Lue keskustelun säännöt.
"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".
Minun äitini sanoi tuon lauseen ehkä noin 16 vuotta sitten saadessani ensimmäisen lapseni. Lapsiani mummo on hoitanut tässä 16 vuoden aikana ehkä 5 kertaa.
Hän kuitenkin kuvailee itseään osallistuvaksi isovanhemmaksi.
Onko tässä joku ylisukupolvinen, suomalainen ogelma, jota siirrämme eteenpäin tässä yksilökeskeisessä kulttuurissamme? Nimittäin mieheni ei ole suomalainen, ja hänen perheensä on tiivis. Mummo sieltä päin soittelee lähes joka päivä vain lirkutellakseen lapsillemme eivätkä he ole koskaan kuulleetkaan sellaisesta, että yksin pitäisi lapset hoitaa.
Toistaako äitini (ja iso osa suomalaisia) siis jotain outoa, suomalaista traumaa, missä äiti ja perhe on aina jätetty yksin pärjäämään ja tämä siirretään aina eteenpäin seuraavalle sukupolvelle? En nimittäin nykykokemuksellani tiedä mitään typerämpää, mutta onko vanhemmuuden kokemus ja taakka niin valtava selvitä yksin, että tämä "kostetaan" sitten seuraavallekin polvelle?
Tuli vain mieleen, kun muistin juuri, että äitini on ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan edellisen kerran kaksi vuotta sitten.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on maasta, jossa ollaan hyvin perhekeskeisiä. Kun esikoinen syntyi, muutti anoppi meille asumaan. Siis ilmestyi matkalaukkuineen Kiinasta kotiimme, kun olin synnärillä ja asui meillä sen jälkeen 3 kk ajan. Minä en saanut edes hoitaa vauvaa, anoppi toi lapsen syömään, mutta muuten minut eristettiin kokonaan lapsenhoidosta. Se on kiinalainen tapa eikä mikään muu olisi kelvannut tuolle vähän yli 50v ikäiselle tohtorille, joka otti töistä vapaata ollakseen avuksi.
En suosittele tätä kokemusta kenellekään, mutta jos joku oikeasti haluaa elää kulttuurinmukaisesti, niin miksipä ei. Minä pidän mieluummin tämän länsimaisen naisen vapauden.
Tämä. Siskoni on myös naimisissa miehen kanssa joka tulee tällaisesta ”sukukeskeisestä” kulttuurista ja juuri näin on. Ollaan kyllä läheisiä lasten ja lastenlasten kanssa mutta hoidetaan ja tuppaudutaan liikaakin. Isovanhemmat tosiaankin muuttavat lastensa kotiin kun lapsenlapsia syntyy useammaksi kuukaudeksi. Toisaalta ko. kulttuurissa on sitten myös ihan on sellainen että lapsia tehdään paljon ja randomin oloisesti laitetaan osa lapsista asumaan pitkäaikaisesti sukulaisille. Uutta lasta pukkaa -> edellisiä heivataan kuukausitolkuksi tai jopa vakituisesti asumaan sukulaisille, varsinkin isovanhempien sisaruksille joilla ei ole omia lapsia tai omien lasten lapsia/lastenlapset ovat jo isoja teinejä 😶 Näin länsimaiseen tapaan ihan käsittämätöntä että lapsia tosiaan vaan heitetään ulos kodista kun äiti ja isä haluavat ”leikkiä” vaan uusimman lapsen kanssa. Ihan kamalaa ja itsestä tuntuu lähinnä siltä että minkälainen iso hylkäämisen tunne tuosta on pakko syntyä niille lapsille jotka lähetetään pois kotoa uuden lapsen tieltä pois 😬
Joten mielummin sitten kuitenkin ihan tällainen länsimaalainen malli jossa vanhemmat pitävät huolta lapsistaan ja isovanhemmat osallistuvat sen minkä osallistuvat.
Tää voi tulla sulla yllätyksenä, mutta kyllä tätä on tapahtunut Suomessakin vielä sotien jälkeen maaseudulla. Syynä on toki useimmiten oli lapsimäärä ja varallisuus. Tiedän useita, jotka on annettu lapsettomille sukulaisille "kasvattilapseksi" kun alkoi olemaan ahdasta. Tai toinen perheen vanhemmista kuoli.
Nykyään ei tarvi kun lapsia on vähemmän ja sosiaaliturva kehittynyt.
Eiköhän tämä osallistuminen ja sen määrä ole aina yksilöllistä. Jotkut eivät vain pidä lapsista. Osa todellakin haluaa nautta elämästä ilman lapsia vihdoin kun omat on maailmalla
Lasten vanhemmista taas... Osalle isovanhemmat kelpaa vain lompakkona tai ilmaisena lastenvahtina. Kiitosta ei tule.
Eli kyse ei aina ole pelkästään se itsekäs mummo/pappa vaan yhtä itsekäs on se aikuinen lapsi.
Oma äitini (väsyneenä) huusi meille ku oltiin teinejä, että hälle ei sitten tarvitse lapsia tuoda hoitoon.
Mieli oli muuttunut sit ku niitä lapsenlapsia tuli ja mummoilu sujuu ihan ok. Melko sopivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut ja sisarukseni hoisi naapurissa asuva mummoni. Äiti palasi töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Silti on sanonut, että on omat lapsensa jo hoitanut ja tällä verukkeella ei ole muakaan auttanut.
Mitäpä luulet miksi se äiti sinne töihin meni? Oisko vaikka siksi, että teillä ois koti missä asua, vaatteita päälle ja ruokaa lautasella? Koskaanko ei teidän kanssa viettänyt aikaa?
Teidät hoiti mummo, sun lapset hoitaa kunnallinen päivähoito.
Vai väitätkkö että hoidat omat lapses vaikka viet ne päivähoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Mikään eikä kukaan tässä maailmassa pakota hankkimaan lapsia. Jos "tenavien hyysääminen" on noin vastenmielistä ei muuta kuin ehkäisy kuntoon ja sen pettäessä abortti. Teette kaikille palveluksen jos ette lisäänny.
Pointti tais olla se, että kun on omat lapset saanut kasvatettua aikuiseksi niin sen jälkeen nuo aikuiset lapset olettaa, että omat vanhemmat kasvattaa myös heidän lapset, jotta he itse voisivat toteuttaa itseään tjsp.
Minä olen 67-vuotias kohta kolmen alle kolmevuotiaan mummu, hoidan heitä mielelläni, ja ovat minulle maailman tärkein asia, mutta kyllä minä ihan poikki olen kun kotiin hoitokeikalta pääsen. Selkä huutaa hoosiannaa muksujen nostelusta ja muutoinkin olen ihan poikki.
Olen usein miettinyt miten helppoa olisi ollut kun olisin mummoutunut 10-15 v sitten. Itse tein lapset nuorena ja mummut ja papatkin olivat vielä nuoria. Lapseni sai esikoisen 38 vuotiaana.
Olen tehnyt ansiotyötä 43 vuotta, ihan kokopäivähoitoon rn enääryhdy.
Vierailija kirjoitti:
Huoh kirjoitti:
Olen 70-luvun lapsi ja minua on hoitanut todella paljon isovanhemmat. Toiset asuivat samassa talossa ja toisten luokse lähetettiin heti kesälomalla. Ja omat vanhempani todella helpolla päässeitä ja eivät ollenkaan ole ymmärtäneet mitä lasten kanssa vaaditaan. He esimerkiksi lähtivät Espanjaan lomalle kun olin alle 3kk. Me ei saatu mennä koskaan oikeastaan minnekään, esim elokuviin ja esim yksi konserttikin jäi näkemättä(maksetut liput) kun vaativat että lapset pitää hakea kesken unien kello 3 yöllä kotiin joten ei menty. Ja omat vanhempani ravasivat baareissa ollessani lapsi, mutta eivät sitä viitsi muistaa, no välillä olin itsekin mukana.
Miksi ihmeessä ette suostuneet maksamaan hoitajalle? Minä tienasin 90-luvulla mukavat summat lapsenpiikana, opiskelijana kun saattoi viikonloppuna mennä hoitamaan lapsia näiden vanhempien lähtiessä viettämään parisuhdeaikaa. Tietenkin siitä piti maksaa minulle enemmän kuin muutama kymppi, mutta ymmärrän hyvin isovanhempia, joita ilmaistyö ei kiinnosta.
Ei joko raaskittu, koska sen jälkeen ei olisi ollut varaa mennä minneen tai suurimpana ongelmana lapsen diabetes mikä tuotti ihan koulussakin suuria vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mummi ja laina mummi kirjoitti:
Ei päde kaikkiin !
Itse hoidan lähes viikottain pyynnöstä lapsen lapsiani ja ihan vapaaehtoisesti.
Olen hoitanut myös bonus lasteni lapsia, kun he olivat pieniä.Tuo on äitisi mielipide, olla hoitamatta.
Toki minun korviini kuulostaa oudolle, että äitisi on kaksi vuotta sitten tavannut lastaan ja lapsenlapsiaan. ( oletus on lapset ja lapsenlapset on samassa seurueessa).Hänhän ( äitisi) on jo ihan vieras ihminen lapsen lapsilleen.
Tietty tämä korona aika sekottaa pakkaa.Huonosti on lasten elämä järjestetty, jos tarvitsevat lastenhoitoapua viikoittain.
Ei laisinkaan huonosti , kun molemmat vanhemmat tekevät esim. vuorotyötä, niin on todella hieno että,
mummola voi tasapainottaa hoitokuvioita.
Tarhakaan ei ole ympärivuorakauden auki, eikä viikonloppuisin.
Mummot ja papat on kuitenkin sitä lähi perhettä ja jos jaksavat niin hienoa, jos on hoitokuviossa mukana.
Lapset on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä, pian niillä on omat menot ja kuviot.
Minä sain tarpeekseni lastenlasteni hoitamisesta, kun lapset tuotiin hoitoon mitään sopimatta, vaikka tiesivät, että olen sopinut jo muuta puuhaa. Viikot töissä ja viikonloput olisi pitänyt olla lapsenlikkana. Että saavat parisuhdeaikaa ja sitä parisuhdetta sitten selviteltiin humalassa kapakoiden sulkeuduttua.
Muutin muutaman sadan kilometrin päähän ja vielä eivät ole kertaakaan käyneet. Päivääkään en ole katunut muuttoani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne yhtään perhettä jossa isovanhemmat eivät olisi lastenlastensa kanssa tekemisissä, ja tunnen kuitenkin varmasti ihan keskiverrosti perheitä.
Minäkin olen jo omat lapseni aikuiseksi kasvattanut, mutta tottakai haluaisin olla lastenlasteni kanssa läheisissä väleissä ja tekemisissä. Oma jälkikasvuni myös on ollut minun vanhempieni kanssa paljon tekemisissä pienenä. Sen sijaan en ole koskaan ilmaishoidattanut lapsiani kenelläkään sillä verukkeella että sitten myöhemmin kadut kun et saa lapsenlapsiasi enää nähdä.
Miniä ei anna lapsenlapsia hoitoon, koska meillä on meidän säännöt. Ei hyppimistä sohvalla, ei syömistä muualla kuin keittiössä, ei kaappien tonkimista jne.
Kuulemma rajoitan lapsenlapsia liikaa. Ja hyvä niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Mikään eikä kukaan tässä maailmassa pakota hankkimaan lapsia. Jos "tenavien hyysääminen" on noin vastenmielistä ei muuta kuin ehkäisy kuntoon ja sen pettäessä abortti. Teette kaikille palveluksen jos ette lisäänny.
Tarkoitat siis sanoa että jos on omat lapsensa hoitanut kunnialla aikuisiksi, niin sitten on pakko hoitaa vielä ne lapsenlapsetkin, koska muuten ei olisi saanut tehdä omiakaan lapsia, ellei ole valmis hoitamaan omien lisäksi myös toisten lapset? Aikasta erikoinen ajatusmaailma kyllä.. Mitä jos jokainen hoitaisi omansa, niin ei tarvitse yhden ihmisen hoitaa kaikkien lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-8488354
Tässä uutisessa taas pikkulapsiperheet ovat historiallisen yksin.
Tuo uutinenhan on vuodelta 2015. Äitienpäivänä v. 2021 uutisoitiin, miten isovanhempien osallistuminen lastenlasten on lisääntynyt. Isovanhempia on myös elossa merkittävästi enemmän kuin ennen.
Suurten ikäluokkien lapset on tulossa isovanhemmiksi. Itsekin haluan toimia kuten oma mummu, mutta päinvastoin kuin oma (suureen ikäluokkaan kuuluva) äiti tai isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoidosta auttamisesta luistamisen lisäksi, omat vanhempni muistuttivat että jokainen hommaa asuntonss itse eli eivät tule takaamaan meidän asuntolainaa. Ei edes pyydetty tai tarvittu, mutta eivätpä muistaneet, että itse saivat tontin, joka lohkottiin suvun maista ja isoisäni oli heidän rakennuksilla ilmaisena työvoimana, kuten puolen muutakin sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mummi ja laina mummi kirjoitti:
Ei päde kaikkiin !
Itse hoidan lähes viikottain pyynnöstä lapsen lapsiani ja ihan vapaaehtoisesti.
Olen hoitanut myös bonus lasteni lapsia, kun he olivat pieniä.Tuo on äitisi mielipide, olla hoitamatta.
Toki minun korviini kuulostaa oudolle, että äitisi on kaksi vuotta sitten tavannut lastaan ja lapsenlapsiaan. ( oletus on lapset ja lapsenlapset on samassa seurueessa).Hänhän ( äitisi) on jo ihan vieras ihminen lapsen lapsilleen.
Tietty tämä korona aika sekottaa pakkaa.Huonosti on lasten elämä järjestetty, jos tarvitsevat lastenhoitoapua viikoittain.
Ei laisinkaan huonosti , kun molemmat vanhemmat tekevät esim. vuorotyötä, niin on todella hieno että,
mummola voi tasapainottaa hoitokuvioita.
Tarhakaan ei ole ympärivuorakauden auki, eikä viikonloppuisin.Mummot ja papat on kuitenkin sitä lähi perhettä ja jos jaksavat niin hienoa, jos on hoitokuviossa mukana.
Lapset on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä, pian niillä on omat menot ja kuviot.
Varmaan onkin lasten vanhemmille mukavaa, että isovanhemmat ovat "hoitokuvioissa mukana" eli hoitavat siis jo toista lapsisukupolvea, vaikka ovat oman kasvatustyönsä jo tehneet. Noin mukavan kevyesti ilmaistuna se ei kuulosta niin pahalta kuin mitä todellisuus on, eli isovanhemmat kellottavat arkensa lasten työvuorojen mukaan, sen sijaan, että saisivat itse päättää omista aikatauluistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen isoäiti ja teen kolmivuorotöitä. Lapseni tuli äidiksi teininä. En mitenkään halua olla lapsenvahtina kaikkina vapainani tai edes osana niistä kun olen juuri saanut viimeisen lapseni muuttamaan omilleen. Yhteensä 30v olen ollut äitinä kotona. Ei minun tehtäväni ole hoitaa ainoina vapaapäivinäni lasteni lapsia. Eläkkeellä voisin kyllä, mutta ovat sitten jo aikuisia ehkäpä?
Tämä. Monissa muissa kulttuureissa ajatellaan, että juuri se on sitä omaa elämää, kun on perhettä, lapsia ja lapsenlapsia. Muualla perheelliset naiset harvoin raatavat kolmivuorotöissä, ainakaan enää viisikymppisinä.
Onko meille suomalaisille siis se työ ja ura sitä omaa elämää? Tärkeämpi kuin oma perhe? Ei tällä tavalla ainakaan mitään tasa-arvoa ole saavutettu, sillä kolmivuorotyötä tekevän naisen arvostus on Suomessa tosi matala.
Ei voi vain sanoa, että perhe on nyt minulle tärkeämpää kuin työ ja jättäytyä pois työelämästä. Pitäähän se eläkekin tienata.
Jos on koko elämänsä ollut töissä, niin kyllä kuusikymppisenä on jo aika tavalla tienattu työeläkettä. 61-vuotiaana on voi jo hakea osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, 25 % tai 50% eläkkeestä. Moni on tarttunut tähän. Eläke tästä vähän vähenee, mutta kun vähentää ajoissa työntekoa, jaksaa myös jatkaa työelämässä pitkään, ja se taas nostaa eläkekertymää.
Eli pitäisi vähentää työtä, jotta ehtii hoitaa lapsenlapsia (eli tekemään lisätyötä), mutta samalla joutuu vielä "jatkamaan työelämässä pitkään", saadakseen riittävästi eläkettä. Ei kuulosta oikein hyvältä.
No, ihanko tosissasi vertaat toisiinsa kolmivuorossa tehtävää raskasta palkkatyötä ja sitä, että olet päivätöissä ja iltapäivällä muutaman tunnin lastenlasten kanssa? En miettisi hetkeäkään, kumpi on mielekkäämpää elämää. Ja kun se vielä on tehty taludellisesti mahdolliseksi tuolla osa-aikaeläke systeemillä, ja poikakin ostaisi vielä sen asunnon, niin mikä ettei!
Mikä siinäkin on, että kaikki mahdollinen saatava eläke pitää täysin maksimoida? - Vaikka se tarkoittaisi, että joudut asumaan kaukana läheisistäsi, et näe kun lapsenlapset kasvavat ja joudut raatamaan kolmea vuoroa eläkeikään saakka? Todenäköisesti ero lopullisessa eläkkeessä on sitten muutama kymppi kuussa, ja niistä verot. Mikä sulle on tässä elämässä tärkeää?
Joillekin muutama kymppi on paljon.
Muutama kymppi on paljon, jos elää toimeentulotuella tai pelkän kansaneläkkeen varassa, mutta tässä siis kyse pitkän työuran tehneestä ihmisestä, jolla on täysi työeläke. Lisäksi saisi asua poikansa hankkimassa asunnossa, niin että asumiskulut olisi tosi pienet.
Surullista, että joillekin merkitsee muutama kymppi enemmän kuin elämän mielekkyys. Ymmärtäisin jopa sen, jos joku rehellisesti kertoisi, että hänellä on mieluinen työ, josta ei halua luopua, eikä siksi ehdi hoitamaan lapsia, mutta kun ei tässä siitäkään ollut kyse. Pikemminkin valitusta raskaasta työstä. Eikä sitten kuitenkaan pysty siitä luopumaan, kun tilaisuus tarjoutuisi. Onko raha jollekin noin tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen isoäiti ja teen kolmivuorotöitä. Lapseni tuli äidiksi teininä. En mitenkään halua olla lapsenvahtina kaikkina vapainani tai edes osana niistä kun olen juuri saanut viimeisen lapseni muuttamaan omilleen. Yhteensä 30v olen ollut äitinä kotona. Ei minun tehtäväni ole hoitaa ainoina vapaapäivinäni lasteni lapsia. Eläkkeellä voisin kyllä, mutta ovat sitten jo aikuisia ehkäpä?
Tämä. Monissa muissa kulttuureissa ajatellaan, että juuri se on sitä omaa elämää, kun on perhettä, lapsia ja lapsenlapsia. Muualla perheelliset naiset harvoin raatavat kolmivuorotöissä, ainakaan enää viisikymppisinä.
Onko meille suomalaisille siis se työ ja ura sitä omaa elämää? Tärkeämpi kuin oma perhe? Ei tällä tavalla ainakaan mitään tasa-arvoa ole saavutettu, sillä kolmivuorotyötä tekevän naisen arvostus on Suomessa tosi matala.
Ei voi vain sanoa, että perhe on nyt minulle tärkeämpää kuin työ ja jättäytyä pois työelämästä. Pitäähän se eläkekin tienata.
Jos on koko elämänsä ollut töissä, niin kyllä kuusikymppisenä on jo aika tavalla tienattu työeläkettä. 61-vuotiaana on voi jo hakea osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, 25 % tai 50% eläkkeestä. Moni on tarttunut tähän. Eläke tästä vähän vähenee, mutta kun vähentää ajoissa työntekoa, jaksaa myös jatkaa työelämässä pitkään, ja se taas nostaa eläkekertymää.
Eli pitäisi vähentää työtä, jotta ehtii hoitaa lapsenlapsia (eli tekemään lisätyötä), mutta samalla joutuu vielä "jatkamaan työelämässä pitkään", saadakseen riittävästi eläkettä. Ei kuulosta oikein hyvältä.
No, ihanko tosissasi vertaat toisiinsa kolmivuorossa tehtävää raskasta palkkatyötä ja sitä, että olet päivätöissä ja iltapäivällä muutaman tunnin lastenlasten kanssa? En miettisi hetkeäkään, kumpi on mielekkäämpää elämää. Ja kun se vielä on tehty taludellisesti mahdolliseksi tuolla osa-aikaeläke systeemillä, ja poikakin ostaisi vielä sen asunnon, niin mikä ettei!
Mikä siinäkin on, että kaikki mahdollinen saatava eläke pitää täysin maksimoida? - Vaikka se tarkoittaisi, että joudut asumaan kaukana läheisistäsi, et näe kun lapsenlapset kasvavat ja joudut raatamaan kolmea vuoroa eläkeikään saakka? Todenäköisesti ero lopullisessa eläkkeessä on sitten muutama kymppi kuussa, ja niistä verot. Mikä sulle on tässä elämässä tärkeää?
Se ero voi olla useampia satasia kuussa. Lisäksi huomioithan sen, että vasta 63 vuotiaana voi jäädä ns. vanhalla nimityksellä osa-aikaeläkkeelle. Eläkeikä on 65 vuodesta ylöspäin. Nyt jää eläkkeelle 57-58 vuonna syntyneet ja heidän eläke-ikänsä on 63v7kk-64 vuotta
Osittainen vanhuuseläke (OVE) - voi alkaa nostaa 61-vuotiaana, ja sen kanssa voi tehdä töitä niin paljon kuin jaksaa ja haluaa. Ei vaikuta lopulliseen eläkkeeseen ollenkaan niin paljon kuin tuo vanhalla nimityksellä oleva osa-aikaeläke. Eri asia. Tosi suosittu nykyään. Tutustu niin tiedät. https://www.tyoelake.fi/elakkeet-eri-elamantilanteissa/osittainen-vanhu…;
Ap, saako äitisi siis tavata lapsenlapsiaan vain, jos suostuu hoitamaan heitä? Vai miksi ei ole nähnyt heitä kahteen vuoteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen isoäiti ja teen kolmivuorotöitä. Lapseni tuli äidiksi teininä. En mitenkään halua olla lapsenvahtina kaikkina vapainani tai edes osana niistä kun olen juuri saanut viimeisen lapseni muuttamaan omilleen. Yhteensä 30v olen ollut äitinä kotona. Ei minun tehtäväni ole hoitaa ainoina vapaapäivinäni lasteni lapsia. Eläkkeellä voisin kyllä, mutta ovat sitten jo aikuisia ehkäpä?
Tämä. Monissa muissa kulttuureissa ajatellaan, että juuri se on sitä omaa elämää, kun on perhettä, lapsia ja lapsenlapsia. Muualla perheelliset naiset harvoin raatavat kolmivuorotöissä, ainakaan enää viisikymppisinä.
Onko meille suomalaisille siis se työ ja ura sitä omaa elämää? Tärkeämpi kuin oma perhe? Ei tällä tavalla ainakaan mitään tasa-arvoa ole saavutettu, sillä kolmivuorotyötä tekevän naisen arvostus on Suomessa tosi matala.
Ei voi vain sanoa, että perhe on nyt minulle tärkeämpää kuin työ ja jättäytyä pois työelämästä. Pitäähän se eläkekin tienata.
Jos on koko elämänsä ollut töissä, niin kyllä kuusikymppisenä on jo aika tavalla tienattu työeläkettä. 61-vuotiaana on voi jo hakea osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, 25 % tai 50% eläkkeestä. Moni on tarttunut tähän. Eläke tästä vähän vähenee, mutta kun vähentää ajoissa työntekoa, jaksaa myös jatkaa työelämässä pitkään, ja se taas nostaa eläkekertymää.
Joo, toi osittainen varhennettu on meidän työpaikalla ollut tosi suosittu. Moni ikääntyvä on hakenut. Täällä vaan joku jankkaa, että ei kannata, koska on jumittunut vahoihin eläkkeisiin, ja luulee, että sitten pitää jäädä töistä pois. Ennen varhaiseläke ei tosiaan kannattanutkaan, ja sitähän otti vain lähinnä ne, jotka oli aivan loppu, niin ettei enää jaksanut tehdä töitä.
Apn kertomus tuntuu täysin vieraalta. Meitä on kuuden hengen opiskeluporukka ja ollaan n. 65 vuotiaita ja kaikki mummoja. Tiiviisti pidetään yhteyttä omiin lapsiimme ja lapsenlapsiimme. Suuri perheyhteisö on siunaus ja onni. Se antaa paljon kaikille osapuolille.
Minulla on 8-vuotias lapsi ja huh, että selvisin niistä pikkulapsivuosista. Nyt on hyvä. Lapsen kanssa voi jo keskustella ja hänellä on omiakin juttuja.
En osaa nähdä itseäni enää pikkulasten kanssa. Tajuan nyt, että se aika oli minulle kamalaa. Kaikki ei koe näin, mutta minä rakastan rauhallisuutta, siisteyttä ja rentoa olemista. Siksi myös vain yksi lapsi. Olen n. 60v. kun hän on 30-vuotias eli joskus eläkepäivilläkö minun pitäisi jaksaa sitä rallia, mitä hädin tuskin jaksoin kolmekymppisenä. Ei kiitos.
Mikään eikä kukaan tässä maailmassa pakota hankkimaan lapsia. Jos "tenavien hyysääminen" on noin vastenmielistä ei muuta kuin ehkäisy kuntoon ja sen pettäessä abortti. Teette kaikille palveluksen jos ette lisäänny.