Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Totaalisen kyllästynyt itsestä kaikki mehut imevään keskiluokkaiseen työhön :(
15.05.2021 |
Olen ollut vuosien ajan keskiluokkaisessa ansiotyössä. Työtä on niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä.
Ongelmana on, että työ on kapeuttanut muun elämän olemattomaksi tavallisella 8-16 työajalla. Päivän jälkeen kaikki energia on tipotiessään.
Loman jälkeen sen tajuaa. Olo tuntuu palautuvan jo muutamassa päivässä. On ihana jatkaa yöunia kuudelta ja nukkua yhdeksään, jos yöt aamuyöstä karkaavat. On energiaa nähdä ihmisiä, harrastaa, jopa kiinnostua seksuaalisesti.
Vaikka koenkin tyytyväisyyttä siitä, että saan tehdä työtä, olen katkera siitä, että työ tekee minut onnettomaksi, eikä voi saada ilon tunteita toteuttamalla sellaisia asioita, jotka itselle tuovat tyydytystä.
Muilla samoja kokemuksia? Onko kukaan harkinnut heittäytymistä oravanpyörästä?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttunne kuulostaa melko hirveiltä. Eihän työ voi olla koko elämä vaikka siitä pitäisikin. Mistä helkutista moinen kiire ja stressi?
Olen toki itsekin ollut työssä jossa ongelmia aiheutti huono johtaminen. Tosin koska olen introvertti niin kaikki työn sosiaaliset tilanteet kuormittavat.
Pitäiskö teidän päästä työnohjaukseen?
Pitkittynyt stressi voi kroonistua.
Asiantuntijatyössä hommat on hankalia. Niiden selvittäminen tuo euforiaa, mutta taas ratkeamattomat ongelmat epätoivoa. Kaikilta odotetaan tiettyä tasoa, tai ainakin itse odotan itseltäni. Päivittäin seurataan edistymistä ja pomot painaa niskaan, että edistystä pitää tulla. Hommasta maksetaan ihan hyvin, mutta ei taida olla mielenterveyden menettämisen arvoista. Olen myös introvertti.
Riippuu asiantuntijatyöstä. Oma pomoni ei edes tiedä mitä teen, paitsi otsikkotasolla. Menen hänen puheilleen vain, jos tarvitsen jotain (rahaa tms.). Työni on hyvin itsenäistä ja päätän itse, miten aikani käytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo päässyt työelämään josta on seurannut muita ongelmia.
Mulla on yhtä uupunut olo työttömänä...
Jouduin käymään vuosia ja vuosia töissä, tosin hyväpalkkaisessa mutta stressaavassa, koska olin totaaliyh. Oli vaan pakko lapsen takia kestää korkeaa verenpainetta, 4 tunnin yöunia ja lomalla stressautumista. Minnekään vuokrakasarmiin en turvallisuussyistäkään halunnut muuttaa.
Silloin ajattelin, kuinka helppoa on niillä, joilla ei ole lasta yksin huollettavanaan. Saivat edes nukkua viikonloppuna pitkään ja lomat ovat lomia. Yh-vanhemmat ovat aina velvollisuuksissaan kiinni.
Miettikää, että monella saattaa olla vielä tiukempi tilanne kuin itsellänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne. Sain vihdoin vuosikausien yrittämisen jälkeen viran elokuussa, mutta nyt olisinkin valmis jättämään koko työn. Olen siis luokanopettaja.
Raskainta on se, että en pysty tekemään työtäni riittävän hyvin työajan puitteissa. Koen jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja ristiriitaa omien arvojen ja tahtotilan ja lopullisen työn tuloksen välillä. Rakastan opettamista ja sitä työni ydintä! Iso osa työajasta menee kuitenkin aivan muuhun, johon minulla ei edes ole osaamista.
Pidän itse kiinni 8-16 työajasta (joitain poikkeuspäiviä lukuunottamatta), mutta vanhemmat eivät näin toimi. Saan työhön liittyviä yhteydenottoja oikeastaan 24/7, siis myös öisin ja viikonloppuisin. Olen opettanut samaa luokkaa kaksi vuotta ja heti alkuun olen ilmoittanut omat rajani, mutta osa vanhemmista ei suostu tätä ymmärtämään. Eikä nämä viestit ole kyllä koskaan mitään positiivisia. Viimeisin "kiva" viesti, jossa minut haukuttiin ja uhkailtiin jalkapuulla, tuli keskiviikkona helatorstain lomaa vasten klo 23. En tietenkään vastaa viesteihin tuohon aikaan enkä aina niitä vastaanotakaan, mutta koronan vuoksi työpuhelinta ei voi oikein kokonaan sulkeakaan, jos luokassa on altistuminen. Jatkuva maalitauluna olo on erittäin kuormittavaa.
Haaveilen jostain ihan muusta työstä. Tätä en tule eläkeikään asti jaksamaan, se on päivänselvää.
Eiköhän sen altistumisilmoituksen saa muuta kautta kuin Wilma-viestillä, joten ei töitä tarvitse vapaalla tehdä. Muuten ymmärrän kyllä kuvaamasi opettajan työn raskauden.
Ei vanhemmat minulle Wilma-viestejä laita, vaan tekstareita, wappia ja röyhkeimmät ihan soittavat. Siis iltaisin ja viikonloppuisin.
Se sama ope.
Vierailija kirjoitti:
Ala asiantuntijaksi, tai vaativalle alalle asiantuntijaksi.
Meillä kävi kesällä yliopisto-opiskelija tekemässä pari kuukautta kesätöitä. Kertoi opiskelevansa asiantuntijaksi siksi, että tarvitsee tehdä mahdollisimman vähän töitä. Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin käymään vuosia ja vuosia töissä, tosin hyväpalkkaisessa mutta stressaavassa, koska olin totaaliyh. Oli vaan pakko lapsen takia kestää korkeaa verenpainetta, 4 tunnin yöunia ja lomalla stressautumista. Minnekään vuokrakasarmiin en turvallisuussyistäkään halunnut muuttaa.
Silloin ajattelin, kuinka helppoa on niillä, joilla ei ole lasta yksin huollettavanaan. Saivat edes nukkua viikonloppuna pitkään ja lomat ovat lomia. Yh-vanhemmat ovat aina velvollisuuksissaan kiinni.
Miettikää, että monella saattaa olla vielä tiukempi tilanne kuin itsellänne.
Eipä se paljon lämmitä että jollain on vielä vaikeampaa, jos on ihan poikki. En ole ikinä ymmärtänyt tätä perustetta
Minua eniten työelämässä on kuormittanut työpaikkakiusaaminen. Ylityöt, korkeat vaatimukset, kiire ja kireä ilmapiiri tekivät minusta työkyvyttömän. Nyt mietin itselleni sopivaa ammattia mikä ei sairastuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile vuorotyötä, jos mahdollista. Itsekään en jaksaisi jatkuvaa 8-16 työaikaa. Rakastan arkivapaita, kun kaupassa saa käydä rauhassa ja lääkäri pankki ym. asiat saa hoidettua helposti.
Toki miinuksena yövalvominen, joka ajoittain hyvin raskasta ja terveydelle huonoksi.
Tällä viikolla olen ollut töissä to (ilta), pe-la (yö) ja huomenna on aamuvuoro. Sitten taas parin päivän vapaat. Ehtii tehdä muutakin kuin vain töitä.
No tämä nykyaika nyt on mitä on. Jotain pitää tehdä, että laskut saa maksettua. Liekö koskaan maailmanhistoriassa yhtä paljon ollut konttorityöläisiä? Ehkä ei.
Mutta ei tämä kyllä suurimmalle osalle meistä herkkua ole. En oikein pidä tästä nykymaailmasta edes, ahdistava paikka. 90- ja 2000 -luvuilla oli mukavampaa. Tämä on nykyään jotenkin... En osaa edes pukea sitä sanoiksi. Kaikki vaan on jotenkin viturallaan.
Itsekin olen konsultti, ja totaalisen tympiintynyt nykytyöelämään, sitä kun tehdään kehitystä kehityksen vuoksi ja rikotaan sitäkin mikä nykyään vielä toimii. Työnantajilla ja suurilla pörssiyrityksillä varsinkin on sitä että sellaiset vuosikymmenvisiot - lyödään väkisin läpi ylhäältä alas, organisaatiomuutokset, miten tässä tapa tehdä työtä on ihan uusi - kellään ei omaa työpistettä (jännä, kuinka tämäkin kuopattiin koronan myötä - siitä saitte... susi idea jo syntyessään)
Nykytyöelämä vaan on rikki. Revitään koulun penkiltä tyyppejä huonohkolla palkalla ja vaatimuksia on niin paljon kuin vaan tyypit pystyy suoriutumaan. Ja kun uuvutaan niin tarjontaa piisaa. Työnantajille on niin paljon vastavalmistutta verta tarjolla, että ei niitä töitä edes yritetä tehdä kunnolla ja hyvällä laadulla. Olisi kaikkien etu, jos nämä tekijät pysyisivät mutta osa uupuu ja loput lähtee muualle.
Summa summarum. Onhan tämä ihan pkaa koko ...ka. Mutta olen jo luovuttanut toivoni. Kuittaan palkkani, teen duunini ja teen ny niin hyvin kun tästä lähtökohdasta on mahdollista ja se siitä. Turha näistä on ottaa enempää, pka on pkaa vaikka voissa paistais. Se siitä. Aloittaja, tee sinäkin vapaa-ajalla kaikkea mielekästä. Elämä on lyhyt ja turha sitä on käyttää kyllästymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä ketjuun vastanneilla asiantuntijatyön tekijöillä samanlaiset fiilikset jo uran alussa, vai ovatko ne riittämättömyyden / uupumuksen tunteet kehittyneet vasta vuosien kuluessa?
Kiitos teille, jotka vastasitte. Olen ollut koulutusta vastaavassa työssä nyt vuoden eikä vielä ahdista. Mietin, olenko vain päässyt hyvään paikkaan vai muuttuuko tilanne joskus. Firmalla menee kyllä hyvin ja toimitusjohtaja on aina iloinen.
Vierailija kirjoitti:
Tähän pitäisi oikeasti tehdä loppu, tähän orjuutuukseen. Työajat pitäisi lyhentyä reilusti ja työtavat muuttua. Koko systeemi pitäisi purkaa maan tasalle ja rakentaa täysin erilaisena uudelleen. Ei ole mitään järkeä että ihmisen elämä on pelkkää orjana raatamista rikkaiden taskuun.
Perusta oma yritys näillä periaatteilla jo tänään! Voit työskennellä juuri niin paljon kuin jaksat ja palkata samanhenkisiä työntekijöitä. Win win!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burnout on koettu. Nämä neuvot antaisin nyt itselleni:
Kaikki kiinteät kulut niin alas kuin mahdollista, sinkkuna soluasuntoon, perheellisenä pienempään niin että vanhemmat nukkuu olohuoneessa.
Myy kaikki mitä voit, myös auto jos ilman mitenkään pärjää.
Hae opiskelemaan, mielellään jotain missä rento tahti tai muuten vapautta.
Opiskelun ajaksi hae aikuisopintorahaa, sama kuin ansiosidonnainen, ja työsuhde säilyy.
Pyydä opiskelun perusteella lyhennys vapaa kaikkiin lainoihin.
Opintovapaata on pakko antaa, ja sen aikana voit miettiä palaatko takaisin töihin vai keksitkö jotain muuta.
Jos opiskelu ei onnistu niin vuorottelu vapaa tai pitkä saikku.
Hengähdystauon aikana voimat palautuu ja todennäköisesti myös perspektiivi siihen mikä elämässä on tärkeää itselle.
Ikävä kyllä työelämän järjettömyys taitaa olla pysyvä asia, on jokaisen oma asia pitää huoli omasta jaksamisestaan. Olin kymmenen vuotta tässä kaikennielevässä aikakoneessa ja palautuminen on vieläkin kesken. Nyt osa-aikatöissä ja onnellinen.
Tärkein oppi omalla kohdallani on ollut se, että ihminen tulee aika vähällä toimeen ja että onnellisuus ei korreloi tavaramäärän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Savuton kirjoitti:
On mahtavaa olla TK eläkkeellä tätä seuraavat 30 vuotta ennen vanhuuseläkettä. Pää ei kestänyt oravanpyörässä
Moni suomalainen ryyppää itsensä ulos työelämästä.
Ei kai alkoholismilla tk-eläkettä saa.
Alkoholiriippuvuus yksinään ei ole riittävä peruste sairauspäivärahalle, kuntoutustuelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ulisee :D
T. Miljönääri-yrittäjä
Käyttäydyt kuin teini.
Enkä ole kateellinen.
T. ei-oravanpyörässä oleva oloneuvos
Sama mutta vuorotyö on minulle se pahin. Lopetin valvomisen klo 7 tänä aamuna ja nukuin sen jälkeen kotiin päästyä 2 tuntia. Ulkona oli meteliä, unet hävisi. Nyt saisi nukkua, muttei tule uni! Olen niiiiin väsynyt. Huominenkin menee varmaan toimiessa. Seuraavat aamuvuorot ti-to ja sitten 3 iltaa.
T: sh sairaalassa
Eikä muuten helpota kun kaikki tutut sanovat, että vaihda päivätyöhön. Niin minne? Olin hoitokodissa ma-pe päivävuorossa 3 vuotta. Se oli ihan hirveää, kun piti tehdä perushoitoa ja lisäksi sijaistaa yksikön päällikköä lomilla ja vastata lääkehoidosta ja hoidon laadusta ja toimia tiimivastaavana. Jos työpäivä loppui klo 16, usein pääsin lähtemään klo 17-18. Työ ja vastuu oli liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Voisipa työt jakaa tasaisemmin. Olen ollut työttömänä jo useamman vuoden, ja vuosi - pari tylsää keskiluokkaista työtä maittaisi nyt paremmin kuin hyvin.