Olen vähän uupunut koiran omistajuuteen :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samat fiilikset. En olisi koirasta niin innoissani edes ollut mutta mies halusi kovasti. Onhan se koira kiva mutta jos minulta kysytään, on vaakakupissa enemmän miinuksia kuin plussia. Tuon jälkeen ei enää uutta tule.

Meillä kanssa mies oli se joka enenmän halusi. No, hänen alkuinnostuksen jälkeen yksi päivä vaan vein koiran piikille ja miehellä meni kaksi päivää, kun tajusi koiran hävinneen.

Ihmisiä isolla iillä.  Eipä tarvitse lyödä vetoa sen puolesta että maailma pelastuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita koira pois, vedä henkä joku vuosi ja hanki se lapsi. Semmoinen on sentään oikea perheenjäsen.

Hyi että millainen ihminen olet. Tulee ihan paha olo 🤮

No rehellinen vastaushan se vaan. Jos koira vie voimat, voi sen luovuttaa pois vähemmillä tunnontuskilla kuin esim. lapsen. Onhan kyse ihan eri asiasta.

Säälittää koirat kaupungissa, tuntuu eläirääkkäykseltä kun niitä ulkoilutetaan hihnassa ja sitten takaisin sisälle. meidän perheessä maalla kissat ja koirat saavat liikkua vapaasti, ne osaa pyytää ulos ja sisälle silloin kun haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Koira sopii parhaiten kotona viihtyvälle hyväkuntoiselle eläkeläiselle.

Nuo asiat joita ap luettelee luulisi olevan aika itsestään selvyyksiä normaaliälyiselle?

Tai ihmiselle joka harrastaa koiran kanssa. 

Nythän koirille on runsaasti menekkiä, joten ei muuta kun etsimään sille uutta kotia.

Onhan se ihan totta, että lemmikkiä hankkiessa täytyisi lähtökohtaisesti sitoutua huolehtimaan siitä koko sen elämän ajan, mutta tällä asenteella on myös nurja puolensa. Monet pitää periaatteesta sen eläimen hautaan saakka, vaikka se tuottaa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä tunteita, ja vaikka sen eläimen olisi varmasti parempi olla muualla. Luopumalla saattaisi kuitenkin tehdä kolme elävää olentoa tyytyväiseksi: itsensä, koiran uuden omistajan, ja sen koiran. Eläin sopeutuu kyllä uuteen kotiin ja uuteen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Koira tuntuu sitovan enemmän kuin pienet lapset.

Töitä ei pysty tekemään pitkään, aamulla on pakko herätä, ulkona on käytävä monta kertaa säässä kuin säässä, naapurilta tulee valituksia ulisevasta koirasta, matkailla ei voi ilman erityisjärjestelyitä...

Lasten kohdalla sentään selkeä helpotus elämään tuli siinä kohtaa, kun päiväkotielämä päättyi.

Ai? Ei teillä ole harrastuskuskaamisia, vaatteiden ostelua ja välineiden kierrättämisiä, koulun myyjäisiä, riitoja kavereiden kanssa, kiukkukohtauksia, vatsatauteja ja flunssia, kokeisiin lukemisia? Itsellä on murrosikäinen lapsi enkä ole huomannut, että missään kohtaa olisi helpottanut. Haasteet muuttuvat erilaisiksi iän mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Toisen ihmisen koiran hoitaminen on iso vastuu eikä ihan helppo juttu. 

tuo väite menee samaan sarjaan kuin se, että jotkut vanhemmat kokevat ettei lastaan voi antaa lapsettomalle hoitoon, koska eihän se lapseton mitenkään voi tietää mitä lastenhoito on.

Kummassakaan tapauksessa ei tarvitse tehdä muuta kuin huolehtia, että lapsi/koira saa tarpeeksi ravintoa, virikkeitä ja vettä, sekä hyvää kohtelua. Lisäksi täytyy katsoa ettei lapsi/koira tee mitään potentiaalisesti vaarallista kuten kiipeä kirjahyllyyn, työnnä päätään uuniin, tassujaan tai näppejään liedelle, hyppää alas parvekkeelta yms. Ja sekin on ihan helppoa, jos siis on normaaliälyinen ihminen.

Kamalinta, kun koira alkaa olla vanha (14-v.) ja pitää alkaa miettimään, koska on aika lopettaa koira. Se se vasta on uuvuttavaa, tarkkailla merkkejä, joko nyt. Enkö voisi antaa koiran vain kuolla itsekseen vanhuuteen, onko se eläinrääkkäystä? Ei näytä siltä, että sillä olisi kipuja vaikka vaivoja onkin.

Koira on karvainen lapsi.Ethän lastakaan anna pois,kun kyllästyt,tulee huono päivä ja alkaa vtuttaa.

En ole antamassa pois koska tiedän, että tämä on vain huono päivä ja siksi sellaiset fiilikset. Aina tulee näitä huonoja päiviä välillä kun tuntuu että koirasta on pelkkää harmia. Mutta onneksi hyviä päiviä on kuitenkin enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Säälittää koirat kaupungissa, tuntuu eläirääkkäykseltä kun niitä ulkoilutetaan hihnassa ja sitten takaisin sisälle. meidän perheessä maalla kissat ja koirat saavat liikkua vapaasti, ne osaa pyytää ulos ja sisälle silloin kun haluavat.

Pääseekö ne koirat tekemään mitään muuta kuin käymään itsekseen ulkona? Tekeekö niiden kanssa kukaan ikinä mitään?

Mä en vaan ymmärrä kun maalla useassa talossa "pitää olla koira". Mitään niiden kanssa ei ikinä tehdä, ovat pihassa irti ja pahimmillaan hyökkivät tiellä ohikulkijoiden kiusaksi tai maantielle auton alle. Mutta kyllä koira pitää olla.

Hei tässä oikeasti apua: hoitola ei ole välttämättä kurja. Moni koira viihtyy hoitolassa mainiosti koska saa virikkeitä, on muita koiria, vaihtelua ja erilaista ulkoilua.

Koirani on hoitolasta ja hoitajista niin innoissaan että häntä alkaa heilua kun paikkaa kerran vuodessa lähestytään.

Oma pikkuhuone, iso piha jossa vuorotellen vapaana 3krt/pv, toisia koiria ja vaihtelua.

En ymmärrä ihmisten vaikeutta viedä koiraa hoitoon, ei se ole synti eikä ongelma. Pennusta totuttaa käymällä ensin pihassa, sitten vie 1 yöksi, ja sen jälkeen koira osaa siellä olla useamman yön.

Vierailija kirjoitti:

Koirat on aivan ihania. Koiria minulla tulee olemaan koko elämäni, lapsia en välttämättä halua ollenkaan. Typerää miten jotkut vertailee lapsia ja koiria, elämä muksujen kanssa on todellakin ihan erilaista kuin koirien kanssa. Sivusta sen näkee tyhmäkin.

Itselläni ei ole koiraa, mutta mitä olen sivusta seurannut, niin koira vaikuttaa palkitsevammalta ja helpommalta kasvatettavalta kuin lapsi. Pentuajan jälkeen, jos koira ei ole mikään täysin traumatisoituneena adoptoitu, koiran pitäisi olla enimmäkseen myönteinen ja tottelevainen oikein pidettynä? Lapsen kanssa voi tulla vaikka minkälaisia haasteita esimerkiksi teini-iän hormonipyörteissä ja lapsi täytyy päästää maailmaan pärjäämään itse pikku hiljaa. Onhan koirasta paljon vaivaa esimerkiksi päivittäisen lenkittämisen muodossa, mutta se on itsestään selvä ja ennustettava asia koiraa otettaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen ihmisen koiran hoitaminen on iso vastuu eikä ihan helppo juttu. 

tuo väite menee samaan sarjaan kuin se, että jotkut vanhemmat kokevat ettei lastaan voi antaa lapsettomalle hoitoon, koska eihän se lapseton mitenkään voi tietää mitä lastenhoito on.

Kummassakaan tapauksessa ei tarvitse tehdä muuta kuin huolehtia, että lapsi/koira saa tarpeeksi ravintoa, virikkeitä ja vettä, sekä hyvää kohtelua. Lisäksi täytyy katsoa ettei lapsi/koira tee mitään potentiaalisesti vaarallista kuten kiipeä kirjahyllyyn, työnnä päätään uuniin, tassujaan tai näppejään liedelle, hyppää alas parvekkeelta yms. Ja sekin on ihan helppoa, jos siis on normaaliälyinen ihminen.

 

Toiset koirat vain makaa ja syö sisällä, ulkona nuuhkitaan. Toiset koirat järsivät sisällä kaiken ja raapivat kynsillään sohvat, ulkona rähjäävät remmissä. Ensimmäiset helppoja hoidettavia, jälkimmäiset... Lisäksi epävarmuus totteleeko koira muita kuin omistajiaan voi olla kynnys ottaa toisen koira hoitoon.

Koiran omistaminen on raskasta, mutta raskaampaa on koirasta luopuminen.

Mä rakastan koiria, mutta en kaikkia koiria. Tiedän tuttavia joilla on tosi rasittavia eläimiä (esim. jatkuva haukkuminen pienestäkin asiasta, epäsosiaalisuus) ja ovat aina lähinnä riippana kaikissa tilanteissa. Aion itse hankkia koiran mutta tämä asia kyllä mietityttää.

Rakastan koiraani valtavasti mutta koska koiran pito on täysipäiväistä hommaa, tulisin hulluksi jollen koskaan veisi sitä hoitolaan. Ihan jokainen tarvitsee joskus tauon!

Vierailija kirjoitti:

Koira sopii parhaiten kotona viihtyvälle hyväkuntoiselle eläkeläiselle.

Nuo asiat joita ap luettelee luulisi olevan aika itsestään selvyyksiä normaaliälyiselle?

Ei tulisi mielinikään hankkia eläkepäivien riesaksi piskiä.

Vierailija kirjoitti:

Koirat on aivan ihania. Koiria minulla tulee olemaan koko elämäni, lapsia en välttämättä halua ollenkaan. Typerää miten jotkut vertailee lapsia ja koiria, elämä muksujen kanssa on todellakin ihan erilaista kuin koirien kanssa. Sivusta sen näkee tyhmäkin.

Juu, kaverin koira oksentaa ja paskoo matot, sohvat, pihat, hörppii syliin kun siellä käy kylässä. Ei usko, että en halua sitä paskakasaa lähelleni, haisee ulolle ja pyrkii nuolemaan.

Lapseni kakkaa vapaan, ei nuole eikä muutenkaan häiriköi. Kun lapsi kasvaa, se voi jäädä itsekseen kotiin, koiraa ei voi jättää kuin muutamaksi tunniksi, ei edes vanhaa piskiä parin viikon loman ajaksi, teinin jo voi.

Mulla on ollut nyt puoli vuotta hyvin aktiivisen rodun koira, eikä oo hetkeäkään uuvuttanut sen omistaminen. Oon totuttanut sen kyllä ihan kaikkeen, joten kun ruokin sen ja harrastan sen kanssa vähän (sehän on vielä pentu joten ei voi tehdä vielä kaikkea) se ei aiheuta arjessa lisätyötä.