14v tytär ei aijo mennä rippikouluun koska "ei usko jumalaan"

Vierailija kirjoitti:

Todella naurettavaa tuo keinotekoinen "aikuistumisriitti". Suurin osa kommentoi, että meni vain hauskaa pitämään leirille lahjat mielessään. Eikö voisi vain mennä leirille? Itse en pystynyt menemään (eli osasin ajatella itsenäisesti jo siinä iässä kun sitä tuo ap ja kumppanit epäilee) sellaisen papin pitämän ripariesittelytilaisuuden jälkeen. Niin hupaisaa ja toisaalta etovaa juttua tuli . Erosin myös kirkosta heti kun pystyin. Jokuhan täällä myös kirjoitti noista lahjoista ja rahoista, että ei se ole tyhmä joka ottaa, vaan se joka antaa.

No ainakin meillä kaikki sukulaiset tiesivät, että rippikoulu nyt vaan käytiin vaikka ei uskonasioista ollut mitenkään kiinnostunut ja silti mielellään antoivat lahjoja ja rahaa. Se nyt vaan oli semmoinen traditio. 

Hienoa. että tyttärelläsi on selkärankaa toisin kuin useilla muilla. Olisinpa itsekin ollut yhtä fiksu tuon ikäisenä. Minä tajusin erota kirkosta vasta yli 20-vuotiaana.

Prometheus-leiri, ja sen päälle protujuhlat. Yhtä kivaa mutta ilman uskontoa, ja juhlat ja lahjat päälle. Kuulemma itse asiassa kivempaa.

Eräässä Kirkon Tutkimuskeskuksen artikkelissa oli aiheena rippikoulu. Mainittiinpa myös pääsyyt miksi nuoret menevät sinne. Lähes 90% tutkimuksen (aseta tärkeysjärjetykseen syyt miksi osallistut rippikouluun/leirille) vastauksista kertoi, että tärkein syy oli rahalahjat, toiseksi tärkein syy oli koska kaveritkin meni. Uskonnon osuus oli todella minimaalinen tärkeimpänä syynä.

Kyllä ne nuoret ymmärtävät positiivisen kassavirran merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään nuoren pidä mennä, jos ei halua.

Tosin, monet nuoret haluavat ja lähes kaikissa seurakunnissa ripareihin osallistumis-% on ollut jo kauan yli 100%, kun riparille tulevat ei-kirkkoon kuulumattomat nuoret. Monet tykkäävät olla riparilla ja pitävät sitä hauskana kokemuksena, mutta ketään ei pidä pakottaa, vaan nuori päättää siitä itse.

Kirkkoon kuulumattomat menee protuleirille. Mistä tuollainen tilasto löytyy?

Minäkin olen joskus kuullut tämän saman tilaston. Lähes kaikki kirkkoon kuuluvat käyvät riparin ja lisäksi kirkkoon aiemmin kuulumattomia käy. Omissa kavereissa oli muutama tapaus, jotka kastettiin että pääsivät rippileirille. Yksi heistä ainakin on jo eronnut kirkosta, mutta ymmärrän että teini-iässä haluaa kokea samoja juttuja kuin kaverit.

Poikani ilmoitti minulle rauhallisesti, etten mene rippileirille.

Kertoi itse näin:

En usko mihinkään mieheen joka käveli vetten päällä ja paransi ihmisiä koskettelemalla.

Ja miksi kirkko yritti kieltää naispappeja työskentelemästä?

Ja miksi kirkon piirissä on niin paljon lasten hyväksikäyttöjä ja niitä yritetään salailla.

Ja miksi uskovaisissa kuten Rva kansanedustaja on heitä jotka haluavat jopa raiskauksen uhrin synnyttävän lapsen..

Hämmästyin että näinkin teini oli pohtinut asioita.

Ja asia oli täysin selvä, hän ei käynyt rippikoulua ja hyväksyin sen täysin.

Yksi iso osa miksi näitä kirkollisia vielä pidetään, on ettei ihmiset osaa ajatella vaihtoehtoja.

Ristiäisten sijasta nimiäiset, ei sieltä puutu kuin pappi. Muuten ne pidettiin meillä kotona ihan saman näköisesti, ja toinen kummeista piti pienen puheen. Oli kakkukahvit ja otettiin kuvia. Vauvalla ei ollut mekko vaan muu juhlavaate.

Vihkimisen voi pitää maistraatissa tai se vihkijä voi tulla vaikka juhlapaikalle (vain osa niistä tekee keikkaa muualle).

Olen ollut häissä joissa hääpari saapui suoraan juhlapaikalle koska olivat käyneet maistraatissa.

Myös häissä jossa oli maistraatin jälkeen kirkossa siunaaminen, koska sulhon äiti oli niin uskonnollinen. Näyttää kirkkovihkimiseltä, mutta muutama sana papin puheesta toinen. Jos on pikkutytöstä kuvitellut häät aina sellaisena alttarillekävelyjuttuna.

Prometheusleirillä on aikuinen ohjaaja ja nuoret ohjaajat, jotka on oman leirinsä jälkeen käyneet talvella ohjaajakoulutuksen, juuri kuin isoset. Leirillä puhutaan eettisistä ja moraalisista ja maailmankatsomuksellisista teemoista, ja saadaan uusia ystäviä ja ehkä vähän ihastutaankin. Hauskoja tehtäviä ja nuotioiltoja.

Leirit on usein leirikeskuksissa, ja niiden päätteeksi on tunteellinen juhlatilaisuus, ja kotona moni pitää vielä sukulaisille juhlat. Näyttää kyllä ihan rippijuhlilta kun juhlitaan nuorta.

fiksu nuori ja luulisi sinunkin olevan tyytyväinen koska pojat saa riparilla piparii

Aijo?

Voi hyvänen aika.

Miten kehtaat kirjoittaa noin? Suomessa kuitenkin on peruskoulu, jossa kattavasti opetetaan oikeinkirjoitus. Ap:n päähän ei ole mitään jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Hölmöhän se on jos ei mene. Ei meilläkään kukaan siellä mihinkään jumalaan uskonut mutta mistään muualta ei saanut sen ikäisenä tienattua niin helpolla massia. Yksi viikko sitä paskanjauhuuta ja rahahanat aukesi sukulaisilta.

Ja jos et eronnut kirkosta ennenkuin aloitit työurasi nii olet maksanut nuo takaisin moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Poikani ilmoitti minulle rauhallisesti, etten mene rippileirille.

Kertoi itse näin:

En usko mihinkään mieheen joka käveli vetten päällä ja paransi ihmisiä koskettelemalla.

Ja miksi kirkko yritti kieltää naispappeja työskentelemästä?

Ja miksi kirkon piirissä on niin paljon lasten hyväksikäyttöjä ja niitä yritetään salailla.

Ja miksi uskovaisissa kuten Rva kansanedustaja on heitä jotka haluavat jopa raiskauksen uhrin synnyttävän lapsen..

Hämmästyin että näinkin teini oli pohtinut asioita.

Ja asia oli täysin selvä, hän ei käynyt rippikoulua ja hyväksyin sen täysin.

Jo on älykästä tekstiä. Poika on 100% oikeassa. Näin ajattelen itsekin.

Olipa kirkosta ja sen sanomasta mitä mieltä tahansa, haluan monen lapsen äitinä ja erityisopettajana sanoa tämän:

Jos nuorelle on oikeasti tärkeää tehdä valinta olla menemättä esim. rippileirille, sitä pitää kunnioittaa.

Kuitenkin tässä on mukana myös toinen näkökulma: olen nähnyt nyt yhä enemmän ja enemmän näitä nuoria, joilla on hyvin heikot sosiaaliset taidot ja tällaiset tilanteet kuten leirit yksinkertaisesti jännittävät heitä liikaa. Osa ei uskalla olla monta yötä pois kotoa, osa ei koe pärjäävänsä ryhmässä. Siksi sanotaan, ettei jeesusjutut kiinnosta tms.

Valitettavan monella nuorella se vapaaehtoinen syrjäytyminen oman ikäluokan avainkokemuksista alkaa juuri riparista. ”Muut menivät ja minä en. Nyt ne kertoilevat tuolla kokemuksistaan ja minä en kuulu joukkoon.”

Kun kerran antaa itselleen luvan olla osallistumatta johonkin, seuraava kerta käy kuin itsestään. Ei mennä mukaan ysiluokan leirikouluun tms. Jätetään vanhojentanssit väliin. Ei mennä abiristeilylle eikä osallistuta muutenkaan samoihin juttuihin kuin ”kaikki muut”. Aina löytyy selitys, miten se on kallista, typerää tai massan mukana menemistä.

Ja pian ihmetellään, miksi kaikki pitävät outolintuna ja yksinäisenä sutena ja miksi ei ole oikein kavereita ja on yksinäinen ja ulkopuolinen olo.

Ihminen - varsinkin nuori - on kuitenkin valtavan sosiaalinen olento ja ikäkausiriitit ovat tärkeitä. Vaikka me kuinka ihannoimme yksilöllisyyttä, nuoria voisi hyvin rohkaista myös tekemään tiettyjä asioita yhdessä muiden omanikäisten kanssa, koska se saa heidät tuntemaan että he kuuluvat joukkoon, ovat osa tätä yhteiskuntaa.

Joskus sanon nuorelle jostakin jännittävästä jutusta, että kaikkia muitakin jännittää mutta kannattaa silti osallistua. Saa uusia kokemuksia, ehkä uusia kavereita ja parhaimmillaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Siinä oppii olemaan muiden kanssa ja oppii, että itsekin kuuluu joukkoon ja on niin kuin muut.

Aijooko hän ajaa mopokortin?

Vierailija kirjoitti:

Hölmöhän se on jos ei mene. Ei meilläkään kukaan siellä mihinkään jumalaan uskonut mutta mistään muualta ei saanut sen ikäisenä tienattua niin helpolla massia. Yksi viikko sitä paskanjauhuuta ja rahahanat aukesi sukulaisilta.

No just näinhän se meni kaikkien osalta. Sitten erosin kirkosta kun 18v täytin omat lapset ei kuulu kirkkoon myöskään eikä käyneet riparia. Sanoin et tietty saavat mennä jos haluavat kirkkoon liittyä. Saahan siinä hyvät rahat. No maksoin sit ni ei tarvinnu juhlia järjest ja lapsi sai kuitenkin rahaa.

Jos aloitus on aito, mitä vahvasti epäilen, niin mikä tässä on ongelma? Miksi rippikoulu pitäisi käydä jos ei edes usko sanomaan?

Tavan vuoksi?

Uskomaan et voi häntä pakottaa, mutta jos jotenkin haluat hänet rippikouluun houkutella niin kerro kuinka ripille päästyään saa rippilahjoja. Lahjojen takia yllättävän moni rippikouluun menee.

Minut pakotettiin rippikouluun. n.20 vuotta sitten, koska vanhempieni mielestä olisi ollut kauhistus jos en olisi mennyt "mitä kaikki sukulaisetkin ajattelevat!"

Aikuisiällä erosin kirkosta, eikä omaa lastani ole siis kastettu. Hänellä alkaa rippikouluikä häämöttää ja olenkin sanonut että saa itse päättää haluaako mennä. (Ei ilmeisesti kuitenkaan)

Rippikoulun käyminen oli kohdallani aivan turha, älkää pakottaako ketään

Vierailija kirjoitti:

Olipa kirkosta ja sen sanomasta mitä mieltä tahansa, haluan monen lapsen äitinä ja erityisopettajana sanoa tämän:

Jos nuorelle on oikeasti tärkeää tehdä valinta olla menemättä esim. rippileirille, sitä pitää kunnioittaa.

Kuitenkin tässä on mukana myös toinen näkökulma: olen nähnyt nyt yhä enemmän ja enemmän näitä nuoria, joilla on hyvin heikot sosiaaliset taidot ja tällaiset tilanteet kuten leirit yksinkertaisesti jännittävät heitä liikaa. Osa ei uskalla olla monta yötä pois kotoa, osa ei koe pärjäävänsä ryhmässä. Siksi sanotaan, ettei jeesusjutut kiinnosta tms.

Valitettavan monella nuorella se vapaaehtoinen syrjäytyminen oman ikäluokan avainkokemuksista alkaa juuri riparista. ”Muut menivät ja minä en. Nyt ne kertoilevat tuolla kokemuksistaan ja minä en kuulu joukkoon.”

Kun kerran antaa itselleen luvan olla osallistumatta johonkin, seuraava kerta käy kuin itsestään. Ei mennä mukaan ysiluokan leirikouluun tms. Jätetään vanhojentanssit väliin. Ei mennä abiristeilylle eikä osallistuta muutenkaan samoihin juttuihin kuin ”kaikki muut”. Aina löytyy selitys, miten se on kallista, typerää tai massan mukana menemistä.

Ja pian ihmetellään, miksi kaikki pitävät outolintuna ja yksinäisenä sutena ja miksi ei ole oikein kavereita ja on yksinäinen ja ulkopuolinen olo.

Ihminen - varsinkin nuori - on kuitenkin valtavan sosiaalinen olento ja ikäkausiriitit ovat tärkeitä. Vaikka me kuinka ihannoimme yksilöllisyyttä, nuoria voisi hyvin rohkaista myös tekemään tiettyjä asioita yhdessä muiden omanikäisten kanssa, koska se saa heidät tuntemaan että he kuuluvat joukkoon, ovat osa tätä yhteiskuntaa.

Joskus sanon nuorelle jostakin jännittävästä jutusta, että kaikkia muitakin jännittää mutta kannattaa silti osallistua. Saa uusia kokemuksia, ehkä uusia kavereita ja parhaimmillaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Siinä oppii olemaan muiden kanssa ja oppii, että itsekin kuuluu joukkoon ja on niin kuin muut.

Heikkoluonteisten laumasielujen puolustelua. En katso jääneeni mistään paitsi kun skippasin järjestäen "ikäkausikokemukset", ihan vain siksi että minulle tapahtumat olivat aivan yhdentekeviä kuten myöskin se, mitä muut minusta ajattelevat. Intin kävin kun oli "pakko", näin jälkeenpäin ajatellen senkin olisi voinut jättää väliin.

Hyvin on pärjätty tähän asti, melkein viiskybäiseksi. Tuntematta mitään fiiliksiä ulkopuolisuuksista tms.

Olet kasvattanut lapsesi väärin. 

Rippikoulu on tärkeä osa nuoruutta.

Vierailija kirjoitti:

Aijo?

Voi hyvänen aika.

Miten kehtaat kirjoittaa noin? Suomessa kuitenkin on peruskoulu, jossa kattavasti opetetaan oikeinkirjoitus. Ap:n päähän ei ole mitään jäänyt.

Voi kuule, nämä ä ä l i ö t täällä eivät osaa yhtään mitään.