Kuvaile näkemiäsi tilannetajun pettämisiä käytöksessä tai pukeutumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita Käytöksen kultaisia kirjoja ja muita tapaoppaita, joilla voi aloittaa. Ja sillä voi lohduttautua, että todella iso osa ihmisistä ei tiedä tavoista juuri mitään. Ollaan olevinaan kohteliaita ja päästetään nainen edellä kulkemaan rappuja ylöspäin, vaikka tapojen mukaan mies menee edellä ylös ja nainen tulee edellä alas. Kierreportaissa alas menijä kulkee leveää puolta ja ylös tulija kapeaa, kierreportaissa ei ole mitään oikeanpuoleista liikennettä. Muualla tietysti aina ohitetaan kulkiessa vastaantulija väistämällä oikealle.

Nykyään lähes aina ojennetaan kukat saajalle paketissa, vaikka ne pitäisi ottaa pois kääreestään, ennen kuin ne ojennetaan saajalle. Suurempiin tilaisuuksiin kukat lähetetään etukäteen, jottei niiden vuoksi tule ruuhkaa ja häslinkiä ovelle. Kutsuista ja tapahtumista myös kiitetään jälkikäteen, mutta se voi nykyään olla ihan tekstiviesti tai Whatsapp-viestikin, enää ei tarvitse kauniilla kortilla kiittää.

Kutsuista poistuttaessa käydään hyvästelemässä isäntäväki ja siinäkin jo kiitetään.

Kirkkoon ei mennä esittelemään itseä, vaan sinne pukeudutaan asiallisesti. Ylipäätään perhejuhliin ja arvokkaisiin juhliin ei pitäisi pukeutua kuin olisi töissä bordellissa.

Etiketin mukaan keskustelupalstalla ei ole soveliasta kommentoida muiden pukeutumista tyyliin "kuin olisi töissä bordellissa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein näkee nuoria naisia, jotka on kovasti panostaneet siihen, että pukeutuminen olisi tämän hetken kaupunkipukeutumista. Eli valkoiset tennarit tai lenkkarit, sellaiset morkulat, löysät leveät housut, iPodit korvissa, latte toisessa ja kännykkä toisessa kädessä, ripset on tehty, kynnet on tehty ja kulmat on vimpan päälle, ja kaiken kruunaa beessi kietaisutakki. Mutta! Takin liepeiden kuljetussuojapistokset on avaamatta! Ei voi ymmärtää! Sama kuin jättäisi tuotelaput kiinni vaatteeseen.

Eli vanhemmat mammat, kertokaa nyt sille jälkikasvullenne, että liepeistä tulee ratkoa kuljetussuojat samoin kuin takin taskuistakin. Takeissa on ihan oikeat taskut, ne on vain ommeltu kiinni jotta niihin ei tungettaisi käsiä kaupassa sovittaessa. On niin noloa kun joku nuori nainen on panostanut Armanin kalliiseen jakkuun ja hilluu sitten se päällä ja takaliepeet on ompeleilla kiinni :-(

Jaa no mä olen 5-kymppinen enkä ole tuollaisesta yhtään tietoinen.

Et ole koskaan ratkonut takeistasi kuljetusuojia tai taskuja auki??

Minä en omista yhtään hametta enkä mekkoa. Enkä osta. Menen hautajaisiin mustissa housuissa, takissa. Häissä en ole käynyt, enkä menisi. Ihme kyttäämistä pukeutumisesta. Ei kaikilla ole varaa, eikä mielenkiintoa ostaa useita asuja. Vainajaa eivät vaatteet kiinnosta, tärkeintä on aito kunnioitus.

Oltiin miehen puoleisen sukulaislapsen synttäreillä. En tiedä, oltiinko me ylipukeutuneita vai muut alipukeutuneita, mutta pukeutumislinjassa oli eroja. Mulla oli hame, sukkikset ja siisti paita, miehellä farkut ja kauluspaita. Ei kenkiä sisällä.

Juhlakalun isällä oli maastokuvioiset shortsit ja t-paita, sedällä maalitahraiset työhousut ja pikeepaita, toisella likaiset maastohousut ja kumpparit. Naisvierailta löytyi hupparia tai paljettitunikaa. Anoppi ja käly legginsseissä paljain jaloin. Näin myös miesvieraan persvaon lähes kokonaan, kun housut vähän lökötti.

Vierailija kirjoitti:

Isoisoisänsä hautajaisissa kouluikäisellä pojalla tavallinen sininen t-paita ja minions-verkkarit. (Kun samanikäisellä serkullaan oli päällään tumma puku, kontrasti oli aika räikeä). 

Hautajaisissa on lapsilla vapaa pukeutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi vain kaikille, joiden häissä olen mustassa mekossani ollut. Oma mummini meni sota-aikaan naimisiin mustassa mekossa, niin olen luullut että se on ihan validi juhlamekon väri. Veikkaan että mummilla oli käytännöllinen syy mekon värivalintaan; sota-aikana oli paljon hautajaisia, joten se mekko kävi hyvin niihin. Mitä sitä kahta juhlamekkoa.

Mitään pahaa en ole tarkoittanut, luulin ihan tosissani että musta mekko on juhlava. Pahoittelut.

Ei tarvitse pahoitella, itse olen ihan hienosta naisten vaateliikkeesta tarkistanut,että musta mekko käy vallan hyvin häihin. Joten itsekin ostin mustan mekon.

Erikoinen tapa; käytätkö yleisesti ottaen erilaisia myymälöitä vahvistamaan, mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. 

Ennen vanhaan vaatemyyjät olivat asiantuntijoita, jotka osasivat neuvoa myös etiketin mukaisessa pukeutumisessa. Voi heitä kohdata vielä tänäkin päivänä.

Osaatko sanoa, missä heitä voisi kohdata?

Nimittäin minä uskon, että heitä ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Eräs 40-vuotias nainen tuli juhliin lyhyt mekko päällä ja istahti pitkäksi aikaa jalat haarallaan tuolille eikä hänellä ollut alushousujakaan jalassa. Pyysin häntä sivummalle ja kuiskasin hiljaa että "sulla tais unohtua alushousut". Nainen oli selvästi hämmentynyt ja totesi että "oho" ja meni kotiinsa laittamaan alkkarit. 

Miten voi unohtaa pukea alushousut jos laittaa mekon? 

Entä taiteilijat? Olen usein kuullut, että taiteilijat saavat enemmän anteeksi pukeutumisessaan. Jos taiteilijalla on persoonallinen mutta ei pukukoodin mukainen, mutta kuitenkin juhlava asu esim. häissä, onko se ok?

Vierailija kirjoitti:

Entä taiteilijat? Olen usein kuullut, että taiteilijat saavat enemmän anteeksi pukeutumisessaan. Jos taiteilijalla on persoonallinen mutta ei pukukoodin mukainen, mutta kuitenkin juhlava asu esim. häissä, onko se ok?

Niin, tai entä ihan arkena? Moni kuvataitelija ei pukeudu niin kuin ikäisensä ihmisen ns. pitäisi. Pidättekö sitäkin jotenkin epäsopivana tilannetajuttomuutena?

Minun mieheni tilannetaju pettää vähän toiseen suuntaan.

Hän nimittäin haluaa laittaa mustan villakangaspuvun jos on pieninkin tekosyy.

Esim. viime itsenäisyyspäivänä anoppi oli tulossa meille päivälliselle, ja mies pani puvun päälleen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Arvoin pitkään, aiheutanko kiusaannusta miehelle vai anopille ja päätin sitten että kunnon vaimo seuraa miestään ja pukeuduin pikkumustaan (panen sen aina kun mies panee tumman pukunsa, en ole mikään hyvä pukeutuja joten menen aina samalla. Häihin ja muihin iloisiin tilaisuuksiin sitten joku värillinen huivi harteille tms.)

Anoppi sitten tuli kulahtaneissa legginseissä ja tunikassa, siis ihan arkivaatteissa, vaikka tiesi että juhlavampi päivällinen tarjolla. Tiesin kyllä että hän tulee niin pukeutuneena ja yritin siitä miehelle sanoa, mutta ei, hän tahtoi laittaa rakkaan pukunsa. Anoppi tietysti oli kiusaantunut meidän vaatteistamme ja minä koko tilanteesta.

Vastaavaa on sattunut ennenkin, miehelleni ei ole olemassa mitään casual tai smart casual -pukeutumista: se on joko vaellushousut tai tumma puku, ei mitään välimuotoja. Olemme sitten joka paikassa ylipukeutuneita, koska katson että etiketin mukaan miehen pukeutuminen määrittää vaimonkin dress coden.

Mies itse ei pidä tätä minään, hän rakastaa pukuaan ja on täysin luonteva sen kanssa ja tuntee olonsa mukavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni tilannetaju pettää vähän toiseen suuntaan.

Hän nimittäin haluaa laittaa mustan villakangaspuvun jos on pieninkin tekosyy.

Esim. viime itsenäisyyspäivänä anoppi oli tulossa meille päivälliselle, ja mies pani puvun päälleen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Arvoin pitkään, aiheutanko kiusaannusta miehelle vai anopille ja päätin sitten että kunnon vaimo seuraa miestään ja pukeuduin pikkumustaan (panen sen aina kun mies panee tumman pukunsa, en ole mikään hyvä pukeutuja joten menen aina samalla. Häihin ja muihin iloisiin tilaisuuksiin sitten joku värillinen huivi harteille tms.)

Anoppi sitten tuli kulahtaneissa legginseissä ja tunikassa, siis ihan arkivaatteissa, vaikka tiesi että juhlavampi päivällinen tarjolla. Tiesin kyllä että hän tulee niin pukeutuneena ja yritin siitä miehelle sanoa, mutta ei, hän tahtoi laittaa rakkaan pukunsa. Anoppi tietysti oli kiusaantunut meidän vaatteistamme ja minä koko tilanteesta.

Vastaavaa on sattunut ennenkin, miehelleni ei ole olemassa mitään casual tai smart casual -pukeutumista: se on joko vaellushousut tai tumma puku, ei mitään välimuotoja. Olemme sitten joka paikassa ylipukeutuneita, koska katson että etiketin mukaan miehen pukeutuminen määrittää vaimonkin dress coden.

Mies itse ei pidä tätä minään, hän rakastaa pukuaan ja on täysin luonteva sen kanssa ja tuntee olonsa mukavaksi.

Eikö anoppi ole jo tottunut miehen ylipukeutumiseen, kun on hänet kuitenkin synnyttänyt. Itse olisin tuossa tilanteessa viitannut kintaalla miehen pukeutumiselle ja laittanut päälle mitä huvittaa

!

Vierailija kirjoitti:

Tokmannilla törmäsin bikineihin pukeutuneeseen pulleaan naiseen. Asu kuuluu rannalle, ei kauppaan.

Näin kerran ruokaostoksilla pullean naisen bikineissä. Pieni tytär istui ostosvaunuissa alasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudesta muistan tosiaan miten ärsytti joku ex kitisemässä kun juhliin olisi pitänyt laittaa puku päälle. Naiset osaavat noin vain pukeutua ja käyttäytyä ja sitä suunnilleen odotetaankin, mutta nuori mies ilmestyy juhliin farkuissa ja kauluspaidassa juron oloisena. Eikä kukaan edes odota parempaa käytöstä!

Tämä johtuu siitä, että naiset koristautuvat toisia varten, miehet eivät.

Tuntuu pahalta kun pitää ulkopuolisesta paineesta johtuen pukea päälleen jotain mikä ei tunnu omalta.

Meille nyt vain on syntynyt tietty käsitys siitä, mikä on sopivaa pukeutumista missäkin tilanteessa ja tietynlaisella pukeutumisella osoitetaan arvostusta juhlan järjestäjää kohtaan, tai hautajaisissa kunnioitetaan vainajaa. Sinä voit kiukuta näitä käsityksiä vastaan ihan kuinka paljon vain ja selittää, että ne ovat turhia, mutta fakta nyt vain on se, että huomattavasti etiketin vastaisella pukeutumisella osoitat monen mielestä halveksuntaa tilaisuutta ja siihen liittyviä ihmisiä kohtaan. Aikuinen ihminen voi sen yhden kerran laittaa päälleen asianmukaisen asun vaikka se ei nyt juuri "tunnu omalta". Kapinoinnin vuoksi kapinoiva teini tai itsekäs ja moukkamainen aikuinen taas väenvängällä jättää sen tekemättä vaikka tietää, että voi loukata muita ihmisiä.

Tuntuu, että monelle miehelle kaikenlainen toisen ihmisen huomioonottaminen johon kuuluvat myös tietyt vakiintuneet kohteliaat tavat, vaikka sen vuoksi ei edes joutuisi näkemään juuri lainkaan vaivaa, on suurta kiukkua aiheuttava asia.

-eri

Voi, mä olen tottunut lähes 30 vuoden yhdessäolon aikana siihen, että toista ei voi pakottaa pukeutumaan jollain tietyllä tavalla. Tai en ehkä oo tottunut, mutta alistunut jotenkin. Miestä ei voi yhtään vähempää kiinnostaa miltä se näyttää. Itse olen eri maata, ja eräskin riita ja väittely on aiheesta saatu aikaan. Joskus oikeasti hävettää. Eikä tässä vielä kaikki: poika on niin samaa maata, että oksat pois! 

Anoppi, tilanteessa kuin tilanteessa: farkut ja farkkutakki + ehostamaton, punoittava naama eikä minkäänlaista kampausta. 

Kelan työntekijä, joka neuvoo asiakkaita salissa: polvista rikkirevityt harkut. Kyseessä kuitenkin virkailija!

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni tilannetaju pettää vähän toiseen suuntaan.

Hän nimittäin haluaa laittaa mustan villakangaspuvun jos on pieninkin tekosyy.

Esim. viime itsenäisyyspäivänä anoppi oli tulossa meille päivälliselle, ja mies pani puvun päälleen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Arvoin pitkään, aiheutanko kiusaannusta miehelle vai anopille ja päätin sitten että kunnon vaimo seuraa miestään ja pukeuduin pikkumustaan (panen sen aina kun mies panee tumman pukunsa, en ole mikään hyvä pukeutuja joten menen aina samalla. Häihin ja muihin iloisiin tilaisuuksiin sitten joku värillinen huivi harteille tms.)

Anoppi sitten tuli kulahtaneissa legginseissä ja tunikassa, siis ihan arkivaatteissa, vaikka tiesi että juhlavampi päivällinen tarjolla. Tiesin kyllä että hän tulee niin pukeutuneena ja yritin siitä miehelle sanoa, mutta ei, hän tahtoi laittaa rakkaan pukunsa. Anoppi tietysti oli kiusaantunut meidän vaatteistamme ja minä koko tilanteesta.

Vastaavaa on sattunut ennenkin, miehelleni ei ole olemassa mitään casual tai smart casual -pukeutumista: se on joko vaellushousut tai tumma puku, ei mitään välimuotoja. Olemme sitten joka paikassa ylipukeutuneita, koska katson että etiketin mukaan miehen pukeutuminen määrittää vaimonkin dress coden.

Mies itse ei pidä tätä minään, hän rakastaa pukuaan ja on täysin luonteva sen kanssa ja tuntee olonsa mukavaksi.

Ole tyytyväinen! Jos kahdesta ääripäästä pitää valita, niin mieluummin villakangaspukumies kuin lippalakki ja verkkarit -tyyppi. Harvemmin joudut häpeämään ukkoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa ettei kaikilla ole vara ostaa tai vuokrata pukuja tai hienoja vaatteita yhden juhlan takia esim.nuoren rippijuhlat tai valmistujaiset.

Kirpputorilta tekee todella hyviä löytöjä. Naiselle yksi siisti musta mekko ja toinen värikkäämpi, parilla kympillä varmasti nuo löytää ja niillä pärjää useamman vuoden.

Joskus ei ole edes sitä paria kymppiä. Vaikea varmaan sellaisen ymmärtää joka ei ole koskaan saippuaa lantrannut vedellä tai etsinyt kaupasta sitä halvinta makaronia.

Itsellä oli kerran tulot 4 kk aikana 300 euroa, sillä piti pärjätä. Kela oli unohtanut hakemukseni laatikkoon 4 kuukaudeksi. Ei ollut varaa ostaa mitään sopivaa hautajaisiin. Leski määräsi minulle vaatetuksesta niin en voinut käyttää tavallista hautajaisasuani. Laitoin sitten epäsopivaa kunhan mustaa. Leski oli tyytyväinen mutta valokuvissa näytti huonolle jälkikäteen kun näin.

Tilannetajun pettäminen käytöksessä: vuosikymmeniä hyvää leskeneläkettä saanut henkilö on ylemmyydentunnossaan ajautunut halveksimaan syvästi niitä jotka eivät ole koskaan saaneet mitään apua tai helpotusta mistään. Eikä riitä että halveksuu vaan myös osoittaa sen. 99 % ajasta näyttää olevan joko itsekorostusta tai jonkun muun vähättelyä.

Toinen vastaava: sairaseläkkeelle arveluttavin perustein päässyt leuhkii sillä ettei arvosta mitään muuta työtä kuin vapaaehtoistyö.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei ole oppinut koskaan etikettiä?

Nimimerkillä ei lähipiiriä opettamassa, kahden mt-ongelmaisen vanhemman kasvattama. Onneksi ei ole sukujuhlia tulossa, en kyllä niihin osallistuisi vaikka riski kutsun saamisesta voi joskus ollakkin. En tiedä kumpi on kiusallisempaa, olla osallistumatta perhejuhliin (vaikka rehellisesti sanottuna minua ei tippaakaan edes kiinnostaisi osallistua niihin kissanristiäisiin) vai mennä sinne tyylitajuttomana ja juhlaetiketistä mitään tietämättömänä. En tiedä juhlien etikettiä edes sillä tasolla, että missä vaiheessa annetaan lahja, missä vaiheessa syödään ja milloin on sopivaa poistua juhlista. Nolaisin itseni täysin jos menisin mihinkään kotoani. Vaatetuksen ehkä saisin vaatekaupan myyjän avustuksella kuntoon, jos laittaisin rahaa muutaman satasen.

Minulla oli vähän samanlainen perhe. Minä päätin että tilaan jonkun kirjan joka opettaa nuo tavat, ettei tarvitse enää vähän jännittää aina kaikissa tilaisuuksissa! Ovat postissa nyt. Heti tuntuu rennommalta olo. Mitä vanhemmat eivät opettaneet voin onneksi oppia silti jostain itse. Toki nuoruus meni varmaan mokaillessa koko ajan, mutta tosiaan vanhempani eivät tuollaisista etiketeistä välitä