Miten olla äitinä äidittömille lapsille?

Mikä hinku äitipuolilla on omia toisten lapset?

Kannattaisi ennemminkin opetella tulemaan toimeen lasten kanssa.

Kauhean negatiivisia kommentteja, ihan kuin äitipuolella ei olisi lasten elämässä mitää arvoa ja sananvaltaa. Aloittajahan kertoi olleensa kuvioissa 3 vuotta, ei ole siis uudesta suhteesta kyse.

- Keskustele miehesi kanssa, teidän täytyy toimia yhtenä rintamana, olette samalla puolella

- Lapset ei sanele teidän kodissanne kuinka toimitaan, vaan te aikuiset. Tee tämä selväksi myös miehelle, jotta mies tarpeen vaatiessa muistuttaa tästä lapsiaan, että sinuakin on toteltava

- ”Et ole meidän oikea äiti” täytyy kitkeä heti pois, sen varjolla ei ole oikeutta luistaa yhtään mistään

- Sinulla tulee olla oikeus aikuisena sanella, mitä tehdään. Sinulla on sananvalta yhteisessä taloudessanne, älä anna lasten pompotella

- Isä päättää suurista lapsiin koskevista päätöksistä, muutoin keskustelette ja toimitte ja päätätte asioista yhdessä

Tässä on nyt pitkän keskustelun paikka miehesi kanssa. Itse en lähtisi lasten poljettavaksi ja mies on täysin munaton, jos hyppii lasten toiveiden mukaan. Koko uusioperheenne on paljon onnellisempi, kun kaikki tietävät paikkansa. Biologista äitiä rakastetaan ja poismenoa kunnioitetaan ja häntä muistellaan, mutta se ei ole syy käyttäytyä huonosti sinua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas että sijaisvanhempi saa komentaa, kieltää, kasvattaa, hoivata ja helliä lasta. Miksipä ei siis äitipuoli.

Sekä myös tarhassa kuka vaan opiskelija tjsp. saa komentaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean negatiivisia kommentteja, ihan kuin äitipuolella ei olisi lasten elämässä mitää arvoa ja sananvaltaa. Aloittajahan kertoi olleensa kuvioissa 3 vuotta, ei ole siis uudesta suhteesta kyse.

- Keskustele miehesi kanssa, teidän täytyy toimia yhtenä rintamana, olette samalla puolella

- Lapset ei sanele teidän kodissanne kuinka toimitaan, vaan te aikuiset. Tee tämä selväksi myös miehelle, jotta mies tarpeen vaatiessa muistuttaa tästä lapsiaan, että sinuakin on toteltava

- ”Et ole meidän oikea äiti” täytyy kitkeä heti pois, sen varjolla ei ole oikeutta luistaa yhtään mistään

- Sinulla tulee olla oikeus aikuisena sanella, mitä tehdään. Sinulla on sananvalta yhteisessä taloudessanne, älä anna lasten pompotella

- Isä päättää suurista lapsiin koskevista päätöksistä, muutoin keskustelette ja toimitte ja päätätte asioista yhdessä

Tässä on nyt pitkän keskustelun paikka miehesi kanssa. Itse en lähtisi lasten poljettavaksi ja mies on täysin munaton, jos hyppii lasten toiveiden mukaan. Koko uusioperheenne on paljon onnellisempi, kun kaikki tietävät paikkansa. Biologista äitiä rakastetaan ja poismenoa kunnioitetaan ja häntä muistellaan, mutta se ei ole syy käyttäytyä huonosti sinua kohtaan.

Aloittaja kertoi olleensa lasten isän kanssa yhdessä melkein kolme vuotta, ei siis olleensa lasten kuvioissa kolmea vuuotta. Sitä taas ei tiedetä, milloin hänet on esitelty lapsille. Jotkut kun seurustelee kuukausia tai vuosiakin ennen uuden seurustelukumppanin esittelyä lapsille. Sitäkään emme tiedä milloin hän on muuttanut miehen ja lasten luo, kyseessähän voi olla vaikka miten tuore juttu.

Lapsille voi olla todella hämmentävää ja outoa, että yhtäkkiä heidän kotiinsa muuttaa heille suht vieras  ihminen, joka yrittää alkaa käskyttää kotitöistä ja läksyistä, sekä puuttua tekemisiin muuten.

Todella paljon negatiivisia kommentteja.

Lapset ovat tekemisissä sukulaistensa kanssa, koska se lapset haluavat ja heidän isänsä antaa siihen luvan. Mies on myös hyvissä väleissä kyseisten sukulaisten kanssa. Olemme puhuneet mieheni kanssa avioliiton jälkeisestä ajasta ja mahdollisesta adoptiosta, mutta miehen mielestä se ei olisi oikein hyvä ajatus. Minä haluaisin kyllä adoptiota ihan jo senkin takia, että sen jälkeen voisimme olla enemmän samaa perhettä. Lapset ovat iältään 7 ja 9 vuotiaita, varsinkin vanhempi on hankala. He eivät todennäköisesti muista äidistään ainakaan kovin paljoa. He kyllä puhuvat usein äidistään isänsä kanssa, mutta minä en niihin keskusteluihin osallistu, koska se tuntuisi liian oudolta.

Mieheni on usein vaikeaa komentaa lapsia, koska hänen sanomisiaan he tottelevatkin hyvin, eikä hänen siksi varmaan koskaan ole tarvinnut kunnolla komentaa heitä. Lapset kiukuttelevat kyllä isälleenkin, mutta isä osaa rauhoittaa tilanteet nopeasti. Kun kerroin miehelle, mitä lapset olivat sanoneet minulle, hän tuntui kovasti vähättelevän koko asiaa sanoen, että kyllä lapset vielä tottuvat.

Ei kenenkään lapsia voi väkisin adoptoida, edes miehensä.

:D

Siis mies vastustaa adoptiota, mutta sinä haluat edelleen adoptiota? Et kuitenkaan ole valmis osallistumaan lapsille tärkeisiin asioihin, vaan yrität olla heille äiti vain mieleiselläsi tavoilla?

Ehkä on parempi, ettet adoptoi, miehesi taitaa olla oikeassa.

Ne lapset ei ole sun. He on oman äitinsä ja isänsä lapsia. Kuulostaa vähän omimiselta nyt.

Miksi pitää sekaantua käytettyihin?

Miksi monille äitipuolille tuntuu tulevan ihan yllätyksenä, että kumppanin lapset ei automaattisesti ala pitää häntä äitinään? Varmaan kuitenkin on oltu ihan tietoisia tilanteesta.

Hanki omia, älä omi muiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas että sijaisvanhempi saa komentaa, kieltää, kasvattaa, hoivata ja helliä lasta. Miksipä ei siis äitipuoli.

Sekä myös tarhassa kuka vaan opiskelija tjsp. saa komentaa lapsia.

Tarhassa ollaankin omien vanhempien suostumuksella ja siellä on sovitut säännöt.

Sen sijaan tässä nyt äitipuoli on ilmeisesti aika äskettäin muuttanut miehensä luo ja nyt on ihmeissään tilanteesta, kun lapset ei alkaneetkaan pitää häntä omana äitinään.