Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Totaalisen kyllästynyt itsestä kaikki mehut imevään keskiluokkaiseen työhön :(
15.05.2021 |
Olen ollut vuosien ajan keskiluokkaisessa ansiotyössä. Työtä on niin paljon kuin vain jaksaisi tehdä.
Ongelmana on, että työ on kapeuttanut muun elämän olemattomaksi tavallisella 8-16 työajalla. Päivän jälkeen kaikki energia on tipotiessään.
Loman jälkeen sen tajuaa. Olo tuntuu palautuvan jo muutamassa päivässä. On ihana jatkaa yöunia kuudelta ja nukkua yhdeksään, jos yöt aamuyöstä karkaavat. On energiaa nähdä ihmisiä, harrastaa, jopa kiinnostua seksuaalisesti.
Vaikka koenkin tyytyväisyyttä siitä, että saan tehdä työtä, olen katkera siitä, että työ tekee minut onnettomaksi, eikä voi saada ilon tunteita toteuttamalla sellaisia asioita, jotka itselle tuovat tyydytystä.
Muilla samoja kokemuksia? Onko kukaan harkinnut heittäytymistä oravanpyörästä?
Kommentit (107)
Kun itse vähensi työpäiviä, aloin oikein kunnolla odottaa niitä. Ennen odotti vapaapäiviä, nyt työpäiviä. Rahapula on kyllä konkreettinen, mutta sen väärtti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oma lyhyempi työaika on tehokkaampaa ja motivoivampaa työaikaa ihan selkeästi.
Leppoistakaa elämäänne. Olemme täällä vain käymässä ja sitä aikaa on turha uhrata kokonaan työlle. Tyytykää kohtuullisuuteen. Elättekö toisen elämää vai Itsenne? Se on ensimmäinen kysymys mikä jokaisen pitäisi kysyä itseltään. Jotta voi jakaa hyvinvointia muille on ensiksi pidettävä huolta itsestään.
Lopettakaa kilpajuoksu niin työelämässä kuin arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Kesäheinä21 kirjoitti:
No mä heittäydyin vakityön oravanpyörästä siten, että irtisanouduin. Teen vaan määräaikasia soppareita elokuusta kun koulut alkaa toukokuun loppuun. Opetusalalla tää on mahollista. Parin vkon päästä alkaa 10 vkon kesäloma ai että... saan olla ihan rauhassa omien lasten kaa.
Et sä nyt ihan penaalin terävin kynä ole, kun olet kesän palkatta. Me opet kun ollaan silloin palkallisella lomalla niiden lasten kanssa. Tosin elokuusta toukokuuhun tehdäänkin sitten urakkaa.
Lomakorvaus maksetaan myös määräaikaisille, mutta se maksetaan palkan mukana joko palkkakausittain tai työsuhteen päätteeksi. Sinulle maksetaan lomakorvaus palkkana loman ajalta. Käytännössä ne eivät kuitenkaan eroa toisistaan. Etenkin opettajana sinun pitäisi tietää tämä.
Juttunne kuulostaa melko hirveiltä. Eihän työ voi olla koko elämä vaikka siitä pitäisikin. Mistä helkutista moinen kiire ja stressi?
Olen toki itsekin ollut työssä jossa ongelmia aiheutti huono johtaminen. Tosin koska olen introvertti niin kaikki työn sosiaaliset tilanteet kuormittavat.
Pitäiskö teidän päästä työnohjaukseen?
Pitkittynyt stressi voi kroonistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttunne kuulostaa melko hirveiltä. Eihän työ voi olla koko elämä vaikka siitä pitäisikin. Mistä helkutista moinen kiire ja stressi?
Olen toki itsekin ollut työssä jossa ongelmia aiheutti huono johtaminen. Tosin koska olen introvertti niin kaikki työn sosiaaliset tilanteet kuormittavat.
Pitäiskö teidän päästä työnohjaukseen?
Pitkittynyt stressi voi kroonistua.
Asiantuntijatyössä hommat on hankalia. Niiden selvittäminen tuo euforiaa, mutta taas ratkeamattomat ongelmat epätoivoa. Kaikilta odotetaan tiettyä tasoa, tai ainakin itse odotan itseltäni. Päivittäin seurataan edistymistä ja pomot painaa niskaan, että edistystä pitää tulla. Hommasta maksetaan ihan hyvin, mutta ei taida olla mielenterveyden menettämisen arvoista. Olen myös introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Leppoistakaa elämäänne. Olemme täällä vain käymässä ja sitä aikaa on turha uhrata kokonaan työlle. Tyytykää kohtuullisuuteen. Elättekö toisen elämää vai Itsenne? Se on ensimmäinen kysymys mikä jokaisen pitäisi kysyä itseltään. Jotta voi jakaa hyvinvointia muille on ensiksi pidettävä huolta itsestään.
Lopettakaa kilpajuoksu niin työelämässä kuin arjessa.
Noin se pitäisi toteuttaa, että saisi mielenrauhan. Työelämä on kuitenkin kilpailuhenkistä, eikä myöskään omalle luonteelle ole helppo kertoa, ettei saa stressata. Lomalla se onnistuu, mutta heti kun laitetaan haasteita eteen, niin laitan aina kaikki peliin. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen leppoistanut jo joku aika sitten. Olen 42, työvoimapula-alalla, duunariammatissa (ensimmäiseni). Akateeminenkin koulutus löytyy, mutta eiväthän ne työt jousta, jos niitä edes löytää.
Käytännössä tämä vaati lapsen maailmalle ja asuntolainat pois. Teen nykyään syksystä kevääseen, lopettelin nyt vappuna ja juuri kauhistelin ajatusta, että normaali kesäloma olisi kahdessa viikossa jo puolivälissä. Joskus se vielä riitti, ei enää.
Mä olen pitkään miettinyt just noita yöunia, ja siitä, kuinka heikkolaatuiset ne ovat. Vasta vuosien jälkeen olen tajunnut, ettei vika ole itsessä, vaan siinä, ettei työ ole sellaista lajityypillistä toimintaa, joka tuottaa mielihyvää ja saa voimaan hyvin. Nukun vallan mainiosti lomalle jäätyäni. Työssä käydessä lähinnä pillereiden voimalla ja silläkin tavoin heikosti.
Nykyisin vihaan työtäni. Eniten raivostuttaa jatkuva saatavilla ja tavoitettavissa oleminen. En kuvittele olevani korvaamaton, mutta jotkut ilmeisesti kuvittelevat. Mitä sitten itse saa takaisin, niin se on täysi 0. Se syö ihmistä sisältä jatkuvasti. Ihan kuin olisi vain pelkkä ontto kuori jäljellä, kun syöpäläiset imeneet sisälmykset kuiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet etenkin naiset on niin tunnollisia eivätkä halua sanoa ei joten he tekevät töitä aina vaan enemmän ja enemmän ja lopulta huomaavat että ovat ihan loppu.
Ei työ saisi viedä mehuja, ei todellakaan.
Mulla on ihana tilanne kun voin tehdä lyhennettyä työ viikkoa eli olen töissä ti-pe. Mä en ikinä ole ollut materiaalin perään joten nyt kun palkka on pienempi mun on helppoa pihistellä. Mä kerkeen nauttia elämästä ihan eri tavalla. Olen parempi vaimo ja äiti. Eli voi sanoa että tämä järjestely tekee koko perheelle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitkään miettinyt just noita yöunia, ja siitä, kuinka heikkolaatuiset ne ovat. Vasta vuosien jälkeen olen tajunnut, ettei vika ole itsessä, vaan siinä, ettei työ ole sellaista lajityypillistä toimintaa, joka tuottaa mielihyvää ja saa voimaan hyvin. Nukun vallan mainiosti lomalle jäätyäni. Työssä käydessä lähinnä pillereiden voimalla ja silläkin tavoin heikosti.
Nykyisin vihaan työtäni. Eniten raivostuttaa jatkuva saatavilla ja tavoitettavissa oleminen. En kuvittele olevani korvaamaton, mutta jotkut ilmeisesti kuvittelevat. Mitä sitten itse saa takaisin, niin se on täysi 0. Se syö ihmistä sisältä jatkuvasti. Ihan kuin olisi vain pelkkä ontto kuori jäljellä, kun syöpäläiset imeneet sisälmykset kuiviin.
Itselläni täysin sama. Olen alkanut heräämään milloin huvittaa ja teen sitten myöhempään töitä. Usein kuitenkin unet keskeytyy stressin takia ja pitää vaan aloittaa töiden teko aikaisin. Tai joku hemmetin tärkeä palaveri alkaa aikaisin. En pysty enää palaamaan toimistomeininkiin, vaan etätyö on ainoa vaihtoehto, että saan edes välttävästi nukuttua. Jos se ei käy, niin olen sitten työtön mielummin.
joskus tekisi mieli olla vastaamatta mihinkään kyselyihin, eikä olla saatavilla ollenkaan. Suorittaisin vain rauhassa omia hommiani yksin ja ottaisin yhteyttä silloin kun huvittaa. Työpaikan vaihtokin voisi olla hyvä idea, mutten ollenkaan jaksa alkaa niihin rekrytouhuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi aikoinaan tuli kenkää YT:ssä.
Nyt sen tajuaa kuinka järjetöntä oli painaa duunia hikihatussa, elämä ikäänkuin lipui ohitse eikä ollut energiaa muuhun.
Näin yli 50-vuotiaana on auvoista ja kun on omaisuutta ennestään niin ei tarvitse mistään säästellä eikä köyhyydessä rypeä, myöskään katkeruus ei saa sijaa kun ymmärtää ettei kaikki ole maailmassa reilua eikä tasapuolista mutta ymmärrän jos on pa niin silloin katkeroituu ja tulee mielensairauksia.
Minä katson eteenpäin ja nautin oloneuvoksen elämästä, sanokoon asiasta kuka vaan ihan mitä vaan niin ei kiinnosta.
Muistakaa kuitenkin johtajia ja omistaja-toimitusjohtajia haukkuessanne että useimmat heistä tekevät varmasti pidempää päivää kuin alaiset.
Minulla ei kyllä ole selitystä sille miten he ehtivät palautumaan arjessa jos tekevät 60h työviikkoja. Toisaalta USAssa valkokaulusväki painaa sitäkin pidempää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kuitenkin johtajia ja omistaja-toimitusjohtajia haukkuessanne että useimmat heistä tekevät varmasti pidempää päivää kuin alaiset.
Minulla ei kyllä ole selitystä sille miten he ehtivät palautumaan arjessa jos tekevät 60h työviikkoja. Toisaalta USAssa valkokaulusväki painaa sitäkin pidempää päivää.
Katso se Talvivaarasta kertova elokuva. Ei Pekka Perällä ainakaan kovin auvoiset olot olleet.
Niin, kukapa ei haluaisi "leppoistaa" elämää, tehdä vähemmän töitä ja saada enemmän omaa aikaa harrastuksiin ja elää omien rytmien mukaan?
Vähän hölmöä edes antaa tällaisia "leppoista elämääsi" -ohjeita.
Kaikilla ihmisillä todellakaan ole varaa hypätä oravanpyörästä. Tämä ei ole aina mikään valinta. Kuulostaa kultalusikka suussaan syntyneiden "elämänviisaudelta".
No, mikäs siinä, jos on päässyt tilanteeseen, että pärjäilee osa-aikaisella työllä. Mut varmaan aika monia, jotka juuri ja juuri pärjäilee kun tekemällä täysipäiväistä työtä.
Milläs sitten hyppäät oravanpyörästä?
Tuttuja fiiliksiä. Olisin valmis tekemään 60-80% työaikaa, mutta omassa työssä se ei oikein ole mahdollista. Palkka tulisi tietenkin pienempänä, mutta itseä se ei haittaisi, tulen todella pienellä toimeen kun asuntolainaa ei enää ole. Nytkin on reilusti säästöjä ja lisää kertyy koko ajan, kun palkka reilua keskitasoa. Tuntuu että lomia on tosi vaikea pitää, lomalle jäänti on aivan liian stressaavaa. Nyt sain onneksi pidettyä saldotunteja pois, enää alle 10 tuntia pitämättä. Monilla kollegoilla 40 tuntia, mikä meillä maksimi. Ja pomojen mukaan lisää rekrytointeja ei ole tarvetta tehdä, meidän kuulema pitäisi työntekijöinä itse kehittää tapoja tehokkaampaan työntekoon ja tehdä tarvittaessa ylitöitä vaikka koko viikonloppu. Viikonloppuylitöistä kyllä maksetaan, useampi satanen per vkoloppu, mutta en oikein näe tätä kovin kestävänä ratkaisuna jaksamisen näkökulmasta.
No, yritän silti olla stressaamatta. Teen sen minkä pystyn, työ ei ole koko elämä.
Rahoitusalalla olen siis itse.
Mitä työtä te teette jotka olette asiantuntijatöissä? Olen monesti miettinyt mikä työ on asiantuntijatyötä ja mikä ihan tavallista työtä.
Itse olen varhaiskasvatuksen opettaja. Pidän työstäni mutta kyllä se vie voimani ja tunnen riittämättömyyttä. Palkkakin on matala.
Vierailija kirjoitti:
Kesäheinä21 kirjoitti:
No mä heittäydyin vakityön oravanpyörästä siten, että irtisanouduin. Teen vaan määräaikasia soppareita elokuusta kun koulut alkaa toukokuun loppuun. Opetusalalla tää on mahollista. Parin vkon päästä alkaa 10 vkon kesäloma ai että... saan olla ihan rauhassa omien lasten kaa.
Et sä nyt ihan penaalin terävin kynä ole, kun olet kesän palkatta. Me opet kun ollaan silloin palkallisella lomalla niiden lasten kanssa. Tosin elokuusta toukokuuhun tehdäänkin sitten urakkaa.
Kesä-elokuun nostan ansiosidonnaista. Joten rahatta ei opet ole kesällä. En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä ketjuun vastanneilla asiantuntijatyön tekijöillä samanlaiset fiilikset jo uran alussa, vai ovatko ne riittämättömyyden / uupumuksen tunteet kehittyneet vasta vuosien kuluessa?
En ole ”vaativassa asiantuntijatyössä” mutta alani hommissa kuitenkin (KTM). Valmistuin vuosi sitten ja siitä asti ollut kokoaikaisesti työelämässä. Jostain syystä opiskeluajan kesätyöt olivat mukavaa aikaa. Töihin oli kiva mennä, tein töitä hyvällä imulla, työyhteisö oli kiva ja turhaa kontrollointia ei ollut. Työ sinällään oli yksitoikkoista, mutta tuntui kivalta saada se pari tonnia palkkaa joka tuntui isolta rahalta. Työ oli vaihtelua opiskeluun ja tuntui saavutukselta saada kesätöitä.
Nyt alla toinen vakityö vuoden sisään. Työyhteisö on nihkeä, molemmissa firmoissa organisaatiomuutos sinne mennessäni. Irtisanomisia, huonoa johtamista, arvostuksen ja resurssien puutetta. Työ tuntunut umpikujalta eikä työyhteisössä ole ollut minkäänlaisia etenemismahdollisuuksia. Työtehtäviä siirretään halpatyömaihin ja palkka alakanttiin. Työ ei anna suoraan sanoen mitään muuta kuin tilin kuun lopussa. Kavereiden kanssa keskustellessa monessa firmassa on ihan sama ongelma. Johtaminen ei ole tippaakaan henkilöstökeskeistä ja siitä johtuen jokaisen sitoutumistaso on erittäin matala. Parempaan tai edes toisaalle vaihdetaan heti tilaisuuden tullen.
Alue: Aihe vapaa
Itse laitan opettajalle nettiviestit siihen aikaan kun itselle ne tulee mieleen. En odota opettajan lukevan tai vastaavan niihin työnajan ulkopuolella.