Minne Sametti / Musta orkidea on kadonnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin pitäisi ymmärtää, että 15-vuotias pojaksi itsensä kokeva tyttö ja 50-vuotias naiseksi itsensä kokeva mies ovat aivan erilaisia tapauksia. Aiemmin transyhteisöissä varoiteltiin nuoria eikä ollut erilaisia lippuja ja pronomineja. Kyse oli siis ihan vain ihmisistä, ei ideologiasta. Transihmisissä ei ole mitään vikaa, mutta nykypäivän transaktivisti on sellaista, mitä monet iäkkäämmät transit häpeävät.

Pride-/homolippu on otettu käyttöön vuonna 1978 ja translippu 1999. Pronomineja on ollut yhtä kauan kuin kieliäkin. Jokainen transsukupuolinen aikuinen on ollut sitä myös lapsena/nuorena.

Pride-lippu oli alun perin vain homojen lippu. Ennen someaikaa harva vähemmistöihin kuuluva edes tiesi paljoa lipuista. Pronomineja on tietysti kielissä, mutta ennen ei pidetty väärän pronominin käyttöä m

Vain harva lapsena sukupuoliristiriitaa kokenut on aikuisena trans. Ensinnäkin aito transius on promilleluokan ilmiö ja murrosikä parantaa sukupuoliristiriidan jopa 90 prosentilla. Yleisimmin sukupuoliristiriita ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta. Useimmiten valtavirrasta poikkeava sukupuolen ilmaisu viestii juuri homoseksuaalisuudesta, eikä tarpeestä tärvellä keho blokkereilla, hormoneilla ja terveiden kehonosien amputaatioilla. Jostain kumman syystä transeilla ja vihervassuilla on tarve nähdä transeja ja tarve transiutukselle joka puolella. Transvouhotus on homofobian salonkikelpoinen muoto. Homoseksuaalien lisäksi autismikirjon tytöt ovat tulilinjalla. "Et ole tyypillinen tyttö/poika, joten oletkin trans!"

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut ns. poikatyttöjä, ja heistä on tullut täysin tasapainoisia ja naisina olemista haluavia naisia, monista äitejä. Murrosiässä kehon muutokset ahdistavat, mutta niin on ollut aina. Historia ei tunne yhdessäkään kulttuurissa suurta määrää tyttöjä, joiden pitäisi ollakin pojan kehossa. Tämä on aivan viime vuosien ilmiö. Sen sijaan homoseksuaalisuus tunnetaan kaikkialla läpi historian.

 

Ja teinien transkouhkaamista ei pidä lähteä lietsomaan, koska se yleensä menee ohi murrosiän loppuun mennessä. Transidentiteetin vahvistaminen johtaa transiutukseen ja kehon, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden tuhoutumiseen. Ja kaikki vain transaktivistien manipuloinnin, huomionkipeyden ja normeihin sopeutumattomuuden takia. Jo lyhyt testokuuri aiheuttaa pysyviä muutoksia naiskeholle: kaljuuntumisen, karvoituksen ei-toivotuissa paikoissa, robottisammakon äänen, jättiklitoriksen, kohdun surkastumisen jne. Geeniperimä vaikuttaa suuresti lopputulokseen ja vaikutuksia ei valita. Savolaisgeeneillä lopputulos on harvemmin androgyyni k-poppari. Kannattaakin katsoa iskää ja muita suvun miehiä ja miettiä, että haluaako oikeasti muistuttaa heitä.

Kymmenen-viidentoista vuoden päästä länsimaissa on suuri määrä transition katujia, joille tehtiin teini-ikäisinä peruuttamatonta vahinkoa. Ovatko aktivistit silloin ottamassa vastuuta? En oikein edes uskalla kuvitella, miten tämä sukupolvi tulee tästä selviämään.

Toivon todella, että olen väärässä, mutta valitettavasti en taida olla.

Täällä on paljon tekstiä siitä miten transyhteisö painostaa ja "transiuttaa" nuoria. Se ei ole minun kokemukseni. Voi olla, että jossain nuorten kaveriporukoissa tilanne on erilainen. Omat kokemukseni tulivat paikallisista Setan tapaamisista, lukioikäisten koulukavereiden kanssa puhumisesta ja netin keskusteluryhmistä.

Kun mietin sukupuoltani muutama vuosi sitten, sain paljon vertaistukea ja käytännön apua, mutta kukaan ei päättänyt puolestani mitä olen tai yrittänyt työntää minua mihinkään suuntaan. Minulle annettiin paljon faktatietoa hormonihoidon vaikutuksista ja minua neuvottiin myös miettimään tarkkaan negatiivisia vaikutuksia. Minulle myös painotettiin, että monilla cissukupuolisilla on oman sukupuoli-identiteetin tutkintaa eikä näissä yhteisöissä oleminen tarkoita, että olen trans.

Olisi hyvä, jos nuorille olisi tarjolla luotettavaa tietoa ja tasokkaita yhteisöitä aiheesta. Se auttoi minua valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon tekstiä siitä miten transyhteisö painostaa ja "transiuttaa" nuoria. Se ei ole minun kokemukseni. Voi olla, että jossain nuorten kaveriporukoissa tilanne on erilainen. Omat kokemukseni tulivat paikallisista Setan tapaamisista, lukioikäisten koulukavereiden kanssa puhumisesta ja netin keskusteluryhmistä.

Kun mietin sukupuoltani muutama vuosi sitten, sain paljon vertaistukea ja käytännön apua, mutta kukaan ei päättänyt puolestani mitä olen tai yrittänyt työntää minua mihinkään suuntaan. Minulle annettiin paljon faktatietoa hormonihoidon vaikutuksista ja minua neuvottiin myös miettimään tarkkaan negatiivisia vaikutuksia. Minulle myös painotettiin, että monilla cissukupuolisilla on oman sukupuoli-identiteetin tutkintaa eikä näissä yhteisöissä oleminen tarkoita, että olen trans.

Olisi hyvä, jos nuorille olisi tarjolla luotettavaa tietoa ja tasokkaita yhteisöitä aiheesta. Se auttoi minua valtavasti.

Valitettavasti on tiedossa ihan suomalaisiakin aktivisteja, jotka ovat ohjeistaneet nuoria huijaamaan transpolin tutkimuksissa ja olemaan kertomatta mt-ongelmista. Transjulkaisu Kehrääjä julkaisi puffijutun pahamaineisesta hormoneita netissä kaupittelevasta firmasta, jonka puoleen voi kääntyä, jos saa transpolilta jäähyn tai hylsyn. Tee se itse -transitio ei ole oikea vaihtoehto, jos ammattilaiset ovat todenneet, ettei henkilö ole riittävän kypsä ja tasapainoinen transhoitoihin. Seta ja muut transtoimijat lähtevät siitä ajatuksesta, että kenenkään transkokemusta ei saa kyseenalaista, oli henkilö kuinka nuori tai tasapainoton tahansa. Ja muutenkin valtamediassa keskitytään transiuden normalisointiin aktivistinäkökulmasta ja kriittiset näkökulmat ovat käytännössä boikotissa, vaikka esimerkkejä transilmiön kääntöpuolesta löytyy maailmalta runsaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon tekstiä siitä miten transyhteisö painostaa ja "transiuttaa" nuoria. Se ei ole minun kokemukseni. Voi olla, että jossain nuorten kaveriporukoissa tilanne on erilainen. Omat kokemukseni tulivat paikallisista Setan tapaamisista, lukioikäisten koulukavereiden kanssa puhumisesta ja netin keskusteluryhmistä.

Kun mietin sukupuoltani muutama vuosi sitten, sain paljon vertaistukea ja käytännön apua, mutta kukaan ei päättänyt puolestani mitä olen tai yrittänyt työntää minua mihinkään suuntaan. Minulle annettiin paljon faktatietoa hormonihoidon vaikutuksista ja minua neuvottiin myös miettimään tarkkaan negatiivisia vaikutuksia. Minulle myös painotettiin, että monilla cissukupuolisilla on oman sukupuoli-identiteetin tutkintaa eikä näissä yhteisöissä oleminen tarkoita, että olen trans.

Olisi hyvä, jos nuorille olisi tarjolla luotettavaa tietoa ja tasokkaita yhteisöitä aihe

esimerkkejä transilmiön kääntöpuolesta löytyy maailmalta runsaasti.

Tutkimustuloksia vai yksittäistapauksia?

Tällaista porukkaa käy Transpolilla hakemassa esteettisin perustein tehtävät kehonmuokkaukset yhteiskunnan piikkiin:

"...mun motivaatio transitioon ei ollut niinkään dysforia vaan assimilaatio. oon sukupuoleton transmaskuliini mut vaan tosi väsynyt käymään keskusteluja sukupuolesta ja omasta sukupuolettomuudestani. mut luettiin ennen transitiota usein mieheksi mutta puhuessani mut tulkittiin naiseksi ja ainakin sen verran dysforiaa on että mun lukeminen naiseksi tuntui huonolta, mieheksi lukeminen vähemmän huonolta."

"...tiesin tosi tarkasti mitä halusin prosessilta: äänen madaltumisen eli testoja ja mastektomian. rinnoista ei ollut dysforiaa varsinaisesti mutta suhtautumiseni niihin oli ollut päälle vuosikymmenen lähinnä välinpitämätön ja ilman niitä liehumassa ympäriinsä pukkareissa jne joutuisi itseään selittelemään vähemmän."

"lähdin siis systemaattisesti hakemaan binääridiagnoosia, koska tiesin että sillä saisin helpommin ja varmemmin ne asiat mitä halusin"

https://www.picuki.com/media/3396162379836811265

Kyllä nämä tulisi kustantaa ihan omasta lompakosta.

"Tutkimustuloksia vai yksittäistapauksia?"

Kysytkö samaa myös transiutta ja transiuttamista normalisoivista jutuista?

Vierailija kirjoitti:

Tällaista porukkaa käy Transpolilla hakemassa esteettisin perustein tehtävät kehonmuokkaukset yhteiskunnan piikkiin:

"...mun motivaatio transitioon ei ollut niinkään dysforia vaan assimilaatio. oon sukupuoleton transmaskuliini mut vaan tosi väsynyt käymään keskusteluja sukupuolesta ja omasta sukupuolettomuudestani. mut luettiin ennen transitiota usein mieheksi mutta puhuessani mut tulkittiin naiseksi ja ainakin sen verran dysforiaa on että mun lukeminen naiseksi tuntui huonolta, mieheksi lukeminen vähemmän huonolta."

"...tiesin tosi tarkasti mitä halusin prosessilta: äänen madaltumisen eli testoja ja mastektomian. rinnoista ei ollut dysforiaa varsinaisesti mutta suhtautumiseni niihin oli ollut päälle vuosikymmenen lähinnä välinpitämätön ja ilman niitä liehumassa ympäriinsä pukkareissa jne joutuisi itseään selittelemään vähemmän."

"lähdin siis systemaattisesti hakemaan binääridiagnoosia, koska tie

Ööh, mikä on sukupuoleton transmaskuliini? Eivätkö nuo määritelmät kumoa toisensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh, mikä on sukupuoleton transmaskuliini? Eivätkö nuo määritelmät kumoa toisensa.

Transmaskuliini tässä viittaa siihen, että hän transitioituu maskulinisoivaan suuntaan.

On niin sekava ihminen että voi että.

Vierailija kirjoitti:Valitettavasti on tiedossa ihan suomalaisiakin aktivisteja, jotka ovat ohjeistaneet nuoria huijaamaan transpolin tutkimuksissa ja olemaan kertomatta mt-ongelmista. Transjulkaisu Kehrääjä julkaisi puffijutun pahamaineisesta hormoneita netissä kaupittelevasta firmasta, jonka puoleen voi kääntyä, jos saa transpolilta jäähyn tai hylsyn. Tee se itse -transitio ei ole oikea vaihtoehto, jos ammattilaiset ovat todenneet, ettei henkilö ole riittävän kypsä ja tasapainoinen transhoitoihin. Seta ja muut transtoimijat lähtevät siitä ajatuksesta, että kenenkään transkokemusta ei saa kyseenalaista, oli henkilö kuinka nuori tai tasapainoton tahansa. Ja muutenkin valtamediassa keskitytään transiuden normalisointiin aktivistinäkökulmasta ja kriittiset näkökulmat ovat käytännössä boikotissa, vaikka esimerkkejä transilmiön kääntöpuolesta löytyy maailmalta runsaasti

Tee se itse -transitio on ikävä kyllä monelle ainut vaihtoehto, koska todella alimitoitettu transpoli ei pysty realistisesti tekemään kattavia tutkimuksia kohtuullisessa ajassa. Esimerkkinä yksi ystäväni, joka tilasi "pahamaineiselta firmalta" (GenderGP?) hormonit vuoden 2019 alussa. Hän on muuttunut ahdistuneesta ja sosiaalisesti rajoittuneesta työttömästä normaaliksi työssäkäyväksi mieheksi. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, hän on saanut diagnoosin ja on vasta hormonijonossa, mahdollisesti saa reseptin tämän vuoden puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:Valitettavasti on tiedossa ihan suomalaisiakin aktivisteja, jotka ovat ohjeistaneet nuoria huijaamaan transpolin tutkimuksissa ja olemaan kertomatta mt-ongelmista. Transjulkaisu Kehrääjä julkaisi puffijutun pahamaineisesta hormoneita netissä kaupittelevasta firmasta, jonka puoleen voi kääntyä, jos saa transpolilta jäähyn tai hylsyn. Tee se itse -transitio ei ole oikea vaihtoehto, jos ammattilaiset ovat todenneet, ettei henkilö ole riittävän kypsä ja tasapainoinen transhoitoihin. Seta ja muut transtoimijat lähtevät siitä ajatuksesta, että kenenkään transkokemusta ei saa kyseenalaista, oli henkilö kuinka nuori tai tasapainoton tahansa. Ja muutenkin valtamediassa keskitytään transiuden normalisointiin aktivistinäkökulmasta ja kriittiset näkökulmat ovat käytännössä boikotissa, vaikka esimerkkejä transilmiön kääntöpuolesta löytyy maailmalta runsaasti

Tee se itse -transitio on ikävä kyl

Tutkimustuloksia vai yksittäistapauksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon tekstiä siitä miten transyhteisö painostaa ja "transiuttaa" nuoria. Se ei ole minun kokemukseni. Voi olla, että jossain nuorten kaveriporukoissa tilanne on erilainen. Omat kokemukseni tulivat paikallisista Setan tapaamisista, lukioikäisten koulukavereiden kanssa puhumisesta ja netin keskusteluryhmistä.

Kun mietin sukupuoltani muutama vuosi sitten, sain paljon vertaistukea ja käytännön apua, mutta kukaan ei päättänyt puolestani mitä olen tai yrittänyt työntää minua mihinkään suuntaan. Minulle annettiin paljon faktatietoa hormonihoidon vaikutuksista ja minua neuvottiin myös miettimään tarkkaan negatiivisia vaikutuksia. Minulle myös painotettiin, että monilla cissukupuolisilla on oman sukupuoli-identiteetin tutkintaa eikä näissä yhteisöissä oleminen tarkoita, että olen trans.

Olisi hyvä, jos nuorille olisi tarjolla luotettavaa tietoa ja tasokkaita yhteisöitä aihe

Mä oon transsukupuolinen ja ihan tiedossa, että jotkut sanoo että kannattaa huijata ja vaieta omista mt-ongelmista. Itse olen kaiken kyllä kertonut rehellisesti ja hyvin tää mun prosessi on mennyt, vaikka mt-ongelmia taustalla monien vuosien ajan. Tässä 10 vuoden aikana todella monet on pilannu transihmisten kuvan ja esim. en itse enää kuulu mihinkään sateenkaariryhmään, koska se ilmapiiri on niin toksinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh, mikä on sukupuoleton transmaskuliini? Eivätkö nuo määritelmät kumoa toisensa.

Transmaskuliini tässä viittaa siihen, että hän transitioituu maskulinisoivaan suuntaan.

Jos keholla ei ole sukupuolta, sukupuolia on satoja, naisella voi olla penis ja mies voi synnyttää, niin mitä maskulinisoiva tarkoittaa? Jos keholla ei ole sukupuolta, niin mihin transhoitoja ylipäänsä tarvitaan. #translogiikka

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon tekstiä siitä miten transyhteisö painostaa ja "transiuttaa" nuoria. Se ei ole minun kokemukseni. Voi olla, että jossain nuorten kaveriporukoissa tilanne on erilainen. Omat kokemukseni tulivat paikallisista Setan tapaamisista, lukioikäisten koulukavereiden kanssa puhumisesta ja netin keskusteluryhmistä.

Kun mietin sukupuoltani muutama vuosi sitten, sain paljon vertaistukea ja käytännön apua, mutta kukaan ei päättänyt puolestani mitä olen tai yrittänyt työntää minua mihinkään suuntaan. Minulle annettiin paljon faktatietoa hormonihoidon vaikutuksista ja minua neuvottiin myös miettimään tarkkaan negatiivisia vaikutuksia. Minulle myös painotettiin, että monilla cissukupuolisilla on oman sukupuoli-identiteetin tutkintaa eikä näissä yhteisöissä oleminen tarkoita, että olen trans.

Olisi hyvä, jos nuorille olisi tarjolla luotettavaa tietoa ja tasokkaita yhteisöitä aiheesta. Se auttoi minua valtavasti.

Silloin kun itse oon tajunnu olevani transsukupuolinen niin julkisuudessa ei puhuttu aiheesta mitään. Taisi olla vaan joku artikkeli että joku thaikku mies oli synnyttänyt, mut muuta ei näkyny. Olin lapsena tosi prinsessa ja tykkäsin barbeista ja kaikki oli vaaleenpunasta. Sitkun täytin 11 ja keho alko tekemää murrosikäisen aikaisia juttuja niin sit mä vaan tajusin, et ei et mun keho kehittyy väärään suuntaan.

"Tee se itse -transitio on ikävä kyllä monelle ainut vaihtoehto, koska todella alimitoitettu transpoli ei pysty realistisesti tekemään kattavia tutkimuksia kohtuullisessa ajassa. Esimerkkinä yksi ystäväni, joka tilasi "pahamaineiselta firmalta" (GenderGP?) hormonit vuoden 2019 alussa. Hän on muuttunut ahdistuneesta ja sosiaalisesti rajoittuneesta työttömästä normaaliksi työssäkäyväksi mieheksi. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, hän on saanut diagnoosin ja on vasta hormonijonossa, mahdollisesti saa reseptin tämän vuoden puolella."

Saattaisiko alimitoitus liittyä mitenkään transkokevien tyttöjen määrän räjähdysmäiseen kasvuun? Jos ne identiteettipohdinnat hoidettaisiin kotona ja mt-palveluiden piirissä, niin transpolitkin voisivat keskittyä ydintehtäväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:Valitettavasti on tiedossa ihan suomalaisiakin aktivisteja, jotka ovat ohjeistaneet nuoria huijaamaan transpolin tutkimuksissa ja olemaan kertomatta mt-ongelmista. Transjulkaisu Kehrääjä julkaisi puffijutun pahamaineisesta hormoneita netissä kaupittelevasta firmasta, jonka puoleen voi kääntyä, jos saa transpolilta jäähyn tai hylsyn. Tee se itse -transitio ei ole oikea vaihtoehto, jos ammattilaiset ovat todenneet, ettei henkilö ole riittävän kypsä ja tasapainoinen transhoitoihin. Seta ja muut transtoimijat lähtevät siitä ajatuksesta, että kenenkään transkokemusta ei saa kyseenalaista, oli henkilö kuinka nuori tai tasapainoton tahansa. Ja muutenkin valtamediassa keskitytään transiuden normalisointiin aktivistinäkökulmasta ja kriittiset näkökulmat ovat käytännössä boikotissa, vaikka esimerkkejä transilmiön kääntöpuolesta löytyy maailmalta runsaasti

Tee se itse -transitio on ikävä kyl

Sellainen jännä havainto, että transpoleja mustamaalaavat henkilöt ovat nuoria, jopa alaikäisiä, jotka ovat saaneet hylsyn tai jäähyn mt-ongelmien ja kypsymättömyyden takia. Aikuisten ja kypsien ihmisten ei ole mitenkään hankala päästä transpolin prosessiin.

"Silloin kun itse oon tajunnu olevani transsukupuolinen niin julkisuudessa ei puhuttu aiheesta mitään. Taisi olla vaan joku artikkeli että joku thaikku mies oli synnyttänyt, mut muuta ei näkyny. Olin lapsena tosi prinsessa ja tykkäsin barbeista ja kaikki oli vaaleenpunasta. Sitkun täytin 11 ja keho alko tekemää murrosikäisen aikaisia juttuja niin sit mä vaan tajusin, et ei et mun keho kehittyy väärään suuntaan."

Sun kehossa ei ollut mitään vikaa eikä se kehittynyt väärään suuntaan. Transien kehoissa ei ole mitään vikaa. Intersukupuolisuuttakaan ei esiinny sen enempää kuin muussakaan väestössä. Transkokemus kehittyy mielessä.

Vierailija kirjoitti:

"Tee se itse -transitio on ikävä kyllä monelle ainut vaihtoehto, koska todella alimitoitettu transpoli ei pysty realistisesti tekemään kattavia tutkimuksia kohtuullisessa ajassa. Esimerkkinä yksi ystäväni, joka tilasi "pahamaineiselta firmalta" (GenderGP?) hormonit vuoden 2019 alussa. Hän on muuttunut ahdistuneesta ja sosiaalisesti rajoittuneesta työttömästä normaaliksi työssäkäyväksi mieheksi. Nyt, viisi vuotta myöhemmin, hän on saanut diagnoosin ja on vasta hormonijonossa, mahdollisesti saa reseptin tämän vuoden puolella."

Saattaisiko alimitoitus liittyä mitenkään transkokevien tyttöjen määrän räjähdysmäiseen kasvuun? Jos ne identiteettipohdinnat hoidettaisiin kotona ja mt-palveluiden piirissä, niin transpolitkin voisivat keskittyä ydintehtäväänsä.

Hoitosuosituksen mukaan sukupuolidysforian käsittelyn ja psykiatrisen tuen mahdollisuus pitäisi saada ensisijaisesti kotipaikkakunnan terveydenhuollossa, mutta käytännössä kunnilla ei ole juuri ollenkaan erikoistuneita terapeutteja, jotka osaisivat auttaa näissä asioissa yleistä mielenterveyden tukea paremmin. Käytännössä identiteettipohdinnat hoidettaisiin silloin ystävien ja Setan kaltaisten organisaatioiden tuella. Niin se suunnilleen tapahtuu nytkin.