Lue keskustelun säännöt.
En enää ymmärrä miksi naiset jaksaa laittaa pihaa, istuttaa kukkia, ynnä muuta nypläämistä
22.05.2021 |
Itsekin innoistuin viime syksynä laittamaan kukkasipuleita maahan ja odotin niitä koko talven - ne tulivat ja kukkivat viikon, sit terälehdet tippui ja sinne meni kukat. Oliko se nyt sen kaiken rahan ja vaivan arvoista? Ei ehkä ollut. Kaikki himosiivous mitä kotona tekee on myös ihan hukkaan heitettyä aikaa, ei sitä kukaan huomaa pyyhitkö pölyt kerran viikossa vai kerran vuodessa. Ei ketään kiinnosta haravoitko kaikki puun lehdet, eikä mitään tapahdu vaikka ne jättäisi maahan. Salaatteja yritin kasvattaa mutta etanat söivät kaiken. Basilikat kuolivat kylmyyteen. Ei oikein tunnu siltä että kaikki tämä yrittäminen ja mullan penkominen olisi minkään arvoista.
Kommentit (75)
Ei ole vain naisten harrastus. Vaarini ja isoisäni ovat erittäin innokkaita viherpeukaloita. On perunamaa pihalla, kurpitsoja useaa sorttia, salaatteja, tomaatteja, kurkkuja, kukkia ja omenapuita. Risteyttävät kasveja ja kokeilevat mitä kaikkea uutta ja jännää voi saada aikaiseksi. Aina on joku projekti puutarhassa kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puutarhan kanssa olen todennut parhaaksi tietyn maltin. Vuosi vuodelta puutarhatyöt sujuvat aina vain helpommin ja nautittavammin. Eli turha työ jää ainakin pois. Tekee sitä minkä tietää onnistuvan ja palkitsevan ja kokeilee vaikka yhtä tai kahta juttua uutena. Ainut "murhe" on se, että miksei toiminut samalla tavoin jo parikymmentä vuotta sitten. Mutta tämäkin on osaamista joka karttuu. Ei vain osannut vaikkei rakettitiedettä olekaan. Myöskin jos puutarha ei ole valmiiksi oikein otollinen niin mun kokemuksen mukaan ottaa vuosia että maassa on sopiva rakenne ja ravinteikkuutta kompostoinnilla yms. Kun puutarhaa ei rakenneta rahalla.
En himosiivoa mutta siivoan kyllä koska pidän siisteydestä ja puhtaudesta. Minä kyllä huomaan toisen kotona jos villakoirat juoksee nurkissa ja esim vessaa ja keittiötä ei siivota, sori vaan.
Täytyyhän sitä jotain tehdä ilokseen ja ajankulukseen. Ap:lla on sitten jotkut muut mielenkiinnonkohteet.
Nuo projektit on just kivoja ajanvietteitä. Ihanaa myös kun omista kasveista saa esim. chilejä, mansikoita, rucolaa, pinaattia jne. Ei noilla ole tarkoituskaan päästä tuntipalkoille. Sama itsetehtyjen leipomusten ja käsitöiden kanssa - ehkä leipomosta tai kaupasta saa parempaa ja hienompaa, mutta juuri se nypläys, häsläys ja itse tekeminen luo sen tunnelman. Ja itsestäni on ainakin paljon mukavampaa ja kodikkaampaa käyttää esim. käsinvirkattua peittoa, itsetehtyjä sukkia, katsella kun kissa nukahtaa mairea ilme naamallaan koriin jota virkkasit monta tuntia.
Siivoamiseen en ota edes kantaa - eikö jokainen muka mieluummin halua elää puhtaassa ympäristössä? Jos ei, niin miksi vaivautua puhdistamaan edes hotellihuoneita vieraiden välissä? Sinne vaan käytettyihin lakanoihin ja toisen B.O. hajuun tunkkaiseen huoneeseen? Tasan tarkkaan raikas, siisti ja puhdas koti on paljon viihtyisämpi ja kodikkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko tykätä. Minä nautin siitä puuhastelusta ja on kiva kun näkee sitten kättensä jäljen, mutta ei kaikkia kiinnosta samat asiat. Himosiivooja en myöskään ole, mutta tajuan sentään että siinä on ero pyyhkiikö pölyt viikoittain vai vuosittain. Minun kompromissini on pyyhkiä pölyt noin kerran kuussa niin ei ehdi mitään kauheaa pinttynyttä kerrosta kertyä. Tietyt paikat pitää siivota säännöllisesti, ihan hygieniasyistä ja siksi ettei tule pinttymiä jotka ei lähde millään puhtaaksi.
Mun kasvit on vähän kuin mun lapsia: ruokin ne ja katon miten ne kasvaa. Hyvä ero on, että kasvit on hiljaa ja ne voi syödä :)
Nypläämisellä yleensä tarkoitetaan käsitöitä tai hermostunutta käsien liikettä, kuten ”nypläsi hermostuneena puseron nappia.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puutarhanhoidossa ei ole mitään vaikeaa, jos viitsii tutustua aiheeseen. Aivan liian paljon näkee esim. omenapuita, jotka on istutettu tontin pohjoispuolelle, eli valittu kylmin alue. Tai on valittu tontin alavin paikka, missä vesi seisoo ja jäätyy puun juurilla koko talven. Maan perusparannus on sekin jäänyt tekemättä ja puuparka on lykätty suoraan nurmiturpeen alle. Sitten ihmetellään, kun puu kituu vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä ketä kiinnostaa sun mielipitees mistään? Jos et osaa hoitaa puutarhaa, niin ole hoitamatta. Ihan sama mulle.
Miksei kiinnostaisi, palstalla on erilaisia mielipiteitä.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoahan tuo on tehdä kukkapenkki. Hanki kotikasvattamo, niin ei yrtit palellu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas rakastan puutarhanhoitoa. On ihanaa, kun on kaunis piha. En ymmärrä, miksi ihmiset muuttavat omakotitaloihin jos puutarhanhoito ei kiinnosta yhtään. Itselleni on kukkapenkit ja kukkien hoito sielunhoitoa. Lisäksi puutarhasta saa satoa vihanneksista, marjapensaista, sekä hedelmäpuista.
Itse taas en ymmärrä, miten miehet jaksaa katsoa porn_o_a ja nyplätä pippelinsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellisessä maailmassa istuttaisin omenapuita, marjapensaita ja laittaisin juureksia tulemaan. Ja antaisin olla. Katsoisin tuottaako satoa? Hyödyntäisin ja antaisin olla. Muu viljely ei oikein kiinnosta. Tai sienien kotikasvatus ehkä. Hyödyllinen viljely.
Puutarhanhoito on zen.
Jos et ymmärrä, osaa eikä sua ap kiinnosta niin so what. Ketään ei kiinnosta sun mielipitees. Ei sun ole mikään pakko harrastaa puutarhanhoitoa.
Olen vasta hiljattain innostunut puutarhasta ja kukista. Se on kivaa, näkee heti oman työnsä jäljen ja on sitten kivan näköistä.
Teen itseäni varten, kivaa istua terassilla aamukahvilla tai iltaviinillä ja ihailla omaa pihaa.
Naapureita voi kiinnostaa ne pihan haravoimattomat lehdet, valitettavasti.
Pitää tehdä asioita, joista itse nauttii. Ei asioita, joista toivoo jonkun muun nauttivan.
Minä pakenen puutarhaani ja puutarhanhoitooni tätä pahaa maailmaa. Pakenen kipujani ja sairauttani, pakenen sitä etten enää saa harrastaa liikuntaa kuten ennen, pakenen inhottavia asiakkaita ja raskaita työpäiviä, pakenen pahaa oloa ja riittämättömyyttäni. Pakenen tyhmyyttäni, pakenen kaikkea osaamattomuuttani.
Puutarhassani saan sentään päättää, mihin kohtaan istutan kasvin ja mihin laitan kiviä pengerrykseen. Saan hoitaa kukkiani ja katsoa kun ne tulevat nupulle ja kukkivat. Saan iloa siitä, kun pölyttäjät vierailevat kukissa.
Monta tuntia voi vierähtää kun siirtelwn kasveja, jaan juurakoita, kitken, kuokin ja suunnittelen. Saan ajatukset pois kaikesta tästä paskasta, mitä elämäksi kutsutaan.
Syksyllä kerään marjoja, omenoita ja teen mehua ja pakastan ja hilloan. Talven mittaan todellakin nautin oman sadon antimista!
Minulla on iso piha, joten suunniteltavaa ja toteutettavaa on paljon.
Nuorempana pakenin urheiluun. Tää on mun juttu nyt.
Minullakin vähän samantyyppinen naapuri, ei kyllä minulle selosta mutta saan kuulla kiertoteitse mitä olen puuhastellut pihassa. Tai oikeastaan mitä meillä puuhastellaan, mies osallistuu oikein innolla pihanhoitoon.