelee nurtsia ja hoitelee noita paria hedelmäpuutaan ja marjapensastaan.
Naapurin perävako mies sitten ihmettelee mulle, että miksi te asutte talossa, jossa on piha, kun ei hoitaminen kiinnosta? Eipä tuota taloa saanut ilman pihaa tai ilman uteliasta naapuria, sanoin. Piti päänsä sillä erää kiinni. - meillä on tämmöinen viha-rakkaus suhde. ;)
Kyllä me pihalla tehdään. On meillä ihan kiva patio ruokailuryhmineen. Siinä on kiva lojuta ja syödä. Lapset ovat aina temmeltäneet pihalla. Nyt mä laitoin riippumaton ja meinaan siinä rä´iskellä ja kaivella hampaitani koko kesän.
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko masentunut? Viestisi viittaa siihen, että kannattaisi ainakin tehdä masennustesti.
Harva meistä kotipuutarhureista harrastaa asiaa saadakseen satoa ja säästöä ruokalaskuun, kyllä se on itse tekeminen, mikä tarjoaa nautintoa. Mullassa möyhiminen, kasvun näkeminen, kitkeminen, tuoksut, ihana väsymys koko kropassa kun on tuntikausia möyrinyt puutarhassa. Ainutlaatuista siitä tekee se, että Suomessa on niin lyhyt aika kylvää ja istuttaa. Tänäänkin aika ja voimat loppuivat kesken, mutta toisaalta on hyvä fiilis siitä, että on tullut tehtyä konkreettista työtä josta voi nähdä käden jäljet. Palkkatyö kun on ihan toisenlaista. Ja kun tuossa tunnin-puolentoista kuluttua kaatuu sänkyyn niin ei tarvitse unta odotella.
Mitä sinä mieluummin teet, mihin käytät aikasi, mistä saat mielihyvää?
Jesta tätä lässytyksen määrää taas. :D Kun ei puutarha nappaa, niin pakkohan se on masennusta olla. :D
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällaiset ajatukset levinneet vähän kaikkeen. Kun kaikki tuntuu niin turhalta, miksi tehdä yhtään mitään? Mitä tahansa tekee niin se yleensä kestää vain hetken tai ei ole niin kivaa sittenkään. Lopulta miettii vain, että miksi ylipäänsä olla olemassa.
Suosittelen masennustestiä (-testejä). Tai ehkä kyseessä on ikäkriisi. Oletko nelikymppinen? Tai 60+?
Vierailija kirjoitti:
Naapureita voi kiinnostaa ne pihan haravoimattomat lehdet, valitettavasti.
ja niillehän ne ei kuulu. kattokoot muualle.
Mä syksyisin vedän pari kertaa ruohonleikkurilla lehdet, enkä todellakaan haravoi. Sehän ihan idioottia hommaa puutarhan ylläpidon suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko masentunut? Viestisi viittaa siihen, että kannattaisi ainakin tehdä masennustesti.
Harva meistä kotipuutarhureista harrastaa asiaa saadakseen satoa ja säästöä ruokalaskuun, kyllä se on itse tekeminen, mikä tarjoaa nautintoa. Mullassa möyhiminen, kasvun näkeminen, kitkeminen, tuoksut, ihana väsymys koko kropassa kun on tuntikausia möyrinyt puutarhassa. Ainutlaatuista siitä tekee se, että Suomessa on niin lyhyt aika kylvää ja istuttaa. Tänäänkin aika ja voimat loppuivat kesken, mutta toisaalta on hyvä fiilis siitä, että on tullut tehtyä konkreettista työtä josta voi nähdä käden jäljet. Palkkatyö kun on ihan toisenlaista. Ja kun tuossa tunnin-puolentoista kuluttua kaatuu sänkyyn niin ei tarvitse unta odotella.
Mitä sinä mieluummin teet, mihin käytät aikasi, mistä saat mielihyvää?
Jesta tätä lässytyksen määrää taas. :D Kun ei puutarha nappaa, niin pakkohan se on masennusta olla. :D
Jos ei nappaa ja hakee mieluummin muualta sisältöä elämäänsä, niin eikö silloin ole helpompi asua muualla kuin talossa, jossa on piha? Tai antaa sen pihan olla sellainen kuin on ja keskustella niistä asioista, jotka kiinnostavat?
Minua ei kiinnosta siivoaminen. En näe mitään syytä, miksi tekisin avauksen siitä, miksi joku jaksaa siivota. Yhtä hyvin minun pitäisi tehdä avauksia siitä, miksi joku
- keräilee postimerkkejä
- pelaa tietokone/whatever pelejä
- harrastaa parinvaihtoa
jnejne
Sitten kun vielä miettii, että ihmiskunnan yhteisöistä aina joku tai suurikin osa on tehnyt samaa satojen ja tuhansien vuosien ajan, mutta telkkaria on nyt katsottu vasta se muutama vuosikymmen niin mullan käsin rassaaminen nyt vaan on jaloa. En halua luopua nykyajasta mutta en tahdo myöskään katkoa siltoja hyväksi todettuun ja kunniakkaaseen historiaamme. Kouriintuntuva tapa eikä oikein muita olekaan ehkä kirjojen lukemisen ja opiskelun lisäksi kuin kasvien hoito (eläinten toki myös, mutta siinä vastuu painaa toisella tavalla).