Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi mieheni, yhteisen lapsemme isä, ei halua viettää aikaa lapsensa kanssa
15.05.2021 |
Lapsi on jo neljä ja tämä on ollut tällaista alusta saakka. Ei näytä haluavan viettää aikaa lapsensa kanssa. Ei ulkoillen, ei sisällä leikkien, ei opettaen uusia asioita, ei kirjaa lukien. Ei vauva-aikana vauvaa hoitaen. Ei vaikka pyydän. Ja pyydän. Jos pakotan niin on pienen hetken pitkin hampain. Oma-aloitteisesti ei oikein ikinä. Kun kysyn miksi en saa vastausta vaan loukkaantuu, suuttuu, vaihtaa puheenaihetta, poistuu keskustelusta. Tai keksii tekosyitä.
Lapsen halusi ja perheen halusi, en painostanut asiaan mitenkään.
On todella paha mieli lapsen puolesta.
Osaisiko joku keksiä mistä tällainen voisi johtua? Kysyn täältä kun mieheltä en saa vastausta. Vaikka ymmärrän, että ei kukaan muu voi totuutta tietää, mutta jos joku olisi ollut vastaavassa tilanteessa ja tietäisi mahdollisia syitä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Mitä se omiminen oikein tarkoittaa? Jonkun on hoidettava vauvaa/lasta. Vauva tarvii huolenpitoa koko ajan, pieni lapsikin melkein koko ajan. Jonkun on puettava, annettava ruokaa, vaihdettava vaippaa / käytettävä vessassa, puhallettava pipit, kannettava sylissä koliikki-itkut jne, herättävä yöllä ja aamulka aikaisin. Joka päivä monta kertaa. Jos isä ei vain ryhdy niissä asioissa vaikka äiti pyytäisi niin äidin on ne sitten pakko tehdä yksin. Vai pitäisikö kokonaan jättää tekemättä vai? Ap
Se tarkoittaa juuri tuota sinun tilannettasi. Olet manageroinnut niin ettet itsekään ole huomannut. Nyt kun sinulle tämä kerrotaan, niin älä viitsi enää sulkea silmiäsi, väittää tehneesi itse jo kaiken mahdollisen, ja syytä miestä, vaan näe se oma osuutesi ja vastuusi.
Sinä olet punonut mieleesi tuon rakennelman, jossa sinä olet kaiken joutunut alusta asti yksin ja itse tekemään, ja varjelet tuota teoriaasi totuudelta, koska se on aika karua huomata ne omat virheensä. Jos kuitenkin OIKEASTI HALUAT saada perheen vielä toimimaan, niin joudut käsittelemään sen tosiasian, että sinussakin on vikaa. Voin vastata vielä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ap ymmärtää tehneensä itse virheitä. Väittelemään en lähde, koska se on sama näiden kanssa kuin alkoholistienkin knassa, että syy ja vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Ei sellaista voi auttaa ennen kuin itse tajuaa että oma vastuu on olemassa myös.
Mitä sinun mielestä ap:n sitten pitäisi tehdä jos mies ei vain hoida vauvaa? Jättää itsekin vauva heitteille?
Onko sinun mielestäsi 4-vuotias vauva?
Suhde lapseen on luotava jo vauva-aikana.
Todistetustihan näin ei ole, vaan suhteen voi luoda myöhemminkin.
Onnistuu kyllä, mutta se vaatii vanhemmalta sitten hirveän paljon panostusta ja on paljon vaikeampaa. Ei se lapsonen juokse siinä vaiheessa isukin syliin vaan toiseen suuntaan. Miksi hän haluaisi olla vieraan aikuisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mahtaa "perhetaidot" tulla pakolliseksi aineeksi ylä-asteelle?
Moni ei edes tiedä mitä heiltä odotetaan kun tullaan vanhemmaksi.
Olisi ihan yhteiskunnallisestikin uraa-uurtava uudistus sisällyttää oppivelvollisuuteen perhetaidot. Sinne myös kätilö ja neuvolantäti sekä perhetyöntekijä (sosiaalityöntekijä-lastensuojelua unohtamatta) luennoimaan erikseen.
Ehkäpä onnelliset perheet lisääntyisivät entisestään Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei osaa olla isä. Onko isovanhempia tai muita läheisiä aikuisia, jotka voisivat paikata puuttuvaa isyyttä? Aluksi ajattelin että jätä vain lapsi isän hoitoon ja lähde pois, mutta kuulostaa siltä että hän ei lainkaan kykene ottamaan vastuuta lapsestaan vaan saattaa todella jättää hänet oman onnensa nojaan. Onko miehellä empatiakykyä? Tunteeko hän mitään. Epäluotettavalta vaikuttaa, onko muuten hyvä puoliso, miksi olette vielä yhdessä jos täysin yksin olet hoitanut lapsen?
Ollaan edelleen yhdessä koska olen toivonut tilanteen muuttuvan mutta alan nyt herätä siihen että entä jos se ei muutukaan. En osaa sanoa empatiakyvystä, ennen lasta sitä mielestäni oli monessakin tilanteessa mutta ihan kuin oma lapsi olisi miehelle joku sokea piste :( . Ap
Ei se tilanne sillä muutu että sinä pyydät miestä, mies ei suostu, ja sitten jatketaan niin. Mikä ihme on saanut tuollaisen kuvion edes aikaan? Jos mun mies sanoisi ettei vie koiraansa ulos että minä saan nukkua rauhassa tunnin, niin sanoisin että joko ottaa koiransa mukaan, tai tulee ero.
Silti uskon vahvasti että mies ei ole se syyllinen tässä keississä kokonaan, koska se tekee sinusta syyllisen siihen että otit tuollaisen lapsesi isäksi. Tähän ei käy selitys että kyllä se ennen teki, koska ei ihminen muutu noin vain. Joko mies oli tuollainen jo kun tutustuitte tietysti vuosia ennen kuin aloitte lapsia tekemään vakaasti harkiten, jolloin syyllinen läytyy sinusta, kun teit mokoman kanssa lapsen, tai sitten syy on tilanteessa ja teissä molemmissa, jolloin sinulla on myös oma vastuusi omasta toiminnastasi. Mikä ongelma on keskustella asiasta ja sanoa että sinä olet lapsen kanssa myös ? Jokaisella on se oma vastuu. Sinä olet vastuussa omasta käytöksestäsi ja virheistäsi, ja voit muuttaa ainoastaan niitä.
Vierailija kirjoitti:
Koska mahtaa "perhetaidot" tulla pakolliseksi aineeksi ylä-asteelle?
Moni ei edes tiedä mitä heiltä odotetaan kun tullaan vanhemmaksi.
Olisi ihan yhteiskunnallisestikin uraa-uurtava uudistus sisällyttää oppivelvollisuuteen perhetaidot. Sinne myös kätilö ja neuvolantäti sekä perhetyöntekijä (sosiaalityöntekijä-lastensuojelua unohtamatta) luennoimaan erikseen.
Ehkäpä onnelliset perheet lisääntyisivät entisestään Suomessa.
Sehän siinä onkin kun yleensä se tuore äiti alkaa odottamaan ja vaatimaan kaikenlaista, sekä määrittelemään isyyden miehen puolesta. Todellakin perhetaidot yläkoulussa olisi hyvä juttu.
Sellainen tarina tänään. Sama kaava, joka päivä, sisältö vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset kasvaa siihen. Toiset ei. On myös äitejä, joita ei kiinnosta lastensa kanssa olo. Kaikki muu sitäkin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa ap. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Jouduin kerran sairaalaan lapsen ollessa 9kk:n ikäinen. Jätin lapsen isän hoiviin päiväksi. Kun tulin illalla kotiin, oli lapsi nukahtanut eteiseen kenkätelineen päälle varmaan minua itkiessään. Mies istui tietokoneella ja lapsi nukkui tosiaan kenkätelineen päällä. Miehestä ei saanut selkoa miten päivä oli mennyt, hän on samaa loukkantuvaa tyyppiä kun ap: n mies. Epäilen että mieheni oli narsisti, en jaksa selittää kaikkea. En tänäkään päivänä tiedä oliko lapsi itkenyt koko päivän. Muistaakseni vaippa oli kuiva, mutta oliko lapsikin kuiva, mies ei ollut kenties syöttänyt/juottanut lasta? Tapahtuneesta on kohta 18-vuotta. Tuollainen voi jättää trauman lapseen. Erosin lapsen ollessa 3v. Mieti ap jos sinullekin käy jotain niin miten lapsi sitten pärjää, jos isä ei osaa hoitaa.
Millainen isä mies oli eron jälkeen? Tapasiko lastaan ikinä? Ap
Ps. Tuli kyyneleet silmiin kun ajattelin vauvaa nukkumassa kenkätelineen päällä.
Vastaan omasta kokemuksestani että mieheni on aivan loistava isä <3 Lasten äiti ei tätä nähnyt, vaan heille tuli ero nuoremman ollessa kolmevuotias. Mies ei tehnyt kuulemma ikinä lasten kanssa mitään, ei viitsinyt leikkiä, ja hoiti hengenvaarallisesti ja väärin. Oli väärä paita päällä, ja kurahanskat puuttui, ruokaperunat piti kuoria ennen keittämistä koska muuten lapsi vahingoittuu ja kaikkea tällaista. Mies oli sysikakka kun ei vienyt lapsia puistoon, mutta jos hän vei lapset puistoon, tai edes meinasi niin ei nyt kun sataatuuleepaistaapakkastaa, viet sitten ja sillä sekunnilla kun minä käsken, ja päälle laitat ne ja nämä, ja mukaan otat 3 matkalaukkua lasten tavaroita, koska muuten ne kärsivät ja niille tulee kylmä tai kuuma.
Eron jälkeen Miehen äidin olisi pitänyt ajaa aina 60km edestakaisin kun lapset eron jälkeen isän pienessä yksiössä olivat joka toinen viikko, että exanoppi katsoisi päältä ettei mies tapa vahingossa lapsia.
Ja kyllä, mieheni on käynyt terapiassa eron vuoksi, sekä myöhemmin uudestaan tämän henkisen väkivallan vuoksi jota lasten kautta harjoitetaan vielä edelleenkin, vaikka onkin jo vähentynyt, kun lapset ovat jo isoja. Ja ei, mies ei eronnut minun takiani, vaan hänet jätettiin kun hän oli niin huono aviomies, ja isä.
Että eroa vain, kyllä se mies kasaa siitä itsensä, ja toivon mukaan löytää itseään arvostavan ja tukevan naisen rinnalleen, ja lapsesi saavat ihanan äitipuolen. Muista sitten kohdella lapsiasi rakastavaa toista naista hyvin, ettei käy niin kuin meillä, että minun piti hommata miehen exälle lähestymiskielto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olet taas niitä äityleitä, jotka on omineet lapsen itselleen, eikö vaan?
Sellainen taipumushan meillä äideillä kuulemma on... 😅
Omitaan lapset, isät ei osaa niitä edes pukea. Mitään tekemistä asian kanssa ei tietenkään ole sillä, että isää saa ensin pyytää 20 kertaa pukemaan se lapsi tai että isä luikahtaa töistä tultuaan johonkin varastoon "siivoamaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa ap. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Jouduin kerran sairaalaan lapsen ollessa 9kk:n ikäinen. Jätin lapsen isän hoiviin päiväksi. Kun tulin illalla kotiin, oli lapsi nukahtanut eteiseen kenkätelineen päälle varmaan minua itkiessään. Mies istui tietokoneella ja lapsi nukkui tosiaan kenkätelineen päällä. Miehestä ei saanut selkoa miten päivä oli mennyt, hän on samaa loukkantuvaa tyyppiä kun ap: n mies. Epäilen että mieheni oli narsisti, en jaksa selittää kaikkea. En tänäkään päivänä tiedä oliko lapsi itkenyt koko päivän. Muistaakseni vaippa oli kuiva, mutta oliko lapsikin kuiva, mies ei ollut kenties syöttänyt/juottanut lasta? Tapahtuneesta on kohta 18-vuotta. Tuollainen voi jättää trauman lapseen. Erosin lapsen ollessa 3v. Mieti ap jos sinullekin käy jotain niin miten lapsi sitten pärjää, jos isä ei osaa hoitaa.
Millainen isä mies oli eron jälkeen? Tapasiko lastaan ikinä? Ap
Ps. Tuli kyyneleet silmiin kun ajattelin vauvaa nukkumassa kenkätelineen päällä.
Vastaan omasta kokemuksestani että mieheni on aivan loistava isä <3 Lasten äiti ei tätä nähnyt, vaan heille tuli ero nuoremman ollessa kolmevuotias. Mies ei tehnyt kuulemma ikinä lasten kanssa mitään, ei viitsinyt leikkiä, ja hoiti hengenvaarallisesti ja väärin. Oli väärä paita päällä, ja kurahanskat puuttui, ruokaperunat piti kuoria ennen keittämistä koska muuten lapsi vahingoittuu ja kaikkea tällaista. Mies oli sysikakka kun ei vienyt lapsia puistoon, mutta jos hän vei lapset puistoon, tai edes meinasi niin ei nyt kun sataatuuleepaistaapakkastaa, viet sitten ja sillä sekunnilla kun minä käsken, ja päälle laitat ne ja nämä, ja mukaan otat 3 matkalaukkua lasten tavaroita, koska muuten ne kärsivät ja niille tulee kylmä tai kuuma.
Eron jälkeen Miehen äidin olisi pitänyt ajaa aina 60km edestakaisin kun lapset eron jälkeen isän pienessä yksiössä olivat joka toinen viikko, että exanoppi katsoisi päältä ettei mies tapa vahingossa lapsia.
Ja kyllä, mieheni on käynyt terapiassa eron vuoksi, sekä myöhemmin uudestaan tämän henkisen väkivallan vuoksi jota lasten kautta harjoitetaan vielä edelleenkin, vaikka onkin jo vähentynyt, kun lapset ovat jo isoja. Ja ei, mies ei eronnut minun takiani, vaan hänet jätettiin kun hän oli niin huono aviomies, ja isä.
Että eroa vain, kyllä se mies kasaa siitä itsensä, ja toivon mukaan löytää itseään arvostavan ja tukevan naisen rinnalleen, ja lapsesi saavat ihanan äitipuolen. Muista sitten kohdella lapsiasi rakastavaa toista naista hyvin, ettei käy niin kuin meillä, että minun piti hommata miehen exälle lähestymiskielto.
Mitenhän tämä tarina liittyy ap:n tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Oma mieheni osasi kiintyä lapseemme vasta sitten kun sai tietyt tuntemukset purettua. Pelko riittämättömyydestä ja osaamattomuudesta hellitti.
Tästä puhutaan aivan liian vähän. Isät kokevat riittämättömyyttä aivan liian usein. Haukkujen sijasta kehut toimivat myös miehille.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on tyhmiä. En minäkään halua olla niiden kanssa tekemisissä.
Kumpihan on tyhmempi: lapsi vai aikuinen mies, joka ei osaa olla oman lapsensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista kuulleeni koskaan lasten äidiltä kehuja, miten hyvin hoidan lapsiamme. Ainoastaan sättimistä pyykkien kuivaamisesta ja imuroinnin tasosta. Voin tuolloin todella pahoin ja jouduin ottamaan eron. Nyt ei ole lasten kanssa ongelmaa, mutta se oli myös hilkulla että olisin antanut periksi koko asiassa, onneksi en kuitenkaan antanut. Jotenkin tuntuu että en ole asian kanssa yksin.
Ei munkaan mies viettänyt lapsen kanssa aikaa kun lapsi oli pieni, muutakuin ihan pakosta. Nyt poika 11v ja touhuavat koko ajan jotain, itse olen suorastaan ulkopuolinen. Ehkä ei vain osannut olla pienemmän kanssa.
Mistä noista tietää.
Ei mulla kyllä ero käynytkään mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa ap erota. Kun kerran mies ei halua edes terapiaan. Lapselle on kurjaa jatkuvasti nähdä ettei isä halua olla hänen kanssaan.
Onko se lapselle parempaa nähdä, ettei isä halua nähdä häntä ollenkaan?
Näistä isistä kun ei ole edes viikonloppuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa ap erota. Kun kerran mies ei halua edes terapiaan. Lapselle on kurjaa jatkuvasti nähdä ettei isä halua olla hänen kanssaan.
Onko se lapselle parempaa nähdä, ettei isä halua nähdä häntä ollenkaan?
Näistä isistä kun ei ole edes viikonloppuisiksi.
Tämä on oikeasti vaikea kysymys. Jos eroaa, niin menettääkö lapsi isänsä sitten kokonaan...
Joistain miehistä ei vain ole isäksi.