Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä jo aikuisten lasten äitejä?
20.05.2021 |
Kun hankitte lapsia aikanaan, oliko teillä mitään ajatusta siitä, että lapsen kanssa voi olla huonot tai viileät välit aikuisena vaikka miten yrittäisi olla kiva ja reilu vanhempi eikä perheessä olisi alkoholi tai mt-ongelmaa, ei avioeroa tai muutakaan isoa mullistusta, vaan tavallista hyvää arkea?
Itse olin omasta mielestäni varautunut rajuunkin teini-ikään ja siihen että silloin vanhemmat on tyhmiä lapsen mielestä ja että sitä voi kestää vuosiakin, mutta nyt olen kamalan surullinen, kun tuo aika rauhallisen (ja vapaan) teini-iän elänyt ja pääosin fiksusti käyttäytynyt nuori ihminen on ollut tosi inhottava meitä kohtaan nimenomaan aikuisena. Teininä usein kertoili miten kurjaa joillakin kavereillaan on kotona ja sanoi, että onneksi meillä ei sellaista ole mutta aikuisena ei tunnu näkevän varsinkaan minussa mitään hyvää.
Ihan perusasialiset välit on kun asuu omillaan ja ei tosiaan olla hänen asioihinsa puututtu eikä hirveästi olla tekemisissä, rahaa on annettu kun on tarvinnut johonkin, mutta ei sitäkään mitenkään jatkuvasti. On tietysti hienoa että pärjää itse ja on oma hyvä elämä, mutta suhtautuu kylmästi meihin ja se tuntuu välillä tosi pahalta.
En odota että soittelisi jatkuvasti tai kävisi usein tai viettäisi juhlapyhät meillä, mutta se, että välillä voisi kuulumisia vaihtaa silleen spontaanisti ja samalla lailla luontevasti vaikka tehdä jotain yhdessä kun nuorempanakin. Mutta ei.
Joskus häpeäkseni mietin, miksi tuli lapsia tehtyä, jos tää on tällaista.
Kommentit (31)
En kyllä odottanut, että meillä olisi huonot välit tai edes etäisen kohteliaat, eivätkä ne sitä olekaan.
"lapset', 2kpl, ennen muinoin olisi sanottu eri sukupuolta, ovat perheellisiä 30+v aika harvinaista, jos perheryhmä ei joka päivä kilkkaa, joku ihmettelee ihottumaa, toinen kaipaa peräkärryä, työvuoroja ja milloin tavataan kysellään, lastenvahtia kysellään tai mummola oljamia, ihan muuten vaan ja siis lapsenvahti voi olla sisarus tai tämän puoliso myös, vapaana oleva ilmoittautuu.
Oikeastaan ajattelinkin, että näin eletään, näin elettiin heidän isovanhempiensa, molemmin puolin, kanssa ja samoin lapsuuden perheessäni ja ex-mieheni lapsuuden perheessä.
Toisaalta kuka vaan voi sanoa, että ollaan Jouluaatto ydinperheen kesken tai toisilla isovanhemmilla tai kuukausi saaressa tai 4kk maailmalla, eikä kukaan känise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä tähän voi olla monia. Ensimmäisenä tulee mieleen, että olisit jotenkin puuttunut liika heidän elämiinsä ja yrittänyt "komentaa" aikuisia ihmisiä. Se on ehkä helpoin tapa rikkoa välit aikuisiin lapsiinsa. Tai jos olet huomaamattasi arvostellut heidän valintojaan.
Toinen mikä voi olla, on että lapsillasi ei ole kaikki hyvin. Yhteydenotot ja kyläilyt eivät onnistu esim masentuneelta. Itse olen jonkun asteen masentunut/ahdistunut, enkä vaan kykene soittamaan kenellekään enkä halua mennä kylään arvosteltavaksi.
”Kylmä kausi” voi olla ohimenevä vaikka tuntuisi loputtomalta. Yksi mahdollinen syy tosiaan mielenterveysongelmat ja varsinkin jos syy on tämä, jotain tarttis tehdä. Apu kantaa hedelmää ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan tällainen kylmyys on oikein ylpeyden aihe.
"Minä en ole puhunut vanhemmilleni vuoteen! Vähänkö mä olen itsenäinen aikuinen!"
Tytäreni ei puhunut minulle 11 vuoteen. Hommani olin hoitanut. 2 hänen lasta hoidin kolmatta en jaksanut.( hänellä raskauden ajan ja raskauden jälkeinen masenus)Kuten sisaren sanoi jälkikäteensa: Ihan oikein teit, joutu otta vastuun itse perhestän,elämästän,työstään puolisonsa kanssa.Olivat tuolloin tytär 33v. mies 32v. uraputkessa.Sen jälkeen on säästynyt vihdoin omat rahani,elämäni ensimäisen kerran! Olen voinut olla vapaa.ilman 7pvä/ 24h. valmiustilassa oloa!Jos sano vastaan raivotiin: meitä et näe koskaan ja et tapaa lapsen lapsia ikinä! Ainahan vika,vikaa äidissä! Tai isi ja äiti.Aikuisisa lapsissa ei koskaan vikaa,vikaa,vikaa.On vain huonoja äitejä ja anoppeja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan tällainen kylmyys on oikein ylpeyden aihe.
"Minä en ole puhunut vanhemmilleni vuoteen! Vähänkö mä olen itsenäinen aikuinen!"
Tytäreni ei puhunut minulle 11 vuoteen. Hommani olin hoitanut. 2 hänen lasta hoidin kolmatta en jaksanut.( hänellä raskauden ajan ja raskauden jälkeinen masenus)Kuten sisaren sanoi jälkikäteensa: Ihan oikein teit, joutu otta vastuun itse perhestän,elämästän,työstään puolisonsa kanssa.Olivat tuolloin tytär 33v. mies 32v. uraputkessa.Sen jälkeen on säästynyt vihdoin omat rahani,elämäni ensimäisen kerran! Olen voinut olla vapaa.ilman 7pvä/ 24h. valmiustilassa oloa!Jos sano vastaan raivotiin: meitä et näe koskaan ja et tapaa lapsen lapsia ikinä! Ainahan vika,vikaa äidissä! Tai isi ja äiti.Aikuisisa lapsissa ei koskaan vikaa,vikaa,vikaa.On vain huonoja äitejä ja anoppeja!
Hulluja ootte ollu molemmat. Toksiset läheisriippuvaiset välit sen aiheuttaa, välimatka tekee vain ja ainoastaan hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan tällainen kylmyys on oikein ylpeyden aihe.
"Minä en ole puhunut vanhemmilleni vuoteen! Vähänkö mä olen itsenäinen aikuinen!"
Mun vanhin lapsi on 23 v ja pitää kaikkea kontaktia mun puolelta "omiin asioihinsa puuttumisella". Hänen elämänsä ei kuulemma kuulu mulle koska hän on nyt aikuinen. Aikani yritin kysellä kuulumisia ja käydäkin hänen luonaan, mutta ei päästänyt sisään. En ole nähnyt häntä kohta kahteen vuoteen, WA- ja tekstiviesteihin ei vastaa saati soittoihin. Noin puoli vuotta sitten lopetin yrittämisen enkä ole enää ottanut yhteyttä. En uskalla, tulee vain paha ja ahdistunut olo. Nuoremmat lapseni asuvat vielä kanssani eikä heitä hirveästi esikoinen kiinnosta. Eivät tiedä sen enempää kuin minäkään, eivät kuulemma jaksa miettiä muita ja kyllähän sen tuossa elämäntilanteessa ymmärtää kun toinen on ihan teinimelskeissä 16 v ja toinen 19 v ja täpisee yo-juhliaan ja pääsykokeitaan.
Pari aikuista lasta. Ollaan yhteyksissä jos on jotain asiaa, mutta ei pommiteta viesteillä huvikseen eikä olla koko ajan kyselemässä miten menee tms. En itsekään pitänyt aikuistuttuani koko ajan yhteyttä vanhempiini. Mielestäni on ihan luonnollista, että lapseni elävät omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se yhteydenpidon määrä kerro mitään siitä, millaiset välit aikuisiin lapsiin on. Omat välit omiin vanhempiin todella hyvät, mutta näämme ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ja soittelemme ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Minulla on oma elämä ja vanhemmillani on omansa. Sitten kun vanhempani alkavat vanheta ja saattavat tarvita apua arjessaan, tulee todennäköisesti pidettyä enemmän yhteyttä.
En koskaan edes miettinyt sellaista vaihtoehtoa ettei perheemme pysyisi läheisenä.
Olemme edelleen läheisiä vaikka vanhin lapseni täyttää jo 40v. Viestittelemme viikoittain, tapaamme usein . Meillä on traditiot mistä kaikki pitävät kiinni (mm yhdessä syöminen 1-4x kuukaudessa). Perheemme on suurentunut ja laajentunut, verisiteet ei ole ainoa kriteeri. Lastenlapset seuraavat vanhempiensa esimerkkiä ja ovat meillä usein. Joskus lomailemmekin yhdessä.
Jokaisella on oma yksityisyys ja rajat joita ei kysymättä ylitetä vaan niitä kunnioitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan tekstistä paistaa jotenkin sellainen ikävä "minä minä minä" tyyli. Ehkä sen takia lapsesikaan eivät jaksa sinua. Normaali äiti ajattelisi ensimmäisenä että onkohan niillä asiat jotenkin huonosti tai onko jotain ongelmia, masennusta tms. Aloittaja taas ajattelee että miksi tein lapsia kun eivät edes häntä viihdytä.
Mun äitini alkoi päsmäröimään elämääni niin pahasti jo kun olin muuttanut kotoa ja perustanut oman perheen että tuon ajanjakson haavat eivät ole parantuneet melkein 20 vuodessakaan vaan välit ovat todella muodolliset ja etäiset. Lähelle en päästä enää koskaan.