En saa yhteyttä ulkomailla opiskelevaan lapseeni :(

Kyllä nuoria on ulkomaille kuollut ja joutunut ahdinkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyttären isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä odottelin viikkoja yhteydenottoja, kun tyttö liftasi yksin Afrikan poikki. Kahteen kertaan. Reissut veivät vuosia. Olin niin huolissani, että jouduin menemään terapiaan käsittelemään huolta. Tytär sen sijaan sai mainetta matkabloggarina, kuvasi gorilloja ja eli unelmaansa. 

Huh aika rohkee pimu kyllä sulla. Itse en kyllä uskoltais päästäs ikinä moiseen reissuun tytärtäni:D Milloin tämä tapahtui siis tyttäresi viimesin reissu?

Kohta 10 v sitten. Ei täysi-ikäistä nuorta voi estää millään laillisilla keinoilla. Lähtee, jos haluaa. Toivon, että ap:n huoli on turha. Mutta tosiasiahan on, että mitä tahansa voi tapahtua, kotimaassakin. Onnettomuus, rikoksen uhriksi joutuminen, huumeet, itsemurha. Aina on huoli lapsesta, jos mitään ei kuulu.

Olen tuo joka törmäsi tähän saksalaiseen nuoreen naiseen Etelä-Afrikassa ja otettiin hänet kyytiin, mutta hänkin oli matkustanut monet maat jo läpi Afrikassa. Kertoi kyllä pari läheltä piti tilannetta, mutta mitään ei onneksi ollut sattunut. En vaan voinut ymmärtää tuota hommaa. Meitä jo välillä pelotti ajaa tietyillä alueilla autolla saatikkka olisi ollut vain liftaamassa. Ymmärrän täysin mikä huoli teillä on voinut olla. Itseäkin alkoi huolestuttaa hänen puolestaan, kun erottiin ja olen miettinyt, että toivottavasti kaikki meni hyvin lopulta. 

Minun tytölläni oli varmasti suojelusenkeli matkassa. Niin monta kertaa läheltä piti. Ja ilmeisesti hänetkin pelasti tienposkesta moni kaltaisesi huolestunut. Kiitos heille/ Teille! Hän kertoi itse mm. jonkun vanhan eläkeläismiehen, myös turisti, saattaneen hänet kolmen maan poikki ja mies oli ollut kauhean huolissaan, miten tyttö pärjää jatkossa...

Onneksi oli suojelusenkeli hänellä matkassa.

Eikö nykynuorilla ole mitään itsesuojeluvaistoa tai tajua siitä, miten erilaisesta vaarallisuudesta on kyse kun tarpeeksi eksoottisiin maihin menee seikkailemaan, kun "mulla on haave" ja eritysesti "kyllä munkin oikeus on kun kerran poika x myös niin on tehnyt, naisten pitää saada tehdä kaikki sama mitä miehetkin voi".

Mun tyttärellä ystävä, jonka 'haave lapsuudesta asti' ollut kulkea Lähi-Idän aavikkojen halki kamelin kyydissä. Kyllä siinä nuorelle aikuiselle oli aika paljon rautalangasta väännettävä, että se ei todellakaan ollut hyvä ajatus, vaikka miten haluaa maailmaa syleillä 🙄

Elämä on seikkailuja varten. Mä mieluummin elän elämääni kuin pelkään elämää. Itse olen huomannut matkustellessani (tosin koskaan en ole yksin reppureissulle lähtenyt vaan olen ollut erilaisissa vaihdoissa ja matkustellut ja reilannut ystävien kanssa), että elämä kantaa ja antaa siivet. Olen tavannut ihania, ystävällisiä ihmisiä ympäri maailmaa ja olen saanut nähdä ja kokea asioita (mm. safareita, hienoja illallisia, viininmaistajaisia, kivoja iltoja perheen ja ystävien kesken), mitä omat vanhempani eivät koskaan olisi voineet itselleni tarjota. Toisaalta olen käynyt slummeissa, missä olen tajunnut kuinka onnekkaita me Suomessa asuvat olemme. Aina toki kyllä olin yhteydessä vanhempiini. Oma äitini oli aina huolesta sairas ja koin, että en saanut äidiltäni tukea. Tuntuu, että äitini on enemmänkin pyrkinyt kontrolloimaan ja rajoittamaan kuin kannustamaan. Tämä vaikuttaa edelleen suhteeseeni äitiini. 

Nykyään työskentelen kansainvälisessä yrityksessä, matkustelen työssäni (nykyään teen työmatkoja myös yksin ulkomaille, ajan vuokra-autolla paikasta toiseen jne), saan hyvää palkkaa ja itsellänikin on lapsia. Matkustelu laajensi näkökulmia, antoi luottamusta elämään ja antoi taitoja toimia ulkomailla eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja opetti käytöstapoja. Niitä taitoja nyt vanhempana hyödynnän. 

t: nainen itsekin

Outoa, että kukaan matkailija tai ylipäätään kukaan on koskaan joutunut rikoksen kohteeksi kun sinulle ei ole sattunut mitään. Heissähän täytyy itsessään olla joku vika, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olisin todella huolissani. Meidän perheessä ei aikuisia ihmisiä kytätä eikä rajoiteta, mutta jos ei useaan päivään anneta mitään elonmerkkiä vaikka toinen kyselee niin kyllähän siinä alkaa hälytyskellot soida.

Ei kytätä eikä rajoiteta, mutta kytätään kuitenkin. Minusta tuo kuulostaa ahdistavalta. Ei kenenkään aikuisen tarvitse olla ihan joka viikko sukulaisten käytettävissä, kun on se omakin elämä, rauha ja vapaus valita. Omat nuoret asuvat kaikki ulkomailla eikä mieleenkään tulisi kytätä heitä joka viikko. Soittavat sitten, kun siltä tuntuu ja sitten jutellaan kuulumiset. Joskus ihan kuukaudenkin jutut.

Pientä liioittelua toi "olla joka viikko sukulaisten käytettävissä", jos äiti odottaa, että viikon kuluessa vastaa viestiin, että hengissä ollaan. Hiukan ongelmainen täytyy olla, että tuosta kehittää ahdistuksen.

Aloituspostissa äiti kertoi että oli ollut viimeksi tiistaina yhteydessä 19-vuotiaaseen poikaansa ja jo lauantaina siis kilahti, kun poika ei raportoi. Jos poika ei ole jollakin tapaa erityinen ja kaipaa pidennettyä vanhempien ohjausta, tämä on molemmin puolin ahdistava kuvio. No, toivottavasti tuo äiti jossakin vaiheessa oppii irrottamaan ennen kuin pojalle tulee ahdistava tunne siitä että äidin muotoinen syyllistävä tumma pilvi leijuu koko ajan pään päällä. Äidin kuvaamasta ripityksestä päätelleen vahinkoa ollaan jo tekemässä.  

Kyllä minusta on ihan normaalia olla huolestunut läheisestään, jos puhelin on ollut pimeänä monta päivää eikä mitään kuulu muutakaan kautta. Jos muuten on ollut tapana pitää yhteyttä. Ja kun ei vielä avannut oveakaan. Jos poika olisi vaikka saanut sairaskohtauksen tai käynyt kotona joku tapaturma ja virunut kodissaan tajuttomana monta päivää niin olisihan se hyvä jos joku olisi mennyt katsomaan. Parempi tuollaisessa tilanteessa olla hieman liian aikaisin liikkeellä kuin liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyttären isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä odottelin viikkoja yhteydenottoja, kun tyttö liftasi yksin Afrikan poikki. Kahteen kertaan. Reissut veivät vuosia. Olin niin huolissani, että jouduin menemään terapiaan käsittelemään huolta. Tytär sen sijaan sai mainetta matkabloggarina, kuvasi gorilloja ja eli unelmaansa. 

Huh aika rohkee pimu kyllä sulla. Itse en kyllä uskoltais päästäs ikinä moiseen reissuun tytärtäni:D Milloin tämä tapahtui siis tyttäresi viimesin reissu?

Kohta 10 v sitten. Ei täysi-ikäistä nuorta voi estää millään laillisilla keinoilla. Lähtee, jos haluaa. Toivon, että ap:n huoli on turha. Mutta tosiasiahan on, että mitä tahansa voi tapahtua, kotimaassakin. Onnettomuus, rikoksen uhriksi joutuminen, huumeet, itsemurha. Aina on huoli lapsesta, jos mitään ei kuulu.

Olen tuo joka törmäsi tähän saksalaiseen nuoreen naiseen Etelä-Afrikassa ja otettiin hänet kyytiin, mutta hänkin oli matkustanut monet maat jo läpi Afrikassa. Kertoi kyllä pari läheltä piti tilannetta, mutta mitään ei onneksi ollut sattunut. En vaan voinut ymmärtää tuota hommaa. Meitä jo välillä pelotti ajaa tietyillä alueilla autolla saatikkka olisi ollut vain liftaamassa. Ymmärrän täysin mikä huoli teillä on voinut olla. Itseäkin alkoi huolestuttaa hänen puolestaan, kun erottiin ja olen miettinyt, että toivottavasti kaikki meni hyvin lopulta. 

Minun tytölläni oli varmasti suojelusenkeli matkassa. Niin monta kertaa läheltä piti. Ja ilmeisesti hänetkin pelasti tienposkesta moni kaltaisesi huolestunut. Kiitos heille/ Teille! Hän kertoi itse mm. jonkun vanhan eläkeläismiehen, myös turisti, saattaneen hänet kolmen maan poikki ja mies oli ollut kauhean huolissaan, miten tyttö pärjää jatkossa...

Onneksi oli suojelusenkeli hänellä matkassa.

Eikö nykynuorilla ole mitään itsesuojeluvaistoa tai tajua siitä, miten erilaisesta vaarallisuudesta on kyse kun tarpeeksi eksoottisiin maihin menee seikkailemaan, kun "mulla on haave" ja eritysesti "kyllä munkin oikeus on kun kerran poika x myös niin on tehnyt, naisten pitää saada tehdä kaikki sama mitä miehetkin voi".

Mun tyttärellä ystävä, jonka 'haave lapsuudesta asti' ollut kulkea Lähi-Idän aavikkojen halki kamelin kyydissä. Kyllä siinä nuorelle aikuiselle oli aika paljon rautalangasta väännettävä, että se ei todellakaan ollut hyvä ajatus, vaikka miten haluaa maailmaa syleillä 🙄

Elämä on seikkailuja varten. Mä mieluummin elän elämääni kuin pelkään elämää. Itse olen huomannut matkustellessani (tosin koskaan en ole yksin reppureissulle lähtenyt vaan olen ollut erilaisissa vaihdoissa ja matkustellut ja reilannut ystävien kanssa), että elämä kantaa ja antaa siivet. Olen tavannut ihania, ystävällisiä ihmisiä ympäri maailmaa ja olen saanut nähdä ja kokea asioita (mm. safareita, hienoja illallisia, viininmaistajaisia, kivoja iltoja perheen ja ystävien kesken), mitä omat vanhempani eivät koskaan olisi voineet itselleni tarjota. Toisaalta olen käynyt slummeissa, missä olen tajunnut kuinka onnekkaita me Suomessa asuvat olemme. Aina toki kyllä olin yhteydessä vanhempiini. Oma äitini oli aina huolesta sairas ja koin, että en saanut äidiltäni tukea. Tuntuu, että äitini on enemmänkin pyrkinyt kontrolloimaan ja rajoittamaan kuin kannustamaan. Tämä vaikuttaa edelleen suhteeseeni äitiini. 

Nykyään työskentelen kansainvälisessä yrityksessä, matkustelen työssäni (nykyään teen työmatkoja myös yksin ulkomaille, ajan vuokra-autolla paikasta toiseen jne), saan hyvää palkkaa ja itsellänikin on lapsia. Matkustelu laajensi näkökulmia, antoi luottamusta elämään ja antoi taitoja toimia ulkomailla eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja opetti käytöstapoja. Niitä taitoja nyt vanhempana hyödynnän. 

t: nainen itsekin

Outoa, että kukaan matkailija tai ylipäätään kukaan on koskaan joutunut rikoksen kohteeksi kun sinulle ei ole sattunut mitään. Heissähän täytyy itsessään olla joku vika, eikö?

Olen eri henkilö kuin tuo kenelle uhriutumis-v*let, mutta voin sanoa että minulla on samanlaisia kokemuksia. Kyllä sinun kannattaakin olla kateellinen kaikista niistä asioista joita et ole kokenut, koska yhdistät mielessäsi kaiken sinulle vieraan vaaroihin ja rikoksiin. Voi jopa olla että sinulla ei oikeasti ole tarvittavia kykyjä luovia ja tehdä päätöksiä vieraassa ympäristössä. Silloin on parempi pysyä kotona.  Suomessa useampi nainen kuolee vaikkapa siihen että aikamiespoika tappaa kun äiti ei luovuta koko eläkettä, kun siihen, että joutuu ulkomailla henkirikoksen uhriksi.  

Vierailija kirjoitti:

 Outoja ja hauskoja nämä provoiluepäilyt 😄 Se että kaikki ei ole juuri samalla tavalla kuin teidän elämässä ja asiat ei aina toimi kaikkialla täysin samalla tavalla kuin Suomessa ei tee asiastani provoa.

Hyvin sanottu. Ja ap toimi hienosti, kun ei alentunut näiden provon huutelijoiden tasolle alkaen nimittelemään ja solvaamaan heitä. Ei ole vaivan arvoista todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on ihan normaalia olla huolestunut läheisestään, jos puhelin on ollut pimeänä monta päivää eikä mitään kuulu muutakaan kautta. Jos muuten on ollut tapana pitää yhteyttä. Ja kun ei vielä avannut oveakaan. Jos poika olisi vaikka saanut sairaskohtauksen tai käynyt kotona joku tapaturma ja virunut kodissaan tajuttomana monta päivää niin olisihan se hyvä jos joku olisi mennyt katsomaan. Parempi tuollaisessa tilanteessa olla hieman liian aikaisin liikkeellä kuin liian myöhään.

Ei ole normaalia että aikuisen ihmisen pitää raportoida äidilleen monta kertaa viikossa ellei asiasta ole sovittu sairauden tai muun erityisen seikan vuoksi.  Asia kyllä valkenee kenelle tahansa kun sitä vähän miettii.

Kun äiti kertoo että yhteyttä pidetään "viikoittain" ja selvästi kerrottujen faktojen valossa hössötys ja silmitön huolestuminen alkaa neljästä päivästä, voi vaan miettiä mikä on todellinen tilanne. 

Jos ei vielä viikkoon kuulu ole yhteydessä lapsesi oppilaitokseen. Niillä netissä varmasti joku numero johon liität suuntanumeron soittaessasi ja kysellessä missä ryhnässä lapsesi siellä, ryhmän pääopettaja ja onko opiskelijaa näkynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyttären isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä odottelin viikkoja yhteydenottoja, kun tyttö liftasi yksin Afrikan poikki. Kahteen kertaan. Reissut veivät vuosia. Olin niin huolissani, että jouduin menemään terapiaan käsittelemään huolta. Tytär sen sijaan sai mainetta matkabloggarina, kuvasi gorilloja ja eli unelmaansa. 

Huh aika rohkee pimu kyllä sulla. Itse en kyllä uskoltais päästäs ikinä moiseen reissuun tytärtäni:D Milloin tämä tapahtui siis tyttäresi viimesin reissu?

Kohta 10 v sitten. Ei täysi-ikäistä nuorta voi estää millään laillisilla keinoilla. Lähtee, jos haluaa. Toivon, että ap:n huoli on turha. Mutta tosiasiahan on, että mitä tahansa voi tapahtua, kotimaassakin. Onnettomuus, rikoksen uhriksi joutuminen, huumeet, itsemurha. Aina on huoli lapsesta, jos mitään ei kuulu.

Olen tuo joka törmäsi tähän saksalaiseen nuoreen naiseen Etelä-Afrikassa ja otettiin hänet kyytiin, mutta hänkin oli matkustanut monet maat jo läpi Afrikassa. Kertoi kyllä pari läheltä piti tilannetta, mutta mitään ei onneksi ollut sattunut. En vaan voinut ymmärtää tuota hommaa. Meitä jo välillä pelotti ajaa tietyillä alueilla autolla saatikkka olisi ollut vain liftaamassa. Ymmärrän täysin mikä huoli teillä on voinut olla. Itseäkin alkoi huolestuttaa hänen puolestaan, kun erottiin ja olen miettinyt, että toivottavasti kaikki meni hyvin lopulta. 

Minun tytölläni oli varmasti suojelusenkeli matkassa. Niin monta kertaa läheltä piti. Ja ilmeisesti hänetkin pelasti tienposkesta moni kaltaisesi huolestunut. Kiitos heille/ Teille! Hän kertoi itse mm. jonkun vanhan eläkeläismiehen, myös turisti, saattaneen hänet kolmen maan poikki ja mies oli ollut kauhean huolissaan, miten tyttö pärjää jatkossa...

Onneksi oli suojelusenkeli hänellä matkassa.

Eikö nykynuorilla ole mitään itsesuojeluvaistoa tai tajua siitä, miten erilaisesta vaarallisuudesta on kyse kun tarpeeksi eksoottisiin maihin menee seikkailemaan, kun "mulla on haave" ja eritysesti "kyllä munkin oikeus on kun kerran poika x myös niin on tehnyt, naisten pitää saada tehdä kaikki sama mitä miehetkin voi".

Mun tyttärellä ystävä, jonka 'haave lapsuudesta asti' ollut kulkea Lähi-Idän aavikkojen halki kamelin kyydissä. Kyllä siinä nuorelle aikuiselle oli aika paljon rautalangasta väännettävä, että se ei todellakaan ollut hyvä ajatus, vaikka miten haluaa maailmaa syleillä 🙄

Elämä on seikkailuja varten. Mä mieluummin elän elämääni kuin pelkään elämää. Itse olen huomannut matkustellessani (tosin koskaan en ole yksin reppureissulle lähtenyt vaan olen ollut erilaisissa vaihdoissa ja matkustellut ja reilannut ystävien kanssa), että elämä kantaa ja antaa siivet. Olen tavannut ihania, ystävällisiä ihmisiä ympäri maailmaa ja olen saanut nähdä ja kokea asioita (mm. safareita, hienoja illallisia, viininmaistajaisia, kivoja iltoja perheen ja ystävien kesken), mitä omat vanhempani eivät koskaan olisi voineet itselleni tarjota. Toisaalta olen käynyt slummeissa, missä olen tajunnut kuinka onnekkaita me Suomessa asuvat olemme. Aina toki kyllä olin yhteydessä vanhempiini. Oma äitini oli aina huolesta sairas ja koin, että en saanut äidiltäni tukea. Tuntuu, että äitini on enemmänkin pyrkinyt kontrolloimaan ja rajoittamaan kuin kannustamaan. Tämä vaikuttaa edelleen suhteeseeni äitiini. 

Nykyään työskentelen kansainvälisessä yrityksessä, matkustelen työssäni (nykyään teen työmatkoja myös yksin ulkomaille, ajan vuokra-autolla paikasta toiseen jne), saan hyvää palkkaa ja itsellänikin on lapsia. Matkustelu laajensi näkökulmia, antoi luottamusta elämään ja antoi taitoja toimia ulkomailla eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja opetti käytöstapoja. Niitä taitoja nyt vanhempana hyödynnän. 

t: nainen itsekin

Outoa, että kukaan matkailija tai ylipäätään kukaan on koskaan joutunut rikoksen kohteeksi kun sinulle ei ole sattunut mitään. Heissähän täytyy itsessään olla joku vika, eikö?

Itseasiassa itsellenikin on sattunut aina välillä jotain. Olen myöhästynyt lennoilta, kadottanut matkatavaroita, matkakumppaneitani on ryöstetty, tililtäni on ryöstetty rahat, pankkiautomaatti nielaissut korttini, autooni on yritetty tunkeutua, välillä olen eksynyt väärille alueille, olen sairastunut, loukannut pahasti selkäni, olen ollut alueella, missä on luokan 4 -5 tornadohälytys, olen seurannut sivusta agressiivisia poliittisia mielenosoituksia jne.  Tapahtumia, joita voi sattua kotimaassa tai ainakin ihmisille, jotka poistuvat tutuilta ja turvallisilta alueilta. Siksi onkin tärkeää tehdä varasuunnitelmia (varakännykkä, käteistä rahaa, kopio passista jne), matkustaa kaverin kanssa, huolehtia matkavakuutuksista, selvittää miten tulla esim. clubeilta tai ystäviltä turvallisesti "kotiin" yöllä ja olla valpas ja välttää väärää seuraa, eikä lähteä tuntemattomien kanssa extempore tuntemattomille alueille. 

Myös se henkilö, joka ei koskaan käy missään, voi sairastua masennukseen, näköalattomuuteen, yksinäisyyteen. Kotiympyröissäkin voi joutua onnettomuuteen, sairastua, eksyä vääriin piireihin ja tulla ryöstetyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on ihan normaalia olla huolestunut läheisestään, jos puhelin on ollut pimeänä monta päivää eikä mitään kuulu muutakaan kautta. Jos muuten on ollut tapana pitää yhteyttä. Ja kun ei vielä avannut oveakaan. Jos poika olisi vaikka saanut sairaskohtauksen tai käynyt kotona joku tapaturma ja virunut kodissaan tajuttomana monta päivää niin olisihan se hyvä jos joku olisi mennyt katsomaan. Parempi tuollaisessa tilanteessa olla hieman liian aikaisin liikkeellä kuin liian myöhään.

Ei ole normaalia että aikuisen ihmisen pitää raportoida äidilleen monta kertaa viikossa ellei asiasta ole sovittu sairauden tai muun erityisen seikan vuoksi.  Asia kyllä valkenee kenelle tahansa kun sitä vähän miettii.

Kun äiti kertoo että yhteyttä pidetään "viikoittain" ja selvästi kerrottujen faktojen valossa hössötys ja silmitön huolestuminen alkaa neljästä päivästä, voi vaan miettiä mikä on todellinen tilanne. 

Olen 40v ja emme pidä äidin kanssa yhteyttä edes viikoittain, mutta äitini olisi todella huolestunut jos huomasi että minulla on puhelin mykkänä vuorokaudenkin. Onneksi.

Raportointivaatimukset on ihan eri asia eikä sellaisella ole mitään tekemistä tuollaisen tilanteen kanssa.

Ihanaa että poika on kunnossa, kiva kun tulit kertomaan!

Vierailija kirjoitti:

Poika löytynyt pyörän päältä, nyt jo paluumatkalla. Sain yhteyden lopulta lapsen kaverinkaverin ansiosta ja lapsi soitti lopulta itse kaverin puhelimesta koska oma puhelin oli hajonnut. Oli ehtinyt tilata jo uuden mutta ei sitten ollut tullut ajatelleeksi meille ilmoittaa koska uusi puhelin tulee jo tiistaina tai keskiviikkona 🙄 Niin valtava helpotus etten osannut olla kiukkuinen. Kerroin että oltiin isänsä kanssa oltu sydän sykkyrällä kun ei saatu kiinni. Puhutaan uudestaan kun palaa kotiin ja saa uuden puhelimensa.

Kiitos miljoonasti kaikille avuliaille kanssahuolehtijoille 😊❤️ Outoja ja hauskoja nämä provoiluepäilyt 😄 Se että kaikki ei ole juuri samalla tavalla kuin teidän elämässä ja asiat ei aina toimi kaikkialla täysin samalla tavalla kuin Suomessa ei tee asiastani provoa. Sain huoleeni todella hyviä vinkkejä ja apua täältä. Minulla ei ole paljoa ystäviä ja en halunnut säikäyttää sukulaisiakaan. Minulla oli päällimmäisenä tunne että kaikki on kuitenkin hyvin, ihmettelin vain miksei pojasta ole kuulunut. Koska poika ei eilisen aikana vastannut sähköpostiinkaan alkoi huolettaa.

Ihanaa että kaikki on hyvin <3 ja ei kannata välittää noista provohuutelijoista tai muista ilkeilijöistä. Omat vanhempani eivät huomaisi varmaan pariin kuukauteen jos kuolisin. Ihanaa että olet huolehtiva äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Tää taitaa olla vaan taitava provo. Ihan niinku muka saisi selville jonkun seinänaapurin yhteystiedot. Ja just pyöräretkeä suunniteltu koululla ja poika sattuu olemaan innokas pyöräilijä.

Jep. Lisäksi Ruotsissa kevään viimeiset tentit on yleensä ihan toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Lukukausi loppuu yleensä kesäkuun ekalla viikolla, tänä vuonna 6.6.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vielä viikkoon kuulu ole yhteydessä lapsesi oppilaitokseen. Niillä netissä varmasti joku numero johon liität suuntanumeron soittaessasi ja kysellessä missä ryhnässä lapsesi siellä, ryhmän pääopettaja ja onko opiskelijaa näkynyt

Mikä hiton ryhmä tai pääope? Jos yliopistolla tai avoimessa , ei siellä mitään ryhmiä ole. Ei missään aikuisia vahdita, että missä milloinkin luuraavat.

Ihanaa, että lapsi löytyi!

Olin tulossa ehdottamaan, että ala selata instagramia ja Tiktokia #cykla ja muihin aiheeseen sopivilla hauilla. 

Tässä hyvä muistutus, että pitää sopia lapsen kanssa, millä aikavälillä odotan häneltä kuittausta, jos on poissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei vielä viikkoon kuulu ole yhteydessä lapsesi oppilaitokseen. Niillä netissä varmasti joku numero johon liität suuntanumeron soittaessasi ja kysellessä missä ryhnässä lapsesi siellä, ryhmän pääopettaja ja onko opiskelijaa näkynyt

Mikä hiton ryhmä tai pääope? Jos yliopistolla tai avoimessa , ei siellä mitään ryhmiä ole. Ei missään aikuisia vahdita, että missä milloinkin luuraavat.

Tottakai jokaisella kurssilla on kurssivastaava. Mutta jos ei kurssivastaavan nimi ole tiedossa voi hyvin olla yhteydessä yliopistoon, mieluiten suoraan tiedekuntaan (ruotsiksi institution). Ap tietää varmasti millä linjalla poika on ja mihin tiedekuntaan kuuluu. Korona aikaan lähes kaikki opinnot on etänä mutta mikäli poika on aktiivinen koulussa niin on mukana ryhmätehtävissä ja muissa vastaavanlaisissa, ja kyllä opettajat tietävät ryhmien jäsenet ja yhteystiedot. Jos huoli on suuri pyrkisin kaikin tavoin saada yhteys lapseen, jopa näiden kurssikavereiden kautta.

Mutta ohi aiheen, kiva att poika löytyi! Huoli on varmasti ollut suuri, kuin myös helpotus!

Vierailija kirjoitti:

Sähköposti? Jos puhelin rikki eikä siksi vastaa puheluihin tai whatsappiin, jos olisi kuitenkin tietokone käytössä?

https://www.whatsapp.com/download

whatsapin saa myös tietokoneelle,ei tarvii kaivaa vältt puhelinta esille

homessa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköposti? Jos puhelin rikki eikä siksi vastaa puheluihin tai whatsappiin, jos olisi kuitenkin tietokone käytössä?

https://www.whatsapp.com/download

whatsapin saa myös tietokoneelle,ei tarvii kaivaa vältt puhelinta esille

Tietokoneversiota ei saa käyttöön ilman puhelinta.

Oma lapseni myös opiskelee ulkomailla ja kyllä meillä on suunnileen tieto, missä mennään milloinkin. Siis jos lähtee vaikka pienelle reissulle tms. Ollaan sovittu, että jos yritetään soittaa puolin tai toisin, niin silloin on tärkeää asiaa. Muuten vain viestitellään. Ja kyllä sitä aina on vähän huolissaan, ei sille mitään mahda.

Varalla on myös parin kaverin tiedot. Ja kavereilla tieto mihin ottaa yhteyttä jos jotain sattuu.

JSS