Ystävän menetys vaivaa

Joko voit kysyä asiaa häneltä ja mitä kuuluu. Mutta voisihan joku mennä uudelleen solmuun, jos asioista ei ole tapana puhua teillä tai hän ei uskalla suoraan sanoa. Tai sitten pitää todeta että joku meni pieleen tai kemia sakkasi. 

Parempi olisi vaan unohtaa, hän vaan jotenkin väsyi seuraasi. Minäkin väsyin erääseen, tuntui vaan että hän vaati ja vaati eikä antanut minulle rauhaa. Vähän väliä olisi pitänyt olla jotain iltoja istumassa enkä vaan jaksanut, hän ei tuntunut käsittävän joten kuoletin sitten koko jutun. Ajoittain hän edelleen yrittää palata samoihin yhteyksiin, mutta en vaan jaksa.

Anna olla.Älä sylistä ystäväsi älä itseäsi. Jatka matkaa. Ystäviä tulee ja menee,jotkut jäävät siihen.Hanki elämä,unohdat silloin koko asian.

Hanki uusi ystävä, joka jaksaa kuunnella sairasta länkytystäsi.

Minulle on käynyt samoin. Olen myös vastaavalla tavalla etääntynyt ystävästä, jonka kanssa ei enää innostanut olla. Itsellä oli myös masennus mukana asiassa. Jotenkin vanhemmiten olen alkanut pitää ikuista ystävyyttä asiana, johon ei pidä pyrkiä. Se joko tapahtuu tai jää tapahtumatta. Aina ystävyyden katkeamiseen ei liity sen kummempaa draamaa.

Ehkä juuri tämän ystävyyden päättyminen on jäänyt vaivaamaan, koska oli pisimpään tuntemiani ihmisiä. Ihan lapsesta saakka. Olin varmaan jotenkin kiintynyt häneen kun tämä vielkin vaivaa. Hän ei minuun, enkä aio olla yhteyksissä enää tietenkään. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt samoin. Olen myös vastaavalla tavalla etääntynyt ystävästä, jonka kanssa ei enää innostanut olla. Itsellä oli myös masennus mukana asiassa. Jotenkin vanhemmiten olen alkanut pitää ikuista ystävyyttä asiana, johon ei pidä pyrkiä. Se joko tapahtuu tai jää tapahtumatta. Aina ystävyyden katkeamiseen ei liity sen kummempaa draamaa.

Mitkä on ne tarkat syyt miksi ei enää innostanut kaveruus juuri tämän ihmisen kanssa?

Minulle on käynyt samalla tavalla parin ystävän kanssa. Aloin myös miettimään, että eivät ne mitään oikeita ystäviä lopulta edes olleet, kun hylkäsivät minut ja hankkivat uudet kaverit. Toisaalta kai meistä tuli vaan niin erilaiset, kun kasvoimme, ei enää ollut samalla tavalla yhteistä, mitä aikaisemmin, mikä tuntui oudolta. En enää kaipaa heitä, oikeastaan miettinyt että parempi olisi jos en heitä olisi ikinä tavannutkaan.

Niiin ja tuota on vaikea sanoa, että mitä kaveruudelle tapahtui, jostain syystä toisia ei vaan enää kiinnostanut. Silloin ei enää itsekään kehtaa alkaa kyselemään perään, että mikä se syy on, kun luultavasti toinen ei vaan halua enää olla tekemisissä. Jäähän siitä vähän semmonen katkeruus

Ei minua kiinnosta tarkat syyt siksi että tuomitsisin ne, vaan haluaisin vaan tietää miksi joku kaveri alkaa tympiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta tarkat syyt siksi että tuomitsisin ne, vaan haluaisin vaan tietää miksi joku kaveri alkaa tympiä.

Masennus, halu eristäytyä, löytää ihmisiä jotka ovat enemmän samassa tilanteessa jne.

Itseäni ärsytti, että tämä oma kaverini halusi edelleen vaan normaaliin tapaan viettää jotain alkoholinhuuruisia illanistujaisia, vaikka selitin että juominen ei sovi minulle ja haluan muutenkin erakoitua. Hän ei vaan ymmärtänyt, piti sitä varmaan jonain "KYLLÄ SE JUOMALLA PARANEE"-juttuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on käynyt samoin. Olen myös vastaavalla tavalla etääntynyt ystävästä, jonka kanssa ei enää innostanut olla. Itsellä oli myös masennus mukana asiassa. Jotenkin vanhemmiten olen alkanut pitää ikuista ystävyyttä asiana, johon ei pidä pyrkiä. Se joko tapahtuu tai jää tapahtumatta. Aina ystävyyden katkeamiseen ei liity sen kummempaa draamaa.

Mitkä on ne tarkat syyt miksi ei enää innostanut kaveruus juuri tämän ihmisen kanssa?

Ystävyytemme perustui tiettyihin yhteisiin harrastuksiin (mm. juominen). Kun lopetin alkoholinkäytön ja muutenkin yhteiset mielenkiinnon kohteet vähenivät, hänen seura alkoi tuntua pakkopullalta. Lisäksi masentuneisuus vähensi yleisesti kiinnostusta ihmisiä kohtaan.

Kiitos rehellisistä vastauksista -Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta tarkat syyt siksi että tuomitsisin ne, vaan haluaisin vaan tietää miksi joku kaveri alkaa tympiä.

Minä kouluaikaan kyllästyin erääseen kaveriini, koska hän alkoi määräilemään kenen kanssa voin olla tekemisissä ja kenen en. Hänellä oli paljon ystäviä, minulla muutama, mutta jos vietin aikaa jonkun muun kanssa, hän närkästyi, loukkaantui ja itkeskeli ja mökötti. ?!

Eräs miesystävä jätti minut aikuisiällä, kun raitistuin. Seurani ei enää kelvannut, ei siis kelvannut selvänä... ihan ok, en kanna kaunaa. Samoin eräs naisystävä jätti, koska en enää jaksanut viettää ryyppyiltoja hänen kanssa. En kanna kaunaa tästäkään.

Olen myös itse  hylännyt yhden ystäväni, koska hän ei saanut massiivista alkoholinkäyttöään kuriin. Ei huolinut ulkopuolista apua, eikä itse pystynyt raitistumaan. Sain myös aika ajoin kuulla, että olen syypää hänen juomiseensa, työpaikan menetykseen yms. aika päätöntä settiä...

Eli puolin ja toisin ystävyydet kai alkoivat jollain tavalla kuormittamaan liikaa...