Lue keskustelun säännöt.
"Minä olen omat hommani hoitanut jo ajat sitten".
Minun äitini sanoi tuon lauseen ehkä noin 16 vuotta sitten saadessani ensimmäisen lapseni. Lapsiani mummo on hoitanut tässä 16 vuoden aikana ehkä 5 kertaa.
Hän kuitenkin kuvailee itseään osallistuvaksi isovanhemmaksi.
Onko tässä joku ylisukupolvinen, suomalainen ogelma, jota siirrämme eteenpäin tässä yksilökeskeisessä kulttuurissamme? Nimittäin mieheni ei ole suomalainen, ja hänen perheensä on tiivis. Mummo sieltä päin soittelee lähes joka päivä vain lirkutellakseen lapsillemme eivätkä he ole koskaan kuulleetkaan sellaisesta, että yksin pitäisi lapset hoitaa.
Toistaako äitini (ja iso osa suomalaisia) siis jotain outoa, suomalaista traumaa, missä äiti ja perhe on aina jätetty yksin pärjäämään ja tämä siirretään aina eteenpäin seuraavalle sukupolvelle? En nimittäin nykykokemuksellani tiedä mitään typerämpää, mutta onko vanhemmuuden kokemus ja taakka niin valtava selvitä yksin, että tämä "kostetaan" sitten seuraavallekin polvelle?
Tuli vain mieleen, kun muistin juuri, että äitini on ehtinyt nähdä lapsenlapsiaan edellisen kerran kaksi vuotta sitten.
Kommentit (775)
Ei vastaa omaa kokemustani. Omat isovanhemmat asuivat kaukana joten nähtiin vaan pari kertaa vuodessa, omat ja miehen vanhemmat asuvat lähellä ja osallistuvat kyllä eri tavoin. Määrä ja tapa vaihdelleet vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Lasten lapsetko on muiden lapsia?
Eiköhän tuo vanhemmuus tai tarkennetaan hyvä vanhemmuus kata koko eliniän.
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Siis tätä asennetta juuri tarkoitin! Miksi se on niin valtava paha osallistua lastenlasten elämään? Tai siis miksi se nähdään niin kamalana asiana?
Meillä isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut leikittää ja laulattaa lapsia innoissaan aina kun nähdään, suomalaisessa seurassa pönötetään terassilla oluttölkit kädessä ja lapset on vaivaksi. Mistä tämä?
Ei tämä ole mielestäni mikään suomalainen juttu, jotkut vaan ei tykkää lapsista. Ikävää, ap, mutta onneksi miehesi vanhemmat ovat osallistuvia ja normaaleja.
En itse odottaisi että isovanhemmat ovat mitään lapsenvahteja mutta olisi surullista jos eivät haluaisi ikinä tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei lapsia mutta osa tuttavien isovanhemmista on hyvin osallistuvia, osa ei. Varmaan Suomessa on muihin maihin verrattuna enemmän semmoista yksin pitää kaikki tehä-juttua mutta ei kaikilla. Itsehän en tehnyt lapsia koska minun piti jo lapsena ns olla yksin pärjäävä aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole mielestäni mikään suomalainen juttu, jotkut vaan ei tykkää lapsista. Ikävää, ap, mutta onneksi miehesi vanhemmat ovat osallistuvia ja normaaleja.
En itse odottaisi että isovanhemmat ovat mitään lapsenvahteja mutta olisi surullista jos eivät haluaisi ikinä tavata.
Voi hyvinkin olla, että minun lähipiiriini on sattunut vain näitä ei niin innokkaita isovanhempia. Monesti vain täälläkin sanottu neuvoksi, jos äiti vaikka kertoo olevansa väsynyt, että "mitäs teit lapsia, oma vika". Tuokin korostaa sitä yksin jättämistä meidän kulttuurissamme. Mutta olet joo oikeassa, nämä ovat tietysti vain esimerkkejä, eivät päde kaikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen tapa. Perustuu nälkävuosiin ja punakuumeen uuvuttamaan Suomeen sisällissodan tunnelmissa.
Koskaan ei voi tietää kasvaako omasta lapsesta lahtari vai punakka.
Ei voi luottaa että lapsista kasvaisi normaaleita ihmisiä, joita ei politiikka tai puolen valinta kiinnostaisi.
Aina voi olla lapsenlapsi josta syntyy tuleva öyhöttäjä tai köyhien etujen asioiden huutaja.
Paras olisi jos syntyisi ihminen joka on epäpoliittinen ja hoitaisi vain elämänsä ilman teennäistä agendaa.
Sota repi sukuja ja perheitä halki.
Pitää aina muistaa että oikeaa ja vasenta hallitsee sama sakki ja se saa tavalliset työtään tekevät riitelemään keskenään. He rikkovat perheitä ja kokonaisia sukuja pieneksi silpuksi, hallitakseen sekasortoa.
Minä en välttämättä jaksaisi, jos mummo soittelisi joka päivä. Minusta perhe on lopulta tehty itselle enkä kaipaa niin kauheasti apuakaan. Tosin tähän syynä vähän sekin, että lasten mummo ei muusta innokkuudesta huolimatta ole kovin kiinnostunut vanhempien kasvatustyylistä ja säännöistä vaan hänen mielestään hän voi hoitaa itse parhaaksi katsomallaan tyylillä. Tämä on viilentänyt välejä, kun puhuminen ei ole asiaan auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaa apn kokemusta. En sitä myöskään kiellä ja ap saattaa olla oman äitinsä osalta oikeilla jäljillä jos tietää miten hänen äitinsä perhe eli.
Esikoiseni vielä tällä viikolla luetteli perheeseensä kuuluvan tädit, enot, sedät, isomummit ja isovanhemmat. Jokainen ei ole edes joka viikko puhelimessa tai lähellä mutta veikkaan hänet heidän sanovan perheeksi koska nämä ovat ihmisiä joihin luottaa että ovat aina pitämässä hänestä huolta.
Mieheni on maasta, jossa ollaan hyvin perhekeskeisiä. Kun esikoinen syntyi, muutti anoppi meille asumaan. Siis ilmestyi matkalaukkuineen Kiinasta kotiimme, kun olin synnärillä ja asui meillä sen jälkeen 3 kk ajan. Minä en saanut edes hoitaa vauvaa, anoppi toi lapsen syömään, mutta muuten minut eristettiin kokonaan lapsenhoidosta. Se on kiinalainen tapa eikä mikään muu olisi kelvannut tuolle vähän yli 50v ikäiselle tohtorille, joka otti töistä vapaata ollakseen avuksi.
En suosittele tätä kokemusta kenellekään, mutta jos joku oikeasti haluaa elää kulttuurinmukaisesti, niin miksipä ei. Minä pidän mieluummin tämän länsimaisen naisen vapauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut ja sisarukseni hoisi naapurissa asuva mummoni. Äiti palasi töihin 3kk äitiysloman jälkeen. Silti on sanonut, että on omat lapsensa jo hoitanut ja tällä verukkeella ei ole muakaan auttanut.
Suomalaiseen geeniperimään on aika tiukasti koodattuna rauhan ja hiljaisuuden kaipuu. Monet isovanhemmista kuuluvat siihen sukupolveen, että naimisiin oli mentävä ja lapsia tuli, halusi tai ei. Se sitten näkyy suhteessa lapsenlapsiin. Moni olisi varmaan halunnut olla vela jo 50+ vuotta sitten. Ja varmaan tämä tulee esiin myös tuossa "mitäs teit lapsia, oma vika", kun itse olisi halunnut jättää tekemättä, mutta ei ollut vaihtoehtoja. On vaikea ymmärtää, miksi joku valittaa omasta valinnastaan, kun itse on ollut pakotettuna samaan, eikä ole saanut valittaa.
Mutta toki syitä seuraukselle on lähes yhtä monta kuin ihmisiäkin. Monta muutakin esimerkkiä tulee mieleen syiksi, mutta paras olisi, jos ne isoäidit kertoisivat itse niitä syvimpiä ajatuksiaan aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Siis tätä asennetta juuri tarkoitin! Miksi se on niin valtava paha osallistua lastenlasten elämään? Tai siis miksi se nähdään niin kamalana asiana?
Meillä isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut leikittää ja laulattaa lapsia innoissaan aina kun nähdään, suomalaisessa seurassa pönötetään terassilla oluttölkit kädessä ja lapset on vaivaksi. Mistä tämä?
Eikös tuo ole autismin piirre, että ei välitä muista ihmisistä? Se on tosi yleinen Suomessa.
Autistit näyttävät hyvin avoimesti, jos välittävät ja pitävät jostain ihmisestä. Se, onko joku sukua vai ei, ei kiinnosta autisteja. Joko pitää tai sitten ei, suurimmasta osasta ihmisiä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Siis tätä asennetta juuri tarkoitin! Miksi se on niin valtava paha osallistua lastenlasten elämään? Tai siis miksi se nähdään niin kamalana asiana?
Meillä isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut leikittää ja laulattaa lapsia innoissaan aina kun nähdään, suomalaisessa seurassa pönötetään terassilla oluttölkit kädessä ja lapset on vaivaksi. Mistä tämä?
Useimmat nuoret parit toivovat apua isovanhemmilta. Tämä kertoo siitä, että lapset ovat vaiva. Lapset ovat toki myös rakkaita, mutta ei ole mikään kulttuurikysymys, että energiaa pursuava taapero tai kaksi ovat todennäköisesti liikaa ikääntyville ihmisille. Ymmärrän hyvin, jos vanhemmat ihmiset eivät koe jaksavansa lasten intensiivistä seuraa. Nuorten pitäisi kieltäytyminen myös vanhemmille sallia. Pienten lasten hoitamisen ei pitäisi olla elinikäinen pesti.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on maasta, jossa ollaan hyvin perhekeskeisiä. Kun esikoinen syntyi, muutti anoppi meille asumaan. Siis ilmestyi matkalaukkuineen Kiinasta kotiimme, kun olin synnärillä ja asui meillä sen jälkeen 3 kk ajan. Minä en saanut edes hoitaa vauvaa, anoppi toi lapsen syömään, mutta muuten minut eristettiin kokonaan lapsenhoidosta. Se on kiinalainen tapa eikä mikään muu olisi kelvannut tuolle vähän yli 50v ikäiselle tohtorille, joka otti töistä vapaata ollakseen avuksi.
En suosittele tätä kokemusta kenellekään, mutta jos joku oikeasti haluaa elää kulttuurinmukaisesti, niin miksipä ei. Minä pidän mieluummin tämän länsimaisen naisen vapauden.
Tämä. Siskoni on myös naimisissa miehen kanssa joka tulee tällaisesta ”sukukeskeisestä” kulttuurista ja juuri näin on. Ollaan kyllä läheisiä lasten ja lastenlasten kanssa mutta hoidetaan ja tuppaudutaan liikaakin. Isovanhemmat tosiaankin muuttavat lastensa kotiin kun lapsenlapsia syntyy useammaksi kuukaudeksi. Toisaalta ko. kulttuurissa on sitten myös ihan on sellainen että lapsia tehdään paljon ja randomin oloisesti laitetaan osa lapsista asumaan pitkäaikaisesti sukulaisille. Uutta lasta pukkaa -> edellisiä heivataan kuukausitolkuksi tai jopa vakituisesti asumaan sukulaisille, varsinkin isovanhempien sisaruksille joilla ei ole omia lapsia tai omien lasten lapsia/lastenlapset ovat jo isoja teinejä 😶 Näin länsimaiseen tapaan ihan käsittämätöntä että lapsia tosiaan vaan heitetään ulos kodista kun äiti ja isä haluavat ”leikkiä” vaan uusimman lapsen kanssa. Ihan kamalaa ja itsestä tuntuu lähinnä siltä että minkälainen iso hylkäämisen tunne tuosta on pakko syntyä niille lapsille jotka lähetetään pois kotoa uuden lapsen tieltä pois 😬
Joten mielummin sitten kuitenkin ihan tällainen länsimaalainen malli jossa vanhemmat pitävät huolta lapsistaan ja isovanhemmat osallistuvat sen minkä osallistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?
Siis tätä asennetta juuri tarkoitin! Miksi se on niin valtava paha osallistua lastenlasten elämään? Tai siis miksi se nähdään niin kamalana asiana?
Meillä isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut leikittää ja laulattaa lapsia innoissaan aina kun nähdään, suomalaisessa seurassa pönötetään terassilla oluttölkit kädessä ja lapset on vaivaksi. Mistä tämä?
En juo olutta enkä pönötä ja vaikka minäkin olen sanonut, että "olen oman osani hoitanut" niin se ei tarkoita ettenkö osallistu lastenlasteni elämään ja vietä heidän kanssaan aikaa. Kesällä tulee vietettyä enemmän, kun vanhempien kesälomat ja päiväkodin aukioloajat eivät oikein kohtaa ja ne on ennakkoon sovittuja juttuja. Olen myös sanonut, että sen jälkeen en hoida vähään aikaan.
Meillä naiset ovat ja ovat olleet työelämässä, siihen päälle vielä huushollista huolehtiminen sekä lasten kasvatus ja hyvinvointi. Teollistuminen ja kaupunkeihin muutto maalta erotti isovanhemmat ja apujoukot satojen kilometrien päähän. Ei ihme jos vähän väsyttää ja olisi kiva elää itsekin, nyt kun lapset saatu koulutettua ja omilleen.
Jos näkee lapsen saamisen (joka muuten on etuoikeus) noin suurena työnä, niin ehkä olisi kannattanut jättää tekemättä.
Hautaanko asti pitää hyysätä tenavia, ensin omia ja sitten muiden?