"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".

Vierailija kirjoitti:

Hoitoapua en ole myöskään saanut koskaan omilta vanhemmiltani. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet.

Isovanhemmat tulivat mielellään kylään passattavaksi ja katsomaan vauvaa, kun hän oli aivan pieni ja valvoi ja itki öisin ja aiheuttivat näin vain enemmän vaivaa ja väsymystä. Taaperoaikana hokivat, että soitat vaan niin otetaan hoitoon. Välillä soitin ja yritin sopia jotain päivää, että päästäisiin mieheni kanssa, vaikka elokuviin, niin ikinä ei heille käynyt. Oli marjanpoimintaa, ompelukerhoa, uintia, matka sovittuna. Ja sitten kehtasivat valittaa, että ei anneta hoitoon, vaikka he niin haluaisivat viettää aikaa lapsenlapsen kanssa. Myös äitiyttäni ja tapojani soimattiin ja arvosteltiin tiskaamisesta vaipanvaihtoon.

Nykyään koskaan eivät soita ja tai kysele kuulumisia. Lapsi on 10 ja soittelee ja laittaa isovanhemmilleen kuvia ja viestejä, mutta eivät vaivaudu edes vastaamaan. Joululahja ja synttärilahja tulevat välillä ja postissa. Ollaan tavattu viimeksi puoli vuotta sitten pikaisesti.

Ei heitä vain yksinkertaisesti kiinnosta pitää yhteyttä.

Ei näin korona-aikana pidäkään koko ajan kyläillä.

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Lastenhoidossa auttaminen ei ole hyysäämistä vaan osallistumista. Minusta on outoa, että ensin jatkaa sukua tekemällä lapsia, mutta sen jälkeen asia lakkaakin totaalisesti kiinnostamasta. Ilmeisesti se omien lapsien hoitaminen oli sitten yhtä helvettiä, kun asia nostattaa niin paljon tunteita lastenlasten kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei lapsia mutta osa tuttavien isovanhemmista on hyvin osallistuvia, osa ei. Varmaan Suomessa on muihin maihin verrattuna enemmän semmoista yksin pitää kaikki tehä-juttua mutta ei kaikilla. Itsehän en tehnyt lapsia koska minun piti jo lapsena ns olla yksin pärjäävä aikuinen.

Valtaosa tämänpalstan keskusteluista haukkuu kaikkia sellaisia isovanhempia, jotka haluaisivat osallistua tiiviisti lastenlastensa elämään.

Turha siis jälleen kerran syyllistää muita, kun se syyllinen löytyy sieltä peilistä, eli todellisuudessa valtaosa ei edes halua isovanhempien puuttuvan elämäänsä ja lasten hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella tuntuu mielipiteiden pohjana olevan käsitys että vanhemmuus on nykyään vaativampaa kun ei ole sitä omaa aikaa jne.

Yksikään teistä ei vaihtaisi osia entisajan vanhempien kanssa. Ei yksikään.

Ennen oli itsestäänselvyys ettei ole mitään ulkomaanmatkoja, ravintolailtoja, hotellilomia, lukuisia harrastuksia tai vimpan päälle laitettua kotia.

Elämä oli työtä ja perheen hoitamista, eikä juuri muuta. Ja nyt mummin ja papan pitäisi auttaa jotta Mami ja Isäntä pääsevät rentoutumaan, kun heillä on niiin paljon kovempaa inööritoimistossa ja kaupunkiasunnossa verrattuna entisajan rakennustyömaaíhin ja maalaistorppaan.

Ei tarvitse kauhean kauas entisaikaan mennä, jos kyse vaikka sellaisista noin kolmekymppisistä nykyvanhemmista ja heidän vanhemmistaan, joista iso osa on vielä työelämässä 😂 ei ole mitään entisajan maalaistorppia tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Lastenhoidossa auttaminen ei ole hyysäämistä vaan osallistumista. Minusta on outoa, että ensin jatkaa sukua tekemällä lapsia, mutta sen jälkeen asia lakkaakin totaalisesti kiinnostamasta. Ilmeisesti se omien lapsien hoitaminen oli sitten yhtä helvettiä, kun asia nostattaa niin paljon tunteita lastenlasten kohdalla. 

Vanha ketju, mutta vastaan silti. Kyllä se riittää että jokainen sukupolvi hoitaa omat lapsensa täysi-ikäiseksi. Se, että ihminen päättää hankkia lapsia ei velvoita omia vanhempia tai muutakaan sukua yhtään mihinkään. Kokisin myös erittäin häiritsevänä isovanhempien/ muun suvun jatkuvan soittelun ja huomioimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei lapsia mutta osa tuttavien isovanhemmista on hyvin osallistuvia, osa ei. Varmaan Suomessa on muihin maihin verrattuna enemmän semmoista yksin pitää kaikki tehä-juttua mutta ei kaikilla. Itsehän en tehnyt lapsia koska minun piti jo lapsena ns olla yksin pärjäävä aikuinen.

Valtaosa tämänpalstan keskusteluista haukkuu kaikkia sellaisia isovanhempia, jotka haluaisivat osallistua tiiviisti lastenlastensa elämään.

Turha siis jälleen kerran syyllistää muita, kun se syyllinen löytyy sieltä peilistä, eli todellisuudessa valtaosa ei edes halua isovanhempien puuttuvan elämäänsä ja lasten hoitoon.

Isovanhempien pitää tuntea rajansa eikä tunkea sinne minne heitä ei haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei lapsia mutta osa tuttavien isovanhemmista on hyvin osallistuvia, osa ei. Varmaan Suomessa on muihin maihin verrattuna enemmän semmoista yksin pitää kaikki tehä-juttua mutta ei kaikilla. Itsehän en tehnyt lapsia koska minun piti jo lapsena ns olla yksin pärjäävä aikuinen.

Valtaosa tämänpalstan keskusteluista haukkuu kaikkia sellaisia isovanhempia, jotka haluaisivat osallistua tiiviisti lastenlastensa elämään.

Turha siis jälleen kerran syyllistää muita, kun se syyllinen löytyy sieltä peilistä, eli todellisuudessa valtaosa ei edes halua isovanhempien puuttuvan elämäänsä ja lasten hoitoon.

Isovanhempien pitää tuntea rajansa eikä tunkea sinne minne heitä ei haluta.

Isovanhempien pitää tehdä täsmälleen niin kuin lapset vaativat, muuten he ovat hirveitä ihmisiä.

Eli tultava heti hoitamaan lapsenlapsia kun käsketään, muuten pitäköön turpansa kiinni.

Ja sitten ihmetellään että mikä niitä isovanhempia oikein vaivaa.

Jos joku on itsekäs, niin ihminen jolla asettaa muille odotuksia kysymättä mihin nämä ovat valmiita sitoutumaan ja sitten loukkaantuu, kun muut eivät täytä niitä itselle asetettuja odotuksia. 

Ei voi edellyttää isovanhemmilta hoitovastuuta. Jokainen saa itse päättää, miten paljon osallistuu. Kannattaa hyväksyä isovanhempien ratkaisu ja etsiä apua muualta, jollei itse selviä.

Kaikki eivät pidä lapsista ja iän myötä lasten vilkkaus väsyttää. Puhumattakaan, kun nykyään monille lapsille ei ole asetettu mitään rajoja. Itse en lähtisi sellaisia hoitamaan. Vapaa-aika on kunkin omaa. Tsemppiä sinulle, että löydät tukea vaikka muista äideistä.

Ylipäänsä ihmetyttää asenne, että lasten hankkiminen, hoito ja kasvatus on joku "homma". Se on harrastus ihan siinä missä vaikka hevosen tai purjeveneen hankkiminen ja hoito. Valintojen maailma.

Itse Virosta kotoisin olevana olen Suomeen muutettuani huomannut, että Suomessa on tapana laittaa isovanhemmat hoitolaitoksiin ja että kun lapsi muuttaa pois kotoota on usein vanhempien asenne just se et minä olen hommani jo hoitanut, et koitapas pärjätä nyt omillas.

Virossa taas isovanhempia otetaan luokseen asumaan tai ollaan tiivisti tekemisissä ja autetaan isovanhempia. Vastavuoroisesti isovanhemmat hoitaa lastenlapsia hyvällä mielellä jos ovat siihen kykeneväisiä sekä auttavat omia lapsia tiukan paikan tullen ja antavat omistaan sen vähäisenkin pois.

Itselläni ei lapsia ole eikä tule, mutta jos minulla olisi lapsia niin hoitaisin kyllä lapseni itse. Omat vanhempani ovat nähneet paljon vaivaa ja tehneet paljon töitä sen eteen, että ovat saaneet kasvatettu omat 3 lasta sekä tehneet töitä jotta ruoka saatiin pyötään.

Sisaruksillani  taas on lapsia eivätkä he kyllä pelkää hyväksikäyttää vanhempiemme apua. Veljeni muutti äitimme lähelle asumaan, jotta lastenvahti apu olisi aina saatavilla. 

Äitini on vielä työelämässä ja tekee 2 vuoro työtä. Äitini joustaa työvuorojen ohelta aina kun mahdollista ja auttaa veljeäni lasten hoidossa.

Äidillämme alkaa jo olla ikää ja minusta olisi kohtuullista, että vaikkakin hän on isovanhempi niin hänelle jäisi sitä omaa lepo aikaa ja aikaa omille puuhille.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi edellyttää isovanhemmilta hoitovastuuta. Jokainen saa itse päättää, miten paljon osallistuu. Kannattaa hyväksyä isovanhempien ratkaisu ja etsiä apua muualta, jollei itse selviä.

Kaikki eivät pidä lapsista ja iän myötä lasten vilkkaus väsyttää. Puhumattakaan, kun nykyään monille lapsille ei ole asetettu mitään rajoja. Itse en lähtisi sellaisia hoitamaan. Vapaa-aika on kunkin omaa. Tsemppiä sinulle, että löydät tukea vaikka muista äideistä.

Ymmärrän pointtisi, eikä tietenkään ketään voi pakottaa, mutta miten ihmeessä ihminen, joka ei pidä lapsista, on hankkinut sellaisia?  Omat vanhempani haluavat osallistua, ja koen, että tekevät sen paitsi lastenlasten, myös oman lapsensa, eli minun hyväksi. Ja olen kiitollinen.

Mikäli oma äitiys on ollut raskasta ja tuskaista siten, ettei enää lasten kanssa haluaisi olla, ajatteletteko koskaan, että nyt teette oman lapsenne äitiydestä/isyydestä raskaamman ilman apua?

up

Ilmeisesti Suomessa ei ymmärretä, mitä kumpikin menettää, saati sitten lapsi.

Itse olen hoitanut lapsenlastani (toistaiseksi ainoaa) ihan synnytyslaitokselta asti sieltä nuoren perheen noudettuani. Aluksi lähestulkoon päivittäin ja myöhemmin aina, kun on tarvittu. Ja jos ei ole tarvittu, olen kuitenkin vähintään kerran viikossa pyrkinyt heitä tapaamaan, vienyt lasta ulos, tehnyt heille ruokaa tai vain seurustellut.

Lapsi on ihana ja jo näin pienenä hänelle on muodostunut nähdäkseni vahva side isovanhempiinsa, etenkin minuun. Voi sitä tunnetta, kun hän riemuissaan konttaa vastaan ja sylissä pää painuu kaulalleni.

Ja ihana miniäni muistaa aina sanoa lähteissäni, että olet tervetullut koska tahansa taas meitä tapaamaan.

No ei niitä nyt tartteis ylenmäärin hoitaa, mutta ois kiva että jos on oikeesti tilanne jossa sitä apua tarttee, niin sitä saisi. Esim. joskus mulla oli lapset päivystyksessä mukana, kun olin ite kipeä, mies työmatkalla ja anoppi&appiukko oli menossa mökille, niin eivät voineet ottaa siksi aikaa hoitoon kun jonotin lääkäriin. Vaikka ovat eläkkeellä, asuvat lähellä ja se mökkikin on noin 20 kilsan päässä, niin että sinne pääsee helposti, eli ei nyt ollut sen mökin suhteen mikään once in a life time-tilaisuus.

Vastaavasti sitten miehen on pitänyt kuskata isäänsä lääkäriin ja sairaalaan ja ottaa töistäkin vapaata välillä näitä reissuja varten.

Perinne elää myös toiseen suuntaan. Meillä perhe (lapset ja lastenlapset) ei huolehdi vanhemmista tai isovanhemmistaan. Ei kuulu kulttuuriin, joten sen takia varmaan isovanhemmatkaan eivät turhia vaivaudu hoitamaan lastenlapsia. Vastavuoroisuus puuttuu. Sitä se minä-minä ajattelu teettää. Ei auta kuin kärvistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?

Lastenhoidossa auttaminen ei ole hyysäämistä vaan osallistumista. Minusta on outoa, että ensin jatkaa sukua tekemällä lapsia, mutta sen jälkeen asia lakkaakin totaalisesti kiinnostamasta. Ilmeisesti se omien lapsien hoitaminen oli sitten yhtä helvettiä, kun asia nostattaa niin paljon tunteita lastenlasten kohdalla. 

Vanha ketju, mutta vastaan silti. Kyllä se riittää että jokainen sukupolvi hoitaa omat lapsensa täysi-ikäiseksi. Se, että ihminen päättää hankkia lapsia ei velvoita omia vanhempia tai muutakaan sukua yhtään mihinkään. Kokisin myös erittäin häiritsevänä isovanhempien/ muun suvun jatkuvan soittelun ja huomioimisen.

Siinä samaa mieltä, että mitään velvoitetta ei isovanhemmilla ole ja jokainen hankkii  lapsia sillä ajatuksella, että joutuu ne itse elättämään ja hoitamaan. Itsekään en rupeaisi mummona täysipäiväiseksi lastenhoitajaksi, koska jaksaminen ei riittäisi sellaiseen.

Mutta...kyllä äidinrakkauteen kuuluu luonnostaan se, että haluaa auttaa omia lapsiaan siten kuin pystyy. Olivat ne lapset sitten pieniä tai jo aikuisia. Ja se rakkaus ulottuu kyllä lapsenlapsiinkin. Tekisin jaksamiseni puitteissa kaiken minkä pystyn omieni eteen.

Minulla ja aikuisella lapsellani onkin läheiset ja lämpimät välit, paljon rakkautta. Kaikilla ei ole ja se on ikävää, koska se malli ja siitä johtuva katkeruus jatkuu sukupolvesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei lapsia mutta osa tuttavien isovanhemmista on hyvin osallistuvia, osa ei. Varmaan Suomessa on muihin maihin verrattuna enemmän semmoista yksin pitää kaikki tehä-juttua mutta ei kaikilla. Itsehän en tehnyt lapsia koska minun piti jo lapsena ns olla yksin pärjäävä aikuinen.

Valtaosa tämänpalstan keskusteluista haukkuu kaikkia sellaisia isovanhempia, jotka haluaisivat osallistua tiiviisti lastenlastensa elämään.

Turha siis jälleen kerran syyllistää muita, kun se syyllinen löytyy sieltä peilistä, eli todellisuudessa valtaosa ei edes halua isovanhempien puuttuvan elämäänsä ja lasten hoitoon.

Isovanhempien pitää tuntea rajansa eikä tunkea sinne minne heitä ei haluta.

Eli rynnätä salamana paikalle hoitamaan lapsia, kun käsky käy, mutta ei tunkea typerine lahjoineen häiritsemään nuoren parin elämää muuten?

Mistä isovanhempi tietää rajansa?

Oikeuksia ei ole, mutta vaatimukset pitää täyttää?

Vierailija kirjoitti:

Perinne elää myös toiseen suuntaan. Meillä perhe (lapset ja lastenlapset) ei huolehdi vanhemmista tai isovanhemmistaan. Ei kuulu kulttuuriin, joten sen takia varmaan isovanhemmatkaan eivät turhia vaivaudu hoitamaan lastenlapsia. Vastavuoroisuus puuttuu. Sitä se minä-minä ajattelu teettää. Ei auta kuin kärvistellä.

Ei Suomessa ole mitään minä-minä ajattelua aikaisemmin ollut .

Sukupolvia asui monta samassa taloudessa, eikä siitä ole montaakaan sukupolvea. Siellä mummot hoitelivat lapset ja katsoivat niiden perään, kun vanhemmat oli töissä/maatilan töissä.

Vasikka ei suomalaiset silloinkaan tainneet kovin iloisia siitä olla, että piti asua monta sukupolvea saman katon alla. Suomalaiset haluaa olla rauhassa ja omissa oloissaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinne elää myös toiseen suuntaan. Meillä perhe (lapset ja lastenlapset) ei huolehdi vanhemmista tai isovanhemmistaan. Ei kuulu kulttuuriin, joten sen takia varmaan isovanhemmatkaan eivät turhia vaivaudu hoitamaan lastenlapsia. Vastavuoroisuus puuttuu. Sitä se minä-minä ajattelu teettää. Ei auta kuin kärvistellä.

Ei Suomessa ole mitään minä-minä ajattelua aikaisemmin ollut .

Sukupolvia asui monta samassa taloudessa, eikä siitä ole montaakaan sukupolvea. Siellä mummot hoitelivat lapset ja katsoivat niiden perään, kun vanhemmat oli töissä/maatilan töissä.

Vasikka ei suomalaiset silloinkaan tainneet kovin iloisia siitä olla, että piti asua monta sukupolvea saman katon alla. Suomalaiset haluaa olla rauhassa ja omissa oloissaan ;)

Vain osa ihmisistä hoiti vanhuksensa. Yleensä talolliset.