Lue keskustelun säännöt.
Mies lasten kanssa kotona, aaarrgh
19.05.2021 |
Tiedän, että tästä herää myrsky ja tiedän, että kyse on paljolti siitä miten asioihin suhtautuu ja lisäksi vielä siitä, että itsepä olet paikkasi valinnut, mutta kerronpa silti tarinani. Eli meillä mieheni kanssa taapero ja vauva. Minä olen äitiyslomalla ja mies käy töissä, miehen työt koneella istumista, palavereja, etätöissä tällä hetkellä on. Minä hoidan kodin lastenhoidon ohessa pääsääntöisesti täysin, miehen saan välillä väännettyä johonkin kotihommaan käskyttäen. Illat mies lepäilee ja kerää voimia töihin. Vauva valvottaa minua öisin ja päivät menee vauvan ja taaperon tarpeita tyydyttää ja vasemmalla kädellä kotia hoitaen. Otin viikonlopuksi työvuoron itselleni, osittain ihan siksi, jotta mies näkisi mitä päiväni sisältävät. Miehen mielestä ihan hyvä idea, kun menen töihin ja ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Tietenkin valvoin yön lasten kanssa ennen töitä, eihän miehelle tullut mieleen, että siinä olisi mitään outoa? Kun lapset alkoivat elämöimään yöllä mies vähän heilutteli kättään heidän suuntaan ja hymyili?? Minä sitten vaihdoin vaippaa, juotin, hyssyttelin, nukuttelin. No aamulla aikaisin lähdin töihin ja mietin silmät ristissä, että kohta kotona alkaa myrsky ja kuinkahan mies pärjää? Palasin iltapäivällä kotiin ja mies tyrkkäsi lapset minulle miltei ovella, eikä koko iltana enää koskenut lapsiin, eikä ole nyt kahteen viikkoon pistänyt tikkua ristiin lasten tai kodin hoitoon liittyen, vetoaa siihen yhteen päivään kun hoiti kaiken! Kuitenkin muistaa lisätä, että lastenhoito on kyllä paljon kevyempää hommaa kuin hänen vaativa työnsä, mikä vie kaiken energian ja iltaisin hänen täytyy saada levätä!! Ja sanottakoon vielä, että sinä päivänä, kun hän lapsia hoiti, mitään muuta hän ei tehnyt. Lapsilla oli samat vaatteet koko päivän päällä, vaikka vauva oli niille puklannut ja taapero sotkenut täysin ruualla, tietysti. Ja keittiö oli täyden kaaoksen vallassa, minä siivosin lasten roikkuessa minussa. Ja kaikki muukin oli rempallaan ja taaperon ruokailu oli ollut epämääräistä, koska on kovaa hommaa saada hänet syömään järkeviä asioita monipuolisesti, tiedän. En tiedä mitä ovat tehneet ajankuluksi, ilmeisesti vain tuijottaneet tvtä, vaikka minä yritän välttää tvn näyttämistä lapsille viimeiseen asti ja tästä ollaan puhuttu miehen kanssa monta kertaa. Tiedän toki, että se on helppo keino saada lapset hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Olen räjähtämispisteessä asian kanssa, mutta pidän suuni vielä kiinni ja yritän kerätä järkeviä argumentteja mitkä esittää miehelle. Mitäs mieltä suuri yleisö on?
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tapauksissa ensimmäinen kysymys, mikä nousee mieleen on aina: kuka niitä lapsia halusi?
Jos mies asiaa itse ehdotti, on varsinainen k*sipää, jollei sitten tee mitään lasten eteen, MUTTA jos lastenhankinta on ollut lähinnä naisen masinoimaa, ja mies on naisen asiasta keuhkotessa kököttänyt tuppisuuna sohvannurkassa (mikä useimpien miesten kielellä tarkoittaa "EI", ihan tiedoksi naiset), naisen sopii kärsiä osansa suu supussa, koska, kuten ap itsekin totesi, on sen aivan itse valinnut.
Lisäksi siihen omaan kumppaniin kannattaa tutustua hyvin ennen kuin edes alkaa harkita lapsia. Hyvä keino on ottaa talouteen lemmikki (koira kaikkein paras, koska vaatii päivittäistä ulkoiluttamista toisin kuin esim. akvaariokala tai viljakäärme) ja seurata kuka siitä alkuinnostuksen jälkeen kantaa vastuun. Jos käy niin, että mies ruokkii ja ulkoiluttaa vain silloin, kun nainen käskee, on päivänselvää, että sama kaava tulee toistumaan lastenkin kanssa, jolloin kannattaa harkita vakavasti, onko ko. miehestä isäksi.
Ja edelleen, olkaa varmoja, että mies ihan todella haluaa lapsia sekä myös tietää, mitä ne tulevat häneltä vaatimaan ennen kuin nakkaatte pillerit viemäriin, koska muuten ollaan tuossa ap:n tilanteessa, että nainen tekee kaiken yksin ja kantaa vielä mieslapselleen kaljat sinne sohvannurkkaan päivän päätteeksi. Sitten avaudutaan vauvapalstalla, kun ei se meidän Nikomattipetteri taida edes lastensa nimiä muistaa, puhumattakaan, että pärjäisi niiden kanssa kampaajareissun ajan keskenään kotona.
Mies osaa varmaan ostaa itselleen kondomit kaupasta ja käyttää niitä. Lisäksi vierastan ajatusta, että koira otetaan hetkeksi ja viedään sitten piikille tai myydään ihan kelle tahansa. Mahtaako koirakasvattajat vuokrata koiria?
ai naisillako ei ole mitään osaa yhdynnässä? tahdoton mälliviemäripanoalusta?
Se ehkäisee, joka ei lapsia halua.
eli sinua saa polkea kuin tulpatonta mopoa ilman kumia?
Kumma kysymys. Jos kumpikin haluaa lapsen, niin kumpikaan ei ehkäise, eikö?
Tätä mieltä mäkin olen aina ollu. Oon kyllä paneskellu aika paljon paljaalla ja luottanu että ne ketä ei haluu lapsia, hoitaa ehkäsyn sitte. Oikeeta nimee ku en o sanonu koskaan, niin sehän on sitte naisen oma valinta pitääkö lapsen jos ehkäsy ei ole käyttäny. Ja onhan sen lapsen syntymä aina sen naisen valinta, joten en ressaa tollasilla päätäni. Ohis
Ole huoleti, harva tekee lapsen millekään yhden yön panolle. Tautiriski on pahempi juttu.
No tekeväthän he näille luuserimiehillekkin. En kyllä ymmärrä ollenkaan mikä pointti, mutta jokane tavallaan. Taudit on ikävii, onneks ei o sattunu kohalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti töihin ja isä hoitovapaalle lasten kanssa, ja roolit samalla ympäri. Ei tuo ukko muuten tuosta tokene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kappalejaosta ole kuullut?
Juu, juu, puhelimella jne.
Minun puhelin osaa (siis minä osaan) myös kappalejaot.
En lue tuommoista ulinaa.No meitä kaikkiahan niin kovasti kiinnostaa mitä juuri sinun ylhäisyytesi lukee...
Ahaa, puhelimen takia nuoret nykyään ei meinaa millään tajuta kappalejaon merkitystä tekstin luettavuudelle. Yhteen pötköön kirjoittaminen vaikeuttaa tekstin hahmottamista paitsi aloittajalla, ihan kaikilla! Koettakaa oppia viestimään vastaanottaja huomioiden! t. äikän ope
Vierailija kirjoitti:
ne on päivästä toiseen nämä samat mt-ongelmaiset kissankusiyksiöissään asuvat vanhapiikamiesvihaajat, joiden on ihan pakko päästä jankkaamaan joka päivä näitä samoja juttujaan.
voi olla parempikin että ne riehuu psykooseissaan täällä palstalla, eikä ihmisten ilmoilla.
Eikös idiootille tullut mieleen, että omista miehistään tässäkin ketjussa on valitettu. Oletko niin tyhmä, että luulet kyseessä olevan sinkkuja? Mites toi matikka? paljonko on 1+1?
Minusta aloittajan idea mennä töihin päiväksi ja jättää noin pienet lapset miehen hoitoon jotta mies "oppisi", kuulostaa siltä, että lapsia käytetään pelinappuloina.
Asiasta pitäisi pystyä puhumaan ja opettaa mies hoitamaan lapsia asteittain, ei noin, että yhtäkkiä koko päiväksi, varsinkaan jos mies ei ole yhtään kartalla lasten tarpeista. Turvatonta lapsille. Eli aloita vaikka lauantai-iltapäivästä, mene muutamaksi tunniksi pois, miehelle ohjeet lasten hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti töihin ja isä hoitovapaalle lasten kanssa, ja roolit samalla ympäri. Ei tuo ukko muuten tuosta tokene.
Hassua, että lapsista tulee tällainen heittopussi, joita kukaan ei halua hoitaa.
Itse en olisi luopunut lasteni vauva-ajasta ja mennyt töihin, siinä nimittäin muuttuu pää vaistomaisesta äiti-moodista taas siihen suorittavaan, rationaaliseen työmoodiin, ja hormonitoiminta alkaa muuttua takaisin tavalliseen, varsinkin jos imetys loppuu. Siinä menettää paljon siitä ainutlaatuisesta ajasta, jonka luonto on meille antanut.
Parempi työnjako, niin että kaikki ei ole kotona olevan kontolla, olisi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Taapero ja vauva, niinhän aloittaja kirjoitti. Mä en yhden lapsen äitinä neuvoisi kahden lapsen äitiä. Pikkuisen eri juttu.
Niin, kahden tai useamman lapsen kanssa tuota pitää vähän soveltaa. Yleensä se taaperokin nukkuu päiväunet ja siksi toisekseen, näitä kirjoituksia lukevat monet muutkin kuin tuo Ap joten toivottavasti joku muukin vanhempi sai tuosta tukea. Keskeisin juttu neuvossani oli se että jostain DINK ajan vaatimuksista kannattaa joustaa jo ihan oman mielenrauhan vuoksi, samalla koko perhekin voi paremmin. Ei se sitä tarkoita että huusholli on sekaisin koko loppuelämän ajan. Ja on aika vastuutonta tarjota joka käänteessä ensimmäiseksi korjaukseksi eroamista, elämässä tulee vastaan haasteita ja niistä olisi tarkoitus selvitä. Tulee niitä haasteita YH:nakin, ehkä hieman erilaisia.
Mutta kukin tietysti tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen yhdelle patalaiskalle miehelle tehnyt aika konkreettisesti selväksi, että mitään juttuja masennuksista ja alituisesta väsymyksestä en kuuntele jos olin 9kk hyperemeesissä ja sen jälkeen niin pelit seis etten pystynyt palaamaan normaaliin yhteiskuntaan vauvakuplaltani. Nostin hirveän myrskyn. Meillä mies sai päähänsä, että hän istuu päiväkaudet pelaamassa eikä reagoi mihinkään kuulokkeet päässä. Piilotin miehen koneen piuhan ja sanoin, että se löytyy heti kun siivoaa, ja se löytyi hänen työlaukustaan, jos hän olisi vain etsinyt. Kun mies kävi ostamassa uuden, piilotin senkin ja otin pankkikortin ja tunnusluvut omiin hoteisiini, ettei hän pysty taas hankkimaan uutta.
Kun mies alkoi messuta, miten epäreilu olen, niin poistuttuani lapsen kanssa hän havahtui hereille omaan käytökseensä. Viikon hän jaksoi olla mukana, mutta tilanne on alkanut taantua rauhaksiin. Kerran kun mies oli sikaillut koko kämpän aivan kauheeseen kuntoon, niin heitin hänet kirjaimellisesti pihalle. Heitin rappukäytävään valmiiksi pakatun kassin ja kysyin kumpi lähtee. Mies ilmoitti että minä, niin heitin sinne kassin ja soitin hänen vanhemmilleen että saatte vieraan. Tunnin mies oli ulkona ajelemassa, enne kuin tuli takaisin häntä koipien välissä ja siivosi jälkensä joita oli ihan rutosti.
Toinen on, etten yksinkertaisesti enää siivoa miehen jälkiä.
Tuollainen mitään sanomattomuus on sellaista, että siinä sahaa vain omaa oksaansa. Mä olisin ajanut miehen pihalle ja sanonut että takaisin ei ole tulemista tai pitänyt niin hirveän huudon, että tietää.
Minä kuuntelin tota odotusaikana. Ja ennen sitä.
Ollessani raskaana, aloin karsimaan kotia.
Joki kirppiksellä kysyi miten raaskit myydä. Vastasin vauvalle pitää ostaa vaunut ja istuin. Sain sympatiaa ja lisäkauppoja.
Kotimme oli lähes minimalistinen esikoisen synnyttyä ja 1,5 v päästä syntyi kaksoset.
Suurin tavaramäärä on lasten vaatteet.
Leikkihuoneessa on isoja pyykkikoppeja, joihin voi laittaa lelut. Ruuat ovat simppeleitä, vartissa pöytään. En omista yhtään paitaa, jossa ei olisi pinttynyttä ruokatahraa.
Tämä auttaa oikeasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taapero ja vauva, niinhän aloittaja kirjoitti. Mä en yhden lapsen äitinä neuvoisi kahden lapsen äitiä. Pikkuisen eri juttu.
Niin, kahden tai useamman lapsen kanssa tuota pitää vähän soveltaa. Yleensä se taaperokin nukkuu päiväunet ja siksi toisekseen, näitä kirjoituksia lukevat monet muutkin kuin tuo Ap joten toivottavasti joku muukin vanhempi sai tuosta tukea. Keskeisin juttu neuvossani oli se että jostain DINK ajan vaatimuksista kannattaa joustaa jo ihan oman mielenrauhan vuoksi, samalla koko perhekin voi paremmin. Ei se sitä tarkoita että huusholli on sekaisin koko loppuelämän ajan. Ja on aika vastuutonta tarjota joka käänteessä ensimmäiseksi korjaukseksi eroamista, elämässä tulee vastaan haasteita ja niistä olisi tarkoitus selvitä. Tulee niitä haasteita YH:nakin, ehkä hieman erilaisia.
Mutta kukin tietysti tyylillään.
Ei toi aloitus nyt kyllä ihan siltä kuulostanut, että pohjimmainen ongelma olisivat ap:n liian tiukat siisteyskriteerit.
Vaikka olisi miten löyhät kriteerit, eikö molempien talouden aikuisten kuuluisi osallistua taloudenpitoon? Miten siisteyskriteerit liittyvät siihen, että ap joutui valvomaan ennen töihin menoa, vaikka mies ei tietenkään joudu?
Eroon tuo tulee johtamaan.
Miehen kanssa on vakvasti keskusteltava useita kertoja. Laskettava paperilla työt ja jaettava ne.
Aloittaja on tällä hetkellä täysin mahdottomassa tilanteessa, ei tuota jaksa kukaan kovin monta vuotta.
Eli jos ei tapahdumitään muutosta vaikka perheneuvolassa kävitsitte ja yrittäisit tosissasi keskustelua lukuisia kertoja, niin lienee parempi erota. Ihminen kuluu loppuun, jos yksin raataa ja parisuhde tulee menemään rikki ennemmin tai myöhemmin. Helpommalla aloittaja päässee yksinhuoltajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloittajan idea mennä töihin päiväksi ja jättää noin pienet lapset miehen hoitoon jotta mies "oppisi", kuulostaa siltä, että lapsia käytetään pelinappuloina.
Asiasta pitäisi pystyä puhumaan ja opettaa mies hoitamaan lapsia asteittain, ei noin, että yhtäkkiä koko päiväksi, varsinkaan jos mies ei ole yhtään kartalla lasten tarpeista. Turvatonta lapsille. Eli aloita vaikka lauantai-iltapäivästä, mene muutamaksi tunniksi pois, miehelle ohjeet lasten hoitoon.
Miehellä on ollut aikaa opetella lasten kanssa olemista ja hoitamista siitä päivästä alkaen, kun esikoinen syntyi. Ei hitto vie tässä vaiheessa ruveta miestä opettamaan. Jos lapset saavat tuosta traumoja, niin se on pelkästään miehen vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä tapauksissa ensimmäinen kysymys, mikä nousee mieleen on aina: kuka niitä lapsia halusi?
Jos mies asiaa itse ehdotti, on varsinainen k*sipää, jollei sitten tee mitään lasten eteen, MUTTA jos lastenhankinta on ollut lähinnä naisen masinoimaa, ja mies on naisen asiasta keuhkotessa kököttänyt tuppisuuna sohvannurkassa (mikä useimpien miesten kielellä tarkoittaa "EI", ihan tiedoksi naiset), naisen sopii kärsiä osansa suu supussa, koska, kuten ap itsekin totesi, on sen aivan itse valinnut.
Lisäksi siihen omaan kumppaniin kannattaa tutustua hyvin ennen kuin edes alkaa harkita lapsia. Hyvä keino on ottaa talouteen lemmikki (koira kaikkein paras, koska vaatii päivittäistä ulkoiluttamista toisin kuin esim. akvaariokala tai viljakäärme) ja seurata kuka siitä alkuinnostuksen jälkeen kantaa vastuun. Jos käy niin, että mies ruokkii ja ulkoiluttaa vain silloin, kun nainen käskee, on päivänselvää, että sama kaava tulee toistumaan lastenkin kanssa, jolloin kannattaa harkita vakavasti, onko ko. miehestä isäksi.
Ja edelleen, olkaa varmoja, että mies ihan todella haluaa lapsia sekä myös tietää, mitä ne tulevat häneltä vaatimaan ennen kuin nakkaatte pillerit viemäriin, koska muuten ollaan tuossa ap:n tilanteessa, että nainen tekee kaiken yksin ja kantaa vielä mieslapselleen kaljat sinne sohvannurkkaan päivän päätteeksi. Sitten avaudutaan vauvapalstalla, kun ei se meidän Nikomattipetteri taida edes lastensa nimiä muistaa, puhumattakaan, että pärjäisi niiden kanssa kampaajareissun ajan keskenään kotona.
Mies osaa varmaan ostaa itselleen kondomit kaupasta ja käyttää niitä. Lisäksi vierastan ajatusta, että koira otetaan hetkeksi ja viedään sitten piikille tai myydään ihan kelle tahansa. Mahtaako koirakasvattajat vuokrata koiria?
ai naisillako ei ole mitään osaa yhdynnässä? tahdoton mälliviemäripanoalusta?
Se ehkäisee, joka ei lapsia halua.
eli sinua saa polkea kuin tulpatonta mopoa ilman kumia?
Kumma kysymys. Jos kumpikin haluaa lapsen, niin kumpikaan ei ehkäise, eikö?
Tätä mieltä mäkin olen aina ollu. Oon kyllä paneskellu aika paljon paljaalla ja luottanu että ne ketä ei haluu lapsia, hoitaa ehkäsyn sitte. Oikeeta nimee ku en o sanonu koskaan, niin sehän on sitte naisen oma valinta pitääkö lapsen jos ehkäsy ei ole käyttäny. Ja onhan sen lapsen syntymä aina sen naisen valinta, joten en ressaa tollasilla päätäni. Ohis
Noin kirjoitti Nicopetteri 16 vee, todella uskottavaa. Sinun kannattaa lukea sukupuolitaudeista, niiden tarttuvuudesta ja hoidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän että suurella osalla miehistä on taipumus (lapsuudesta omaksuttu malli) jättää kotityöt naiselle.
Minun mies siivoaa ja hoitaa kotia ja on lapsen kanssa. MUTTA hänenekin kanssaan on asioista neuvoteltu säännöllisin väliajoin. Nyt viimeksi parisen viikkoa sitten sanoin, että ei voi tuosta vaan lähteä illalla lenkille silloin kun lapsi on kotona. Ei se semmoinen vanhemmuus ole mitään, että ensin tehdään työpäivä ja sitten tullaan kotiin ja syödään (täytetään tiskikone) ja sitten hävitään lenkkeilemään ja tullaan kotiin sitten kun lapsen aika on jo mennä nukkumaan. Lapsi tarvitsee isäänsä. Ihan sitä aikaa. Ei mitään ihmeellistä harrastamista vaan yhdessäoloaikaa.
Ja kun toinen on hoitanut koko päivän, niin todellakin tarvitsee hetken hengähdystauon myös. Ei pois lähtien, mutta niin että se toinenkin vanhempi on siinä viettämässä sitä perhe-elämää.
Eli minun mieheni on todella sopuisa ja tekee kyllä, mutta kaikesta on pitänyt aina keskustella ja sopia ja perustella. Jos ei sitä olisi tehnyt, niin ihan samalla tavalla olisin minä raatamassa.
Miesten erot ovat yleensä siinä, että keiden kanssa pystyy keskustelemaan ja sopimaan ja ketkä sitten taas uskovat aina olevansa oikeassa eivätkä kuuntele.
Aloittajan miehestä ei välttämättä tiedä, kun aloittaja on jäänyt hiljaa puurtamaan osaansa.
Sitä pitää keskustella ja tarvittaessa riidellä. Jos hiljaa on eikä pidä puolensa, niin kynnysmatto sitä silloin on.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yhdelle patalaiskalle miehelle tehnyt aika konkreettisesti selväksi, että mitään juttuja masennuksista ja alituisesta väsymyksestä en kuuntele jos olin 9kk hyperemeesissä ja sen jälkeen niin pelit seis etten pystynyt palaamaan normaaliin yhteiskuntaan vauvakuplaltani. Nostin hirveän myrskyn. Meillä mies sai päähänsä, että hän istuu päiväkaudet pelaamassa eikä reagoi mihinkään kuulokkeet päässä. Piilotin miehen koneen piuhan ja sanoin, että se löytyy heti kun siivoaa, ja se löytyi hänen työlaukustaan, jos hän olisi vain etsinyt. Kun mies kävi ostamassa uuden, piilotin senkin ja otin pankkikortin ja tunnusluvut omiin hoteisiini, ettei hän pysty taas hankkimaan uutta.
Kun mies alkoi messuta, miten epäreilu olen, niin poistuttuani lapsen kanssa hän havahtui hereille omaan käytökseensä. Viikon hän jaksoi olla mukana, mutta tilanne on alkanut taantua rauhaksiin. Kerran kun mies oli sikaillut koko kämpän aivan kauheeseen kuntoon, niin heitin hänet kirjaimellisesti pihalle. Heitin rappukäytävään valmiiksi pakatun kassin ja kysyin kumpi lähtee. Mies ilmoitti että minä, niin heitin sinne kassin ja soitin hänen vanhemmilleen että saatte vieraan. Tunnin mies oli ulkona ajelemassa, enne kuin tuli takaisin häntä koipien välissä ja siivosi jälkensä joita oli ihan rutosti.
Toinen on, etten yksinkertaisesti enää siivoa miehen jälkiä.
Tuollainen mitään sanomattomuus on sellaista, että siinä sahaa vain omaa oksaansa. Mä olisin ajanut miehen pihalle ja sanonut että takaisin ei ole tulemista tai pitänyt niin hirveän huudon, että tietää.
Kannatti vissiin tehdä lapsi tälle mieslapselle ja ihmetellä sitten, miten joutuu käyttämään energiaa vauvan lisäksi miehen kouluttamiseen. Kaikkeen tekin suostutte.
Vierailija kirjoitti:
Väitän että suurella osalla miehistä on taipumus (lapsuudesta omaksuttu malli) jättää kotityöt naiselle.
Minun mies siivoaa ja hoitaa kotia ja on lapsen kanssa. MUTTA hänenekin kanssaan on asioista neuvoteltu säännöllisin väliajoin. Nyt viimeksi parisen viikkoa sitten sanoin, että ei voi tuosta vaan lähteä illalla lenkille silloin kun lapsi on kotona. Ei se semmoinen vanhemmuus ole mitään, että ensin tehdään työpäivä ja sitten tullaan kotiin ja syödään (täytetään tiskikone) ja sitten hävitään lenkkeilemään ja tullaan kotiin sitten kun lapsen aika on jo mennä nukkumaan. Lapsi tarvitsee isäänsä. Ihan sitä aikaa. Ei mitään ihmeellistä harrastamista vaan yhdessäoloaikaa.
Ja kun toinen on hoitanut koko päivän, niin todellakin tarvitsee hetken hengähdystauon myös. Ei pois lähtien, mutta niin että se toinenkin vanhempi on siinä viettämässä sitä perhe-elämää.
Eli minun mieheni on todella sopuisa ja tekee kyllä, mutta kaikesta on pitänyt aina keskustella ja sopia ja perustella. Jos ei sitä olisi tehnyt, niin ihan samalla tavalla olisin minä raatamassa.
Miesten erot ovat yleensä siinä, että keiden kanssa pystyy keskustelemaan ja sopimaan ja ketkä sitten taas uskovat aina olevansa oikeassa eivätkä kuuntele.
Aloittajan miehestä ei välttämättä tiedä, kun aloittaja on jäänyt hiljaa puurtamaan osaansa.
Sitä pitää keskustella ja tarvittaessa riidellä. Jos hiljaa on eikä pidä puolensa, niin kynnysmatto sitä silloin on.
Meillä tuo ei toiminut, että mies on vaan kotona mun kanssa samaan aikaan. Mun piti lähteä pois kotoa, että sain omaa aikaa, muuten lapset roikkui lahkeessa, koska äiti ja mies kyseli omiaan.. Olenkin harrastanut kuntosalilla ja ryhmäliikunnassa käymistä siitä saakka kun toinen lapsistamme oli 9 kk. Viimeiset 10 vuotta ihan säännöllisesti.. _joka_ikinen_viikko. Ei kaduta. Jaksan paremmin, olen hoikka, terveys on hyvä. Ja siellä saan omaa aikaa ilman, että joku kyselee koko ajan perääni tai pitää pyykätä, siivota tai laittaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yhdelle patalaiskalle miehelle tehnyt aika konkreettisesti selväksi, että mitään juttuja masennuksista ja alituisesta väsymyksestä en kuuntele jos olin 9kk hyperemeesissä ja sen jälkeen niin pelit seis etten pystynyt palaamaan normaaliin yhteiskuntaan vauvakuplaltani. Nostin hirveän myrskyn. Meillä mies sai päähänsä, että hän istuu päiväkaudet pelaamassa eikä reagoi mihinkään kuulokkeet päässä. Piilotin miehen koneen piuhan ja sanoin, että se löytyy heti kun siivoaa, ja se löytyi hänen työlaukustaan, jos hän olisi vain etsinyt. Kun mies kävi ostamassa uuden, piilotin senkin ja otin pankkikortin ja tunnusluvut omiin hoteisiini, ettei hän pysty taas hankkimaan uutta.
Kun mies alkoi messuta, miten epäreilu olen, niin poistuttuani lapsen kanssa hän havahtui hereille omaan käytökseensä. Viikon hän jaksoi olla mukana, mutta tilanne on alkanut taantua rauhaksiin. Kerran kun mies oli sikaillut koko kämpän aivan kauheeseen kuntoon, niin heitin hänet kirjaimellisesti pihalle. Heitin rappukäytävään valmiiksi pakatun kassin ja kysyin kumpi lähtee. Mies ilmoitti että minä, niin heitin sinne kassin ja soitin hänen vanhemmilleen että saatte vieraan. Tunnin mies oli ulkona ajelemassa, enne kuin tuli takaisin häntä koipien välissä ja siivosi jälkensä joita oli ihan rutosti.
Toinen on, etten yksinkertaisesti enää siivoa miehen jälkiä.
Tuollainen mitään sanomattomuus on sellaista, että siinä sahaa vain omaa oksaansa. Mä olisin ajanut miehen pihalle ja sanonut että takaisin ei ole tulemista tai pitänyt niin hirveän huudon, että tietää.
Kannatti vissiin tehdä lapsi tälle mieslapselle ja ihmetellä sitten, miten joutuu käyttämään energiaa vauvan lisäksi miehen kouluttamiseen. Kaikkeen tekin suostutte.
Sellaset vanhanaikaset sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas angstista vuodatusta täällä. Kun suunnittelette tekevänne lapsia, niin helpointa on kummankin puolison omalta osaltaan olettaa, että joutuu ainakin jossain vaiheessa tekemään lapsen eteen enemmän kuin toinen. Eipä tule pettymyksiä sitten, kun se taapero on pullautettu ulos maailmaan.
Valitan stereotyyppistä asettelua, mutta havaintojeni perusteella isyysvapaalla olevat miehet selviävät lastenhoidosta huomattavasti paremmin kuin naiset. Miehet stressaavat vähemmän, ja heillä on enemmän sietokykyä itkuihin ja kiukutteluihin. Seurauksena on, että lapsikin on sitten rennompi. Lapsi, pieni vauvakin, vaistoaa vanhemman mielialan ja käyttäytyy itsekin sen mukaan.
Taannoin seurasin erään perheen edesottamuksia. Äiti stressasi koko ajan esikoisensa kanssa, oli tarkistamassa jatkuvasti vaippoja, tunkemassa tuttipulloa suuhun, lisäämässä/vähentämässä vaatetta, helistelemässä naaman edessä lelua jne. jne. Ihmetteli, että miksi vauva ei nuku, ja melkein itki, kun oli niin vaikeaa. Mies sitten nappasi vaavin kainaloon, grillasi siinä samalla makkarat ja seurusteli vieraiden kanssa. Vauva ihmetteli hetken ja kohta nukkui sikeästi miehen kainalossa.
Ennen kuin kukaan syyttää kokemuksen puutteesta, niin minulla on kolme lasta, joista kaksi erityistarpeista.
Ei tietenkään voinut olla kyse siitä että seuraamasi äiti joutui huolehtimaan vauvasta käytännössä yksin joten oli stressaantunut ja väsynyt ihan syystä. Helppokos se on vähän grillaillessa vauvaa heijata jos joku muu huolehtii että se on puettu, syönyt ja pesty.
Mun mies onneksi pitää silmällä mun väsymystilaa ja jos rupean sekoilemaan niin nappaa taaperon mukaan ja lähtee mummolaan. Ovatkin tosi läheisiä pojan kanssa.
Äidin luota äidin luo :D
Ois pitänyt arvata että joku tuohon tarttuu x) Ei ole kiinni äidissään vaikka läheisiä ovatkin. Mummola oli vaan yksi paikoista johon lähtee, myös pappala tai kävely on mahdollisia, usein lähtevät vaan seikkailemaan ja kokeilemaan eri leikkipuistoja tms. Pointti on se että lähtevät kotoa niin saan rauhassa vaikka löhötä ja syödä suklaata tai siivota. Osallistuisi enemmänkin kotitöihin jos antaisin mutta mulle on rentouttavampaa että siivoan ja hän viettää isä-poika -aikaa.
Taaperon ja vauvan isänä voisin todeta, että nuo on ihan hyviä juttuja. Kyllä ne lapset saa hoidettua niinkin, että jää aikaa ja energiaa muuhunkin. Se on tietysti ongelma jos ei osaa pitää muutenkaan itsestä huolta. Lasten kanssa voi harrastaa vaikka mitä kivaa ja sellaisiakin asioita mistä itse pitää. Me oltiin just helatorstaina kahden päivän retkellä, ja sitten taas kotityötkin maittoivat huomattavasti paremmin. Lasten äiti on pitkillä työmatkoilla, niin me pidetään keskenämme valtaosa ajasta kotia pystyssä. Asenne ratkaisee.