Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi mieheni, yhteisen lapsemme isä, ei halua viettää aikaa lapsensa kanssa
15.05.2021 |
Lapsi on jo neljä ja tämä on ollut tällaista alusta saakka. Ei näytä haluavan viettää aikaa lapsensa kanssa. Ei ulkoillen, ei sisällä leikkien, ei opettaen uusia asioita, ei kirjaa lukien. Ei vauva-aikana vauvaa hoitaen. Ei vaikka pyydän. Ja pyydän. Jos pakotan niin on pienen hetken pitkin hampain. Oma-aloitteisesti ei oikein ikinä. Kun kysyn miksi en saa vastausta vaan loukkaantuu, suuttuu, vaihtaa puheenaihetta, poistuu keskustelusta. Tai keksii tekosyitä.
Lapsen halusi ja perheen halusi, en painostanut asiaan mitenkään.
On todella paha mieli lapsen puolesta.
Osaisiko joku keksiä mistä tällainen voisi johtua? Kysyn täältä kun mieheltä en saa vastausta. Vaikka ymmärrän, että ei kukaan muu voi totuutta tietää, mutta jos joku olisi ollut vastaavassa tilanteessa ja tietäisi mahdollisia syitä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Varmasti minussa on vikoja. Mutta en oikein ymmärrä että jos vauva/lapsi itkee eikä mies eväänsä nosta niin kauanko minun muka pitäisi odottaa että mies hoitaa itkun. Kokeilin kyllä esim poistua huoneesta vessaan jotta mies olisi yksin jäädessään tehnyt jotain mutta ei, kun tulin takaisin niin mies istuu kännykällä ja vauva yhä itkee öisin. Sama koskee märkiä vaippoja ym. Onhan minun lopulta ne hoidettava jos mies ei hoida edes minun poistuessa muualle. Ap
Sulla ei ole vauvaa, sulla on 4-vuotias lapsi. Vai etkä pääse yli tuosta vauva-ajan epäsuhdasta? Poistu asunnosta, kyllä mies hoitaa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Mitä sinun mielestä ap:n sitten pitäisi tehdä jos mies ei vain hoida vauvaa? Jättää itsekin vauva heitteille?
Niin, ei sitä oikein voi aikuiselle laittaa munakelloa viereen ja sanoa, että NYT sinun on näytettävä jälkikasvullesi, että välität ja haluat viettää aikaa hänen kanssaan, tässä netistä tulostettu lista mitä voitte keksiä yhteistä tekemistä. Minusta on kiva muidenkin lasten kanssa leikkiä, omia kun ei vielä ole. Katsellaan/luetaan kirjoja, rakennellaan legoista tai dubloista, leikitään (välillä tooosi raskasta, kun lasten taidot ja käsitykset leikistä on niin erilaisia) ihan leluilla/autoilla/pehmoja. Pienempien kanssa se on vaan palikoiden kasaamista ja kaatamista, tai keittiökulhojen kolistelua kauhalla (waaaau). Lähdetäänkö ulos, missä on jossain leikkipuistoja: hiekkalaatikkoa (pienemmillä :waaau kippoon hiekkaa ja käpyjä, kaada pois, toista, isompien kanssa sitten jo rakennellaan kaupunkeja ja infrastruktuuria), ,keinut, liukumäki jotain, tai vaikka ihan vaan kävelyä (hidasta etenemistä ku mikä toisinaan :D) . Onko pyörää, palloa, potkulautaa, sulkapallo? voiko mennä uimaan, kirjastoon ( toki koronahaasteet). Kauppaan (oh joy) apulaiseksi. Kotieläintilalle, johonkin temppupuistoon, kalaan, kotileivonta/ruuanlaitto, pihahommat, vesivärit, sormivärit, muovailuvaha, palapelit, lautapelit. Majan rakentaminen? Askartelu?
Nää kaikki vaatii toki halua, ja osa vieläpä mielikuvitustakin, mutta todella kurjaa, jos ei isä osallistu. Jos ei ole tvtä ja mitään mobiililaitetta käytettävissä, mitä isä tekee? Miten siihen voisi ottaa jälkikasvun mukaan? Äidin ei tarvii puuttua/osallistua/valvoa (hirveää katsoa jos/kun isä yrittää, ja siinä on sit haukka vieressä "aijaijai Hansin lapaset. Hansin pitää vahvistaa oikean käden pinsettiotetta. Aijaijai tulee vetoa niskaan, huivi pitää hakea, Hans ei pidä punaisesta eikä merirosvoista, näin ei noin"
Minä en ikinä osannut olla lasten kanssa, koska minusta ne on tylsiä ja rasittavia. Hankin miehen joka oli aika lapsellinen ja sen kanssa lapset. Sille ne jäikin erossa. Inhosin lapsena ollessa jo lapsuutta ja muut lapset vaikutti sekavilta ja typeriltä, paitsi rauhalliset ja pikkuvanhat ystäväni. Oikeastaan koko lapsuus ja nuoruus oli vain sen odottamista, että olisipa jo aikuinen. Sinällään harmi kun ei ole osannut luoda mitään suhdetta lapsiinsa, koska nyt aikuisena heistä olisi seuraksi. On hyvät välit, mutta jotain puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Varmasti minussa on vikoja. Mutta en oikein ymmärrä että jos vauva/lapsi itkee eikä mies eväänsä nosta niin kauanko minun muka pitäisi odottaa että mies hoitaa itkun. Kokeilin kyllä esim poistua huoneesta vessaan jotta mies olisi yksin jäädessään tehnyt jotain mutta ei, kun tulin takaisin niin mies istuu kännykällä ja vauva yhä itkee öisin. Sama koskee märkiä vaippoja ym. Onhan minun lopulta ne hoidettava jos mies ei hoida edes minun poistuessa muualle. Ap
Sulla ei ole vauvaa, sulla on 4-vuotias lapsi. Vai etkä pääse yli tuosta vauva-ajan epäsuhdasta? Poistu asunnosta, kyllä mies hoitaa lapsen.
Annan esimerkin nykyhetkestä. Olen monta kertaa pyytänyt että lähde lapsen kanssa vähäksi aikaa ulos jotta saan rauhassa siivota tai hoitaa jonkun oman asiani. Ei ole koskaan halunnut mennä. Tällaisissa tilanteissa mies keksii jonkun tekosyyn että on juuri heti nyt mentävä yksin tankkaamaan auto tms ja lähtee yksin ulos. En minä kyllä oikeasti tiedä mitä voisin tehdä toisin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Mitä sinun mielestä ap:n sitten pitäisi tehdä jos mies ei vain hoida vauvaa? Jättää itsekin vauva heitteille?
Onko sinun mielestäsi 4-vuotias vauva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Mitä sinun mielestä ap:n sitten pitäisi tehdä jos mies ei vain hoida vauvaa? Jättää itsekin vauva heitteille?
Onko sinun mielestäsi 4-vuotias vauva?
Suhde lapseen on luotava jo vauva-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Varmasti minussa on vikoja. Mutta en oikein ymmärrä että jos vauva/lapsi itkee eikä mies eväänsä nosta niin kauanko minun muka pitäisi odottaa että mies hoitaa itkun. Kokeilin kyllä esim poistua huoneesta vessaan jotta mies olisi yksin jäädessään tehnyt jotain mutta ei, kun tulin takaisin niin mies istuu kännykällä ja vauva yhä itkee öisin. Sama koskee märkiä vaippoja ym. Onhan minun lopulta ne hoidettava jos mies ei hoida edes minun poistuessa muualle. Ap
Sulla ei ole vauvaa, sulla on 4-vuotias lapsi. Vai etkä pääse yli tuosta vauva-ajan epäsuhdasta? Poistu asunnosta, kyllä mies hoitaa lapsen.
Annan esimerkin nykyhetkestä. Olen monta kertaa pyytänyt että lähde lapsen kanssa vähäksi aikaa ulos jotta saan rauhassa siivota tai hoitaa jonkun oman asiani. Ei ole koskaan halunnut mennä. Tällaisissa tilanteissa mies keksii jonkun tekosyyn että on juuri heti nyt mentävä yksin tankkaamaan auto tms ja lähtee yksin ulos. En minä kyllä oikeasti tiedä mitä voisin tehdä toisin. Ap
No sano sille että ottaa lapsen mukaan kun lähtee, että sinä siivoat nyt, ja mies ottaa lapsen siksi aikaa sinne ulos/tankkaamaan mukaan ja piste. Mitä tällöin tapahtuu? Pitää antaa ensin tila ja mahdollisuus, mutta jos asia on jo luiskahtanut väkivallan puolelle, ehkä jopa molempien taholta, niin varmaan sitten pitää erota. Lisälapsia ei sitten kannata alkaa tekemään, koska mikään ei takaa etteikö samanlaista tulisi olemaan jonkun toisen kanssa jatkossakin jos kumpikaan ei ole mielestään tehnyt mitään väärää, ei sitä voi silloin korjatakaan.
Jaa niin joo, ja jos ei isukki ole arjessakaan mitenkään mukana, niin saattaisin istuttaa toisen alas, ja kertoa, että meillä on tarve muutokseen, ja että näin ei voi jatkaa. Miten hän kokee teidän arjen, ja siihen liittyvät askareet. Teidän parisuhteen, ja perheen, johon tää 4v ( EI koliikki-itkuinen vaippavauva enää?) nyt myös kuuluu? Onko masennusta, käykö töissä?
Arki tuntuu monella olevan sitä, että se pitää sotilaallisin rutiinein suorittaa, ja toki lapsikin viihtyy kun on tuttua ja turvallista, mutta usein tuntuu, että äitien (yleistys) seremonioista voi höllentääkin. On olemassa sellainen JÄRJESTYKSEN MAANINEN HALLINTA, ja on olemassa täysi SEKASORTO, siihen väliin mahtuu monenlaista arjenhallintaa. Minä en tule aikanaan haluamaan sitä, että minä olen sen kaiken tirehtöörinä, ja määrääjänä, minä en ole korvaamaton, en halua olla. Jos hankimme lapsia, haluan, että meitä on kaksi vanhempaa, ja kumpikin kuuntelee lasta, ja toisisiaan. Lasta ei hoideta sillä olettomuksella, että se on minun sisuksistani tullut, että minä tietäisin jotain paremmin. Ei äitiys ole geeneissä tai hormooneissa. Asioita opitaan, ja tahtotila auttaa. Elävä tamagotchimme, jossa ei ole resettiä, tai varaversiota. Minä en ole ainut aikuinen perheessä, toivottavasti, tai sitten se varmasti olisi helpompi elää lapsen kanssa kaksin, ilman ylimääräistä aikuislasta. Perusarki pyörii esim. kun on tietyt ruoka-ajat, ja tietty olisi kiva että ruoka on terveellistä, ja sitä saisi riittää kaikille. Lapsi tarvitsee opastusta ja lohtua, syliä ja opastuta myös ajautumaan itsenäiseen toimintaan, napanuora on leikattu jo. Sopiva lämpötila - sopivat vaatteet. Wc-tarpeet. Nukkuma-ajat. Siinä missä haasteellisille lapsillekin on olemassa päivän rutiineista kuvatauluja, kaippa siihen molemmat vanhemmatkin oppivat niillä, jos ei muuten. Jos minä hoidan pyykit tänään, sinä voisitkin x? Huomenna keität perunaa ja x +y, hans tekee palapeliä sillä aikaa siinä keittiössä, ja minä imuroin/käyn suihkussa/lenkkeilen. TIIMINÄ RAKAS?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Mitä sinun mielestä ap:n sitten pitäisi tehdä jos mies ei vain hoida vauvaa? Jättää itsekin vauva heitteille?
Onko sinun mielestäsi 4-vuotias vauva?
Suhde lapseen on luotava jo vauva-aikana.
Todistetustihan näin ei ole, vaan suhteen voi luoda myöhemminkin.
Eroa ap. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Jouduin kerran sairaalaan lapsen ollessa 9kk:n ikäinen. Jätin lapsen isän hoiviin päiväksi. Kun tulin illalla kotiin, oli lapsi nukahtanut eteiseen kenkätelineen päälle varmaan minua itkiessään. Mies istui tietokoneella ja lapsi nukkui tosiaan kenkätelineen päällä. Miehestä ei saanut selkoa miten päivä oli mennyt, hän on samaa loukkantuvaa tyyppiä kun ap: n mies. Epäilen että mieheni oli narsisti, en jaksa selittää kaikkea. En tänäkään päivänä tiedä oliko lapsi itkenyt koko päivän. Muistaakseni vaippa oli kuiva, mutta oliko lapsikin kuiva, mies ei ollut kenties syöttänyt/juottanut lasta? Tapahtuneesta on kohta 18-vuotta. Tuollainen voi jättää trauman lapseen. Erosin lapsen ollessa 3v. Mieti ap jos sinullekin käy jotain niin miten lapsi sitten pärjää, jos isä ei osaa hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo pakottaminen ainakin pahentaa asiaa. Siitä tulee sellainen asia, mitä hän ei väkisin halua. Sen pitäisi olla vapaaehtoista. Miestä voi väsyttää työ tai panostaa siihen. Miksi olette yhdessä, keskustelu ei toimi oikein.
Mies ei osaa olla isä. Onko isovanhempia tai muita läheisiä aikuisia, jotka voisivat paikata puuttuvaa isyyttä? Aluksi ajattelin että jätä vain lapsi isän hoitoon ja lähde pois, mutta kuulostaa siltä että hän ei lainkaan kykene ottamaan vastuuta lapsestaan vaan saattaa todella jättää hänet oman onnensa nojaan. Onko miehellä empatiakykyä? Tunteeko hän mitään. Epäluotettavalta vaikuttaa, onko muuten hyvä puoliso, miksi olette vielä yhdessä jos täysin yksin olet hoitanut lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, sinne tankkaukseenkin (menkääpä vaikka autopesuunkin samalla) voi sen lapsosen ottaa mukaan. Kun tätä keskustelua käydään, alasistuessa, niin otetaan puheeksi, että kummallakin pitäisi sitten olla se yhtäläinen oikeus ottaa omaakin aikaa toki, mutta aikuisten kesken sitä ei voida tuolla tavoin vastuuta pakoilemalla vaan karata ovesta ulos.
Jos ahdistaa, sitä on opeteltava käsittelemään, tunteet nimeämään, ja niistä jotenkin kertomaankin. "AHDISTAA EN PYSTY" on jo aika hyvä alku. Pelottaako lapsi? Mitä sen kanssa tehdään, kun se itkee? Autopesulahetki voi olla aika kammottava, jos ei tunne yhteyttä, tilanne ei ole "hallinnassa". Ventovieras Pentti siellä takapenkillä, ulvoo hysteerisenä. Ei sitä kuulemma saa pyytää poistumaankaan seuraavalla bussipysäkillä. Pahus, sehän on MINUN LAPSI. Miksi en osaa? Miten lastenhoitoa opetellaan? Järjestetäänkö mitään leirejä, joissa voisi lähentyä? Kerhoja? Onko isät-lapset-päiviä?
Vierailija kirjoitti:
Hän on mieslapsi. Halusi lapsen ja perheen, koska ”mä haluun”. Itsekäs, kun huomasi, että lapsen kanssa oleminen käy työstä. Sitten typeränä ei tajua, että on hänen tehtävä luoda suhde lapseen. Jos sen tekisi niin pakko muuttuisi kivaksi, koska olisi se yhteys omaan lapseen. Nyt hän toopena ei tätä tajua, eikä tule tajuamaan. Oon pahoillani, mä tiedän mistä puhun. Olen kokenut saman. Hölmönä tein vielä toisen lapsen tämän ex-uuvatin kanssa. Erosin, kun lapset olivat 12v. ja 15v. Toinen lapsista yrittää vielä pitää yhteyttä isäänsä, toista ei enää kiinnosta. Isä menetti elämästään kaksi mahtavaa tyyppiä, oma moka. Lapset sanoi heti eron jälkeen, että ”varsinaisesti ei vaikuttanut meidän arkeen mitenkään, kun iskä muutti pois”. Niinpä, täysin turhake tapaus.
Ei kyllä tästäkään kirjoituksesta kovin lämmintä käsitystä ihmisestä saa sitten millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Varmasti minussa on vikoja. Mutta en oikein ymmärrä että jos vauva/lapsi itkee eikä mies eväänsä nosta niin kauanko minun muka pitäisi odottaa että mies hoitaa itkun. Kokeilin kyllä esim poistua huoneesta vessaan jotta mies olisi yksin jäädessään tehnyt jotain mutta ei, kun tulin takaisin niin mies istuu kännykällä ja vauva yhä itkee öisin. Sama koskee märkiä vaippoja ym. Onhan minun lopulta ne hoidettava jos mies ei hoida edes minun poistuessa muualle. Ap
Sulla ei ole vauvaa, sulla on 4-vuotias lapsi. Vai etkä pääse yli tuosta vauva-ajan epäsuhdasta? Poistu asunnosta, kyllä mies hoitaa lapsen.
Annan esimerkin nykyhetkestä. Olen monta kertaa pyytänyt että lähde lapsen kanssa vähäksi aikaa ulos jotta saan rauhassa siivota tai hoitaa jonkun oman asiani. Ei ole koskaan halunnut mennä. Tällaisissa tilanteissa mies keksii jonkun tekosyyn että on juuri heti nyt mentävä yksin tankkaamaan auto tms ja lähtee yksin ulos. En minä kyllä oikeasti tiedä mitä voisin tehdä toisin. Ap
No sano sille että ottaa lapsen mukaan kun lähtee, että sinä siivoat nyt, ja mies ottaa lapsen siksi aikaa sinne ulos/tankkaamaan mukaan ja piste. Mitä tällöin tapahtuu? Pitää antaa ensin tila ja mahdollisuus, mutta jos asia on jo luiskahtanut väkivallan puolelle, ehkä jopa molempien taholta, niin varmaan sitten pitää erota. Lisälapsia ei sitten kannata alkaa tekemään, koska mikään ei takaa etteikö samanlaista tulisi olemaan jonkun toisen kanssa jatkossakin jos kumpikaan ei ole mielestään tehnyt mitään väärää, ei sitä voi silloin korjatakaan.
Ei ota mukaan. Keksii jonkun tekosyyn miksi ei ota ja lähtee kiireellä jos aavistelee että yritän pakottaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eroa ap. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Jouduin kerran sairaalaan lapsen ollessa 9kk:n ikäinen. Jätin lapsen isän hoiviin päiväksi. Kun tulin illalla kotiin, oli lapsi nukahtanut eteiseen kenkätelineen päälle varmaan minua itkiessään. Mies istui tietokoneella ja lapsi nukkui tosiaan kenkätelineen päällä. Miehestä ei saanut selkoa miten päivä oli mennyt, hän on samaa loukkantuvaa tyyppiä kun ap: n mies. Epäilen että mieheni oli narsisti, en jaksa selittää kaikkea. En tänäkään päivänä tiedä oliko lapsi itkenyt koko päivän. Muistaakseni vaippa oli kuiva, mutta oliko lapsikin kuiva, mies ei ollut kenties syöttänyt/juottanut lasta? Tapahtuneesta on kohta 18-vuotta. Tuollainen voi jättää trauman lapseen. Erosin lapsen ollessa 3v. Mieti ap jos sinullekin käy jotain niin miten lapsi sitten pärjää, jos isä ei osaa hoitaa.
Millainen isä mies oli eron jälkeen? Tapasiko lastaan ikinä? Ap
Ps. Tuli kyyneleet silmiin kun ajattelin vauvaa nukkumassa kenkätelineen päällä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei osaa olla isä. Onko isovanhempia tai muita läheisiä aikuisia, jotka voisivat paikata puuttuvaa isyyttä? Aluksi ajattelin että jätä vain lapsi isän hoitoon ja lähde pois, mutta kuulostaa siltä että hän ei lainkaan kykene ottamaan vastuuta lapsestaan vaan saattaa todella jättää hänet oman onnensa nojaan. Onko miehellä empatiakykyä? Tunteeko hän mitään. Epäluotettavalta vaikuttaa, onko muuten hyvä puoliso, miksi olette vielä yhdessä jos täysin yksin olet hoitanut lapsen?
Ollaan edelleen yhdessä koska olen toivonut tilanteen muuttuvan mutta alan nyt herätä siihen että entä jos se ei muutukaan. En osaa sanoa empatiakyvystä, ennen lasta sitä mielestäni oli monessakin tilanteessa mutta ihan kuin oma lapsi olisi miehelle joku sokea piste :( . Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on mieslapsi. Halusi lapsen ja perheen, koska ”mä haluun”. Itsekäs, kun huomasi, että lapsen kanssa oleminen käy työstä. Sitten typeränä ei tajua, että on hänen tehtävä luoda suhde lapseen. Jos sen tekisi niin pakko muuttuisi kivaksi, koska olisi se yhteys omaan lapseen. Nyt hän toopena ei tätä tajua, eikä tule tajuamaan. Oon pahoillani, mä tiedän mistä puhun. Olen kokenut saman. Hölmönä tein vielä toisen lapsen tämän ex-uuvatin kanssa. Erosin, kun lapset olivat 12v. ja 15v. Toinen lapsista yrittää vielä pitää yhteyttä isäänsä, toista ei enää kiinnosta. Isä menetti elämästään kaksi mahtavaa tyyppiä, oma moka. Lapset sanoi heti eron jälkeen, että ”varsinaisesti ei vaikuttanut meidän arkeen mitenkään, kun iskä muutti pois”. Niinpä, täysin turhake tapaus.
Ei kyllä tästäkään kirjoituksesta kovin lämmintä käsitystä ihmisestä saa sitten millään.
Jos mies on kohdellut lapsiaan ja vaimoaan noin niin eipä taida ex-vaimo suurella rakkaudella hänestä puhua.
Varmasti minussa on vikoja. Mutta en oikein ymmärrä että jos vauva/lapsi itkee eikä mies eväänsä nosta niin kauanko minun muka pitäisi odottaa että mies hoitaa itkun. Kokeilin kyllä esim poistua huoneesta vessaan jotta mies olisi yksin jäädessään tehnyt jotain mutta ei, kun tulin takaisin niin mies istuu kännykällä ja vauva yhä itkee öisin. Sama koskee märkiä vaippoja ym. Onhan minun lopulta ne hoidettava jos mies ei hoida edes minun poistuessa muualle. Ap