Voi kumpa ei olisi miestä, lapsia ja eläimiä :( Haaveilen sinkkuelämästä

Lisään vielä, että jos pysähdyn pyörälenkilläni leikkipuiston kupeeseen, niin pikkulasten mammat tulevat valittamaan elämän raskautta. Pitävät lapsettomana ja nuorempana koska olemukseni on tyttömäinen. Naamasta näkyy säikähdys, kun olen tullut äidiksi ennen kuin osa heistä oli edes syntynyt. 😄

Eläimet ja lapset voi antaa pois ja aina voi erota.  Eläimet voi myös lopettaa, jos niistä on liikaa vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Tasan ei mee.

Mä oon ihan yksin ja haaveena on sinun elämäsi.

Osta Torista halpa hääpuku -> mene huntupäässä Tinderiin -> olet aviossa.

Miksi et sais nukkua myöhään. Meillä mies ja lapset voisivat viikonloppuna nukkua vaikka puoleen päivään jos antaisin luvan.

Tehkää perhearjesta sellaista kuin haluatte sen olevan. Jos arki tuntuu taistelulta niin jossain mättää

Itselläni jo lapset isoja ja mies ahkera, mutta joka kevät iskee kaaos eikä kerkeä tehdä kaikkea mitä pitäisi.

Asutaan maatilalla ja töitä riittää, niin tulee väkisin ajatus siitä kuinka olisi helppoa asua yksin kerrostalossa.

Ei olisi pihatöitä ym

Mutta en kuitenkaan vaihtaisi, vaikka olisi mahdollisuuskin muuttaa meidän kaupunki asuntoon.

En muuten ole siellä yhtään yötä nukkunut ja nyt siellä asuukin vuokralainen.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että jos pysähdyn pyörälenkilläni leikkipuiston kupeeseen, niin pikkulasten mammat tulevat valittamaan elämän raskautta. Pitävät lapsettomana ja nuorempana koska olemukseni on tyttömäinen. Naamasta näkyy säikähdys, kun olen tullut äidiksi ennen kuin osa heistä oli edes syntynyt. 😄

Nyt kyllä vähän omakehu löyhähtää pubiruususta.

En mä ainakaan ole yksin, vaikka ei miestä ja lapsia olekaan. Aina löytyy joku lapseton sinkkukaveri, aina minulla on perhe.

Tein viime syksynä päätöksen lähteä jatko-opiskelemaan ja syksyllä alkaa kahden vuoden koulu. Sitten valmistun ja palaan joko nykyiseen työhöni tai menen muualle. En olisi tätä voinut tehdä jos olisi mies tai lapsia. Ehkä ja riskiä en ota.

Kun olen koulusta valmistunut niin voin myös mettiä, että haluanko asua nykyisessä kotimaassani vai haluanko lähteä johonkin muualle. Tämän tajusin kun deittailin yhtä miestä keväällä ja hän oletti että muutan hänen maahansa. Sanoin viime viikolla, että en ole kyllä nykyistä maatani tai tätä työtäni jättämässä varsinkaan miehen takia. Mies hetkeksi jäätyi ja järkyttyi täysin mutta kokosi itsensä salamana. Nautin niin suunnattomasti kun saan itse aikuisena pitää omab pääni ja menoni. Tarvitsen omaa aikaa aivan älyttömiä määriä ja en siedä siviilissä jos joku kertoo minulle mitä pitää tehdä. Kuten tämä mies yritti: pidät blondit hiukset ja kasvatat ne pitkäksi. Vahautat karvasi aina kun ovat kasvaneet vähänkään. Ripsienpidennykset ovat kauniit sinulla. Kerran yritti puhelinseksiä ja sanoin, että sori karvat on kasvaneet, ei pysty. Koitti sanoa ettei haittaa. Vastasin et ok, itse olet sanonut ja toivotin illanjatkot.

Ei tule miehiä ikävä seurustelumielessä. Kavereina menee ja ovat kivoja osa. Lapsista pidän ja jätän perintöni esimerkiksi veljeni lapsille ja kummilapsilleni. Kun olen kuollut niin ei kiinnosta tuleeko ketään hautajaisiini en ole niitä juhlimassa. Sairaalassa ja sairaana saan mahdollisesti apua kun pyydän. Kotona osaan ostaa palveluna jos jotain tarvitsen ja itse en osaa.

Kyllä me vanhemmatkin ansaitaan niitä päiviä kun kukaan ei vaadi meiltä mitään. Niitä pitää vain puolison, suvun, ystävien ja rahan avulla aina välillä yrittää järjestää. Pikkulapsiaika ei onneksi kestä ikuisesti. Lapsettomille tiedoksi, että kaikkia vanhempia välillä kyllästyttää arjen velvollisuudet vaikka lapset rakkaita onkin. Syystä niitä kutsutaan ruuhkavuosiksi.