Kuvaile näkemiäsi tilannetajun pettämisiä käytöksessä tai pukeutumisessa.

Vierailija kirjoitti:

Tokmannilla törmäsin bikineihin pukeutuneeseen pulleaan naiseen. Asu kuuluu rannalle, ei kauppaan.

Olen ajatellut alkaa lämpimällä kelillä pukeutumaan bikineihin. Viime viikolla meinasin kuolla vaatteet päällä, olin lähellä lämpöhalvausta. Syöpähoidot aiheuttivat vaihdevuodet, kuumat aallot ja olen ikään kuin saunassa jo ilman lämmintä säätäkin, hiki valuu virtana 24/7. Syöpälääkitys toi myös 25 ylipainoa parissa kuukaudessa joten pulleakin olen. 

Ei haittaa jos joku ei tykkää, en jaksa ajatella muuta kuin hengissä selviämistä kesästä. Oikeastaan olisin iloinen jos joku kiusaajatyyppi saisi pahaa mieltä asustani. Syöpähoitojen aikana tajusin ihmisten pahuuden ja ilkeyden ja päätin että en enää ikinä ole huomaavainen, kohtelias muita kohtaan, mieluummin päin vastoin. Ainakaan jos en ole varma että tuo muu henkilö on empaattinen ja muista välittävä. Ehkä ajan vielä kaljunkin takaisin kaiken lisäksi jotta syöpääsairastavien inhoajat saisivat oikein olan takaa ällötystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruudesta muistan tosiaan miten ärsytti joku ex kitisemässä kun juhliin olisi pitänyt laittaa puku päälle. Naiset osaavat noin vain pukeutua ja käyttäytyä ja sitä suunnilleen odotetaankin, mutta nuori mies ilmestyy juhliin farkuissa ja kauluspaidassa juron oloisena. Eikä kukaan edes odota parempaa käytöstä!

Tämä johtuu siitä, että naiset koristautuvat toisia varten, miehet eivät.

Tuntuu pahalta kun pitää ulkopuolisesta paineesta johtuen pukea päälleen jotain mikä ei tunnu omalta.

Meille nyt vain on syntynyt tietty käsitys siitä, mikä on sopivaa pukeutumista missäkin tilanteessa ja tietynlaisella pukeutumisella osoitetaan arvostusta juhlan järjestäjää kohtaan, tai hautajaisissa kunnioitetaan vainajaa. Sinä voit kiukuta näitä käsityksiä vastaan ihan kuinka paljon vain ja selittää, että ne ovat turhia, mutta fakta nyt vain on se, että huomattavasti etiketin vastaisella pukeutumisella osoitat monen mielestä halveksuntaa tilaisuutta ja siihen liittyviä ihmisiä kohtaan. Aikuinen ihminen voi sen yhden kerran laittaa päälleen asianmukaisen asun vaikka se ei nyt juuri "tunnu omalta". Kapinoinnin vuoksi kapinoiva teini tai itsekäs ja moukkamainen aikuinen taas väenvängällä jättää sen tekemättä vaikka tietää, että voi loukata muita ihmisiä.

Tuntuu, että monelle miehelle kaikenlainen toisen ihmisen huomioonottaminen johon kuuluvat myös tietyt vakiintuneet kohteliaat tavat, vaikka sen vuoksi ei edes joutuisi näkemään juuri lainkaan vaivaa, on suurta kiukkua aiheuttava asia.

-eri

Miksi arvostat ulkokultaisia asioita? Miten voi loukkaantua toisen pukeutumisesta? Miksi pukeutuminen on toisen ihmisen huomioonottamista? 

Itselleni toisen ihmisen huomioonottaminen on jotain ihan muuta, välitetään toisesta, autetaan, nähdään vaivaa että voidaan helpottaa toisen tuskaa esim. avataan ovi tai annetaan istumapaikka sairaalle tai iäkkäälle, tuodaan surevalle omaiselle ruokaa kun ei itse jaksa tehdä jne.

Mielestäni toisen ihmisen ulkonäon ja vaatetuksen arvosteleminen on erittäin loukkaavaa ja itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en omista yhtään hametta enkä mekkoa. Enkä osta. Menen hautajaisiin mustissa housuissa, takissa. Häissä en ole käynyt, enkä menisi. Ihme kyttäämistä pukeutumisesta. Ei kaikilla ole varaa, eikä mielenkiintoa ostaa useita asuja. Vainajaa eivät vaatteet kiinnosta, tärkeintä on aito kunnioitus.

Olen nähnyt paljon ihmisiä joille tärkeintä hautajaisissa on saada se uusi mekko ja päästä esittelemään sitä, vainajasta viis.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin miehen puoleisen sukulaislapsen synttäreillä. En tiedä, oltiinko me ylipukeutuneita vai muut alipukeutuneita, mutta pukeutumislinjassa oli eroja. Mulla oli hame, sukkikset ja siisti paita, miehellä farkut ja kauluspaita. Ei kenkiä sisällä.

Juhlakalun isällä oli maastokuvioiset shortsit ja t-paita, sedällä maalitahraiset työhousut ja pikeepaita, toisella likaiset maastohousut ja kumpparit. Naisvierailta löytyi hupparia tai paljettitunikaa. Anoppi ja käly legginsseissä paljain jaloin. Näin myös miesvieraan persvaon lähes kokonaan, kun housut vähän lökötti.

Mulla on yksi tuttu perhe joka myös lapsensa syntymäpäiville pukeutuu juhlavasti, ihmettelin hieman kun ensimmäisen kerran näin. Itse en ole tähän tapaan muualla törmännyt, jo omassa lapsuuden perheessäni pidettiin ihan arkivaatteita päällä omilla synttäreilläni ja kaikissa kuvissa joita sieltä on säilynyt niin vieraillakin on ihan arkivaatteet päällä.

Vierailija kirjoitti:

Entä taiteilijat? Olen usein kuullut, että taiteilijat saavat enemmän anteeksi pukeutumisessaan. Jos taiteilijalla on persoonallinen mutta ei pukukoodin mukainen, mutta kuitenkin juhlava asu esim. häissä, onko se ok?

Minä olen ollut taiteilijoiden ja muusikoiden hautajaisissa. Osa porukasta saattaa olla farkuissa ja villapaidassa(ei mustia). En ole itse osannut paheksua eikä hautajaiset ole muutenkaan menneet pilalle enkä usko julhakalunkaan loukkaantuneen pilvenreunalla.

Ukko38 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä, jotka nillittävät pukeutumisen olevan kallista ja vaikeaa

Etekin miehille luulisi asian olevan tosi helppo. Jos haluaa panostaa vain minimin, voi ostaa yhden (laadukkaan) tumman puvun ja valkoisen kauluspaidan. Tähän lisäksi kaksi solmiota, hautajaisiin sopiva musta ja muihin juhliin sopiva vaaleamman sävyinen, sekä mustat matalat nahkakengät, ja se on siinä. 

Nainen taas pääsee pitkälle kahdella juhla-asulla. (Laadukas) musta polvimittainen kotelomekko, jolla voi mennä hautajaisiin ja asustettuna myös muihin tilaisuuksiin, sekä värikkäämpää kangasta oleva cocktailmekko/leninki jonka voi laittaa esim. häihin ja ylppäreihin. Mieluiten kumpikaan ei olisi trikoota tai jotain ö-luokan ryppyyntyvää viskoosia. Lisäksi yhdet mustat tai nudet korkokengät ja pikkulaukku. 

Niin no..

Laadukas puku, silkkisolmiot, kauluspaidat, nahkakengät niin se on tonni sileenä. Päälle sitten pesulapalvelut ja silitykset yms.

Käytät ehkä muutaman vuoden välein, lihot tai laihdut siinä välissä niin puku on istuva tasan vain ensimmäisellä kerralla.

Kannattaa ennemmin vuokrata. Tonnilla vuokraa juhla-asun viideksi kerraksi, ja aina olet siisti ja tyylikäs.

Puhuttiin laadukkaasta, pelkkä hyvä puku on siinä tonnin korvilla.

Ei niin, että minulla olisi sellaista.

Minusta on mautonta, kun kirkkoon tullaan kireissä, mahdollisimman lyhyissä mekoissa. Olin itsekin nuori nainen, mutta pistin silti vaatteet jotka olivat omaan makuuni hieman tätimäiset. Ei kuitenkaan ollut kyse minusta eikä tarkoitus vetää huomiota minuun. Minua vähän nuoremmat tytöt tulivat sitten sellaisissa mekoissa, jotka soveltuisivat paremmin yökerhoon.

Harvoin olen kukkahattutäti, mutta silloin kyllä ärsyynnyin toisten pukeutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Alusvaatteet bikinien sijaan uimarannoilla.

Ilman paitaa tai peppubikineissä puistossa.

Ilman paitaa terassilla.

Nyt on pakko kysyä että miten sinä erotat onko jollain musta alusvaate toppi, ja mustat alushousut, vai uimatoppi ja uimahousut? Ymmärrän vielä jotkut akuankka-bokserit, mutta naisen yllä en voisi ikinä tietää onko myyty mitä tarkoitusta varten kuvaamani asu kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mautonta, kun kirkkoon tullaan kireissä, mahdollisimman lyhyissä mekoissa. Olin itsekin nuori nainen, mutta pistin silti vaatteet jotka olivat omaan makuuni hieman tätimäiset. Ei kuitenkaan ollut kyse minusta eikä tarkoitus vetää huomiota minuun. Minua vähän nuoremmat tytöt tulivat sitten sellaisissa mekoissa, jotka soveltuisivat paremmin yökerhoon.

Harvoin olen kukkahattutäti, mutta silloin kyllä ärsyynnyin toisten pukeutumisesta.

Minunkin mielestäni nämä ovat isoja tyylimokia, ei voi mitään. Olen nähnyt ihan hautajaisissakin mustaa ylitiukkaa miniminimekkoa josta rintavarustus tursuili. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on kroonisesti kykenemätön pukeutumaan sopivasti. Hänelle on jopa pomo joutunut töissä ohjeistamaan kädestä pitäen mikä on sopiva työvaatetus, koska äiti ei vaan hahmota, vetäisee vaan aamulla päälle jotakin. Omien sanojensa mukaan äiti ei vain tiedä mikä on sopiva asu mihinkin ja liian vaikeaa miettiä.

Hän esimerkiksi tuli mun ylioppilasjuhliin aivan törkeän lyhyessä vesirajahameessa, koska ajatteli, että koulun juhliin käy rennompi juhlapukeutuminen. Siskon häihin hän ilmestyi valkoisessa pitkässä mekossa, koska se oli hänestä juhlava ja mun lapsen ristiäisiin legginseissä ja t-paidassa, koska oli tulossa vain meille perhejuhlaan. Entisen appensa hautajaisiin, joihin isän perhe hänetkin kutsui erosta huolimatta jotenkin mystisesti sai päälleen mustat vaatteet (pillifarkut, t-paidan ja neuletakin).

Silloin kun hän oli vielä mun isän kanssa yhdessä isä, joka pukeutuu aina tilanteen vaatimalla tavalla pukuun tai vähintään kauluspaitaan ja kravattiin, sanoi, että hän ei lähde äidin kanssa juhliin, jos äiti ei pukeudu asianmukaisesti. Äidillä on ne juhlavaatteet olemassa, hän pukeutui aina niihin, kun isä valitsi hänelle kaapista tilanteeseen soivan mekon, mutta jotenkin ei osaa niistä valita itse sopivaa.

Mun vaimo on vähän samanlainen. Ei ota ohjeistusta vastaan mitenkään hyvin, mutta pakko ohjata kun juhliin lähdetään kuin nakkikiskalle...

Tuosta nuhruisesta hääkuvaajasta muistui mieleeni entisen työpaikkani lukion jokakeväiset lakkiaiset ja niitä kuvaamassa paikallislehden kuvaaja nuhruisessa eikä kovin puhtaassa maiharissa ja ruttuisissa farkuissa. Muu juhlakansa yllään parasta ja kauneinta. Me paikalliset emme jaksaneet enää edes närkästyä, mutta kyllä sen huomasi, miten toispaikkakuntalaiset vieraat katselivat ymmällään kuvaajan asukokonaisuutta.

Toisenlaiseen tilannetajun pettämiseen syyllistyvät useimmat televisiotoimittajat, varsinkin nuorempi polvi. Haastateltavia sinutella roiskitaan ihan surutta. Huvittaa, kun haastateltava hyvän käytöstavan mukaan teitittelee tätä toimittajanplanttua koko haastattelun ajan. Uutisankkurit ja monet hieman vanhemmat sivistyneet toimittajat osaavat kyllä sujuvasti teititellä. Toisinaan haastattelun aluksi todetaan, että on sovittu, että ohjelman ajan sinutellaan. Hyvä niin.

Mutta niinhän se on, että nuori polvi ei enää ymmärrä koko teitittelyn ideaa, vaan kuvittelevat, että jos teititellään, niin se tarkoittaa kettuilua. Meille vanhemmille ihmisille teitittely on luonteva tapa puhutella vieraita ihmisiä ja tutumpiakin, jos kyseessä on esim. korkeammassa asemassa oleva henkilö. Nuoruudestani muistan, miten en pystynyt sinuttelemaan joitakin vanhempia sukulaisiani, joita kunnioitin suuresti. Samoin en pystynyt sinuttelemaan ensimmäisen koulupaikkani rehtoria, vaikka hän itse sinuttelua ehdottikin. Taas se suuri kunnioitus!

Vierailija kirjoitti:

Junttiuden maksimi on aikuinen mies, joka ei omista tai halua käyttää häissä, hautajaisissa tai muissa arvokkaissa tilaisuuksissa pukua. Miehenä tulee itselle järjetön myötähäpeä aina kun näkee jonkun moukan purjehtivan kirkon ovista pelkässä kauluspaidassa ja farkuissa tai jossain fakin khakihousuissa. Joskus näiden puolisot ovat pukeutuneet asiallisesti mutta ilmeisesti eivät kykene neuvomaan miehiään jos nämä eivät itse tajua.

Tiedän, että monissa kodeissa käydään tänäkin vuonna keskusteluja tyyliin ”siis pitäskö sinne Sarin ja Maken häihin muka laittaa puku? Eihän mulla ees oo ku joku vanha rippipuku enkä varmaan lähde ostamaan uutta yksien häiden takia, kyllä siistit farkut ja kauluspaita riittää ihan hyvin”

Vaikka mies olisi työtön, niin puku pitää olla ja sellaisen pystyy jokainen hankkimaan. Niitä saa halvimmillaan satasella ja kierrätyskeskuksista kaljalaatikon hinnalla. Varsin halpa hinta siitä ettei tee itsestään pelleä ja mahdollisesti loukkaa niitä, joille juhla on ehkä jopa elämän merkittävin hetki.

Itse olen ollut vain junttihäissä, joissa pukeutumiskoodi on ollut vapaa. Siistit mustat farkut+ kauluspaita+pikkutakki on ollut näissä enemmän sääntö kuin poikkeus miesten pukeutumisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa ettei kaikilla ole vara ostaa tai vuokrata pukuja tai hienoja vaatteita yhden juhlan takia esim.nuoren rippijuhlat tai valmistujaiset.

Kirpputorilta tekee todella hyviä löytöjä. Naiselle yksi siisti musta mekko ja toinen värikkäämpi, parilla kympillä varmasti nuo löytää ja niillä pärjää useamman vuoden.

Niin. Jos olet normimitoissa. Lihavamman on vaikeaa. 

Ai kuinka niin? XS ja XXL samasta tuotteesta ovat lähes kaikilla valmistajalla saman hintaisia.

Kirpputoreilta ei löydy.

Ei muuten löydykään. Mun mies on 185 pitkä, painaa 95 kg, ei ole mitenkään roteva edes, vaan semmoinen sopusuhtainen noihin mittoihin nähden. Kirpputoreilta ei vain yksinkertaisesti löydy vaatteita hänelle. Järjestään kaikki kauluspaidat ovat teinipaitoja, eli xs ja s kokoa, tai todella slimmiä m:ää. Puvun takkeja on vain vanhanmiehen mallisia, eli leveitä, eli liian isoja, mutta kuitekin hihat ovat niin lyhyet että mieheni pitkät kädet näkyvät puoleen ranteeseen asti. Sitten jos takki olisi muuten ihan ok. kokooiinen, niin se on jostain ihmeen syytä hartioista aivan liian pieni, vaikka mieheni ei tosiaan ole mitenkään harteikas.

Rakas mieheni. Oikeasti hänelle paras paikka noin pukeutumisellisesti on just jotkut häät tai hautajaiset, sen kuin vetää sne iänikuisen mustam puvun päälleen :D Noin muuten, pukeutuminen on sekä aikaan, paikkaan että toimintaan yleensä epäsopivaa kuten nyt esim. kesäiset feikkicrocsit 25 asteen pakkasilla. Muuta vaatetta hän ei käytä oikeastaan kuin collareita ja t-paitoja ja huppareita(jos on kylmä, yleensä ei ole) lisäksi hän kulkee kesät talvet ilman takkia. Jos nyt ihan suoraan sanon niin hän näyttää ihan avohoitopotilaalta useimmiten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisissa nähtyä: Naisella päällään musta juuri perseen peittävä minihame, paljaat sääret ja mustat piikkikorkkarit.

Minkä ikäinen kyseessä?

Reilusti polven yläpuolelle päättyvä hame ei ole asiallinen yhdenkään tytön tai naisen yllä, aivan riippumatta hänen iästään tai tilaisuuden luonteesta, piste.

Mä ihmettelen aina näitä linnanjuhliakin, että eikö kyseessä pitäisi olla arvokas tapahtuma, eikä tissivakojen esittelykierros läpinäkyvinen hömpötysmekkoineen.

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen mekko häävieraalla. Musta tai punainen ei ole mikään paha tyylimoka enää tänä päivänä.

Minulla oli kokomusta asu talvihäissä 30 vuotta sitten, koska ei ollut varaa ostaa uutta asua häälahjan ja matkakulujen lisäksi. Jos joku mielensä pahoitti, ei kukaan mitään sanonut kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäänsä noloa on, kun aikuinen (yli 30-vuotias) pukeutuu ja puhuu kuin murrosikäinen. Eihän mikään ole niin säälittävää kuin v*ttua hokeva mies lenkkareissa, lippalakissa, hupparissa ja printtipaidassa. Kuitenkin noita näkee. Nuorisoa ei pidä matkia vaan sille pitää näyttää mallia.

Miehethän on ikuisesti nuoria ja voi aina olla tennareissa ja timmeissä farkuissa ryttyisine kilpikonnanperseineen. Hampaiden valkaisu vaan että purukalusto hohtaa irvokkaasti ryttyisen naaman keskeltä. Ja ei kuin panohommiin.

Sedu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen ei osaa pukeutua kirkollisiin tilisuuksiin. Lapset voivat olla hautajaisissa kesämekoissaan, Mutta äidin pitää kaivaa ylleen tummempi asu -oli helle tai ei. Ja se liehuva hiuskuontalo. Aikuinen nainen laittaa hiuksen kiinni ja mielummin "ylös"  hautajaisiin. Jos hääävieraana pukeutuu olkapäät paljastavaan asuun, kirkossa olkapäät peitetään vähintään huivilla. 

Musta olis kiva osata laittaa hiukset siististi ylös, mutta vaikka kuinka olen harjoitellut niin se ei onnistu. Mulla on todella paksut hiukset ja melko pitkätkin, niin ne ei asetu esimerkiksi edes perus nutturaan. Semmosen latvoista ohenevan hamppulierun saisi paremmin. Laitan sitten virallisempiin tilaisuuksiin vaikka nätin letin ja jonkin juhlavan hiuspannan. Mutta oishan se eri asia, jos olis juhlava ja siisti kampaus.

Häitä ja hautajaisia varten voi käydä kampaajalla, vaikka muuten kuilottaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei ole oppinut koskaan etikettiä?

Nimimerkillä ei lähipiiriä opettamassa, kahden mt-ongelmaisen vanhemman kasvattama. Onneksi ei ole sukujuhlia tulossa, en kyllä niihin osallistuisi vaikka riski kutsun saamisesta voi joskus ollakkin. En tiedä kumpi on kiusallisempaa, olla osallistumatta perhejuhliin (vaikka rehellisesti sanottuna minua ei tippaakaan edes kiinnostaisi osallistua niihin kissanristiäisiin) vai mennä sinne tyylitajuttomana ja juhlaetiketistä mitään tietämättömänä. En tiedä juhlien etikettiä edes sillä tasolla, että missä vaiheessa annetaan lahja, missä vaiheessa syödään ja milloin on sopivaa poistua juhlista. Nolaisin itseni täysin jos menisin mihinkään kotoani. Vaatetuksen ehkä saisin vaatekaupan myyjän avustuksella kuntoon, jos laittaisin rahaa muutaman satasen.

Voit vaikka googlata, tai käydä kirjastossa?

Isorintainen pankkineuvoja valeanpunaisessa tiukassa, avonaisessa paidassa. Perheille ja pariskunnille pankkineuvontaa?