Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".
Minun äitini sanoi tuon lauseen ehkä noin 16 vuotta sitten saadessani ensimmäisen lapseni. Lapsiani mummo on hoitanut tässä 16 vuoden aikana ehkä 5 kertaa.
Hän kuitenkin kuvailee itseään osallistuvaksi isovanhemmaksi.
Onko tässä joku ylisukupolvinen, suomalainen ogelma, jota siirrämme eteenpäin tässä yksilökeskeisessä kulttuurissamme? Nimittäin mieheni ei ole suomalainen, ja hänen perheensä on tiivis. Mummo sieltä päin soittelee lähes joka päivä vain lirkutellakseen lapsillemme eivätkä he ole koskaan kuulleetkaan sellaisesta, että yksin pitäisi lapset hoitaa.
Toistaako äitini (ja iso osa suomalaisia) siis jotain outoa, suomalaista traumaa, missä äiti ja perhe on aina jätetty yksin pärjäämään ja tämä siirretään aina eteenpäin seuraavalle sukupolvelle? En nimittäin nykykokemuksellani tiedä mitään typerämpää, mutta onko vanhemmuuden kokemus ja taakka niin valtava selvitä yksin, että tämä "kostetaan" sitten seuraavallekin polvelle?
Tuli vain mieleen, kun muistin juuri, että äitini on ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan edellisen kerran kaksi vuotta sitten.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Miten toivotte itse sitten omien lastenne tuovan lastenlapsia teille hoitoon? Onko esim. pari kertaa viikossa hyvä tahti?
Niin usein kuin mahdollista. Ja yökylään ovat tervetulleita viikonloppuisin.
Maailman ihaninta olla isoäiti, siis ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni ovat jo nuoria aikuisia, lastenlapsista nyt ei ole vielä mitään tietoa varmaan vuosiin. Jouduin selviytymään lasteni ja heidän isänsä kanssa melkein täysin ilman isovanhempien tukiverkkoa pitkien välimatkojen (noin 500 km) vuoksi ja voin sanoa, että olisi tullut moneen otteeseen isovanhempien tuki hyvään tarpeeseen. Omat vanhempani auttoivat rahallisesti ja miehen vanhemmat kävivät pari kertaa vuodessa kylässä, jolloin olivat lapsenvahteina. Apua saatiin naapureilta ja vastavuoroisesti autettiin kyllä takaisin.
Olen kauhistellut nuorten, perhettä perustavien työkavereideni tilanteita. Monet pienet perheet tuntuvat olevan TÄYSIN yksin ja jopa muutot pitää hoitaa ilman, että kukaan auttaa. Rahalla ostetaan se apu mitä tarvitaan. Ei 20 vuotta sitten vielä tämmöistä ollut. Kyllä sukulaiset ja kaverit tulivat hätiin, jos oikein oli tarve ja esimerkiksi muutot hoidettiin kaveriporukoilla.
Minusta kulttuuri on muuttunut jotenkin kovemmaksi ja yksilökeskeisemmäksi. Mitään ei saisi mistään pyytää, kaikesta pitäisi maksaa ja heikkouttaan ja tarvitsevuuttaan ei saisi mitenkään tuoda esille. Pitää vaan yksin pärjätä *erkele.
Toivottavasti saan joskus lastenlapsia ja olen heille oikein hyvä ja saatavilla oleva mummo.
Todellakin sairasta!
Jos nykyaikana joku vanhempi lähettäisi alakouluikäisen lapsensa maatiloille tai teininsä sukulaisille, niin kyseisestä lapsiperheestä tehtäisiin välittömästi lastensuojeluilmoitus ja lapset otettaisiin huostaan!
Ja nimenomaan itsekkäät suuret ikäluokat ovat harrastaneet tätä lastensa hoidon ulkoistamista. Lapset on hoidatettu mummoloissa ja sukulaisilla. Onhan se omituista, että kun alle kouluikäisten lasten ja koululaisten vanhemmat ovat kotona - joko 24/7 kotona tai jollain lomalla - niin lapset kuskataan mummoloihin ja vanhemmat lorvivat kotona!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on maasta, jossa ollaan hyvin perhekeskeisiä. Kun esikoinen syntyi, muutti anoppi meille asumaan. Siis ilmestyi matkalaukkuineen Kiinasta kotiimme, kun olin synnärillä ja asui meillä sen jälkeen 3 kk ajan. Minä en saanut edes hoitaa vauvaa, anoppi toi lapsen syömään, mutta muuten minut eristettiin kokonaan lapsenhoidosta. Se on kiinalainen tapa eikä mikään muu olisi kelvannut tuolle vähän yli 50v ikäiselle tohtorille, joka otti töistä vapaata ollakseen avuksi.
En suosittele tätä kokemusta kenellekään, mutta jos joku oikeasti haluaa elää kulttuurinmukaisesti, niin miksipä ei. Minä pidän mieluummin tämän länsimaisen naisen vapauden.
Tämä. Siskoni on myös naimisissa miehen kanssa joka tulee tällaisesta ”sukukeskeisestä” kulttuurista ja juuri näin on. Ollaan kyllä läheisiä lasten ja lastenlasten kanssa mutta hoidetaan ja tuppaudutaan liikaakin. Isovanhemmat tosiaankin muuttavat lastensa kotiin kun lapsenlapsia syntyy useammaksi kuukaudeksi. Toisaalta ko. kulttuurissa on sitten myös ihan on sellainen että lapsia tehdään paljon ja randomin oloisesti laitetaan osa lapsista asumaan pitkäaikaisesti sukulaisille. Uutta lasta pukkaa -> edellisiä heivataan kuukausitolkuksi tai jopa vakituisesti asumaan sukulaisille, varsinkin isovanhempien sisaruksille joilla ei ole omia lapsia tai omien lasten lapsia/lastenlapset ovat jo isoja teinejä 😶 Näin länsimaiseen tapaan ihan käsittämätöntä että lapsia tosiaan vaan heitetään ulos kodista kun äiti ja isä haluavat ”leikkiä” vaan uusimman lapsen kanssa. Ihan kamalaa ja itsestä tuntuu lähinnä siltä että minkälainen iso hylkäämisen tunne tuosta on pakko syntyä niille lapsille jotka lähetetään pois kotoa uuden lapsen tieltä pois 😬
Joten mielummin sitten kuitenkin ihan tällainen länsimaalainen malli jossa vanhemmat pitävät huolta lapsistaan ja isovanhemmat osallistuvat sen minkä osallistuvat.
Eipä tästä niin kauan ole, kun suomessakin on ollut tapa, että teinejä lähetetään sukulaisiin useammaksi kuukaudeksi. Tai alakoululaisia kasarilla isoimmille maatiloille koko kesäksi, kun vanhemmat olivat kaupungissa töissä. Osalla se maatila oli sukulaisen. Osalla jonkun täysin tuntemattoman.
Oma äitini teini-iässä seitkytluvulla passitettiin tätinsä helmoihin. Täti oli juuri saanut esikoisensa, niin tarvi apua. Siellä äiti eleli muutaman vuoden, eli sen ajan, kun isänsä oli päässyt uusiin naimisiin. Äiti pääsi piikomaan isänsä uudelle vaimolle ja tämän lapsille. Hankkiutui raskaaksi 18 vuotiaana, että pääsi sieltä pois. Ei nähnyt muuta tietä ulos kuin oman perheen. Häneen ei markkoja käytetty, että olisi päässyt kouluun yms. Hän oli kuitenkin lesken lapsi.
Meillä mummo aina soittaa ja pyytää kylään kun ei ole lapsenlapsiakaan nähnyt pitkiin aikoihin. Sitten kun mennään niin ei kiinnitä lapsiin mitään huomiota.
Omat lapsensa mummo laittoi aina tilaisuuden tullen hoitoon eli kaikki lomat oltiin sukulaisilla tai leirillä. Ruoka ja pyykkihuolto toimi mutta muuten lasten menoihin ei kiinnitetty huomiota eli päihteet ym. tulivat hyvin aikaisin kuvioihin.
Viikonloppu bailaamassa 15-vuotiaana eikä äiti eli nykyinen mummo edes kysynyt missä ollaan oltu.
Nyt sen sijaan valittaa miten oli lastenhoito ym. kovaa ennen.
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Tämä kommentti kuvaa loistavasti suomalaisten lapsivihaa. Lapsia ei tehdä/saada siksi että ovat haluttuja, ihania, rakastettavia vaan siksi että halutaan kuulua joukkoon, näin kuuluu tehdä, kaikilla on yms. Sukupolvien ketju lapsivihaa jatkuu ja jatkuu. Sitten ihmetellään vanhainkodeissa kun kukaan ei käy katsomassa, edes velvollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusperiaate on harvinaisen selvä, jokainen hoitaa omat lapset ja jos joku tarjoutuu auttamaan omasta halusta, niin se on ekstraa. Hämmentää joidenkin olettama, että isovanhemmilla olisi mitään hoitovastuuta, ikään kuin olisi jokin sanaton sopimus, että tällainen velvollisuus olisi. Ei ole ja siitä on aivan turha haikailla.
Onhan se outoa jos mummo ei halua yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Lienevät näitä bilemummoja.
Syitä voi olla kymmeniä ja kaikki yhtä hyviä. Jos mummi haluaa bilettää, niin lapseton määrää ette eiei, sun pitää tulla paskavaippoja vaihtamaan. Aika ylimielistä.
Ihmiset ovat tosi törkeitä nykyään. Eivät häpeä mitään. Kuka ilkeää vaatia vanhemmiltaan omien lapsien hoitamista? Itse olette jalkojanne levitelleen himoissanne. Kestäkää seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusperiaate on harvinaisen selvä, jokainen hoitaa omat lapset ja jos joku tarjoutuu auttamaan omasta halusta, niin se on ekstraa. Hämmentää joidenkin olettama, että isovanhemmilla olisi mitään hoitovastuuta, ikään kuin olisi jokin sanaton sopimus, että tällainen velvollisuus olisi. Ei ole ja siitä on aivan turha haikailla.
Niin ja eihän isovanhempiakaan tarvitse hoitaa kun ovat vanhoja ja raihnaisia tai sairaita ja apua tarvitsisivat. Kun on ne omatkin lapset hoidettavana niin ei ole mitään sopimusta että omat vanhemmatkin pitäisi siinä sivussa hoitaa. Ihan turha haikailla apua lapsilta sitten.
Niin, se on taas täysin lasten oma päätös. Jos ei halua vanhempiaan auttaa, niin se sitten on.
Nykyään lapset tehdään niin vanhoina, että ne isovanhemmat on ehkä jo aika iäkkäitä. Lisäksi nykyinen työelämä imee ihmisestä mehut, lähes eläkeikäisen pitäisi vielä pystyä antamaan itsestään ne 110 prosentin työtehot... ja tietysti, siellä työpaikalla väsyttää sekin, kun niitten pikkulasten vanhemmat ovat alvariinsa poissa ja pitää tehdä siis niiden työkaveriensakin työt. Lisäksi ihmisen elinikä on nykyään aika pitkä, ja vanhuksia hoidettavana yhä enemmän. Minulla ei ole lapsenlapsia, lapseni ovat yli kolmekymppisiä, äitini yhdeksänkymppinen ja itse olen vähän alle kuusikymmentävuotias. Olen työstä ja oman alzheimer-vanhempani hoidosta jo niin poikki, että en tiedä miten sitten selviäisin, jos olisi vielä lapsenlapsia hoidettavana. Kuitenkin kieltämättä salaa toivoisin, että lapseni saisivat lapsia - lapsille en kyllä ole asiasta koskaan sanonut. Puolisoni on minua vanhempi, ja hänellä lapsenlapsia on ja ne ovat jo aika isojakin. Yli kymmenen vuotta sitten jaksoin paremmin työn lisäksi olla noiden miehen lastenlasten hoitajana, mutta kyllä se kroppa vaan vanhenee ja palautuminen mistä tahansa kestää aina vaan kauemmin. Eläkkeellehän ehkä tulen sitten itse pääsemään siinä 65 vuoden iässä, josko sitten olisi voimia enemmän, en tiedä. Ne ajat ovat takana kun melkein terveet ihmiset tuupattiin työkyvyttömyyseläkkeelle kun vain sai lääkärin kirjoittamaan lausunnon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusperiaate on harvinaisen selvä, jokainen hoitaa omat lapset ja jos joku tarjoutuu auttamaan omasta halusta, niin se on ekstraa. Hämmentää joidenkin olettama, että isovanhemmilla olisi mitään hoitovastuuta, ikään kuin olisi jokin sanaton sopimus, että tällainen velvollisuus olisi. Ei ole ja siitä on aivan turha haikailla.
Niin ja eihän isovanhempiakaan tarvitse hoitaa kun ovat vanhoja ja raihnaisia tai sairaita ja apua tarvitsisivat. Kun on ne omatkin lapset hoidettavana niin ei ole mitään sopimusta että omat vanhemmatkin pitäisi siinä sivussa hoitaa. Ihan turha haikailla apua lapsilta sitten.
Niin, se on taas täysin lasten oma päätös. Jos ei halua vanhempiaan auttaa, niin se sitten on.
Ja senioritaloista kokemus on, että joidenkin luona ei lapset käy koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat tosi törkeitä nykyään. Eivät häpeä mitään. Kuka ilkeää vaatia vanhemmiltaan omien lapsien hoitamista? Itse olette jalkojanne levitelleen himoissanne. Kestäkää seuraukset.
Tässä tulee hyvin esille se ajatus, että lapset ovat riesa ja aiheuttavat vain ikävyyksiä, melkein parempi kun kukaan ei niitä hankkisi ihmisten riesaksi. Jotenkin unohdetaan, että lapset ovat ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmalla ihmisellä ei ole nuoren jaksamista varsinkin jos käy vielä töissä. Sitten on se suhdeasia eli ovatko ne kunnossa ja kunnioitus molemminpuolista. Oletko esimerkiksi autellut äitiäsi tai muistanut merkkipäivinä jne. Jos se on vain kun apua tarvitsee sattaa käydä noin.
Kamalaa! Miksi äiti ei pitänyt pitempää äitiyslomaa tai jäänyt kokonaan pois töistä?
Äitinä en usko, että nykyään kukaan järkevä äiti suostuisi viemään 3 kuukauden ikäistä vauvaansa hoitoon tai hoidattaisi vauvaansa isovanhemmilla! Lapsi saa varhaisen trauman ja hylkäämisen kokemuksen. Lapsen perusturvallisuus omaan äitiin ja isään ei kehity. Mitenkähän nämä äidit ovat mahtaneet imettää vauvojaan? Ilmeisesti vauvat eivät ole saaneet äidinmaitoakaan, vaan ainoastaan teollisia korvikkeita.
Isovanhempien kanssa kannattaa myös muistaa, että monet isovanhemmat eivät hoida lasta niin kuin vanhemmat haluavat. Lapselle on erittäin haitallista, jos isovanhemmat eivät kunnioita lapsen vanhempien kasvatusperiaatteita, tapoja ja sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Minut ja sisarukseni hoisi naapurissa asuva mummoni. Äiti palasi töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Silti on sanonut, että on omat lapsensa jo hoitanut ja tällä verukkeella ei ole muakaan auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään hyvää tunnetta äitiäni kohtaan kirjoitti:
Oma äitini ei hoitanut omia lapsiaan eikä myöskään lapsenlapsiaan. Nyt kun hän on vanha, jokaisen pitäisi hypätä hänen mielioikujensa mukana heti paikalla, kun saa jotain mieleensä, saakelin narsisti....
Epäilen, että useimmat "minä olen omani jo hoitanut"-isovanhemmat eivät olleet vanhempinakaan kovinkaan kummoisia. Hyvä vanhempi on yleensä myös hyvä isovanhempi. Koska rakastaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa! Miksi äiti ei pitänyt pitempää äitiyslomaa tai jäänyt kokonaan pois töistä?
Äitinä en usko, että nykyään kukaan järkevä äiti suostuisi viemään 3 kuukauden ikäistä vauvaansa hoitoon tai hoidattaisi vauvaansa isovanhemmilla! Lapsi saa varhaisen trauman ja hylkäämisen kokemuksen. Lapsen perusturvallisuus omaan äitiin ja isään ei kehity. Mitenkähän nämä äidit ovat mahtaneet imettää vauvojaan? Ilmeisesti vauvat eivät ole saaneet äidinmaitoakaan, vaan ainoastaan teollisia korvikkeita.
Isovanhempien kanssa kannattaa myös muistaa, että monet isovanhemmat eivät hoida lasta niin kuin vanhemmat haluavat. Lapselle on erittäin haitallista, jos isovanhemmat eivät kunnioita lapsen vanhempien kasvatusperiaatteita, tapoja ja sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Minut ja sisarukseni hoisi naapurissa asuva mummoni. Äiti palasi töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Silti on sanonut, että on omat lapsensa jo hoitanut ja tällä verukkeella ei ole muakaan auttanut.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen ei ollut tukia ja pienet palkat. Oli pakko mennä töihin. Tuskin se pienipalkkainen työ mitään huvia oli. Nykyisin on aivan eri elintaso ja voi valita.
Olen suurten ikäluokkien lapsi. Mummo hoiti minua koko lapsuuden, koska hänellä oli pieni asunto talon toisesa päässä. Vanhemmat kävivät töissä, kyläilemässä, tansseissa, reissuilla, kylpylälomilla jne. Äitini oli mummoni omaishoitaja ja hoiti häntä muutaman vuoden ennen kuolemaa. Autoin hänen hoitamisessaan minkä pystyin ja olin mm. viikonloppuja että vanhempani pääsevät tuulettumaan.
Kun sain omia lapsia, niin mummo oli juuri kuollut. Vanhempani olivat tällöin jo poissa työelämästä (eläkeputkessa). En nyt olisi kovin usein apua edes tarvinnut (esim. muutama päivä leikkauksen jälkeen). Vanhempieni asenne vaan oli avun antamiseen jotenkin todella nihkeä ja heidän elämänsä tuntui aina niin raskaalta (vaikka kumpikin on saanut elää 70 vuotiaaksi täysin terveenä), ettei apua tehnyt edes mieli pyytää.
Nyt vanhempani ovat jo lähes 80 vuotiaita ja ovat kuuden vuoden ajan tarvinneet paljon apua ja se on vienyt minulta ja koko perheeltäni todella paljon aikaa. Välillä tulee sellainen olo, että miksi minä olen aina se antava osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään hyvää tunnetta äitiäni kohtaan kirjoitti:
Oma äitini ei hoitanut omia lapsiaan eikä myöskään lapsenlapsiaan. Nyt kun hän on vanha, jokaisen pitäisi hypätä hänen mielioikujensa mukana heti paikalla, kun saa jotain mieleensä, saakelin narsisti....
Epäilen, että useimmat "minä olen omani jo hoitanut"-isovanhemmat eivät olleet vanhempinakaan kovinkaan kummoisia. Hyvä vanhempi on yleensä myös hyvä isovanhempi. Koska rakastaa lastaan.
Eivätkä lapset niitä maailman herttaisimpia.
Jos nykyajan äiti sanoo tulevaisuudessa aikuiselle lapselleen, että minä olen omani jo hoitanut, niin lapsi voi sanoa, että varhaiskasvatushan minut on hoitanut.
Alue: Aihe vapaa
Oma äitini ei hoitanut omia lapsiaan eikä myöskään lapsenlapsiaan. Nyt kun hän on vanha, jokaisen pitäisi hypätä hänen mielioikujensa mukana heti paikalla, kun saa jotain mieleensä, saakelin narsisti....