"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tämä on yhden sukupolven omaan napaan tuijottelua. Se sama sukupolvi, joka nyt sanoo, että olen omani jo hoitanut ja pärjäilkääpä miten pystyttää on itse ollut niitä, jotka on olleet ensin isovanhempien hoidossa ja omatkin on tuupattu isovanhenmille ainakin kesäksi, kun koulu ei ole hoitanut kasvatusta ja ruokkimista päivisin. Nyt sitten toteavat, että ei ole meidän homma, kun ovat itse isovanhempia. Just yks päivä mietitittiin työkaverin kanssa tulevaa isovanhemmuutta ja tätä lausahdusta. Todettiin, että me nähtiin opettajia ja isovanhempia enemmän kuin meidän vanhempia ja silti nekin totesi, että "me ollaan omamme jo hoidettu." Oletteko? Oletteko oikeasti? Meillä kummallakin vanhimmat lapset on alkaneet vakiintua ja puhua lapsista, mun esikoinen (19) on jo raskaanakin, työkaverin esikoinen) 20) meni just kihloihin ja muuttivat yhteen. Aion olla parempi ja osallistuvampi isovanhempi kuin oma äitini on hänelle. Tai edes minulle äitinä.

Minut kärrättiin lomiksi mummolaan, koska oli oletus, että mummo ja pappa hoitaa. Mummot ja papat hoiti mua myös iltaisin, kun vanhemmat oli töissä usein viiteenkin ja menin koulun jälkeen sitten mummolaan, että mummo ruokkii mut ja vahtii että teen läksyt. Usein vietiin myös viikonloppuna mummolaan hoitoon että vanhemmat saa omaa aikaa, saa käydä asioilla rauhassa ja siivota ilman lasta jaloissa pyörimässä. Oikeasti olin vanhempieni seurassa arkisin iltaisin kello 18-21 kunnes piti mennä nukkumaan ja kesällä pari viikkoa, koska ei voinut olla yksin kotona ja he tarvivat lomalla ainakin viikon lapsi vapaata aikaa että voi rentoutua kunnolla. Minut kasvatti koulu ja isovanhemmat. Ei mun vanhemmat ja silti niillä on otsaa sanoa, että ovat hoitaneet hommansa. Ei, ne ulkoisti hommansa.

Kamalan nuorena sun tytär on lasta hankkimassa! Onko koulut käyty? Työelämässä? Vakavassa parisuhteessa?

19-vuotias on juuri teini-iän ylittänyt.

Mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin eikä ole parin vuoden päästä yh:na ja kouluttamattomana. Toki noin nuori ehtii löytää vielä parikin kertaa sen "elämänsä rakkauden" ja tehdä lisää lapsia.

Mutta onnea tulevalle isoäidille!

mimako kirjoitti:

Ap, saako äitisi siis tavata lapsenlapsiaan vain, jos suostuu hoitamaan heitä? Vai miksi ei ole nähnyt heitä kahteen vuoteen?

Mikäli isovanhempi on etäinen kun lapsenlapsi on pieni niin miten luulette, että teini menisi tapaamaan tuntematonta ihmistä! Vuorovaikutus pitää olla jatkuva!

No minä olen isovanhempi, ja myönnän etten jaksa hoitaa lapsenlapsiani. Oma äitini on vielä elossa ja joudun hoitamaan hänen asioitaan. Samoin miehen vanhempien asioita hoidamme. Nuorin lapsista on 17 v ja hänessä on vielä omat juttunsa. Työelämässä on vielä ainakin 10 vuotta edessä, työ on henkisesti kuormittavaa.

On ihanaa, että vanhimmalla lapsella on kiva perhe ja kaksi ihanaa lasta, mutta ei minulla ole jaksamista heitä hoitaa. Mielellään saavat perheenä käydä kylässä ja silloin lastenkin kanssa tulee puuhattua, tai jos kyläilemme heillä, mutta ihan kaikkeen en vaan repeä. Olen pahoillani.

Mun vanhemmat hoidatti omat lapsensa isovanhemmilla, jotka toisaalta kuolivat sen verran nuorena, ettei heitä tarvinnut hoitaa. Nyt se sama sukupolvi ei auta omia lapsiaan, mutta olettavat että heitä autetaan, tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 8-vuotias lapsi ja huh, että selvisin niistä pikkulapsivuosista. Nyt on hyvä. Lapsen kanssa voi jo keskustella ja hänellä on omiakin juttuja.

En osaa nähdä itseäni enää pikkulasten kanssa. Tajuan nyt, että se aika oli minulle kamalaa. Kaikki ei koe näin, mutta minä rakastan rauhallisuutta, siisteyttä ja rentoa olemista. Siksi myös vain yksi lapsi. Olen n. 60v. kun hän on 30-vuotias eli joskus eläkepäivilläkö minun pitäisi jaksaa sitä rallia, mitä hädin tuskin jaksoin kolmekymppisenä. Ei kiitos.

Eli lapsenlapsi on sinulle vaan vaivaa 🤔

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen geeniperimään on aika tiukasti koodattuna rauhan ja hiljaisuuden kaipuu. Monet isovanhemmista kuuluvat siihen sukupolveen, että naimisiin oli mentävä ja lapsia tuli, halusi tai ei. Se sitten näkyy suhteessa lapsenlapsiin. Moni olisi varmaan halunnut olla vela jo 50+ vuotta sitten. Ja varmaan tämä tulee esiin myös tuossa "mitäs teit lapsia, oma vika", kun itse olisi halunnut jättää tekemättä, mutta ei ollut vaihtoehtoja. On vaikea ymmärtää, miksi joku valittaa omasta valinnastaan, kun itse on ollut pakotettuna samaan, eikä ole saanut valittaa.

Mutta toki syitä seuraukselle on lähes yhtä monta kuin ihmisiäkin. Monta muutakin esimerkkiä tulee mieleen syiksi, mutta paras olisi, jos ne isoäidit kertoisivat itse niitä syvimpiä ajatuksiaan aiheesta.

Tämä on hyvin sanottu, saattaa olla juuri noin.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että karmaisevaa tämä itkun määrä siitä, ettei isovanhemmat sitä ei tätä. Ne piru vie ovat oman osansa tehneet, ai niin kaikki ovat järjettömän itsekästä porukkaa, ja kaikkien kammottavat vanhemmat kieltäytyvät auttamasta näitä äärettömän uupuneita nykyvanhempia. Voi kun voisi aikakoneella nämä nykyvanhemmat heittää lapsineen sinne niin kadehditulle ( vanhemmat vain lykkäsivät lapset pihalle) ajalle, niin taitaisi näillä nykykullannupuilla maailma revetä. Ja huom, silloin ei edes ollut vauvapalstaa jossa olisi voinut itkeä. Nyt vähän rotia.

Ei meitä tarvitse aikakoneella heittää sinne aikaan, olimme itse silloin lapsia eli jouduimme kokemaan sen kaiken lapsen näkökulmasta. Nykyisovanhempia taitaa vain harmittaa se, että tajuavat itsekin päässeensä helpommalla työ- ja perhe-elämässä ja sekös heitä ärsyttää, kun tuli mentyä sieltä missä aita on matalin eikä pääse siten pätemään tms.

Tämän päivän isovanhemmat ovat monesti vielä tiukasti työelämässä siinä vaiheessa kun lapsenlapsia tulee. Eri asia ajalla, kun naiset olivat paljon yleisemmin kotirouvia (kun moni täällä muistelee, että oma mummo on itseä paljon hoitanut, no ainakin omat mummoni tosiaan molemmat olivat kotirouvia koko ikänsä). Tai jos muihin maihin verrataan, monissa näissä "perhekulttuurin" maissa tosiaan naiset ovat kotona ja miehet töissä. Tietysti jos ollaan jo eläkkeellä ja kunto on edelleen hyvä, voisi luulla enemmän sitä aikaa löytyvän..

Tämä nyt yhtenä syynä siihen, miksi isovanhemmat eivät välttämättä aina jaksa olla hoitoapuna.

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän isovanhemmat ovat monesti vielä tiukasti työelämässä siinä vaiheessa kun lapsenlapsia tulee. Eri asia ajalla, kun naiset olivat paljon yleisemmin kotirouvia (kun moni täällä muistelee, että oma mummo on itseä paljon hoitanut, no ainakin omat mummoni tosiaan molemmat olivat kotirouvia koko ikänsä). Tai jos muihin maihin verrataan, monissa näissä "perhekulttuurin" maissa tosiaan naiset ovat kotona ja miehet töissä. Tietysti jos ollaan jo eläkkeellä ja kunto on edelleen hyvä, voisi luulla enemmän sitä aikaa löytyvän..

Tämä nyt yhtenä syynä siihen, miksi isovanhemmat eivät välttämättä aina jaksa olla hoitoapuna.

Joo, oma äitini jäi vuosi sitten eläkkeelle. Vanhin lapseni on jo 20, nuoremmat 18 ja 15. On hän aina välillä lapsia hoitanut, mutta itsekin harmitellut että rankan työn ohessa ei ole oikein jaksanut enemmän apuna olla. Ymmärrän, itselläkin näin keski-iässä alkaa huomata, että työviikosta palautuminen ei ole niin helppoa, yöunien laatu on heikennyt ja en tosiaan haluaisi pikkulapsia lisäksi viikonloppuisin hoitaa. Saa nähdä, jos omat lapset alkavat lisääntyä, että kuinka paljon sitten pystyy apuna olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän isovanhemmat ovat monesti vielä tiukasti työelämässä siinä vaiheessa kun lapsenlapsia tulee. Eri asia ajalla, kun naiset olivat paljon yleisemmin kotirouvia (kun moni täällä muistelee, että oma mummo on itseä paljon hoitanut, no ainakin omat mummoni tosiaan molemmat olivat kotirouvia koko ikänsä). Tai jos muihin maihin verrataan, monissa näissä "perhekulttuurin" maissa tosiaan naiset ovat kotona ja miehet töissä. Tietysti jos ollaan jo eläkkeellä ja kunto on edelleen hyvä, voisi luulla enemmän sitä aikaa löytyvän..

Tämä nyt yhtenä syynä siihen, miksi isovanhemmat eivät välttämättä aina jaksa olla hoitoapuna.

Joo, oma äitini jäi vuosi sitten eläkkeelle. Vanhin lapseni on jo 20, nuoremmat 18 ja 15. On hän aina välillä lapsia hoitanut, mutta itsekin harmitellut että rankan työn ohessa ei ole oikein jaksanut enemmän apuna olla. Ymmärrän, itselläkin näin keski-iässä alkaa huomata, että työviikosta palautuminen ei ole niin helppoa, yöunien laatu on heikennyt ja en tosiaan haluaisi pikkulapsia lisäksi viikonloppuisin hoitaa. Saa nähdä, jos omat lapset alkavat lisääntyä, että kuinka paljon sitten pystyy apuna olemaan.

Ja selvennöksenä, isäni on kuollut jo ollessani lapsi, jos joku miettii miksei tässä puhuta isästä isovanhempana, vain äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut ja sisarukseni hoisi naapurissa asuva mummoni. Äiti palasi töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Silti on sanonut, että on omat lapsensa jo hoitanut ja tällä verukkeella ei ole muakaan auttanut.

Mitäpä luulet miksi se äiti sinne töihin meni? Oisko vaikka siksi, että teillä ois koti missä asua, vaatteita päälle ja ruokaa lautasella? Koskaanko ei teidän kanssa viettänyt aikaa?

Teidät hoiti mummo, sun lapset hoitaa kunnallinen päivähoito.

Vai väitätkkö että hoidat omat lapses vaikka viet ne päivähoitoon?

Tämän lisäksi muutama fakta:

- sitä kunnallista hoitoa ei siis (70luvulla vielä ainakaan) saanut kuin sossuperheen lapset

- lähes kaikilla siis joku hoitojärjestely 'hoitotäti kotona', tai 'sukulaismummo avuksi' oli lähes välttämätön, jos äiti halusi käydä töissä.

- mummojen kansaneläke oli olematon, joten erittäin usein se isovanhempi sai myös 'palkkaa' (varmasti useimmiten suoraan pöydälle) ja tämä oli lähes välttämätön heidän taloudelleen.

- jokainen ikätoverini joka oli mummolassa hoidossa, oli palkattomalla 'työleirillä'. Kuka poimi mansikoita, perkasi kukkapenkkejä, kantoi kaappeja, oli metsähommissa, mattopyykillä, saunaa pesemässä, seinää maalaamassa, kattoa paikkaamassa 🤷 Ei meitä valvottu vapaa-aikana vaan laitettiin ovesta ulos ja sanottiin, ettei sisään ole tulemista jos ajaudutaan hankaluuksiin tai tapetaan itsemme hölmöilyllä. Ja kyllä sitä tehtiinkin kaikkia uhkarohkeuksia mistä ei todellakaan kerrottu mummolle, koska selkään olisi saanut..

- jos mummolla sattui olemaan varallisuutta, ei hänellä silti ollut juurikaan mahdollisuuksia kuluttaa aikaansa mitenkään vastaavalla tavalla kuin nykyään. Vasta Keihäsmatkat toivat ensi mahdollisuuden etelän lomailuun, siihen asti mummot kävivät ehkäpä Ruotsinlaivalla voita ostamassa (oikeasti: halpaa voita Kapellskärin satamasta) tai ehkäpä Neuvostoliiton puolella vaihtamassa sukkahousut paikalliseen rihkamaan.

Nyt isovanhemmilla on aivan eri mahdollisuudet (kuten myös niillä vanhemmilla ) harrastaa ja 'nauttia asioista'. Oli ne sitten kulttuuria tai matkailua tai vaikkapa uusien taitojen hankkimista.

Ja toisaalta, yksikään nykyvanhempi ei päästäis lapsiaan hoitoon minun mummolaan, missä elämäni parhaat kesät ja viikonloput vietin, sen verran monta 'läheltä piti' -tapausta kävi kuitenkin (esim silloin kun värväytysin mukaan kylän metsästysporukkaan pelottelemaan jäniksiä/kettuja liikkeelle pusikoista, silloin kun me 10-13v lähdimme porukalla raketteja ampumaan, tai pikkusiskon kanssa 'vähän veneilemään' (pellarit, mitkä ne on???)

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen geeniperimään on aika tiukasti koodattuna rauhan ja hiljaisuuden kaipuu. Monet isovanhemmista kuuluvat siihen sukupolveen, että naimisiin oli mentävä ja lapsia tuli, halusi tai ei. Se sitten näkyy suhteessa lapsenlapsiin. Moni olisi varmaan halunnut olla vela jo 50+ vuotta sitten. Ja varmaan tämä tulee esiin myös tuossa "mitäs teit lapsia, oma vika", kun itse olisi halunnut jättää tekemättä, mutta ei ollut vaihtoehtoja. On vaikea ymmärtää, miksi joku valittaa omasta valinnastaan, kun itse on ollut pakotettuna samaan, eikä ole saanut valittaa.

====

50+ vuotta sitten oli 1960-luku. Silloin oli jo e-pillerit keksitty ja kondomeja on ollut iät ajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen geeniperimään on aika tiukasti koodattuna rauhan ja hiljaisuuden kaipuu. Monet isovanhemmista kuuluvat siihen sukupolveen, että naimisiin oli mentävä ja lapsia tuli, halusi tai ei. Se sitten näkyy suhteessa lapsenlapsiin. Moni olisi varmaan halunnut olla vela jo 50+ vuotta sitten. Ja varmaan tämä tulee esiin myös tuossa "mitäs teit lapsia, oma vika", kun itse olisi halunnut jättää tekemättä, mutta ei ollut vaihtoehtoja. On vaikea ymmärtää, miksi joku valittaa omasta valinnastaan, kun itse on ollut pakotettuna samaan, eikä ole saanut valittaa.

====

50+ vuotta sitten oli 1960-luku. Silloin oli jo e-pillerit keksitty ja kondomeja on ollut iät ajat.

Mutta kulttuurisesti ei ollut hyväksyttyä olla lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat hoidatti omat lapsensa isovanhemmilla, jotka toisaalta kuolivat sen verran nuorena, ettei heitä tarvinnut hoitaa. Nyt se sama sukupolvi ei auta omia lapsiaan, mutta olettavat että heitä autetaan, tietenkin.

Niinpä. Minä olen 40. Oma äitini laittoi minut päiväkotiin heti vauvana. Koulun jälkeen olin muutaman vuoden iltapäivähoidossa tai kavereiden kanssa. Kesälomalla koulusta siskon kanssa, joka oli mua useita vuosia vanhempi  tai mummolassa tai kaverilla. N. 10-vuotiaana olin yksin kaikki päivät kesälomalla kun vanhemmat olivat töissä ja samoin isosisko. Hyvin pärjäsin, mutta yksinäistä oli. Silloin ei ollu kännyköitä eikä netflixejä. Tv:stä tuli mitä tuli tai katsottiin VHS:ää. 

Oman äitini äiti kuoli nuorena kun äitini oli minun ikäiseni.. Ja muut isovanhemmat vielä nuorempana, joten heidän ei ole tarvinnut omista vanhemmistaan huolehtia. Lapsenlapsia on 5 (3 siskolla, 2 minulla), mutta koskaan eivät ole itse tarjoutuneet, että voisivat esim. ottaa lapsia yökylään. Ovat auttaneet jos on työkiireiden vuoksi ollut pakko. Omat lapseni ovat nyt n. 10v, siskon jo osa aikuisia. Isovanhemmat ovat 70+, mutta eivät ole vieläkään niin seniileitä etteikö olisi apua. Nyt alkaa kääntymään kyllä niinpäin, että meidän pitää pian hoitaa heitä kumminkin. Yhdellä isovanhemmista on jo muistisairaus. Että.. näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat hoidatti omat lapsensa isovanhemmilla, jotka toisaalta kuolivat sen verran nuorena, ettei heitä tarvinnut hoitaa. Nyt se sama sukupolvi ei auta omia lapsiaan, mutta olettavat että heitä autetaan, tietenkin.

Niinpä. Minä olen 40. Oma äitini laittoi minut päiväkotiin heti vauvana. Koulun jälkeen olin muutaman vuoden iltapäivähoidossa tai kavereiden kanssa. Kesälomalla koulusta siskon kanssa, joka oli mua useita vuosia vanhempi  tai mummolassa tai kaverilla. N. 10-vuotiaana olin yksin kaikki päivät kesälomalla kun vanhemmat olivat töissä ja samoin isosisko. Hyvin pärjäsin, mutta yksinäistä oli. Silloin ei ollu kännyköitä eikä netflixejä. Tv:stä tuli mitä tuli tai katsottiin VHS:ää. 

Oman äitini äiti kuoli nuorena kun äitini oli minun ikäiseni.. Ja muut isovanhemmat vielä nuorempana, joten heidän ei ole tarvinnut omista vanhemmistaan huolehtia. Lapsenlapsia on 5 (3 siskolla, 2 minulla), mutta koskaan eivät ole itse tarjoutuneet, että voisivat esim. ottaa lapsia yökylään. Ovat auttaneet jos on työkiireiden vuoksi ollut pakko. Omat lapseni ovat nyt n. 10v, siskon jo osa aikuisia. Isovanhemmat ovat 70+, mutta eivät ole vieläkään niin seniileitä etteikö olisi apua. Nyt alkaa kääntymään kyllä niinpäin, että meidän pitää pian hoitaa heitä kumminkin. Yhdellä isovanhemmista on jo muistisairaus. Että.. näin.

Niin, vanhempasi olivat töissä kun olit lapsi, mummosi ilmeisesti ei. Ja vanhempasi ovat olleet päätellen siitä, mitä kerrot kaikkien iäksi, töissä myös kun lapsesi ovat olleet pieniä. Ymmärtänet, että asetelma on aivan erilainen sinun vanhemmillasi ja heidän vanhemmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat hoidatti omat lapsensa isovanhemmilla, jotka toisaalta kuolivat sen verran nuorena, ettei heitä tarvinnut hoitaa. Nyt se sama sukupolvi ei auta omia lapsiaan, mutta olettavat että heitä autetaan, tietenkin.

Niinpä. Minä olen 40. Oma äitini laittoi minut päiväkotiin heti vauvana. Koulun jälkeen olin muutaman vuoden iltapäivähoidossa tai kavereiden kanssa. Kesälomalla koulusta siskon kanssa, joka oli mua useita vuosia vanhempi  tai mummolassa tai kaverilla. N. 10-vuotiaana olin yksin kaikki päivät kesälomalla kun vanhemmat olivat töissä ja samoin isosisko. Hyvin pärjäsin, mutta yksinäistä oli. Silloin ei ollu kännyköitä eikä netflixejä. Tv:stä tuli mitä tuli tai katsottiin VHS:ää. 

Oman äitini äiti kuoli nuorena kun äitini oli minun ikäiseni.. Ja muut isovanhemmat vielä nuorempana, joten heidän ei ole tarvinnut omista vanhemmistaan huolehtia. Lapsenlapsia on 5 (3 siskolla, 2 minulla), mutta koskaan eivät ole itse tarjoutuneet, että voisivat esim. ottaa lapsia yökylään. Ovat auttaneet jos on työkiireiden vuoksi ollut pakko. Omat lapseni ovat nyt n. 10v, siskon jo osa aikuisia. Isovanhemmat ovat 70+, mutta eivät ole vieläkään niin seniileitä etteikö olisi apua. Nyt alkaa kääntymään kyllä niinpäin, että meidän pitää pian hoitaa heitä kumminkin. Yhdellä isovanhemmista on jo muistisairaus. Että.. näin.

Niin, vanhempasi olivat töissä kun olit lapsi, mummosi ilmeisesti ei. Ja vanhempasi ovat olleet päätellen siitä, mitä kerrot kaikkien iäksi, töissä myös kun lapsesi ovat olleet pieniä. Ymmärtänet, että asetelma on aivan erilainen sinun vanhemmillasi ja heidän vanhemmillaan.

Mummollani oli maatila. Loppuvuosina ei ollut. 

Kyllä, vanhempani olivat töissä, mutta kun sain omat lapseni, omat vanhempani jäivät eläkkeelle mutta eivät ole kovin paljoa lapsia silti hoitaneet.

Äitini teki erittäin selväksi ettei tahtoisi tavata lapsiani jos sellaisia tulee. Hän ei myöskään kertonut kun minusta tuli täti, eikä sitä kertonut kukaan muukaan vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän isovanhemmat ovat monesti vielä tiukasti työelämässä siinä vaiheessa kun lapsenlapsia tulee. Eri asia ajalla, kun naiset olivat paljon yleisemmin kotirouvia (kun moni täällä muistelee, että oma mummo on itseä paljon hoitanut, no ainakin omat mummoni tosiaan molemmat olivat kotirouvia koko ikänsä). Tai jos muihin maihin verrataan, monissa näissä "perhekulttuurin" maissa tosiaan naiset ovat kotona ja miehet töissä. Tietysti jos ollaan jo eläkkeellä ja kunto on edelleen hyvä, voisi luulla enemmän sitä aikaa löytyvän..

Tämä nyt yhtenä syynä siihen, miksi isovanhemmat eivät välttämättä aina jaksa olla hoitoapuna.

Meistä kaikista otetaan töissä irti kaikki, mitä saadaan, niin pienten lasten vanhemmista kuin isovanhemmista. Ehkä oikeampi tapa suhtautua olisikin kysyä, miten saadaan tästä elämästä vähemmän raastavaa, selkänahasta repivää ja uuvuttavaa? Täällä kinaamme siitä, kuka saa edes hetken hengähtää.

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän isovanhemmat ovat monesti vielä tiukasti työelämässä siinä vaiheessa kun lapsenlapsia tulee. Eri asia ajalla, kun naiset olivat paljon yleisemmin kotirouvia (kun moni täällä muistelee, että oma mummo on itseä paljon hoitanut, no ainakin omat mummoni tosiaan molemmat olivat kotirouvia koko ikänsä). Tai jos muihin maihin verrataan, monissa näissä "perhekulttuurin" maissa tosiaan naiset ovat kotona ja miehet töissä. Tietysti jos ollaan jo eläkkeellä ja kunto on edelleen hyvä, voisi luulla enemmän sitä aikaa löytyvän..

Tämä nyt yhtenä syynä siihen, miksi isovanhemmat eivät välttämättä aina jaksa olla hoitoapuna.

Mä luulen myös, että Suomessa, missä nuorilla on kova kiire itsenäistyä kun lähtevät opiskelemaan, ne vanhemmat jäävät siinä vaiheessa enemmän yksin, ja ehtivät muodostamaan oman rutiininsa, harrastuksensa, lomanviettonsa ja ystävänsä, kun niitä nuoria aikuisia lapsia ei näy ei kuulu, koska 'mun aidat ei kuulu sulle'.

Ei siitä omasta aikuisiän auvoisesta elostansa ehkä sitten olekaan niin valmis kovin paljon joustamaan, kun se vieraantunut lapsi soittaa, että onneksi olkoon mummi NYT sä saat sitten kyllä luvan hoitaa tätä mun Kuusenkerkkä-Irmeliiniäni, koska mun elämä on ah, niin stressaavaa, ja pitäähän mun saada nyt vähän aikuisten aikaakin !

Monessa ulkomaassa lapset pysyvät kokoajan läheisempinä perheeseen ja sukuun, ja on paljon luontevampaa, että ne nonnat ja mamit hoitavat myös lastensa lapsia suurella sylillä ja oman itsenäisyytensä yhä uhraten.

Kenties näin?

Vierailija kirjoitti:

Äitini teki erittäin selväksi ettei tahtoisi tavata lapsiani jos sellaisia tulee. Hän ei myöskään kertonut kun minusta tuli täti, eikä sitä kertonut kukaan muukaan vuoteen.

No katsopa myös peiliin.

Jos siskosi/veljesi asiat eivät sinua sitä vertaa kiinnosta että olisit häneen kahteen vuoteen yhteydessä, miten kukaan muukaan ajattelisi, että olisi joku velvollisuus sulle ilmoittaa, että susta on tullut täti. ? Et sä ole mikään täti, jos et kerran ole yhtään mikään osa heidän elämäänsä.