14v tytär ei aijo mennä rippikouluun koska "ei usko jumalaan"

Erityisopettajalle:

Varmasti kokemuksesi perusteella olet suuremmaksi osaksi oikeassa, mutta ei se aina johda syrjäytymiseen kuten ei moni mukaan yleistys koske 100% kaikkia.

En itse käynyt rippikoulua , koska en kuulunut kirkkoon aikana jolloin lähes kaikki kuuluivat. Ehkä vajaan vuoden ystäväpiiriini vaikutti rippileiri ja kokemukset sieltä sitten se painui unholaan. Sama esim.partion kanssa.

Olen jatkanut " poikkeavien bileitä " aikuisena ja ilmeisemmin kasvattanut myös lapseni samanlaiseen muottiin. Hyvin tuo on pärjännyt siitä huolimatta tai siitä johtuen. Minusta se ettei ole laumaeläin on myös luonnejuttu ja voi myös tarkoittaa hyvää itsetuntoa ja itseluottamusta.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kirkosta ja sen sanomasta mitä mieltä tahansa, haluan monen lapsen äitinä ja erityisopettajana sanoa tämän:

Jos nuorelle on oikeasti tärkeää tehdä valinta olla menemättä esim. rippileirille, sitä pitää kunnioittaa.

Kuitenkin tässä on mukana myös toinen näkökulma: olen nähnyt nyt yhä enemmän ja enemmän näitä nuoria, joilla on hyvin heikot sosiaaliset taidot ja tällaiset tilanteet kuten leirit yksinkertaisesti jännittävät heitä liikaa. Osa ei uskalla olla monta yötä pois kotoa, osa ei koe pärjäävänsä ryhmässä. Siksi sanotaan, ettei jeesusjutut kiinnosta tms.

Valitettavan monella nuorella se vapaaehtoinen syrjäytyminen oman ikäluokan avainkokemuksista alkaa juuri riparista. ”Muut menivät ja minä en. Nyt ne kertoilevat tuolla kokemuksistaan ja minä en kuulu joukkoon.”

Kun kerran antaa itselleen luvan olla osallistumatta johonkin, seuraava kerta käy kuin itsestään. Ei mennä mukaan ysiluokan leirikouluun tms. Jätetään vanhojentanssit väliin. Ei mennä abiristeilylle eikä osallistuta muutenkaan samoihin juttuihin kuin ”kaikki muut”. Aina löytyy selitys, miten se on kallista, typerää tai massan mukana menemistä.

Ja pian ihmetellään, miksi kaikki pitävät outolintuna ja yksinäisenä sutena ja miksi ei ole oikein kavereita ja on yksinäinen ja ulkopuolinen olo.

Ihminen - varsinkin nuori - on kuitenkin valtavan sosiaalinen olento ja ikäkausiriitit ovat tärkeitä. Vaikka me kuinka ihannoimme yksilöllisyyttä, nuoria voisi hyvin rohkaista myös tekemään tiettyjä asioita yhdessä muiden omanikäisten kanssa, koska se saa heidät tuntemaan että he kuuluvat joukkoon, ovat osa tätä yhteiskuntaa.

Joskus sanon nuorelle jostakin jännittävästä jutusta, että kaikkia muitakin jännittää mutta kannattaa silti osallistua. Saa uusia kokemuksia, ehkä uusia kavereita ja parhaimmillaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Siinä oppii olemaan muiden kanssa ja oppii, että itsekin kuuluu joukkoon ja on niin kuin muut.

Höpö höpö. Viihdyin hyvin mm. partiossa metsäleireillä, mutta en halunnut rippileirille. Minutkin pakotettiin sinne n. 30 vuotta sitten, vanhemmille oli ihan mahdoton ajatus edes se, että olisin käynyt myöhemmin. Ei, se oli pakkojuttu tasan 15-vuotiaana.

Ihan turha reissu.

Muistan vanhan tutkimuksen rippikouluun menon syistä. Silloin keskeisimpänä syynä oli "tavan" vuoksi menemisen lisäksi luvassa olevat yltäkylläiset rippiäislahjat.

Mä sain mopon, arvaas motivoiko?

Vierailija kirjoitti:

Aijo?

Voi hyvänen aika.

Miten kehtaat kirjoittaa noin? Suomessa kuitenkin on peruskoulu, jossa kattavasti opetetaan oikeinkirjoitus. Ap:n päähän ei ole mitään jäänyt.

Eikö ole hienoa, että sinä pääsit pätemään!

Otitko huomioon, että on olemassa myös eri murteita? Etpä tietenkään!

Voisit vaikka opetella kirjoittamaan.

Aijo, hölmö, se kirjoitetaan aio.

Eikö yhtään hävetä olla noin oppimaton moukka?

Ei tuossa auta muu kuin kertoa totuus. Todennäköisesti tyttäresi joutuu helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijo?

Voi hyvänen aika.

Miten kehtaat kirjoittaa noin? Suomessa kuitenkin on peruskoulu, jossa kattavasti opetetaan oikeinkirjoitus. Ap:n päähän ei ole mitään jäänyt.

Eikö ole hienoa, että sinä pääsit pätemään!

Otitko huomioon, että on olemassa myös eri murteita? Etpä tietenkään!

Hölmö, on olemassa murteita, mutta kuka on niin tyhmä, että kirjoittaa murteella jollekin palstalle. Sinä ja ap.

Tyhmyyttä tuo on, ei murretta.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Voisit vaikka opetella kirjoittamaan.

Aijo, hölmö, se kirjoitetaan aio.

Eikö yhtään hävetä olla noin oppimaton moukka?

Lukaseppa tuo oma kirjoituksesi, ja mieti sitten, kuka on moukka...

Jos ei usko, ei ole kiinnostunut uskonnosta eikä pidä leirielämästä, rippikoulun skippaaminen on vaan hyvä ja itsenäinen päätös.

Jos ei mene siksi, että leiri ei kiinnosta-> edelleen hyvä päätös.

Jos ei mene siksi, että leiri esim. jännittää tms, mutta voisi kiinnostaa -> juttele nuorelle ja Pohtikaa yhdessä ratkaisua

Niin? Pistätkö väkisin hänet sinne, vaikka hän ei halua? Tässä tapauksessa toivon, että hän kertoo jollekkin siitä ja saat siitä sanomista, koska ketään ei saa pakottaa mihinkään. Oli sitten kyseessä syömisestä, rippikoulusta tai ihan mistä tahansa.

Jotkut uskoo, jotkut ei ja vanhemmat tai ketään muutakaan ei sais kenenkään ajatuksiin vaikuttaa. Ne ajatukset asioista on jokaisen omia asioita, eikä kenellekään ole mitään niin hyviä syitä miksi niitä pitäisi muunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella naurettavaa tuo keinotekoinen "aikuistumisriitti". Suurin osa kommentoi, että meni vain hauskaa pitämään leirille lahjat mielessään. Eikö voisi vain mennä leirille? Itse en pystynyt menemään (eli osasin ajatella itsenäisesti jo siinä iässä kun sitä tuo ap ja kumppanit epäilee) sellaisen papin pitämän ripariesittelytilaisuuden jälkeen. Niin hupaisaa ja toisaalta etovaa juttua tuli . Erosin myös kirkosta heti kun pystyin. Jokuhan täällä myös kirjoitti noista lahjoista ja rahoista, että ei se ole tyhmä joka ottaa, vaan se joka antaa.

No ainakin meillä kaikki sukulaiset tiesivät, että rippikoulu nyt vaan käytiin vaikka ei uskonasioista ollut mitenkään kiinnostunut ja silti mielellään antoivat lahjoja ja rahaa. Se nyt vaan oli semmoinen traditio. 

No sehän se. Tosin yhteiskunta on omasta ripariajastani muuttunut melkoisesti ja tradiot sen myötä. Silloin 40 vuotta sitten kaikki kuului kirkkoon, vaikka ei oltu yhtään sen uskovaisempia kuin tänäkään päivänä, mutta se oli traditio, joka siis kuului siihen aikaan ja se oli omasta mielestänikin ihan ok juttu (lähinnä tietysti niiden rippilahjarahojen takia).

Tänäpäivänä taas aika on kokonaan toinen, eikä riparikaan ole enää jokaiselle itsestäänsevyys, eikä sinne enää haluta samallalailla kuin ennen vanhaan. Varmaan osansa on silläkin, että nykyajan pennut saa rahaa ja tavaroita vanhemmiltaan ihan toisella tavalla kuin me saatiin aikanaan. Meidän sukupolvelle ripille pääsy oli suorastaan lottovoitto, sillä se oli sen ikäiselle tavisperheen lapselle ainoa mahdollisuus saada vähän reiluummin omaa rahaa.

On siis itsestäänselvyys, että tänä päivänä jokainen teini päättää riparistaan ihan itse ja sitä päätöstä on syytä kunnioittaa.

Todella ihailtavaa selkärankaa sinun tytöllä, että ei mene rahalahjojen takia riparille.  Voit onnitella itseäsi: lapsesi ei ole ahne.

Yläkoulun opena olen nimittäin huomannut, että  raha on tärkein motiivi nuorille mennä rippikouluun. Jotkut saa mummoilta ja vaareilta ja muilta sukulaisilta rahalahjoina jopa 1000 e.

Nuoret itse keskusteltaessa asiasta myöntää asian suoraan: rahan takia. Nuoriso on aika kirkko-kielteistä (boring!) ja jos joskus äidinkielen tunnilla luen niille Raamatusta jonkin pätkän, johon jossain toisessa käsittelemässämme tekstissä viitataan,  niin oppilaat vajoavat saman tien kuulemattomaan tilaan, apatiaan jne.

Kyllä kirkko ja kristinusko ovat pelanneet itsensä nuorten elämästä hyvin ulos.

Ps. itse en ole kirkon jäsen enkä usko Raamattuun, mutta koska se on tai oli keskeinen osa länsimaiden kulttuuriperintöä, on siihenkin joskus äidinkielen kirjallisuuden tunneillakin viitattava.

Itse kävin aikoinaan rippikoulun päiväkouluna vuotta myöhemmin kuin ikätoverini, äitini painostuksesta. Tarkoitukseni ei siis ollut käydä rippikoulua ollenkaan, mutta äiti lupasi maksaa minulle, jos suostuisin sen käymään. Sosiaalinen häpeä lapsen pakanuudesta siis. Ahdistavaa ajanhukkaa koko touhu tällaiselle ateistille, eikä äitini edes lopulta pitänyt sanaansa tämän vaivannäön korvaamisesta. Kirkosta olisin eronnut muuttaessani kotoa pois 18-vuotiaana, mutta koska äiti painosti siinäkin asiassa ("meidän perheessämme ei ole pakanoita"), hoidin sen kaikessa hiljaisuudessa myöhemmin omillani asuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveitä materialisteja ihmiset. Mennään rippikouluun vain siksi, että saa rahaa ja lahjoja. Hyi olkoon. En kyllä ymmärrä miksi siitä palkitaan. Minkä suorituksen se nuori on muka tehnyt. Itse en rippikoulua käynyt, vaikka kaikki kaverit meni. Erosin myös kirkosta heti kun sain. En ole koskaan tajunnut periaatteiden myyntiä rahan takia. Ja toi rippikoulu vaikka ei usko, on juuri sitä.

Ainakin meillä rippikoulu oli vaan kiva kesäleiri eikä sitä kukaan ajatellut uskonnolliselta kannalta sen kummemmin. Enemmän se oli kavereiden kanssa yhdessä oloa kuin rahan takia. Hauskuudesta sai bonukseksi vielä rahaa, jota kukaan ei pakottanut antamaan.

Tämä kertoo, kuinka masllistunut evlut- kirkon enemmistö on.

Sitten kun konfirmaatiojumalanpalveluksessa saarnaakin sananjulistajapappi, kauhistutaan ja vaaditaan papin eroa.

Ei tunneta luterilaisen kirkon opetuksia alkeidenkaan vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan vanhan tutkimuksen rippikouluun menon syistä. Silloin keskeisimpänä syynä oli "tavan" vuoksi menemisen lisäksi luvassa olevat yltäkylläiset rippiäislahjat.

Mä sain mopon, arvaas motivoiko?

Sama täällä. Melko yleinen rippilahja omassa nuoruudessani 70-luvulla. Eipä sitä riparille menoa tarvinut kahta kertaa miettiä, sitä odotti kuin kuuta nousevaa. Toki meillä oli sellanen diili, että kaikki riparilahjarahat laitan omasta puolestani ja isä maksoi loput. Silloin mopo maksoi 2500 markkaa.

Mutta joo nyt on ajat toiset, kun kaikki tytötkin ajaa mopoilla ja melekein jokainen teini saa sen moponsa muutenkin, joten sen takia ei ainakaan tarvi enää riparille mennä ja hyvä niin.

Aikoinaan kun itse kävin riparin siellä oli meidän teinien joukossa kolmikymppisiä, joilta oli ripari jäänyt aikoinaan käymättä. Muistan, että kertoivat miten paljon harmitti kun moni kiva asia oli mennyt ohi kun ei tullut käytyä kavereitten kanssa samaan aikaan. Nykyään tietyt asiat on varmaan muuttuneet. Mutta ihmettelen miksi vaikkapa  avioliitolle pitäisi saada kirkollinen siunaus kun kerran kirkolla ei ole mitään merkitystä.

Ei ihme että lapsilta katoaa usko kun koulu oprttaa  ateistista evoluutio-teoriaa totuutena noin kolmannelta luokalta luokion vikalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aijo?

Voi hyvänen aika.

Miten kehtaat kirjoittaa noin? Suomessa kuitenkin on peruskoulu, jossa kattavasti opetetaan oikeinkirjoitus. Ap:n päähän ei ole mitään jäänyt.

Eikö ole hienoa, että sinä pääsit pätemään!

Otitko huomioon, että on olemassa myös eri murteita? Etpä tietenkään!

Hölmö, on olemassa murteita, mutta kuka on niin tyhmä, että kirjoittaa murteella jollekin palstalle. Sinä ja ap.

Tyhmyyttä tuo on, ei murretta.

Ohis

Mie kirjotan murtehel! Ja oon ylpiä siittä. Toivosit et ossaisin paremmin karjalan murrett. Mutta asiaan. Aikoinani ja varmaan nykyäänkin ripille pääsy on yleinen tapa. Leiri oli tosi lysti, kivoja kavereita sain ja oltiin vielä jatkoriparillakin.

Kaikki 14 vuotiaat ei halua - ei mielestäni tarvitse. Yks tuttu meni protu-leirille, tykkäsi paljon. Kävi aikuisena rippikoulun, kun halusi kirkkohäät ja kastaa lapset. Näinkin voi tehhä.

Valoisaa kevättä kaikil teil suvatsevaisil!

Juuret syvällä Karjalassa

Vierailija kirjoitti:

Olipa kirkosta ja sen sanomasta mitä mieltä tahansa, haluan monen lapsen äitinä ja erityisopettajana sanoa tämän:

Jos nuorelle on oikeasti tärkeää tehdä valinta olla menemättä esim. rippileirille, sitä pitää kunnioittaa.

Kuitenkin tässä on mukana myös toinen näkökulma: olen nähnyt nyt yhä enemmän ja enemmän näitä nuoria, joilla on hyvin heikot sosiaaliset taidot ja tällaiset tilanteet kuten leirit yksinkertaisesti jännittävät heitä liikaa. Osa ei uskalla olla monta yötä pois kotoa, osa ei koe pärjäävänsä ryhmässä. Siksi sanotaan, ettei jeesusjutut kiinnosta tms.

Valitettavan monella nuorella se vapaaehtoinen syrjäytyminen oman ikäluokan avainkokemuksista alkaa juuri riparista. ”Muut menivät ja minä en. Nyt ne kertoilevat tuolla kokemuksistaan ja minä en kuulu joukkoon.”

Kun kerran antaa itselleen luvan olla osallistumatta johonkin, seuraava kerta käy kuin itsestään. Ei mennä mukaan ysiluokan leirikouluun tms. Jätetään vanhojentanssit väliin. Ei mennä abiristeilylle eikä osallistuta muutenkaan samoihin juttuihin kuin ”kaikki muut”. Aina löytyy selitys, miten se on kallista, typerää tai massan mukana menemistä.

Ja pian ihmetellään, miksi kaikki pitävät outolintuna ja yksinäisenä sutena ja miksi ei ole oikein kavereita ja on yksinäinen ja ulkopuolinen olo.

Ihminen - varsinkin nuori - on kuitenkin valtavan sosiaalinen olento ja ikäkausiriitit ovat tärkeitä. Vaikka me kuinka ihannoimme yksilöllisyyttä, nuoria voisi hyvin rohkaista myös tekemään tiettyjä asioita yhdessä muiden omanikäisten kanssa, koska se saa heidät tuntemaan että he kuuluvat joukkoon, ovat osa tätä yhteiskuntaa.

Joskus sanon nuorelle jostakin jännittävästä jutusta, että kaikkia muitakin jännittää mutta kannattaa silti osallistua. Saa uusia kokemuksia, ehkä uusia kavereita ja parhaimmillaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Siinä oppii olemaan muiden kanssa ja oppii, että itsekin kuuluu joukkoon ja on niin kuin muut.

Jos leiriä ja siellä ryhmäytymistä pitää tärkeänä ja ikälausiriittinä, niin ei siihen silti uskontoa tarvitse sekoittaa. Prometheus-leiri toimii yhtä hyvin. Joskus paremmin, koska siellä hyväksytään kaikki ihmiset, ei vain ne jotka kirkko hyväksyy.

Lisäksi sopii myös koulukiusatuille, voi valita sellaisen leirin jonne omat kiusaajat ei varmasti tule, ja saa onnellisen ja välittävän kokemuksen ryhmästä jossa ei kiusata, ja jossa sinut hyväksytään sellaisena yksilönä joka olet.

Moni protuleirin käynyt kuvaa sitä aidosti yhdeksi senastisen elämänsä hienoimmista kokemuksista.