"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".

Ymmärrän mummoasi. Hän voi jopa olla sitä ikäluokkaa, jonka "oli tehtävä" lapsia vaikka ei olisi halunnut. Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsia. On aivan järkyttäviä tapauksia, missä vanhaa/sairasta/työkiireistä mummua piinataan jatkuvalla lastenhoidolla ja hyväksikäytetään sitä, ettei vanhus kehtaa sanoa ei. Näitä riittää ja mummoa saatetaan pitää tässä orjalie'assa koko ajan.

Ns. osallistuvan isovanhemman kääntöpuoli ovat sitten ne isovanhemmat, jotka haluavat puuttua kaikkeen eivätkä anna hetken rauhaa. Se, että ulkomailla oleva isovanhempi soittelee koko ajan voi antaa kuvan, että kaikki on auvoisaa, mutta jos hän asuisi naapurissa ja olisi ovella koko ajan, tai koko suku, niin saattaisit olla asiasta eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinne elää myös toiseen suuntaan. Meillä perhe (lapset ja lastenlapset) ei huolehdi vanhemmista tai isovanhemmistaan. Ei kuulu kulttuuriin, joten sen takia varmaan isovanhemmatkaan eivät turhia vaivaudu hoitamaan lastenlapsia. Vastavuoroisuus puuttuu. Sitä se minä-minä ajattelu teettää. Ei auta kuin kärvistellä.

Ei Suomessa ole mitään minä-minä ajattelua aikaisemmin ollut .

Sukupolvia asui monta samassa taloudessa, eikä siitä ole montaakaan sukupolvea. Siellä mummot hoitelivat lapset ja katsoivat niiden perään, kun vanhemmat oli töissä/maatilan töissä.

Vasikka ei suomalaiset silloinkaan tainneet kovin iloisia siitä olla, että piti asua monta sukupolvea saman katon alla. Suomalaiset haluaa olla rauhassa ja omissa oloissaan ;)

Vain osa ihmisistä hoiti vanhuksensa. Yleensä talolliset.

Jep. Hieno tämä valheellinen luulo mikä monella on, kuinka kaikki asuivat isoilla tiloilla, joissa iso talo ja maata ympärillä, koko suku siellä ja kaikki osallistuivat :D Köyhistä taloista mummelit vietiin huutolaisiksi ja siellä niitä kaupattiin rikkaille samalla tavalla kuin orpoja ja "ylimääräisiä" lapsia, joita ei ollut varaa hoitaa. Että olipa se onnellista aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei lapsia mutta osa tuttavien isovanhemmista on hyvin osallistuvia, osa ei. Varmaan Suomessa on muihin maihin verrattuna enemmän semmoista yksin pitää kaikki tehä-juttua mutta ei kaikilla. Itsehän en tehnyt lapsia koska minun piti jo lapsena ns olla yksin pärjäävä aikuinen.

Valtaosa tämänpalstan keskusteluista haukkuu kaikkia sellaisia isovanhempia, jotka haluaisivat osallistua tiiviisti lastenlastensa elämään.

Turha siis jälleen kerran syyllistää muita, kun se syyllinen löytyy sieltä peilistä, eli todellisuudessa valtaosa ei edes halua isovanhempien puuttuvan elämäänsä ja lasten hoitoon.

Isovanhempien pitää tuntea rajansa eikä tunkea sinne minne heitä ei haluta.

Isovanhempien pitää tehdä täsmälleen niin kuin lapset vaativat, muuten he ovat hirveitä ihmisiä.

Eli tultava heti hoitamaan lapsenlapsia kun käsketään, muuten pitäköön turpansa kiinni.

Ja sitten ihmetellään että mikä niitä isovanhempia oikein vaivaa.

Amen. Juuri näin se menee. Ja samalla voidaan haukkua suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi edellyttää isovanhemmilta hoitovastuuta. Jokainen saa itse päättää, miten paljon osallistuu. Kannattaa hyväksyä isovanhempien ratkaisu ja etsiä apua muualta, jollei itse selviä.

Kaikki eivät pidä lapsista ja iän myötä lasten vilkkaus väsyttää. Puhumattakaan, kun nykyään monille lapsille ei ole asetettu mitään rajoja. Itse en lähtisi sellaisia hoitamaan. Vapaa-aika on kunkin omaa. Tsemppiä sinulle, että löydät tukea vaikka muista äideistä.

Ymmärrän pointtisi, eikä tietenkään ketään voi pakottaa, mutta miten ihmeessä ihminen, joka ei pidä lapsista, on hankkinut sellaisia?  Omat vanhempani haluavat osallistua, ja koen, että tekevät sen paitsi lastenlasten, myös oman lapsensa, eli minun hyväksi. Ja olen kiitollinen.

Mikäli oma äitiys on ollut raskasta ja tuskaista siten, ettei enää lasten kanssa haluaisi olla, ajatteletteko koskaan, että nyt teette oman lapsenne äitiydestä/isyydestä raskaamman ilman apua?

Ei tarvitse mennä kuin 80-luvulle ja oletus oli, että kaikki tekevät lapsia. Vapaaehtoinen lapsettomuus oli friikkiä. Muistan sen, koska olin tuolloin teini. Ennen tehtiin lapsia, koska niitä kuului tehdä. Ja jos mennään kauemmas, oli vielä enemmän pakko tehdä. Kun ehkäisypilleri tuli Suomeen, sitä annettiin vain avioliitossa oleville, JOS oli jo lapset tehtynä jne. Eivät naiset mitenkään suuresti vapautuneet sen myötä. Aborttilakikin on 70-luvun alusta.

Miettikää nyt vähän. Miksikähän tosiaan kaikki tekivät ennen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

No ei niitä nyt tartteis ylenmäärin hoitaa, mutta ois kiva että jos on oikeesti tilanne jossa sitä apua tarttee, niin sitä saisi. Esim. joskus mulla oli lapset päivystyksessä mukana, kun olin ite kipeä, mies työmatkalla ja anoppi&appiukko oli menossa mökille, niin eivät voineet ottaa siksi aikaa hoitoon kun jonotin lääkäriin. Vaikka ovat eläkkeellä, asuvat lähellä ja se mökkikin on noin 20 kilsan päässä, niin että sinne pääsee helposti, eli ei nyt ollut sen mökin suhteen mikään once in a life time-tilaisuus.

Vastaavasti sitten miehen on pitänyt kuskata isäänsä lääkäriin ja sairaalaan ja ottaa töistäkin vapaata välillä näitä reissuja varten.

Lasten tekeminen on valinta. Pitää varautua siihen, että hätätilanteissa voi ostaa lastenhoitopalveluja. Hätätilanteet eivät ole jokapäiväisiä, joten ei niihin satoja euroja saa menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi edellyttää isovanhemmilta hoitovastuuta. Jokainen saa itse päättää, miten paljon osallistuu. Kannattaa hyväksyä isovanhempien ratkaisu ja etsiä apua muualta, jollei itse selviä.

Kaikki eivät pidä lapsista ja iän myötä lasten vilkkaus väsyttää. Puhumattakaan, kun nykyään monille lapsille ei ole asetettu mitään rajoja. Itse en lähtisi sellaisia hoitamaan. Vapaa-aika on kunkin omaa. Tsemppiä sinulle, että löydät tukea vaikka muista äideistä.

Ymmärrän pointtisi, eikä tietenkään ketään voi pakottaa, mutta miten ihmeessä ihminen, joka ei pidä lapsista, on hankkinut sellaisia?  Omat vanhempani haluavat osallistua, ja koen, että tekevät sen paitsi lastenlasten, myös oman lapsensa, eli minun hyväksi. Ja olen kiitollinen.

Mikäli oma äitiys on ollut raskasta ja tuskaista siten, ettei enää lasten kanssa haluaisi olla, ajatteletteko koskaan, että nyt teette oman lapsenne äitiydestä/isyydestä raskaamman ilman apua?

Ei tarvitse mennä kuin 80-luvulle ja oletus oli, että kaikki tekevät lapsia. Vapaaehtoinen lapsettomuus oli friikkiä. Muistan sen, koska olin tuolloin teini. Ennen tehtiin lapsia, koska niitä kuului tehdä. Ja jos mennään kauemmas, oli vielä enemmän pakko tehdä. Kun ehkäisypilleri tuli Suomeen, sitä annettiin vain avioliitossa oleville, JOS oli jo lapset tehtynä jne. Eivät naiset mitenkään suuresti vapautuneet sen myötä. Aborttilakikin on 70-luvun alusta.

Miettikää nyt vähän. Miksikähän tosiaan kaikki tekivät ennen lapsia.

Jos rehellisiä ollaan, kyllä enemmistö edelleenkin ajattelee, että niitä lapsia tulisi haluta ja ainakin yrittää saada ja vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleenkin ihmetystä herättävä tabu vaikka se aiempaa hyväksyttävämpää onkin.

lopeta ripustautuminen vanhaan sairaaseen eläkeläiseen. SINUN se pitäisi häntä auttaa ja hoivata, samoin opettaisit lapsesi jo nuoresta asti auttamaan vanhuksia, EIKÄ toisinpäin! ei ne sinun kullannuput joitain palvelutettavia ole! Nuoresta asti oppiivat auttamaan vanhuksia, käymään kaupassa ja siivoamaan heille. Vanhukset on sen ansainneet! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi edellyttää isovanhemmilta hoitovastuuta. Jokainen saa itse päättää, miten paljon osallistuu. Kannattaa hyväksyä isovanhempien ratkaisu ja etsiä apua muualta, jollei itse selviä.

Kaikki eivät pidä lapsista ja iän myötä lasten vilkkaus väsyttää. Puhumattakaan, kun nykyään monille lapsille ei ole asetettu mitään rajoja. Itse en lähtisi sellaisia hoitamaan. Vapaa-aika on kunkin omaa. Tsemppiä sinulle, että löydät tukea vaikka muista äideistä.

Ymmärrän pointtisi, eikä tietenkään ketään voi pakottaa, mutta miten ihmeessä ihminen, joka ei pidä lapsista, on hankkinut sellaisia?  Omat vanhempani haluavat osallistua, ja koen, että tekevät sen paitsi lastenlasten, myös oman lapsensa, eli minun hyväksi. Ja olen kiitollinen.

Mikäli oma äitiys on ollut raskasta ja tuskaista siten, ettei enää lasten kanssa haluaisi olla, ajatteletteko koskaan, että nyt teette oman lapsenne äitiydestä/isyydestä raskaamman ilman apua?

Ei tarvitse mennä kuin 80-luvulle ja oletus oli, että kaikki tekevät lapsia. Vapaaehtoinen lapsettomuus oli friikkiä. Muistan sen, koska olin tuolloin teini. Ennen tehtiin lapsia, koska niitä kuului tehdä. Ja jos mennään kauemmas, oli vielä enemmän pakko tehdä. Kun ehkäisypilleri tuli Suomeen, sitä annettiin vain avioliitossa oleville, JOS oli jo lapset tehtynä jne. Eivät naiset mitenkään suuresti vapautuneet sen myötä. Aborttilakikin on 70-luvun alusta.

Miettikää nyt vähän. Miksikähän tosiaan kaikki tekivät ennen lapsia.

vielä enemmän niitä tehdään nytkin, mutta ne tapetaan ennen syntymään laiskat ihmiset ei viiti. Kaikki down ihmisetkin murhataan. Samoin jos ei ajankohta sovi, ne murhataan. Moraali kadonnut.

Jos haluaa luoda välit lastenlastensa kanssa, niin se vaatii AIKUISELTA aikaa ja vaivaa. Mutta välien luominen ei kuitenkaan vaadi hirmuisia määriä lasten hoitamista. Välien luominen vaatii kiinnostusta ja säännöllisiä tapaamisia. Säännölliset tapaamiset voivat tarkoittaa myös sitä, että lasten vanhemmat ovat paikalla ja ovat vastuussa lapsesta. Meillä lapsilla oli lämpimät välit yhden sukulaisen kanssa, vaikka ko. henkilö ei hoitanut heitä koskaan. Tapasivat säännöllisesti ja ko. sukulainen oli kiinnostunut lapsista ja heidän jutuistaan. Nyt kun ko. sukulainen on kuollut, häntä muistellaan lämmöllä edelleen. 

Isovanhemmat saattavat olla hyvinkin eri ikäisiä ja eri kuntoisia. Isovanhemmuutta voi "toteuttaa" monella tavalla, ja toivoisi, että perustaso olisi edes se, että olisi kiinnostunut lapsesta ja olisi valmis tutustumaan. Tutustuminen ei vielä vaadi sitä, että pitäisi hoitaa tuntikausia. Monet eivät tunnu ymmärtävän, että ihmissuhteet vaativat vastavuoroisuutta. Jos et itse ole valmis käyttämään aikaasi johonkin henkilöön, niin ei hänkään ole sinuun ja miksi olisikaan? Jos haluaa olla sukulaistensa kanssa tekemisissä, niin olisi toivottavaa suhtautua ystävälllisesti ja lämpimästi heihin. Jos omat voimavarat ovat heikentyneet, niin kannattaa avata suunsa ja kertoa ystävällisesti minkä verran jaksaa ja pitää myös omista rajoistaan tiukan ystävällisesti kiinni. Toiset ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita, eikä huokailu ole tapa kertoa asioistaan.

Onpa ällöttävä ja vääristelevä aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Minä en välttämättä jaksaisi, jos mummo soittelisi joka päivä. Minusta perhe on lopulta tehty itselle enkä kaipaa niin kauheasti apuakaan. Tosin tähän syynä vähän sekin, että lasten mummo ei muusta innokkuudesta huolimatta ole kovin kiinnostunut vanhempien kasvatustyylistä ja säännöistä vaan hänen mielestään hän voi hoitaa itse parhaaksi katsomallaan tyylillä. Tämä on viilentänyt välejä, kun puhuminen ei ole asiaan auttanut.

No tässäpä jotain asian ytimestä. Kovasti ihannoidaan joidenkin muiden kulttuurien tapoja, joissa on tämä laajennetun perheen malli. Eikä nähdä sitä, että siinä mallissa näillä isovanhemmilla ja muillakin sukulaisilla on paljon suurempi sananvalta koko perheen asioihin, lähinnä näiden nuorempien.

Meillä taas nämä nuoret vaativat omia vanhempiaan tanssimaan heidän pillinsä mukaan. Ei tulisi kuuloonkaan jossain itäisissä eikä edes eteläeurooppalaisissakaan maissa. Nuoret kunnioittavat vanhempia ihmisiä, on nämä sitten millaisia tahansa.

Olen nähnyt, kuinka koko lähisuku on tullut synnytyslaitokselle noutamaan äitiä ja vauvaa kotiin. Onnistuisiko meillä?

Kyllä se on nämä vanhemmat itse, jotka sen rajan itsensä ja vanhempiensa väliin rakentavat ja lasta saa tulla katsomaan tai varsinkaan hoitamaan vain heidän määrittelemällä ajalla ja tavalla.

Se on erottava tekijä. Turha vedota muihin kulttuureihin.

Elättääkö ap äitinsä? Hoitaako vanhuuden päivinä? Kai sekin kuuluu perheen ei-suomalaiseen kulttuuriin, vai onko se ei-suomalainen valikoivasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi edellyttää isovanhemmilta hoitovastuuta. Jokainen saa itse päättää, miten paljon osallistuu. Kannattaa hyväksyä isovanhempien ratkaisu ja etsiä apua muualta, jollei itse selviä.

Kaikki eivät pidä lapsista ja iän myötä lasten vilkkaus väsyttää. Puhumattakaan, kun nykyään monille lapsille ei ole asetettu mitään rajoja. Itse en lähtisi sellaisia hoitamaan. Vapaa-aika on kunkin omaa. Tsemppiä sinulle, että löydät tukea vaikka muista äideistä.

Ymmärrän pointtisi, eikä tietenkään ketään voi pakottaa, mutta miten ihmeessä ihminen, joka ei pidä lapsista, on hankkinut sellaisia?  Omat vanhempani haluavat osallistua, ja koen, että tekevät sen paitsi lastenlasten, myös oman lapsensa, eli minun hyväksi. Ja olen kiitollinen.

Mikäli oma äitiys on ollut raskasta ja tuskaista siten, ettei enää lasten kanssa haluaisi olla, ajatteletteko koskaan, että nyt teette oman lapsenne äitiydestä/isyydestä raskaamman ilman apua?

Ei tarvitse mennä kuin 80-luvulle ja oletus oli, että kaikki tekevät lapsia. Vapaaehtoinen lapsettomuus oli friikkiä. Muistan sen, koska olin tuolloin teini. Ennen tehtiin lapsia, koska niitä kuului tehdä. Ja jos mennään kauemmas, oli vielä enemmän pakko tehdä. Kun ehkäisypilleri tuli Suomeen, sitä annettiin vain avioliitossa oleville, JOS oli jo lapset tehtynä jne. Eivät naiset mitenkään suuresti vapautuneet sen myötä. Aborttilakikin on 70-luvun alusta.

Miettikää nyt vähän. Miksikähän tosiaan kaikki tekivät ennen lapsia.

Jos rehellisiä ollaan, kyllä enemmistö edelleenkin ajattelee, että niitä lapsia tulisi haluta ja ainakin yrittää saada ja vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleenkin ihmetystä herättävä tabu vaikka se aiempaa hyväksyttävämpää onkin.

Joo, olet oikeassa. Velat ovat vähemmistönä enemmistön joukossa. Ja kun jokin asia on "yleisesti normi" niin aina on ihmisiä, jotka tekevät "koska pitää" vaikka eivät välttämättä haluaisi tai olisi parhaita ja kykeneväisiä siihen mitä tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi edellyttää isovanhemmilta hoitovastuuta. Jokainen saa itse päättää, miten paljon osallistuu. Kannattaa hyväksyä isovanhempien ratkaisu ja etsiä apua muualta, jollei itse selviä.

Kaikki eivät pidä lapsista ja iän myötä lasten vilkkaus väsyttää. Puhumattakaan, kun nykyään monille lapsille ei ole asetettu mitään rajoja. Itse en lähtisi sellaisia hoitamaan. Vapaa-aika on kunkin omaa. Tsemppiä sinulle, että löydät tukea vaikka muista äideistä.

Ymmärrän pointtisi, eikä tietenkään ketään voi pakottaa, mutta miten ihmeessä ihminen, joka ei pidä lapsista, on hankkinut sellaisia?  Omat vanhempani haluavat osallistua, ja koen, että tekevät sen paitsi lastenlasten, myös oman lapsensa, eli minun hyväksi. Ja olen kiitollinen.

Mikäli oma äitiys on ollut raskasta ja tuskaista siten, ettei enää lasten kanssa haluaisi olla, ajatteletteko koskaan, että nyt teette oman lapsenne äitiydestä/isyydestä raskaamman ilman apua?

Ei tarvitse mennä kuin 80-luvulle ja oletus oli, että kaikki tekevät lapsia. Vapaaehtoinen lapsettomuus oli friikkiä. Muistan sen, koska olin tuolloin teini. Ennen tehtiin lapsia, koska niitä kuului tehdä. Ja jos mennään kauemmas, oli vielä enemmän pakko tehdä. Kun ehkäisypilleri tuli Suomeen, sitä annettiin vain avioliitossa oleville, JOS oli jo lapset tehtynä jne. Eivät naiset mitenkään suuresti vapautuneet sen myötä. Aborttilakikin on 70-luvun alusta.

Miettikää nyt vähän. Miksikähän tosiaan kaikki tekivät ennen lapsia.

vielä enemmän niitä tehdään nytkin, mutta ne tapetaan ennen syntymään laiskat ihmiset ei viiti. Kaikki down ihmisetkin murhataan. Samoin jos ei ajankohta sovi, ne murhataan. Moraali kadonnut.

Abortteja tehdään paljon vähemmän kun silloin kun laki otettiin käyttöön. Suomessa on hyvää se, että meillä saa ehkäisyvälineitä - nuorille jopa ilmaiseksi - ja ehkäisyvalistusta kouluissa. Joskus raskaudenkeskeytys on myös lääketieteellinen pakko, ja on aina yhtä ikävää lukea kuinka joku nimittää sitä "murhaksi". Se on ilkeästi sanottu, vaikka olisitkin eri mieltä asiasta.

Tämä on se ydinkysymys miksi Suomessa lapsiperheet ja vanhukset voi huonosti sekä kärsii yksinäisyydestä. Koska se vastavuoroisuus puuttuu itsekkyyden takia. Lapsiperheet jätetään ilman apuja ja vanhukset jätetään yhteiskunnan hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Elättääkö ap äitinsä? Hoitaako vanhuuden päivinä? Kai sekin kuuluu perheen ei-suomalaiseen kulttuuriin, vai onko se ei-suomalainen valikoivasti?

Täällä oli pitkä keskustelu, jossa vaadittiin että mummot ja papat pitäisi ottaa kotiin asumaan ja hoitaa siellä. Ei mitään haittaa, vaikka olisivat työikäisiä ihmisiä, nainen sitten jää vaikka kotiin tai vuorotellaan! Ja siinä sivussa hoidetaan pienet lapset tai teinit. Aivan järjetöntä.

Kyllä minä olen suomalaisena ylpeä siitä, että meillä on vanhuksillekin hoitokoteja, kaikista kohuista ja epäkohdista huolimatta. Eivät kaikki laitokset ole näitä otsikoissa olevia! Sen 100% varmaa, että vanhempani saa parempaa hoitoa ammattilaisten hoivassa kuin meikäläiseltä.

Ja tosiaan näissä muissa kulttuureissa mammat ja papat tulevat sitten ap:n hoidettavaksi, jos ei muita (tyttäriä) löydy. Naiset yleensä ovat niitä jotka muualla nämä hommat hoitavat.

hassu kirjoitti:

Jos haluaa luoda välit lastenlastensa kanssa, niin se vaatii AIKUISELTA aikaa ja vaivaa. Mutta välien luominen ei kuitenkaan vaadi hirmuisia määriä lasten hoitamista. Välien luominen vaatii kiinnostusta ja säännöllisiä tapaamisia. Säännölliset tapaamiset voivat tarkoittaa myös sitä, että lasten vanhemmat ovat paikalla ja ovat vastuussa lapsesta. Meillä lapsilla oli lämpimät välit yhden sukulaisen kanssa, vaikka ko. henkilö ei hoitanut heitä koskaan. Tapasivat säännöllisesti ja ko. sukulainen oli kiinnostunut lapsista ja heidän jutuistaan. Nyt kun ko. sukulainen on kuollut, häntä muistellaan lämmöllä edelleen. 

Isovanhemmat saattavat olla hyvinkin eri ikäisiä ja eri kuntoisia. Isovanhemmuutta voi "toteuttaa" monella tavalla, ja toivoisi, että perustaso olisi edes se, että olisi kiinnostunut lapsesta ja olisi valmis tutustumaan. Tutustuminen ei vielä vaadi sitä, että pitäisi hoitaa tuntikausia. Monet eivät tunnu ymmärtävän, että ihmissuhteet vaativat vastavuoroisuutta. Jos et itse ole valmis käyttämään aikaasi johonkin henkilöön, niin ei hänkään ole sinuun ja miksi olisikaan? Jos haluaa olla sukulaistensa kanssa tekemisissä, niin olisi toivottavaa suhtautua ystävälllisesti ja lämpimästi heihin. Jos omat voimavarat ovat heikentyneet, niin kannattaa avata suunsa ja kertoa ystävällisesti minkä verran jaksaa ja pitää myös omista rajoistaan tiukan ystävällisesti kiinni. Toiset ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita, eikä huokailu ole tapa kertoa asioistaan.

Pitkä kommenttisi oli selkeästi suunnattu isovanhemmille, mutta ymmärräthän, että se on tasan samalla tavalla käsitettävä myös näille nuorille vanhemmille. Itse asiassa kaikki riippuu nimenomaan teistä, miten vanhempaa ihmistä olette kohdelleet. Oletteko luoneet heihin hyvät suhteet?

KAIKKI on vastavuoroista. Mitä vaaditte lastenne isovanhemmilta, vaatikaa myös itseltänne.

Jos välit omiinne ja appivanhempiinne eivät ole hyvät ja luontevat ennen lasta, miten te kuvittelette lapsen tulon muuttavan mitään?

Minä olen hoitanut lapseni yksinhuoltajana ilman turvaverkkoja ja jos joskus lapsenlapsia saan, aion kyllä olla osallistuva mummo, joka auttaa varmasti tarvittaessa ja muutenkin.

Minulla on hyvät ja läheiset välit lapsiini, ja aion vaalia tätä perheyhteyttä koko ikäni.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on se ydinkysymys miksi Suomessa lapsiperheet ja vanhukset voi huonosti sekä kärsii yksinäisyydestä. Koska se vastavuoroisuus puuttuu itsekkyyden takia. Lapsiperheet jätetään ilman apuja ja vanhukset jätetään yhteiskunnan hoitoon.

En ole kuullutkaan, että lapsiperheet ovat myös yksinäisyyden suuri kärsijäryhmä. Mutta ilmeisesti he kärsivät ihan kaikesta. Olen ajatellut, että yksinäisyysongelma iskee pahiten yksineläviin.