Paras ystävä suuttui tyttäreni nimestä, olenko tehnyt väärin?
Kerroin tänään parhaalle ystävälleni/tyttäreni tulevalle sylikummille tytölle annettavan nimen, ja ystävä suuttui todella paljon. Kyseessä on nimi, josta pidämme molemmat todella paljon, ja jota olemme molemmat pitäneet ns. "jos sitten joskus saan lapsen"-nimilistalla, joskin ystäväni on ollut äänekkäämpi omalla listallaan olevista nimistä.
Mä satuin saamaan tyttären ensin, ystävä ei ole raskaana eikä hänellä lasten hankinta ei ole vielä mitenkään ajankohtaisena, hän on viime vuosina pohdiskellut paljon ääneen myös sitä, ettei välttämättä tule lapsia koskaan saamaan (ei ole parisuhteessa ja omien sanojensa mukaan "biologinen kello tikittää"). Hänen mielestään olen kuitenkin varastanut hänen valitsemansa nimen.
Tilanne tuntuu tosi ikävältä, en haluaisi väliemme menevän tällaisen takia. Samalla kuitenkin ärsyttää, koska olen itsekin miettinyt nimeä pitkään, valitsimme tämän tytölle kuukausia sitten ja siihen on jo totuttu ja se tuntuu ns. "omalta" ja oikealta. Selvennyksenä siis, että kyseessä on meidän molempien rakastamasta kirjasarjasta erään sivuhahmon nimi, ei kai mikään yleisin Suomessa, mutta ei erityisen harvinainenkaan (2020 alusta syntynyt 135 tämännimistä tyttöä).
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Mitä teitte? Pitäisikö mun mielestänne valita tytölle joku toinen nimi?
Kommentit (387)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.
Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle.
Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.
Kiva perinne mutta onhan sekin kiva että serkuilla on sama nimi mikä perinteenä suvussa.
Onhan se veljenkin tyttö yhtä oikeutettu suvussa kulkevaan nimeen?
Mutta jos se on mennyt naislinjassa, niin onhan se vähän tahditonta.
Luna? Miettisit vielä. Tuohan on yksi suosituimmista lemmikkien nimistä! Miten olisi vaikka Liina, Luisa, Lena?
Vierailija kirjoitti:
Lila vai Luna?
Luna näyttäisi olevan.
Onko olemassa joku laki vai, että ystävän nimeä (tai vaikkapa sukulaisen) ei voi enää antaa omalle lapselleen?
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaisi vähän siltä että kyse ei ole vain tästä nimestä. Ystäväsi ehkä tuntee surua ja epätoivoa lapsettomuudesta, jos hänellä biologinen kello tikittää eikä miestä ja perhettä ole edes näköpiirissä. Lapsettomuus on vähän sellainen asia mitä on vaikea ajatella järjellä, siihen liittyy niin suuria tunteita. Ystävälle on saattanut on vaikea juttu jo se että sinä saat lapsen, vaikka hän ei olisi sitä sinulle näyttänytkään. Ja hänen näkökulmastaan vielä varastat sen hänen unelmiensa nimen... Minä ainakin ymmärrän hyvin ystävääsi. Anna hänen rauhoittua ja yritä itse malttaa mielesi. Yritä puhua siitä että ihan hyvin voitte antaa saman nimen jos ystäväkin joskus saa tyttären.
Tätä olen miettinyt myös. Ystävä on viime vuosina puhunut aika paljon siitä, että yrittää asennoitua siihen ettei välttämättä koskaan löydä kumppania tai tule hankkimaan lapsia. On ollut innoissaan, mutta silti ihan omienkin sanojensa mukaan myös hieman kateellinen, tästä raskaudesta. Hän on halunnut olla mahdollisimman paljon mukana tähän raskauteen liittyvissä jutuissa ja toivonut myös, että saisi olla läsnä lapsen elämässä (ottaa hoitoon, viettää tyttöjenpäiviä sitten kun tyttö on tarpeeksi iso jne, olla "se kiva täti" jonka luona voi joskus käydä yökylässä yms..), ja tämä on ollut mun mielestä ihana idea, koska mikäs sen parempaa kuin yksi turvallinen aikuinen lisää tytön elämässä. Vaikka onkin kertonut ihan suoraan olevansa kateellinen, niin tämä nimiasia on ainoa "ongelma" johon on törmätty.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nimi on Luna, niin älä missään tapauksessa anna lapsellesi sitä nimeä!!!!
Koulukiusaajat hyökkäävät:
Lunatic, Luunappi, Pil-Luna...Minä olen Lunaa pitänyt aina eläimen nimenä. Tiedän kaksi koiraa, joiden nimi on Luna
Miten SINUN mielipiteesi jostakin nimestä liittyy yhtään mihinkään?
Eikös niitä kuukuppejakin ole Luna -merkillä? Kai sukunimi on sitten jotain tyyliin perinteinen Virtanen tai Möttönen? Lunatic on myös todennäköinen kiusankohde lapsuudessa. Muutenkin joku Harry Potterin mukaan nimeäminen on ehkä vähän lapsellista. Eikö Linnea tai joku kaunis nimi kelpaisi?
Mulla on nimi joka on mun parin tuttavan lapsen nimi. Tuttavat ovat siis ystäviä keskenään ja heidän lapsilla sama nimi. Sitten vielä minä. Niin välillä vähän sekavaa, että kenestä me nyt puhutaan, mutta ei haittaa yhtään :D
Jos nimeä ei ole vielä annettu, en antaisi tuota nimeä. Lapsen syntymä ja nimenanto pitäisi olla positiivinen asia, tuo nimi saastuttaa koko tapahtuman ja pilaa ystävyyden.
Lunatic = Hullu(na)
MIKSI ihmeessä antaisit lapsellesi tuollaisen nimen?
Lena, Lumi, Lumo, Lila, Lulu, Lena, Mona, Kuutamo.... mikä tahansa muu on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.
Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle.
Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.
Kiva perinne mutta onhan sekin kiva että serkuilla on sama nimi mikä perinteenä suvussa.
Onhan se veljenkin tyttö yhtä oikeutettu suvussa kulkevaan nimeen?Mutta jos se on mennyt naislinjassa, niin onhan se vähän tahditonta.
Eihän se ole "naislinjalta" pois, jos nimi on myös jollain muulla. Yhtä lailla veljen tyttö on erityinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaisi vähän siltä että kyse ei ole vain tästä nimestä. Ystäväsi ehkä tuntee surua ja epätoivoa lapsettomuudesta, jos hänellä biologinen kello tikittää eikä miestä ja perhettä ole edes näköpiirissä. Lapsettomuus on vähän sellainen asia mitä on vaikea ajatella järjellä, siihen liittyy niin suuria tunteita. Ystävälle on saattanut on vaikea juttu jo se että sinä saat lapsen, vaikka hän ei olisi sitä sinulle näyttänytkään. Ja hänen näkökulmastaan vielä varastat sen hänen unelmiensa nimen... Minä ainakin ymmärrän hyvin ystävääsi. Anna hänen rauhoittua ja yritä itse malttaa mielesi. Yritä puhua siitä että ihan hyvin voitte antaa saman nimen jos ystäväkin joskus saa tyttären.
Tätä olen miettinyt myös. Ystävä on viime vuosina puhunut aika paljon siitä, että yrittää asennoitua siihen ettei välttämättä koskaan löydä kumppania tai tule hankkimaan lapsia. On ollut innoissaan, mutta silti ihan omienkin sanojensa mukaan myös hieman kateellinen, tästä raskaudesta. Hän on halunnut olla mahdollisimman paljon mukana tähän raskauteen liittyvissä jutuissa ja toivonut myös, että saisi olla läsnä lapsen elämässä (ottaa hoitoon, viettää tyttöjenpäiviä sitten kun tyttö on tarpeeksi iso jne, olla "se kiva täti" jonka luona voi joskus käydä yökylässä yms..), ja tämä on ollut mun mielestä ihana idea, koska mikäs sen parempaa kuin yksi turvallinen aikuinen lisää tytön elämässä. Vaikka onkin kertonut ihan suoraan olevansa kateellinen, niin tämä nimiasia on ainoa "ongelma" johon on törmätty.
ap
En pyytäisi häntä lapsen kummiksi. Hän on kateellinen ja ehkä jopa jatkosa katkera.
No ystävä ei ole edes raskaana, raskaus ei ilmeisesti ole näköpiirissä lähitulevaisuudessa ja lapsen sukupuolta ei voi tuleva äiti päättää. Mitä jos ystäväsi ei saa lapsia tai saa vain poikia? Eikö silloin harmittaisi, että kukaan ei voinut käyttää nimeä, koska kiukuteltiin?
Aika absurdia olisi, ettet sinä saisi antaa sitä nimeä syntyneelle lapsellesi, koska ystäväsi saattaisi ehkä joskus hankkia lapsia ja jos siitä tulisi tyttö niin hän saattaisi antaa sen nimen... tai sitten jonkun ihan muun sieltä nimilistaltaan. 🤦♀️
Varmaankin siis totta, että oikeasti ei kiikasta nimestä vaan jostain isommasta. Ehkä katsoo lapsettomana vierestä, kun kaveri elää samoja asioita, joista ehkä itsekin haaveilee, ja kipuilee sitten sen kanssa ja siksi tämä nimiasia tökkii. Kannattaa varmaan antaa vain aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Luna? Miettisit vielä. Tuohan on yksi suosituimmista lemmikkien nimistä! Miten olisi vaikka Liina, Luisa, Lena?
Mikä saakelin Luisa :DDD
Luiskaan tuollainen nimi ihan suosiolla. Luna sen sijaan on kaunis, sekä suomalaisen suuhun sopiva että ”kansainvälinen”.
Kyllä voisin tässä kohtaa kuunnella vähän ystävääkin ja miettiä jotain toisia vaihtoehtoja. Se, että olette ehtineet lasta kutsua kuukauden Lunaksi ei tarkoita, etteikö joku muukin nimi voisi sopia hänelle.
Toki jos tuo tuntuu ainoalta hyvältä vaihtoehdolta, on se varmaankin valittava. Mutta ymmärrän kyllä ystävääsi ja varsinkin tämän loukkaantumisen tultua sinullekin selvästi ilmi voi olla suuri mahdollisuus, että välinne menevät lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Lunatic = Hullu(na)
MIKSI ihmeessä antaisit lapsellesi tuollaisen nimen?
Lena, Lumi, Lumo, Lila, Lulu, Lena, Mona, Kuutamo.... mikä tahansa muu on parempi.
Luna tarkoittaa kuuta ja myös englannin sana lunatic on johdettu kuu-sanasta ("kuuhullu"). Minusta kyllä kaunis nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko suuttui aikanaan, kun varastettiin hänen varaamansa tytön nimi. En ollut ikinä kuullutkaan, että hänellä oli joku nimi varattuna. Hänellä tosin oli jo lapsiluku täynnä ja lopulta hän sitten leppyi ja antoi luvan meidän käyttää nimeä.
Meillä suvussa kulkee nimi, joka on kulkenut äidiltä tyttärelle useita sukupolvia. Minulla on tämä nimi. Olin vähän ihmeissäni, kun veljeni tyttö kastettiin tällä nimellä. Hänen vaimonsa oli halunnut tytölle tämän nimen, kun se oli hänestä niin nätti. Mutta erikoista minusta tämä toki oli, että halusi väkisin tytölleen juuri sen nimen, joka perinteisesti annettu äidiltä tyttärelle.
Mutta en toki suuttunut. Kun sain tytön, nimi jatkui hänellä, kuten suvussa on ollut tapana. On siis harvinaisempi nimi, joka kulkee toisena nimenä.
Ei teidän suku sitä nimeä omista, mikä sinua siinä niin ihmetyttää?
Et tainnut ihan hoksata? Nimi on nyt samassa suvun kahdella melko läheisellä sukulaisella eli melko samanikäisillä serkkutytöillä.
-eri
Etkö kirjoittanut että nimi kulkee toisena nimenä? Ei edes kutsumanimenä?
Mitä väliä sillä on?
Vai onko teidän tytöt nyt kutsumanimiltään samat?
Vierailija kirjoitti:
Eikös niitä kuukuppejakin ole Luna -merkillä? Kai sukunimi on sitten jotain tyyliin perinteinen Virtanen tai Möttönen? Lunatic on myös todennäköinen kiusankohde lapsuudessa. Muutenkin joku Harry Potterin mukaan nimeäminen on ehkä vähän lapsellista. Eikö Linnea tai joku kaunis nimi kelpaisi?
Varmaan puolet ”perinteisistä suomalaisista nimistä” on myöskin satukirjasta lähtöisin – nimittäin Raamatusta. Oikein pitkän linjan lapsellisuutta. Olkoon nimi vaikka Sormusten herrasta, jos siitä tykkää.
Et tainnut ihan hoksata? Nimi on nyt samassa suvun kahdella melko läheisellä sukulaisella eli melko samanikäisillä serkkutytöillä.
-eri