Kyllä on seksistä tullut vaikea asia monessa parisuhteessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisethan näitä vallanköyttäjiä on viikko pidetään miestä piinassa ilman erityistä syytä. Kuitenki tajutaan että kyllä se siitä lämpenee kun ruvetaan hommiin. Sit miehen pitäs torjutuksi tulleena 5 päivän jälkeen ajatella positiivisesti ja olla valmis.

no, tämä on usein mielessä itselläkin. mitä ihmeellisimmillä verukkeilla pihdataan ja sitten yhtäkkiä pitäisi olla valmis sänkyyn. Ei siinä kyllähän se onnistuu mutta siinä on nautinto kaukana. Itse kyllä tarvitsen nautittavaan seksiin jotain esileikkiä. eikä vain liukuvoide, haarat auki ja nopee pikainen rynkytys( tämä siis vaimon toive 99%).  

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että oikeasti ei voi puhua. Mä tykkään, että naisellani on hepeneitä, meikkiä, normaalielämstä poistumista, VÄLILLÄ. Ja teen ihan perusmiesjuttua naama öljyssä autojen ja traktorien kanssa. Joskus jopa kokkaan. Täällä on parisuhde. Ei tartte huutaa toisen paskuutta kenellekään muulle kuin omalla puolisolle. Siitä oppii. Mä pyydän vaimoltani pornomeikit naamalle ja latexii ylle. Ja hän tulee ennen kun mä. Muttta ongelmia tulee, jos ette puhu.

Sitä on vaikea puhua, jos toisen osapuolen mielestä ei ole mitään vikaa. Tai jos kerrot kuinka kaipaisit jotain vaihtelua seksiin, vedotaan väsymykseen ja ajanpuutteeseen. Yksi vaihtoehto on myös seksin pihtaaminen. jos kerrot olevasi tyytymätön saat hoidettua kuivan kauden x ajaksi.

Jotenki tuntuu, ettei parisuhteelle ja sen hoitamiselle löydy aikaa vaimon aikataulussa. Tai sen hoitamista on yhdessä television katsominen tietysti vaimon valitsemaa ohjelmaa. 

Ja joku ajattelee, että hoida kotityöt niin homma toimii. Voin kertoa, ettei toimi. Hoidan käytännössä kaikki kotihommat yksin, että ei voi olla siitäkään kiinni. Kyse on vaan siitä, ettei vaimoa ilmeisesti kiinnosta parisuhteen hoitaminen.  

Aika näyttää ymmärtääkö vaimo tikittävän aikapommin purkamisen vai ehtiikö pommi räjähtää ja minä otan hatkat ja lähden etsimään naista, jota kiinnostaa iltaisin muukin kuin sohvalle maaten television katselu ja somen seuraaminen.

Juurikin näin. Mä en edes viitsi lukea sellaisten kommentteja, jotka eivät omakohtaisesti TIEDÄ miltä tämä tuntuu, mutta yksi tässä ketjussa tietää, täsmälleen, miltä aloittajasta tuntuu. Juuri samat on mietteet ja tuntemukset.

Ap

Varsinkin jos vastailee itse itselleen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Ap. 

Lohdullista lukea että jollain naisella on samankaltainen ongelma kuin mulla oman naiseni kanssa. 

Itse pidän läheisyydestä, itsestäni huolta, perheestä ja kaikki se tavallinen. Mutta parisuhde kun on sitä erityistä läheisyyttä ja seksiä varten. Toista pitäisi voida koskea arjessakin silleen kun naista tai miestä kosketaan. Eihän sen tarvitse siinä tilanteessa johtaa mihinkään, mutta viipyilevyys toisi iloa arkeen. Vain tunne siitä että meillä on toisemme ja kaikki on hyvin elämässa ei ihan valitettavasti riitä. Kämppäkaveruus sucks, pitää olla erotiikkaa. Mistä mä muuten tiedän että tuo toinen haluaa just minua? 

Ei tosiaan viittis lopettaa seksielämää päälle nelikymppisenä. 

Meitä taitaa olla aika paljonkin joilla ei halut kohtaa puolison kanssa. Niin, sellainen ihana kutina mahanpohjassa ja odotuksen tunne lähestyvästä seksistä on kadonnut elämästä, ai että miten kaipaankaan juuri sitä tunnetta. ❤️ Yritän työntää seksin taka-alalle, kuten varmaan sinäkin, mutta ainakin mua alkaa haluttaa jos kömmin miehen kainaloon ja ajatus siirtyy siihen mitä ennen olisi tässä vaiheessa tapahtunut. No eipä tapahdu enää ja jotenkin sitä vain pikaisesti tukahduttaa sen heräävän halun, taas kerran. Aloitteita en tee enää, liian monta torjuntaa.

Voi kun jotenkin pääsisi haluttoman pään sisään, mikä niitä oikein vaivaa?! Seksi on niin ihanaa, rentouttavaa ja se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne.....❤️ Olkaa onnellisia te joilla seksiä on.

Ap

Sitä on, mutta se on sellaista erityisherkkua. Kauhean harvoin nykyään, ihanaa kun se päivä tai ilta on, mutta mulla hajoo pää tähän tilanteeseen. Kaikkki, siis ihan kaikki muu menee läheisyyden ja seksin edelle. 

Tuntuu aika pahalta kun toinen ei näe sitä kuten esim sä tuossa ylläolevassa. Että se on asia jolle halutaan varata ja järjestää aikaa ja tilaisuuksia. 

Koita jaksaa yrittää, sun ajattelutapasi on kauhean arvokas. t nro 13

Kiitos samoin, niin sunkin ajattelutapasi. ❤️ Mä olen luvannut myötä- ja vastamäet, joten kahlataan nyt tätä vastamäkeä sitten. Kunpa hänkin arvostaisi ajattelutapaani, uskon että arvostaa kyllä.

Tätähän se elämä, ja parisuhde on, myötä- ja vastamäkiä, välillä onneksi tasaistakin taaperrusta.

Ap

Sepä just. Kun haluaa olla sen omansa kanssa. Vaikka pää hajoaa siihen kun ei ymmärrä mikä toisella on. Tietenkin vikaa hakee itsestään, vaikka toinen sanoo että ei sussa ole mitään vikaa. Mutta ei riitä kun sanotaan haluttavaksi, se pitää tuntea. 

Ihan kuin pelaisi jotain outoa peliä, minkä sääntöjä ei tiedä tai tunne. Uskon että siippasi arvostaa sun tapaasi pohtia asiaa ja ottaa hankalat jutut esille. Tietenkin toivon että osaisi myös avata omaa ajatteluaan sulle, että voisit ymmärtää paremmin mistä on kysymys. Vielä parempi olisi, jos toinen haluaisi haluta enemmän. 

Tasainen taaperrus on vaan kivempaa kun on seksiä. =) 

Ihan "mun" ajatuksia! 🤩😉

Toinen sanoo ettei vika ole mussa, mutta siltä se silti tuntuu kun toinen ei mua halua. Niinpä.

Ja tuo että ihan kuin pelais jotain sairasta peliä jonka sääntöjä ei tunne, olipa hyvin sanottu, noin mäkin tunnen. Kun ei oikein tiedä että miten täytyisi olla ja toimia ja eikö se toinen tajua ollenkaan miltä musta tuntuu!

Enemmän haluava kärsii aina enemmän ja joutuu sopeutumaan. Kun pääsisi sen toisen pääkoppaan ja tosiaan tietäisi että mikä on pelin nimi?!

Ap

Jep, hyvin sä kyllä tajuat tuon fiiliksen. Joskus tuntuu että keskusteluhalukkuus ajaa toista vain kauemmas. Sitten alkaa miettimään, että mitä se oikein pelkää, että eikö se luota muhun sen vertaa että kertoisi mikä mättää? Koska tuo asia on nyt kuitenkin parisuhdejuttu, siihen se vaikuttaa.  

Ja sitten että onko sillä toisella varmasti hyvä olla, ja haluaako se että meillä on hyvä olla. Helposti vain tekee tulkinnan että mun toiveeni eivät ole tärkeitä. Hajoo pää tähän.  =D 

t 13

Tutulta kuulostaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Ap. 

Lohdullista lukea että jollain naisella on samankaltainen ongelma kuin mulla oman naiseni kanssa. 

Itse pidän läheisyydestä, itsestäni huolta, perheestä ja kaikki se tavallinen. Mutta parisuhde kun on sitä erityistä läheisyyttä ja seksiä varten. Toista pitäisi voida koskea arjessakin silleen kun naista tai miestä kosketaan. Eihän sen tarvitse siinä tilanteessa johtaa mihinkään, mutta viipyilevyys toisi iloa arkeen. Vain tunne siitä että meillä on toisemme ja kaikki on hyvin elämässa ei ihan valitettavasti riitä. Kämppäkaveruus sucks, pitää olla erotiikkaa. Mistä mä muuten tiedän että tuo toinen haluaa just minua? 

Ei tosiaan viittis lopettaa seksielämää päälle nelikymppisenä. 

Meitä taitaa olla aika paljonkin joilla ei halut kohtaa puolison kanssa. Niin, sellainen ihana kutina mahanpohjassa ja odotuksen tunne lähestyvästä seksistä on kadonnut elämästä, ai että miten kaipaankaan juuri sitä tunnetta. ❤️ Yritän työntää seksin taka-alalle, kuten varmaan sinäkin, mutta ainakin mua alkaa haluttaa jos kömmin miehen kainaloon ja ajatus siirtyy siihen mitä ennen olisi tässä vaiheessa tapahtunut. No eipä tapahdu enää ja jotenkin sitä vain pikaisesti tukahduttaa sen heräävän halun, taas kerran. Aloitteita en tee enää, liian monta torjuntaa.

Voi kun jotenkin pääsisi haluttoman pään sisään, mikä niitä oikein vaivaa?! Seksi on niin ihanaa, rentouttavaa ja se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne.....❤️ Olkaa onnellisia te joilla seksiä on.

Ap

Sitä on, mutta se on sellaista erityisherkkua. Kauhean harvoin nykyään, ihanaa kun se päivä tai ilta on, mutta mulla hajoo pää tähän tilanteeseen. Kaikkki, siis ihan kaikki muu menee läheisyyden ja seksin edelle. 

Tuntuu aika pahalta kun toinen ei näe sitä kuten esim sä tuossa ylläolevassa. Että se on asia jolle halutaan varata ja järjestää aikaa ja tilaisuuksia. 

Koita jaksaa yrittää, sun ajattelutapasi on kauhean arvokas. t nro 13

Kiitos samoin, niin sunkin ajattelutapasi. ❤️ Mä olen luvannut myötä- ja vastamäet, joten kahlataan nyt tätä vastamäkeä sitten. Kunpa hänkin arvostaisi ajattelutapaani, uskon että arvostaa kyllä.

Tätähän se elämä, ja parisuhde on, myötä- ja vastamäkiä, välillä onneksi tasaistakin taaperrusta.

Ap

Sepä just. Kun haluaa olla sen omansa kanssa. Vaikka pää hajoaa siihen kun ei ymmärrä mikä toisella on. Tietenkin vikaa hakee itsestään, vaikka toinen sanoo että ei sussa ole mitään vikaa. Mutta ei riitä kun sanotaan haluttavaksi, se pitää tuntea. 

Ihan kuin pelaisi jotain outoa peliä, minkä sääntöjä ei tiedä tai tunne. Uskon että siippasi arvostaa sun tapaasi pohtia asiaa ja ottaa hankalat jutut esille. Tietenkin toivon että osaisi myös avata omaa ajatteluaan sulle, että voisit ymmärtää paremmin mistä on kysymys. Vielä parempi olisi, jos toinen haluaisi haluta enemmän. 

Tasainen taaperrus on vaan kivempaa kun on seksiä. =) 

Ihan "mun" ajatuksia! 🤩😉

Toinen sanoo ettei vika ole mussa, mutta siltä se silti tuntuu kun toinen ei mua halua. Niinpä.

Ja tuo että ihan kuin pelais jotain sairasta peliä jonka sääntöjä ei tunne, olipa hyvin sanottu, noin mäkin tunnen. Kun ei oikein tiedä että miten täytyisi olla ja toimia ja eikö se toinen tajua ollenkaan miltä musta tuntuu!

Enemmän haluava kärsii aina enemmän ja joutuu sopeutumaan. Kun pääsisi sen toisen pääkoppaan ja tosiaan tietäisi että mikä on pelin nimi?!

Ap

Jep, hyvin sä kyllä tajuat tuon fiiliksen. Joskus tuntuu että keskusteluhalukkuus ajaa toista vain kauemmas. Sitten alkaa miettimään, että mitä se oikein pelkää, että eikö se luota muhun sen vertaa että kertoisi mikä mättää? Koska tuo asia on nyt kuitenkin parisuhdejuttu, siihen se vaikuttaa.  

Ja sitten että onko sillä toisella varmasti hyvä olla, ja haluaako se että meillä on hyvä olla. Helposti vain tekee tulkinnan että mun toiveeni eivät ole tärkeitä. Hajoo pää tähän.  =D 

t 13

Tutulta kuulostaa.

Ap

Nostaa kissan pöydälle ja puhuu asiat halki. Muuten hajoaa parisuhde.  Ongelmin lykkääminen ei ainakaan ole hyvä konsti, vaan varman tapa lopettaa suhde. 

Meillä sovittiin parisuhteen alassa, ettei seksiä pihdata, eikä sitä saa käyttää kiristyskeinona.  Mököttäminen kielletty.  Hyvin on pitänyt koko pitkän parisuhteen.  Jos jotan on tullut, on se keskusteltu läpi.  Peikot on  yleensä suurempia pimeässä kuin päivänvalossa.  Keskusteluilla molemmat saaneet mielenrauhan.  Jos ei saa alkaa parisuhde olemaan ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Ap. 

Lohdullista lukea että jollain naisella on samankaltainen ongelma kuin mulla oman naiseni kanssa. 

Itse pidän läheisyydestä, itsestäni huolta, perheestä ja kaikki se tavallinen. Mutta parisuhde kun on sitä erityistä läheisyyttä ja seksiä varten. Toista pitäisi voida koskea arjessakin silleen kun naista tai miestä kosketaan. Eihän sen tarvitse siinä tilanteessa johtaa mihinkään, mutta viipyilevyys toisi iloa arkeen. Vain tunne siitä että meillä on toisemme ja kaikki on hyvin elämässa ei ihan valitettavasti riitä. Kämppäkaveruus sucks, pitää olla erotiikkaa. Mistä mä muuten tiedän että tuo toinen haluaa just minua? 

Ei tosiaan viittis lopettaa seksielämää päälle nelikymppisenä. 

Meitä taitaa olla aika paljonkin joilla ei halut kohtaa puolison kanssa. Niin, sellainen ihana kutina mahanpohjassa ja odotuksen tunne lähestyvästä seksistä on kadonnut elämästä, ai että miten kaipaankaan juuri sitä tunnetta. ❤️ Yritän työntää seksin taka-alalle, kuten varmaan sinäkin, mutta ainakin mua alkaa haluttaa jos kömmin miehen kainaloon ja ajatus siirtyy siihen mitä ennen olisi tässä vaiheessa tapahtunut. No eipä tapahdu enää ja jotenkin sitä vain pikaisesti tukahduttaa sen heräävän halun, taas kerran. Aloitteita en tee enää, liian monta torjuntaa.

Voi kun jotenkin pääsisi haluttoman pään sisään, mikä niitä oikein vaivaa?! Seksi on niin ihanaa, rentouttavaa ja se läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne.....❤️ Olkaa onnellisia te joilla seksiä on.

Ap

Sitä on, mutta se on sellaista erityisherkkua. Kauhean harvoin nykyään, ihanaa kun se päivä tai ilta on, mutta mulla hajoo pää tähän tilanteeseen. Kaikkki, siis ihan kaikki muu menee läheisyyden ja seksin edelle. 

Tuntuu aika pahalta kun toinen ei näe sitä kuten esim sä tuossa ylläolevassa. Että se on asia jolle halutaan varata ja järjestää aikaa ja tilaisuuksia. 

Koita jaksaa yrittää, sun ajattelutapasi on kauhean arvokas. t nro 13

Kiitos samoin, niin sunkin ajattelutapasi. ❤️ Mä olen luvannut myötä- ja vastamäet, joten kahlataan nyt tätä vastamäkeä sitten. Kunpa hänkin arvostaisi ajattelutapaani, uskon että arvostaa kyllä.

Tätähän se elämä, ja parisuhde on, myötä- ja vastamäkiä, välillä onneksi tasaistakin taaperrusta.

Ap

Sepä just. Kun haluaa olla sen omansa kanssa. Vaikka pää hajoaa siihen kun ei ymmärrä mikä toisella on. Tietenkin vikaa hakee itsestään, vaikka toinen sanoo että ei sussa ole mitään vikaa. Mutta ei riitä kun sanotaan haluttavaksi, se pitää tuntea. 

Ihan kuin pelaisi jotain outoa peliä, minkä sääntöjä ei tiedä tai tunne. Uskon että siippasi arvostaa sun tapaasi pohtia asiaa ja ottaa hankalat jutut esille. Tietenkin toivon että osaisi myös avata omaa ajatteluaan sulle, että voisit ymmärtää paremmin mistä on kysymys. Vielä parempi olisi, jos toinen haluaisi haluta enemmän. 

Tasainen taaperrus on vaan kivempaa kun on seksiä. =) 

Ihan "mun" ajatuksia! 🤩😉

Toinen sanoo ettei vika ole mussa, mutta siltä se silti tuntuu kun toinen ei mua halua. Niinpä.

Ja tuo että ihan kuin pelais jotain sairasta peliä jonka sääntöjä ei tunne, olipa hyvin sanottu, noin mäkin tunnen. Kun ei oikein tiedä että miten täytyisi olla ja toimia ja eikö se toinen tajua ollenkaan miltä musta tuntuu!

Enemmän haluava kärsii aina enemmän ja joutuu sopeutumaan. Kun pääsisi sen toisen pääkoppaan ja tosiaan tietäisi että mikä on pelin nimi?!

Ap

Jep, hyvin sä kyllä tajuat tuon fiiliksen. Joskus tuntuu että keskusteluhalukkuus ajaa toista vain kauemmas. Sitten alkaa miettimään, että mitä se oikein pelkää, että eikö se luota muhun sen vertaa että kertoisi mikä mättää? Koska tuo asia on nyt kuitenkin parisuhdejuttu, siihen se vaikuttaa.  

Ja sitten että onko sillä toisella varmasti hyvä olla, ja haluaako se että meillä on hyvä olla. Helposti vain tekee tulkinnan että mun toiveeni eivät ole tärkeitä. Hajoo pää tähän.  =D 

t 13

Tutulta kuulostaa.

Ap

Nostaa kissan pöydälle ja puhuu asiat halki. Muuten hajoaa parisuhde.  Ongelmin lykkääminen ei ainakaan ole hyvä konsti, vaan varman tapa lopettaa suhde. 

Meillä sovittiin parisuhteen alassa, ettei seksiä pihdata, eikä sitä saa käyttää kiristyskeinona.  Mököttäminen kielletty.  Hyvin on pitänyt koko pitkän parisuhteen.  Jos jotan on tullut, on se keskusteltu läpi.  Peikot on  yleensä suurempia pimeässä kuin päivänvalossa.  Keskusteluilla molemmat saaneet mielenrauhan.  Jos ei saa alkaa parisuhde olemaan ohi. 

Yritetty on, jotain aina välillä saa irtikin toisesta, mutta yleensä sulkeutuu vielä enemmän. Tähän mennessä irti on saatu että vika ei ole mussa, häntä ei vain kiinnosta tällä hetkellä seksi, väsyttää eikä hän itsekään tiedä että miksi ei kiinnosta.

Ap

Jos on olemassa tarvehierarkia, niin on olemassa nautintohierarkiakin.

Tuntuu että näillä (meillä myös) parisuhteilla jossa seksi on tiukassa, tarve- ja nautintohierarkia menee juuri väärin päin. Itselläni olisi parasta se että nautitaan ensin yhteisesti toisista, sitten mennään tekemään aamiaista ja aloittamaan työpäivä, syömään etc. etc. tämä kaikki hyvin mielin ja iloisena. Jos jokin asia potuttaa, voi muistella miten kivaa oli.

Sitten taas joillakin työ ja velvollisuudet ja maton hapsujen suorassa oleminen pitää olla täydellisesti suoritettu ennen kuin huomaa että tässähän on rakas ihminen vieressä jonka kanssa voisi jotain puuhailla. Sitä ennen on kivirekenä hampaat irvessä vedetty kaikki elämään kuuluvat vastuut ja tehtävät.

Semmosta.

Vierailija kirjoitti:

Jos on olemassa tarvehierarkia, niin on olemassa nautintohierarkiakin.

Tuntuu että näillä (meillä myös) parisuhteilla jossa seksi on tiukassa, tarve- ja nautintohierarkia menee juuri väärin päin. Itselläni olisi parasta se että nautitaan ensin yhteisesti toisista, sitten mennään tekemään aamiaista ja aloittamaan työpäivä, syömään etc. etc. tämä kaikki hyvin mielin ja iloisena. Jos jokin asia potuttaa, voi muistella miten kivaa oli.

Sitten taas joillakin työ ja velvollisuudet ja maton hapsujen suorassa oleminen pitää olla täydellisesti suoritettu ennen kuin huomaa että tässähän on rakas ihminen vieressä jonka kanssa voisi jotain puuhailla. Sitä ennen on kivirekenä hampaat irvessä vedetty kaikki elämään kuuluvat vastuut ja tehtävät.

Semmosta.

Oikeassa olet! Olisipa ihana aloittaa aamu seksillä, kuten joskus ennenkin oli tapana. Hyvä olo koko päivän, kummallakin sen jälkeen. Joku tuntuu vain unohtaneen sen, tai eikö vain luonto anna periksi "antaa mulle" koska minä sitä niin kovasti toivoisin....sen kun tietäisi.

Ap

Ei kai ketään voi pakottaa seksiin, jos ei halua.

Jos kaikki muun on tärkeämpää kuin puolison henkinen ja fyysinen hyvinvointi, niin rakkautta ei enää ole. Kaikki muu on selitystä. Jos mies ei halua pillu voi häneltä ihan hyvin kysyä, että pitääkö enemmän miehistä. Jos siitä suuttuu tai ole seksittömyyteen selitystä, niin mies lekuriin selvittämään syytä. Jos ei suostu,  valehtelee ja on kaappihomo.  En jäisi parisuhteeseen jos muut olisivat puolisolle tärkempiä kuin minä ja jos kaikki muut asiat syrjäyttäisivät minut. Maailmalta löytyisi ihan varmasti nainen, joka haluasi minua ja ajattelisi minun parasta. Elämää ei kannata heittää hukkaan jonkun kylmän ihmisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ketään voi pakottaa seksiin, jos ei halua.

Sepä se, kun ei voi. Ja kun ei haluta niin ei haluta. Hankalaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisethan näitä vallanköyttäjiä on viikko pidetään miestä piinassa ilman erityistä syytä. Kuitenki tajutaan että kyllä se siitä lämpenee kun ruvetaan hommiin. Sit miehen pitäs torjutuksi tulleena 5 päivän jälkeen ajatella positiivisesti ja olla valmis.

no, tämä on usein mielessä itselläkin. mitä ihmeellisimmillä verukkeilla pihdataan ja sitten yhtäkkiä pitäisi olla valmis sänkyyn. Ei siinä kyllähän se onnistuu mutta siinä on nautinto kaukana. Itse kyllä tarvitsen nautittavaan seksiin jotain esileikkiä. eikä vain liukuvoide, haarat auki ja nopee pikainen rynkytys( tämä siis vaimon toive 99%).  

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että oikeasti ei voi puhua. Mä tykkään, että naisellani on hepeneitä, meikkiä, normaalielämstä poistumista, VÄLILLÄ. Ja teen ihan perusmiesjuttua naama öljyssä autojen ja traktorien kanssa. Joskus jopa kokkaan. Täällä on parisuhde. Ei tartte huutaa toisen paskuutta kenellekään muulle kuin omalla puolisolle. Siitä oppii. Mä pyydän vaimoltani pornomeikit naamalle ja latexii ylle. Ja hän tulee ennen kun mä. Muttta ongelmia tulee, jos ette puhu.

Sitä on vaikea puhua, jos toisen osapuolen mielestä ei ole mitään vikaa. Tai jos kerrot kuinka kaipaisit jotain vaihtelua seksiin, vedotaan väsymykseen ja ajanpuutteeseen. Yksi vaihtoehto on myös seksin pihtaaminen. jos kerrot olevasi tyytymätön saat hoidettua kuivan kauden x ajaksi.

Jotenki tuntuu, ettei parisuhteelle ja sen hoitamiselle löydy aikaa vaimon aikataulussa. Tai sen hoitamista on yhdessä television katsominen tietysti vaimon valitsemaa ohjelmaa. 

Ja joku ajattelee, että hoida kotityöt niin homma toimii. Voin kertoa, ettei toimi. Hoidan käytännössä kaikki kotihommat yksin, että ei voi olla siitäkään kiinni. Kyse on vaan siitä, ettei vaimoa ilmeisesti kiinnosta parisuhteen hoitaminen.  

Aika näyttää ymmärtääkö vaimo tikittävän aikapommin purkamisen vai ehtiikö pommi räjähtää ja minä otan hatkat ja lähden etsimään naista, jota kiinnostaa iltaisin muukin kuin sohvalle maaten television katselu ja somen seuraaminen.

Ihankun olisit lukenut ajatukseni tai sitten ollut meillä kärpäsenä katossa. Meillä ihan sama tilanne. Vaikea puhumalla hoitaa asioita kun toisella ei mielenkiintoa tai halua keskustella.

Jep

Tässä yksi näkökulma asiaan. On surullista,mutta erittäin yleistä että halukkuus ei käy yksiin. Näin on käynyt itselleni, ja näin on käynyt näköjään monelle muulle. Oma kokemukseni on, että jos nuoremmalla iällä peitto heiluu tyyliin kerran viikossa, niin siitä kymmenen vuotta eteenpäin samaa aktiviteettia tehdään max. kerran kuukaudessa. Siitä kymmenen vuotta eteenpäin niin 1-2 kertaa vuodessa. Jokainen sitten tykönään miettiköön sitä,kuinka iso painoarvo sillä seksillä parisuhteessaan on. On olemassa ikäänkuin tasapainovaaka,toiselle puolelle plussapuolet parisuhteen toisesta osapuolesta,toiselle sitten miinukset. Jollekin ihmiselle on vain plussaa että toinen ei halua seksiä, toiselle seksittömyys on iso miinus- punnus puntariin.  Tullut mietittyä sitäkin,miksi en itse aiemmin tajunnut sitä, että vähäinen seksi nuorella iällä muuttuu seksittömyydeksi vanhemmalla iällä, jotenkin kai sitä vain oletti että joskus se asia paranee. Nyt tiedän,että ei parane. Miksi nämä duracell-puput eivät löydä toisiaan, ja miksi matalan seksuaalivietin omaavat vastaavasti eivät mene keskenään yksiin.  Osaltani parisuhde laitettiin historia- osastoon jo vuosia sitten, ei seksi ainoa syy loppumiseen ollut,mutta omalta osaltani tärkeä kuitenkin. Yksissä oltiin liki kolmekymmentä vuotta, viimeiset vuodet eivät olleet hyviä minulle eikä hänellekään, mutta lasten vuoksi piti yrittää sinnitellä. Puolitoista vuotta ennen eroa puoliso ilmoitti että mitä vähemmän seksiä jatkossa,sen parempi. Sehän on selvää puhetta, jota pitää kunnioittaa. Vieroitusoireita ei tullut, sillä sitä ennen mentiin vuosia max. 1-2 kertaa vuodessa tyylillä,joten olihan tuohon puutteeseen jo tottunut. Jos ei  hyvää elo ollut sitä ennenkään, niin kyllä se aikalailla viimeinen niitti sen parisuhteen arkkuun oli.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi näkökulma asiaan. On surullista,mutta erittäin yleistä että halukkuus ei käy yksiin. Näin on käynyt itselleni, ja näin on käynyt näköjään monelle muulle. Oma kokemukseni on, että jos nuoremmalla iällä peitto heiluu tyyliin kerran viikossa, niin siitä kymmenen vuotta eteenpäin samaa aktiviteettia tehdään max. kerran kuukaudessa. Siitä kymmenen vuotta eteenpäin niin 1-2 kertaa vuodessa. Jokainen sitten tykönään miettiköön sitä,kuinka iso painoarvo sillä seksillä parisuhteessaan on. On olemassa ikäänkuin tasapainovaaka,toiselle puolelle plussapuolet parisuhteen toisesta osapuolesta,toiselle sitten miinukset. Jollekin ihmiselle on vain plussaa että toinen ei halua seksiä, toiselle seksittömyys on iso miinus- punnus puntariin.  Tullut mietittyä sitäkin,miksi en itse aiemmin tajunnut sitä, että vähäinen seksi nuorella iällä muuttuu seksittömyydeksi vanhemmalla iällä, jotenkin kai sitä vain oletti että joskus se asia paranee. Nyt tiedän,että ei parane. Miksi nämä duracell-puput eivät löydä toisiaan, ja miksi matalan seksuaalivietin omaavat vastaavasti eivät mene keskenään yksiin.  Osaltani parisuhde laitettiin historia- osastoon jo vuosia sitten, ei seksi ainoa syy loppumiseen ollut,mutta omalta osaltani tärkeä kuitenkin. Yksissä oltiin liki kolmekymmentä vuotta, viimeiset vuodet eivät olleet hyviä minulle eikä hänellekään, mutta lasten vuoksi piti yrittää sinnitellä. Puolitoista vuotta ennen eroa puoliso ilmoitti että mitä vähemmän seksiä jatkossa,sen parempi. Sehän on selvää puhetta, jota pitää kunnioittaa. Vieroitusoireita ei tullut, sillä sitä ennen mentiin vuosia max. 1-2 kertaa vuodessa tyylillä,joten olihan tuohon puutteeseen jo tottunut. Jos ei  hyvää elo ollut sitä ennenkään, niin kyllä se aikalailla viimeinen niitti sen parisuhteen arkkuun oli.

Kiitos tästä näkökulmasta. Niin, se on puntaroitava itsekin että minkä painoarvon sille seksille oikein laittaa meidän parisuhteessa, kun muuten meillä on aivan mukavaa yhdessä ja ollaan ns. kasvettu yhteen. Tämä seksiasia vain nyt tuli elefantiksi meidän makkariin.

Ap

En ihmettele ettei miehesi puhu, jos jatkuvasti otat asian esille. Ahdistaisi itseäkin tuollainen ja ajautuisin entistä kauemmas puolisostani. Kyllä  hän tekee aloitteen, mikäli haluaa sinua. Ellei tee, seksiin et voi häntä pakottaa. Silloin on vaihtoehtoina hyväksy tilanne, ulkoistaa seksi tai erota.

Hyvää keskustelua.

Olenolen 50+ mies ja totaalisen kylläTynyt seksittömäön avioliittoon. Minö en ole ollut se haluton, paitsi nyt, tai oikeammin olen välinpitämätön, enkä ole halunnut vaimoa enään aikoihin.

Mulle seksi ja, sekzittömyys kertoo kyllä parisuhteesta.

Tienhaarassa olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi näkökulma asiaan. On surullista,mutta erittäin yleistä että halukkuus ei käy yksiin. Näin on käynyt itselleni, ja näin on käynyt näköjään monelle muulle. Oma kokemukseni on, että jos nuoremmalla iällä peitto heiluu tyyliin kerran viikossa, niin siitä kymmenen vuotta eteenpäin samaa aktiviteettia tehdään max. kerran kuukaudessa. Siitä kymmenen vuotta eteenpäin niin 1-2 kertaa vuodessa. Jokainen sitten tykönään miettiköön sitä,kuinka iso painoarvo sillä seksillä parisuhteessaan on. On olemassa ikäänkuin tasapainovaaka,toiselle puolelle plussapuolet parisuhteen toisesta osapuolesta,toiselle sitten miinukset. Jollekin ihmiselle on vain plussaa että toinen ei halua seksiä, toiselle seksittömyys on iso miinus- punnus puntariin.  Tullut mietittyä sitäkin,miksi en itse aiemmin tajunnut sitä, että vähäinen seksi nuorella iällä muuttuu seksittömyydeksi vanhemmalla iällä, jotenkin kai sitä vain oletti että joskus se asia paranee. Nyt tiedän,että ei parane. Miksi nämä duracell-puput eivät löydä toisiaan, ja miksi matalan seksuaalivietin omaavat vastaavasti eivät mene keskenään yksiin.  Osaltani parisuhde laitettiin historia- osastoon jo vuosia sitten, ei seksi ainoa syy loppumiseen ollut,mutta omalta osaltani tärkeä kuitenkin. Yksissä oltiin liki kolmekymmentä vuotta, viimeiset vuodet eivät olleet hyviä minulle eikä hänellekään, mutta lasten vuoksi piti yrittää sinnitellä. Puolitoista vuotta ennen eroa puoliso ilmoitti että mitä vähemmän seksiä jatkossa,sen parempi. Sehän on selvää puhetta, jota pitää kunnioittaa. Vieroitusoireita ei tullut, sillä sitä ennen mentiin vuosia max. 1-2 kertaa vuodessa tyylillä,joten olihan tuohon puutteeseen jo tottunut. Jos ei  hyvää elo ollut sitä ennenkään, niin kyllä se aikalailla viimeinen niitti sen parisuhteen arkkuun oli.

Kiitos tästä näkökulmasta. Niin, se on puntaroitava itsekin että minkä painoarvon sille seksille oikein laittaa meidän parisuhteessa, kun muuten meillä on aivan mukavaa yhdessä ja ollaan ns. kasvettu yhteen. Tämä seksiasia vain nyt tuli elefantiksi meidän makkariin.

Ap

Ihmisellä on  tarve olla haluttu. Ainakin itselläni on,tai ainakin oli, ja sen tarpeen tunnistaa viimeistään silloin kun parisuhteessaan ei tule halutuksi. Ei siihen (torjutuksi tulemiseen) kuole,mutta elämänlaatu heikkenee pahemman kerran. Se alkaa syödä ihmistä monesta eri suunnasta. Jossakin näissä keskusteluketjuissa oli joskus kysymys että miltä tuntuu tulla jatkuvasti torjutuksi. No,sehän on selvä että huonolta tuntuu. Eräässä musiikkikappaleessa kuvataan tätä tuntemusta onnistuneesti : "Meille alakulo muutti asumaan / mulle huonetoveruutta tarjoaa".

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele ettei miehesi puhu, jos jatkuvasti otat asian esille. Ahdistaisi itseäkin tuollainen ja ajautuisin entistä kauemmas puolisostani. Kyllä  hän tekee aloitteen, mikäli haluaa sinua. Ellei tee, seksiin et voi häntä pakottaa. Silloin on vaihtoehtoina hyväksy tilanne, ulkoistaa seksi tai erota.

Huoooh, niinpä. Varmasti ahdistaakin, mutta jotenkin sitä ajattelee että asiasta olisi hyvä puhua, kuten niin moni tässäkin ketjussa on ehdotellut. Mutta ilmeisesti ei, koska se vie häntä vain kauemmaksi. Ehkäpä olen taas vähän aikaa asiasta hiljaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi näkökulma asiaan. On surullista,mutta erittäin yleistä että halukkuus ei käy yksiin. Näin on käynyt itselleni, ja näin on käynyt näköjään monelle muulle. Oma kokemukseni on, että jos nuoremmalla iällä peitto heiluu tyyliin kerran viikossa, niin siitä kymmenen vuotta eteenpäin samaa aktiviteettia tehdään max. kerran kuukaudessa. Siitä kymmenen vuotta eteenpäin niin 1-2 kertaa vuodessa. Jokainen sitten tykönään miettiköön sitä,kuinka iso painoarvo sillä seksillä parisuhteessaan on. On olemassa ikäänkuin tasapainovaaka,toiselle puolelle plussapuolet parisuhteen toisesta osapuolesta,toiselle sitten miinukset. Jollekin ihmiselle on vain plussaa että toinen ei halua seksiä, toiselle seksittömyys on iso miinus- punnus puntariin.  Tullut mietittyä sitäkin,miksi en itse aiemmin tajunnut sitä, että vähäinen seksi nuorella iällä muuttuu seksittömyydeksi vanhemmalla iällä, jotenkin kai sitä vain oletti että joskus se asia paranee. Nyt tiedän,että ei parane. Miksi nämä duracell-puput eivät löydä toisiaan, ja miksi matalan seksuaalivietin omaavat vastaavasti eivät mene keskenään yksiin.  Osaltani parisuhde laitettiin historia- osastoon jo vuosia sitten, ei seksi ainoa syy loppumiseen ollut,mutta omalta osaltani tärkeä kuitenkin. Yksissä oltiin liki kolmekymmentä vuotta, viimeiset vuodet eivät olleet hyviä minulle eikä hänellekään, mutta lasten vuoksi piti yrittää sinnitellä. Puolitoista vuotta ennen eroa puoliso ilmoitti että mitä vähemmän seksiä jatkossa,sen parempi. Sehän on selvää puhetta, jota pitää kunnioittaa. Vieroitusoireita ei tullut, sillä sitä ennen mentiin vuosia max. 1-2 kertaa vuodessa tyylillä,joten olihan tuohon puutteeseen jo tottunut. Jos ei  hyvää elo ollut sitä ennenkään, niin kyllä se aikalailla viimeinen niitti sen parisuhteen arkkuun oli.

Kiitos tästä näkökulmasta. Niin, se on puntaroitava itsekin että minkä painoarvon sille seksille oikein laittaa meidän parisuhteessa, kun muuten meillä on aivan mukavaa yhdessä ja ollaan ns. kasvettu yhteen. Tämä seksiasia vain nyt tuli elefantiksi meidän makkariin.

Ap

Ihmisellä on  tarve olla haluttu. Ainakin itselläni on,tai ainakin oli, ja sen tarpeen tunnistaa viimeistään silloin kun parisuhteessaan ei tule halutuksi. Ei siihen (torjutuksi tulemiseen) kuole,mutta elämänlaatu heikkenee pahemman kerran. Se alkaa syödä ihmistä monesta eri suunnasta. Jossakin näissä keskusteluketjuissa oli joskus kysymys että miltä tuntuu tulla jatkuvasti torjutuksi. No,sehän on selvä että huonolta tuntuu. Eräässä musiikkikappaleessa kuvataan tätä tuntemusta onnistuneesti : "Meille alakulo muutti asumaan / mulle huonetoveruutta tarjoaa".

Totta, hyvä kommentti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyvää keskustelua.

Olenolen 50+ mies ja totaalisen kylläTynyt seksittömäön avioliittoon. Minö en ole ollut se haluton, paitsi nyt, tai oikeammin olen välinpitämätön, enkä ole halunnut vaimoa enään aikoihin.

Mulle seksi ja, sekzittömyys kertoo kyllä parisuhteesta.

Tienhaarassa olen.

Vaikka elänkin lähes seksittömässä liitossa, niin haluan yhä miestäni, mutta tuntuu siltä että jokin minussakin on kuollut/kuolemassa ja joskus sitä miettii että tässäkö tää oli?! Meidän ennen niin hyvä seksielämä. 😢 Ja eikö sitä enää ikinä ole.

Hei toivon sullekin kuivan kauden loppua, syö se ihmistä ja rankasti. ❤️

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi näkökulma asiaan. On surullista,mutta erittäin yleistä että halukkuus ei käy yksiin. Näin on käynyt itselleni, ja näin on käynyt näköjään monelle muulle. Oma kokemukseni on, että jos nuoremmalla iällä peitto heiluu tyyliin kerran viikossa, niin siitä kymmenen vuotta eteenpäin samaa aktiviteettia tehdään max. kerran kuukaudessa. Siitä kymmenen vuotta eteenpäin niin 1-2 kertaa vuodessa. Jokainen sitten tykönään miettiköön sitä,kuinka iso painoarvo sillä seksillä parisuhteessaan on. On olemassa ikäänkuin tasapainovaaka,toiselle puolelle plussapuolet parisuhteen toisesta osapuolesta,toiselle sitten miinukset. Jollekin ihmiselle on vain plussaa että toinen ei halua seksiä, toiselle seksittömyys on iso miinus- punnus puntariin.  Tullut mietittyä sitäkin,miksi en itse aiemmin tajunnut sitä, että vähäinen seksi nuorella iällä muuttuu seksittömyydeksi vanhemmalla iällä, jotenkin kai sitä vain oletti että joskus se asia paranee. Nyt tiedän,että ei parane. Miksi nämä duracell-puput eivät löydä toisiaan, ja miksi matalan seksuaalivietin omaavat vastaavasti eivät mene keskenään yksiin.  Osaltani parisuhde laitettiin historia- osastoon jo vuosia sitten, ei seksi ainoa syy loppumiseen ollut,mutta omalta osaltani tärkeä kuitenkin. Yksissä oltiin liki kolmekymmentä vuotta, viimeiset vuodet eivät olleet hyviä minulle eikä hänellekään, mutta lasten vuoksi piti yrittää sinnitellä. Puolitoista vuotta ennen eroa puoliso ilmoitti että mitä vähemmän seksiä jatkossa,sen parempi. Sehän on selvää puhetta, jota pitää kunnioittaa. Vieroitusoireita ei tullut, sillä sitä ennen mentiin vuosia max. 1-2 kertaa vuodessa tyylillä,joten olihan tuohon puutteeseen jo tottunut. Jos ei  hyvää elo ollut sitä ennenkään, niin kyllä se aikalailla viimeinen niitti sen parisuhteen arkkuun oli.

Kiitos tästä näkökulmasta. Niin, se on puntaroitava itsekin että minkä painoarvon sille seksille oikein laittaa meidän parisuhteessa, kun muuten meillä on aivan mukavaa yhdessä ja ollaan ns. kasvettu yhteen. Tämä seksiasia vain nyt tuli elefantiksi meidän makkariin.

Ap

Ihmisellä on  tarve olla haluttu. Ainakin itselläni on,tai ainakin oli, ja sen tarpeen tunnistaa viimeistään silloin kun parisuhteessaan ei tule halutuksi. Ei siihen (torjutuksi tulemiseen) kuole,mutta elämänlaatu heikkenee pahemman kerran. Se alkaa syödä ihmistä monesta eri suunnasta. Jossakin näissä keskusteluketjuissa oli joskus kysymys että miltä tuntuu tulla jatkuvasti torjutuksi. No,sehän on selvä että huonolta tuntuu. Eräässä musiikkikappaleessa kuvataan tätä tuntemusta onnistuneesti : "Meille alakulo muutti asumaan / mulle huonetoveruutta tarjoaa".

Totta, hyvä kommentti.

Ap

Aloin miettimään,että missäköhän biisissä tuo  ajatus oli,jossa alakulo muuttaa asumaan ja huonetoveruuttaan tarjoaa.  Biisi nimeltä "Kaupunki on aavikko"  on kyseessä,  kannattaa kuunnella sillä taitaa kertoa juurikin tästä samasta hankalasta aiheesta, ihmissuhteesta.