Miten olla äitinä äidittömille lapsille?
Minulla on kaksi lasta, joiden biologinen äiti on kuollut, kun lapset olivat pieniä. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa melkein kolme vuotta ja asumme avoliitossa.
Olen yrittänyt kohdella lapsia kuin he olisivat omiani. Aluksi perhe-elämämme sujui hyvin ja lapset olivat kilttejä ja huomaavaisia. Nyt viime aikoina erityisesti vanhempi lapsi on alkanut uhmata minua kaikessa. Hän ei noudata minun kanssani sovittuja sääntöjä eikä kunnioita sanomisiani lainkaan. Lapset eivät useinkaan usko oikeastaan mitään, mitä heille sanon. Jos käsken lapsia siivoamaan, he vain kohauttelevat olkiian sanoen, etten ole heidän oikea äitinsä, enkä voi komentaa heitä. Mieheni sanoo, ettei se haittaa ja isäänsä lapset suhtautuvat täysin eri tavalla kuin minuun.
Mieheni kehottaa minua olemaan kärsivällinen, mutta tuntuu etten enää jaksa. Helpottaako tämä ajan kuluessa vai onko muillakin perheenäideillä näin vaikeaa?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten he eivät vain pidä ajatuksesta, että kodissaan joku leikkii äitiä.
Niinpä. En minäkään saanut käsitystä, että aloittaja olisi ryhtymässä heille äidiksi ja sitoutumassa. Mitä tapahtuu, jos pariskunnalle tulee ero?
Aloittajan pitäisi itsensä ja miehensä kanssa ensin selvittää mihin aivan todella sitoudutte, ja paaluttaa se sitten jollakin tavalla varmaksi (adoptio?). Tai ei ole mikään pakko sitoutua, mutta silloinkin roolit, odotukset ja kodin säännöt täytyy selvittää ja ottaa käyttöön. Lasten kanssa siis tietysti myös käydään asiat huolella läpi.
Tuon jälkeenkin vääntöä ja luottamuksen kanssa kipuilua varmasti on, mutta paljon helpompaa korjata.
Erotessa ei tapahdu mitään.
Olipa outo väite.
Miten niin?
Äitipuolen asemassa mikään ei muutu erotessa.
Mitä laillisia oikeuksia ja velvollisuuksia äitipuolella on lapsiin eron sattuessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten he eivät vain pidä ajatuksesta, että kodissaan joku leikkii äitiä.
Niinpä. En minäkään saanut käsitystä, että aloittaja olisi ryhtymässä heille äidiksi ja sitoutumassa. Mitä tapahtuu, jos pariskunnalle tulee ero?
Aloittajan pitäisi itsensä ja miehensä kanssa ensin selvittää mihin aivan todella sitoudutte, ja paaluttaa se sitten jollakin tavalla varmaksi (adoptio?). Tai ei ole mikään pakko sitoutua, mutta silloinkin roolit, odotukset ja kodin säännöt täytyy selvittää ja ottaa käyttöön. Lasten kanssa siis tietysti myös käydään asiat huolella läpi.
Tuon jälkeenkin vääntöä ja luottamuksen kanssa kipuilua varmasti on, mutta paljon helpompaa korjata.
Erotessa ei tapahdu mitään.
Olipa outo väite.
Miten niin?
Äitipuolen asemassa mikään ei muutu erotessa.
Mitä laillisia oikeuksia ja velvollisuuksia äitipuolella on lapsiin eron sattuessa?
Ei yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten he eivät vain pidä ajatuksesta, että kodissaan joku leikkii äitiä.
Niinpä. En minäkään saanut käsitystä, että aloittaja olisi ryhtymässä heille äidiksi ja sitoutumassa. Mitä tapahtuu, jos pariskunnalle tulee ero?
Aloittajan pitäisi itsensä ja miehensä kanssa ensin selvittää mihin aivan todella sitoudutte, ja paaluttaa se sitten jollakin tavalla varmaksi (adoptio?). Tai ei ole mikään pakko sitoutua, mutta silloinkin roolit, odotukset ja kodin säännöt täytyy selvittää ja ottaa käyttöön. Lasten kanssa siis tietysti myös käydään asiat huolella läpi.
Tuon jälkeenkin vääntöä ja luottamuksen kanssa kipuilua varmasti on, mutta paljon helpompaa korjata.
Erotessa ei tapahdu mitään.
Olipa outo väite.
Miten niin?
Äitipuolen asemassa mikään ei muutu erotessa.
Mitä laillisia oikeuksia ja velvollisuuksia äitipuolella on lapsiin eron sattuessa?
Ei minkäänlaisia, koska äitipuoli ei ole lasten huoltaja.
Se mies ei ole miehesi vaan poikaystäväsi, ja lapset ovat hänen lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten he eivät vain pidä ajatuksesta, että kodissaan joku leikkii äitiä.
Niinpä. En minäkään saanut käsitystä, että aloittaja olisi ryhtymässä heille äidiksi ja sitoutumassa. Mitä tapahtuu, jos pariskunnalle tulee ero?
Aloittajan pitäisi itsensä ja miehensä kanssa ensin selvittää mihin aivan todella sitoudutte, ja paaluttaa se sitten jollakin tavalla varmaksi (adoptio?). Tai ei ole mikään pakko sitoutua, mutta silloinkin roolit, odotukset ja kodin säännöt täytyy selvittää ja ottaa käyttöön. Lasten kanssa siis tietysti myös käydään asiat huolella läpi.
Tuon jälkeenkin vääntöä ja luottamuksen kanssa kipuilua varmasti on, mutta paljon helpompaa korjata.
Erotessa ei tapahdu mitään.
Olipa outo väite.
Miten niin?
Äitipuolen asemassa mikään ei muutu erotessa.
Mitä laillisia oikeuksia ja velvollisuuksia äitipuolella on lapsiin eron sattuessa?
Miksi äitipuolella olisi mitään oikeuksia tai velvollisuuksia?
Ennen vanhaan äitipuoli olisi kurittanut lapsia, jos nämä olisivat sanoneet hänelle päin naamaa, että eivät halua totella.
Tietääkö joku, että miten nykyisin positiivisen kasvatuksen aikaan noissa tilanteissa tulisi toimia, jotta lapset alkaisivat totella?
Muistaako lapset biologisen äitinsä? Minusta kunnon keskustelu miehesi kanssa on paikallaan, hän voi vaikuttaa lasten suhtautumiseen sinuun.
Et ole lasten äiti etkä huoltaja eikä sinun pidä komentaa ja vaatia lapsilta sellaista mitä ei isäkään ei vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole lasten äiti etkä huoltaja eikä sinun pidä komentaa ja vaatia lapsilta sellaista mitä ei isäkään ei vaadi.
Kyllä lapsia hoitavalla henkilöllä tulee olla oikeus komentaa lapsia ja tarvittaessa myös rangaista. Muutoin siitä hoidosta ei tule mitään, koska lapset kaappaavat vallan.
Kyllä ne ihan biologisetkin lapset osaa uhmata. Minkä ikäisiä lapset ovat? Luultavasti he kaipaavat vaan rakkautta, pelkäävät ehkä menettävänsä sinutkin. Ota lapset syliin ja kerro, että olet hirvittävän pahoillani siitä, että he ovat menettäneet äitinsä, etkä voi oikeaa äitiä koskaan korvata, mutta teet parhaasi ja ajattelet vain lasten parasta. Lasten isää tarvitset kyllä tueksi myös siinä, että puhutte lapsille yhdessä että vaikka et ole äiti, myös sinua pitää totella, koska olet aikuinen talossa, osallistut lasten kasvatukseen ja teet asioita lasten hyväksi. Yritä puhua miehen kanssa ensin ilman lapsia ongelmasta ja sopikaa yhteiset linjat noihin tilanteisiin.
Jos olette oikeasti perhe ja aiotte naimisiin niin adoptio on ainoa keino saada virallinen huoltajuus ja ote lapsiin.
Otsikossa kirjoita äitinä olosta. Et ole äiti.
Taas tätä uusperhe-elämää. Jollain satunnaisella lapsenvahdillakin on enemmän valtaa lapsiin kuin mitä äiti- tai isäpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Se mies ei ole miehesi vaan poikaystäväsi, ja lapset ovat hänen lapsiaan.
Minustakin kuulostaa oudolta, että äitipuoli kutsuu lapsia omikseen ja puhuu heille äitinä olemisesta. Ei toisten lapsia voi omia. Haluaako lapset edes, että olet heille äiti? Onko heidän mielipidettään kysytty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mies ei ole miehesi vaan poikaystäväsi, ja lapset ovat hänen lapsiaan.
Minustakin kuulostaa oudolta, että äitipuoli kutsuu lapsia omikseen ja puhuu heille äitinä olemisesta. Ei toisten lapsia voi omia. Haluaako lapset edes, että olet heille äiti? Onko heidän mielipidettään kysytty?
Erittäin monet lapset kutsuvat äitipuolta taikka sijaisperheen äitiä äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitipuoli olisi kurittanut lapsia, jos nämä olisivat sanoneet hänelle päin naamaa, että eivät halua totella.
Tietääkö joku, että miten nykyisin positiivisen kasvatuksen aikaan noissa tilanteissa tulisi toimia, jotta lapset alkaisivat totella?
Nykyään onneksi vanhemmat usein puhuvat lapsille asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mies ei ole miehesi vaan poikaystäväsi, ja lapset ovat hänen lapsiaan.
Minustakin kuulostaa oudolta, että äitipuoli kutsuu lapsia omikseen ja puhuu heille äitinä olemisesta. Ei toisten lapsia voi omia. Haluaako lapset edes, että olet heille äiti? Onko heidän mielipidettään kysytty?
Erittäin monet lapset kutsuvat äitipuolta taikka sijaisperheen äitiä äidiksi.
Eivät kyllä kaikki. Lisäksi näillä lapsilla on oma äiti. Vaikka lasten äiti onkin kuollut, niin silti lapset voivat nimittää häntä äidiksi, jos heille on koko heidän elämänsä puhuttu hänestä äitinä.
Se asia on mielestäni ihan lasten määriteltävissä keneksi he häntä kutsuu, ei äitipuolen.
Vierailija kirjoitti:
Jos olette oikeasti perhe ja aiotte naimisiin niin adoptio on ainoa keino saada virallinen huoltajuus ja ote lapsiin.
Otsikossa kirjoita äitinä olosta. Et ole äiti.
Jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja, äitipuoli ei voi adoptoida heitä vastoin heidän omaa tahtoaan. Perheensisäistä adoptiota käytetään yleensä vähän eri tilanteissa, vaikka samaa sukupuolta olevien perheissä ennen lasten syntymää tai lasten ollessa vastasyntyneitä tai muuten ihan pieniä. Perheensisäistä adoptiota ei yleensä käytetä siihen, että äitipuoli saisi kuria miehensä isoihin lapsiin.
On ihan normaalia, että lapset uhmaavat. Vielä normaalimpaa on, että äidin kuolema aiheuttaa lapsissa oireilua. Ei voi olettaa, että lapset olisivat aina hyväkäytöksisiä tai kivoja. Kyllä, muillakin perheenäideillä on raskasta.
Onko lasten äidin sukulaisia kuvioissa? Ehdottaisin että koittaisit ottaa heihin kontaktia yhdessä lasten kanssa. Näytä lapsille että heidän äitinsä suku merkitsee sinullekin jotain. Näytä että arvostat heidän juuriaan. Ehkäpä lapset kunnioittavat sinua jatkossa enemmän.
Äitipuolena ehkä kannattaisi vaan hyväksyä, ettei koskaan kuulu täysin perheeseen.