14v tytär ei aijo mennä rippikouluun koska "ei usko jumalaan"

Vierailija kirjoitti:

”Konfirmaatiossa nuoret tunnustavat uskonsa yhdessä seurakunnan kanssa ja liittyvät sukupolvien ketjussa seurakunnan yhteiseen uskoon.”(RT)

On ihan oikein olla menemättä rippikouluun ja varsinkin olla osallistumatta konfirmaatioon, koska siinä ei-uskova syyllistyy valheeseen tunnustamalla uskonsa jota hänellä ei ole.

Mun mielestä kukaan ei syyllisty yhtään mihinkään, jos kulkee massan mukana ja tekee sen mitä muutkin, jos sitä pidetään jonkun sortin normina yhteiskunnassa. Tokihan siinä voi olla isokin ristiriita omaan ajatteluun, mutta en silti haluaisi ketään syyllistää sen vuoksi, etteivät halua joutua leimatuiksi asioissa, joista eivät halua tehdä isompaa numeroa.

Tokihan jokin ripille pääsy ei enää tänä päivänä ole mikään sen kummempi kannanotto oikein mihinkään, joten varsin hyvin sen riparin voi jättää väliinkin, jos se vähänkään sotii omaa ajatusmaailmaa vastaan.

Itse olen käynyt riparin ja armeijan, vaikka en usko mielikuvitusolentoihin ja olen pasifisti ja vastustan kaikenlaista tappamista.

Riparin kävin 70-luvulla, jolloin sen kävi käytännössä kaikki ja jos olisit riparilta pois jäänyt, olisit leimaantunut vähintäänkin hieman erikoiseksi. Toisaalta ei minulla siihen aikaan ollut mitään sen kummempaa kantaa uskonasioihin sillä kirkko oli niin itsestään selvä osa yhteiskuntaa, enkä edes pitänyt riparia minään "uskonnollisena tapahtumana", vaan ihan kesäleirinä, jossa pidettiin hauskaa kavereiden kanssa ja ripille pääsykin oli vaan sellainen pönötysjuhla, jonka mielellään lusi, koska se tiesi rahaa rippilahjojen muodossa. Uskonnotomuuteni vahvistui vasta aikuisena, jolloin luonnollisesti erosin kirkosta.

Armeijaa taas ei oikein omana aikanani yli 40 vuotta sitten voinut juuri mitenkään välttää. Sivariin pääsi vain erittäin vahvalla eettisellä vakaumuksella, joka piti pystyä perustelemaan kutsunnoissa todella vakuuttavasti, muuten oli luvassa palveluspaikka mahdollisimman kaukaa kotoa, eli minulle eteläsuomalaisena jostain Rovaniemeltä. Sivariin pääsikin käytännössä vain vähän tunnetummat taiteilijapersoonat, kun minä taas olin ihan tavallinen jamppa.

Näin siis ylläpidettiin aikanaan pelotetta olla hakematta sivariin, koska kaikki tiesi, että jos anomus ei mene läpi, on luvassa rangaistus "siperiaan karkoittamisen" muodossa ja palvelusaika taatusti se maksimi 330 vuorokautta.

Onneksi tuo inttiasiakin on vuosikymmenten saatossa muuttunut, eikä sinne enää tarvi mennä, jos se on oman ajatusmaailman kanssa ristiriidassa.

Kaikesta huolimatta minulla on ihan lämpimiä muistoja, niin riparilta, kuin intistäkin, vaikka en siis kumpaakaan missään nimessä kävisi, jos ne olisi minulla tänä päivänä edessä.

Kuinka moni sinne menee siksi, että on suuresti uskossa? Itse menin sen takia, kun kaveritkkn oli siellä. Ja tietenkin lahjarahojen vuoksi.

En jskonut pätkääkään jumalaan ja itse asiassa tulin siihen johtotulokseen, että jumala rikkoi kuudetta käskyä kun laittoi Jessen aluilleen. Jostain syystä isonen sanoi, että älä kerro tuota ajatusta papille :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kirkosta ja sen sanomasta mitä mieltä tahansa, haluan monen lapsen äitinä ja erityisopettajana sanoa tämän:

Jos nuorelle on oikeasti tärkeää tehdä valinta olla menemättä esim. rippileirille, sitä pitää kunnioittaa.

Kuitenkin tässä on mukana myös toinen näkökulma: olen nähnyt nyt yhä enemmän ja enemmän näitä nuoria, joilla on hyvin heikot sosiaaliset taidot ja tällaiset tilanteet kuten leirit yksinkertaisesti jännittävät heitä liikaa. Osa ei uskalla olla monta yötä pois kotoa, osa ei koe pärjäävänsä ryhmässä. Siksi sanotaan, ettei jeesusjutut kiinnosta tms.

Valitettavan monella nuorella se vapaaehtoinen syrjäytyminen oman ikäluokan avainkokemuksista alkaa juuri riparista. ”Muut menivät ja minä en. Nyt ne kertoilevat tuolla kokemuksistaan ja minä en kuulu joukkoon.”

Kun kerran antaa itselleen luvan olla osallistumatta johonkin, seuraava kerta käy kuin itsestään. Ei mennä mukaan ysiluokan leirikouluun tms. Jätetään vanhojentanssit väliin. Ei mennä abiristeilylle eikä osallistuta muutenkaan samoihin juttuihin kuin ”kaikki muut”. Aina löytyy selitys, miten se on kallista, typerää tai massan mukana menemistä.

Ja pian ihmetellään, miksi kaikki pitävät outolintuna ja yksinäisenä sutena ja miksi ei ole oikein kavereita ja on yksinäinen ja ulkopuolinen olo.

Ihminen - varsinkin nuori - on kuitenkin valtavan sosiaalinen olento ja ikäkausiriitit ovat tärkeitä. Vaikka me kuinka ihannoimme yksilöllisyyttä, nuoria voisi hyvin rohkaista myös tekemään tiettyjä asioita yhdessä muiden omanikäisten kanssa, koska se saa heidät tuntemaan että he kuuluvat joukkoon, ovat osa tätä yhteiskuntaa.

Joskus sanon nuorelle jostakin jännittävästä jutusta, että kaikkia muitakin jännittää mutta kannattaa silti osallistua. Saa uusia kokemuksia, ehkä uusia kavereita ja parhaimmillaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Siinä oppii olemaan muiden kanssa ja oppii, että itsekin kuuluu joukkoon ja on niin kuin muut.

Jos leiriä ja siellä ryhmäytymistä pitää tärkeänä ja ikälausiriittinä, niin ei siihen silti uskontoa tarvitse sekoittaa. Prometheus-leiri toimii yhtä hyvin. Joskus paremmin, koska siellä hyväksytään kaikki ihmiset, ei vain ne jotka kirkko hyväksyy.

Lisäksi sopii myös koulukiusatuille, voi valita sellaisen leirin jonne omat kiusaajat ei varmasti tule, ja saa onnellisen ja välittävän kokemuksen ryhmästä jossa ei kiusata, ja jossa sinut hyväksytään sellaisena yksilönä joka olet.

Miksei rippileirillä hyväksytä muka kaikkia?

Minun tytär oli protu-leireillä vetäjänä muutamana vuonna, mutta lopetti kun osallistujissa alkoi olla nin paljon ryhmään sopeutumattomia nuoria, joiden takia koko leirin ilmapiiri vaarantui.