Miksi tiuskit lapsillesi?

Tiuskiminen on suomalaisten kansallishuumoria ja ainut tapa kasvattaa lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kans ymmärrä aikuisia, jotka tiuskii, saati huutaa muille. Mä opettelin parikymppisenä pois tuosta kun tajusin miten väärin se on muita kohtaan. Miksi puolisokaan haluaisi olla tiuskivan kanssa? Aikuinen, terve ihminen pystyy kyllä hillitsemään tunteensa.

Mietin vaan, että miltähän niistä lapsista tuntuu, kun ovat kuunnelleet koko elämänsä ajan vihaista äänensävyä ja tuskailua, kun se saa sivustaseuraajankin korvat punoittamaan ja ahdistavan olon.

Ap

Missä pääset seuraamaan sivusta noin paljon? Oletko läsnä kuinka paljon heidän elämässään?

Naapurissa. Useita tunteja päivässä, säästä riippuen.

Oletko varma, tiuskiiko vanhempi/vanhemmat vai lapset keskenään? Tiedätkö, onko lapsilla adhd:ta tai vastaavaa? Ehkä kannattaisi laittaa heippalappu postiluukusta suoraan asianosaisille, niin vanhemmat tietävät vaikka etsiä toisen asunnon.

Itselläni on se tilanne, että ollaan lapsiperhe, mutta omat naapuriperheemme (lapsiperheitä) meluavat ja huutavat ihan kamalasti toisinaan. Pelkään, että ne ainoat lapsettomat naapurit luulevat, että ne äänet tulevat meiltä, kun se mölinä kuuluukin ihan muualta oikeasti. Minulla riittää kyllä ymmärrystä niille meluajille, mutta lapsettomilla ei välttämättä riitä.

100 % varma. Miten adhd liittyy vanhempien epämiellyttävään puhetapaan? Vai meinasitko, että niillä vanhemmilla on adhd ja elämänhallinta hukassa?

Oletko koskaan hoitanut adhd-lasta? Tai sellaista lasta, jolla on impulsiivista ja riehuvaa käytöstä? Jopa tarhan tädit ja -sedät joutuvat sanomaan vähän napakammin joskus, vaikkei olisi mitään adhd:ta tai elämänhallinnan ongelmaa. Aika hulluksi on mennyt maailma, jos ei enää saa tiuskiakaan. Jäähykin on kielletty jo vuosia sitten. Ei mikään ihme, että osalla lapsista on pallo pahasti hukassa.

Olen. Silloinkin toimii kaikkein parhaiten selkeät käskyt, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Jos niitä eiälälopetaeisaaeieiei-tiuskaisuja ladellaan jatkuvalla syötöllä, niin niiltä häviää aika nopeasti teho. Tiuskimista ei tarvita missään tilanteessa.

Eli jos vaikka kävelee vahingossa auton alle, niin ei saa tiuskaista? Haloo.

Miksi hiljainen puhe olisi aina parempaa? Entä jos lapsen oma synnynnäinen temperamentti on eloisampi, niin eikö ole kahlehtivaa sitoa häntä virkamiesmäisen rauhalliseen puhetapaan? Eli ei saisi olla hersyvä ja vilkas sekä kenties helposti tulistuva itsensä?

Lue uudelleen ajatuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kans ymmärrä aikuisia, jotka tiuskii, saati huutaa muille. Mä opettelin parikymppisenä pois tuosta kun tajusin miten väärin se on muita kohtaan. Miksi puolisokaan haluaisi olla tiuskivan kanssa? Aikuinen, terve ihminen pystyy kyllä hillitsemään tunteensa.

Mietin vaan, että miltähän niistä lapsista tuntuu, kun ovat kuunnelleet koko elämänsä ajan vihaista äänensävyä ja tuskailua, kun se saa sivustaseuraajankin korvat punoittamaan ja ahdistavan olon.

Ap

Missä pääset seuraamaan sivusta noin paljon? Oletko läsnä kuinka paljon heidän elämässään?

Naapurissa. Useita tunteja päivässä, säästä riippuen.

Oletko varma, tiuskiiko vanhempi/vanhemmat vai lapset keskenään? Tiedätkö, onko lapsilla adhd:ta tai vastaavaa? Ehkä kannattaisi laittaa heippalappu postiluukusta suoraan asianosaisille, niin vanhemmat tietävät vaikka etsiä toisen asunnon.

Itselläni on se tilanne, että ollaan lapsiperhe, mutta omat naapuriperheemme (lapsiperheitä) meluavat ja huutavat ihan kamalasti toisinaan. Pelkään, että ne ainoat lapsettomat naapurit luulevat, että ne äänet tulevat meiltä, kun se mölinä kuuluukin ihan muualta oikeasti. Minulla riittää kyllä ymmärrystä niille meluajille, mutta lapsettomilla ei välttämättä riitä.

100 % varma. Miten adhd liittyy vanhempien epämiellyttävään puhetapaan? Vai meinasitko, että niillä vanhemmilla on adhd ja elämänhallinta hukassa?

"Tiuskiminen" on siitä erikoinen sana, että joku voi tiuskia ihan normaalilla keskusteluäänelläkin, huutamatta.

Sitä tiuskiminen just on, huutaminen on asia erikseen. "Älä nyt mene sinne, onko nyt ihan pakko taas, kuuletko sä mitään, tätä ei pidä tehdä näin, hohhoijaa taas, nyt sitten riittää" Negatiivissävytteistä puhetta, joka sisältää paljon kieltosanoja ja sättimistä, ja äänensävy on ärtynyt, sellainen, että ne lapset olisivat rasittavin asia koko maailmassa.

Ap

nykyään sitä sanotaan henkiseksi väkivallaksi.

Tästä tulee mieleeni metoo, joka on viety ehkä pisimmälle Suomessa. Eli pahimmillaan melkein mikä tahansa miehen katse tai ele voi olla muka ahdistelua. Ärsyttää koko ilmiö, vaikka olenkin nainen. Miten päin tässä enää uskaltaisi olla? Sitten jotkut lähi-idän kansat saavat kuitenkin ottaa rennommin täälläkin. Epistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kans ymmärrä aikuisia, jotka tiuskii, saati huutaa muille. Mä opettelin parikymppisenä pois tuosta kun tajusin miten väärin se on muita kohtaan. Miksi puolisokaan haluaisi olla tiuskivan kanssa? Aikuinen, terve ihminen pystyy kyllä hillitsemään tunteensa.

Mietin vaan, että miltähän niistä lapsista tuntuu, kun ovat kuunnelleet koko elämänsä ajan vihaista äänensävyä ja tuskailua, kun se saa sivustaseuraajankin korvat punoittamaan ja ahdistavan olon.

Ap

Missä pääset seuraamaan sivusta noin paljon? Oletko läsnä kuinka paljon heidän elämässään?

Naapurissa. Useita tunteja päivässä, säästä riippuen.

Oletko varma, tiuskiiko vanhempi/vanhemmat vai lapset keskenään? Tiedätkö, onko lapsilla adhd:ta tai vastaavaa? Ehkä kannattaisi laittaa heippalappu postiluukusta suoraan asianosaisille, niin vanhemmat tietävät vaikka etsiä toisen asunnon.

Itselläni on se tilanne, että ollaan lapsiperhe, mutta omat naapuriperheemme (lapsiperheitä) meluavat ja huutavat ihan kamalasti toisinaan. Pelkään, että ne ainoat lapsettomat naapurit luulevat, että ne äänet tulevat meiltä, kun se mölinä kuuluukin ihan muualta oikeasti. Minulla riittää kyllä ymmärrystä niille meluajille, mutta lapsettomilla ei välttämättä riitä.

100 % varma. Miten adhd liittyy vanhempien epämiellyttävään puhetapaan? Vai meinasitko, että niillä vanhemmilla on adhd ja elämänhallinta hukassa?

Oletko koskaan hoitanut adhd-lasta? Tai sellaista lasta, jolla on impulsiivista ja riehuvaa käytöstä? Jopa tarhan tädit ja -sedät joutuvat sanomaan vähän napakammin joskus, vaikkei olisi mitään adhd:ta tai elämänhallinnan ongelmaa. Aika hulluksi on mennyt maailma, jos ei enää saa tiuskiakaan. Jäähykin on kielletty jo vuosia sitten. Ei mikään ihme, että osalla lapsista on pallo pahasti hukassa.

Olen. Silloinkin toimii kaikkein parhaiten selkeät käskyt, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Jos niitä eiälälopetaeisaaeieiei-tiuskaisuja ladellaan jatkuvalla syötöllä, niin niiltä häviää aika nopeasti teho. Tiuskimista ei tarvita missään tilanteessa.

Eli jos vaikka kävelee vahingossa auton alle, niin ei saa tiuskaista? Haloo.

Miksi hiljainen puhe olisi aina parempaa? Entä jos lapsen oma synnynnäinen temperamentti on eloisampi, niin eikö ole kahlehtivaa sitoa häntä virkamiesmäisen rauhalliseen puhetapaan? Eli ei saisi olla hersyvä ja vilkas sekä kenties helposti tulistuva itsensä?

Lue uudelleen ajatuksen kanssa.

Niin siis aikuisen pitää olla verkkainen robotti aina, tilanteesta viis. Ehkä max kerran vuodessa saa tiuskaista, jos on todistettavasti hätätilanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kans ymmärrä aikuisia, jotka tiuskii, saati huutaa muille. Mä opettelin parikymppisenä pois tuosta kun tajusin miten väärin se on muita kohtaan. Miksi puolisokaan haluaisi olla tiuskivan kanssa? Aikuinen, terve ihminen pystyy kyllä hillitsemään tunteensa.

Mietin vaan, että miltähän niistä lapsista tuntuu, kun ovat kuunnelleet koko elämänsä ajan vihaista äänensävyä ja tuskailua, kun se saa sivustaseuraajankin korvat punoittamaan ja ahdistavan olon.

Ap

Missä pääset seuraamaan sivusta noin paljon? Oletko läsnä kuinka paljon heidän elämässään?

Naapurissa. Useita tunteja päivässä, säästä riippuen.

Oletko varma, tiuskiiko vanhempi/vanhemmat vai lapset keskenään? Tiedätkö, onko lapsilla adhd:ta tai vastaavaa? Ehkä kannattaisi laittaa heippalappu postiluukusta suoraan asianosaisille, niin vanhemmat tietävät vaikka etsiä toisen asunnon.

Itselläni on se tilanne, että ollaan lapsiperhe, mutta omat naapuriperheemme (lapsiperheitä) meluavat ja huutavat ihan kamalasti toisinaan. Pelkään, että ne ainoat lapsettomat naapurit luulevat, että ne äänet tulevat meiltä, kun se mölinä kuuluukin ihan muualta oikeasti. Minulla riittää kyllä ymmärrystä niille meluajille, mutta lapsettomilla ei välttämättä riitä.

100 % varma. Miten adhd liittyy vanhempien epämiellyttävään puhetapaan? Vai meinasitko, että niillä vanhemmilla on adhd ja elämänhallinta hukassa?

"Tiuskiminen" on siitä erikoinen sana, että joku voi tiuskia ihan normaalilla keskusteluäänelläkin, huutamatta.

Sitä tiuskiminen just on, huutaminen on asia erikseen. "Älä nyt mene sinne, onko nyt ihan pakko taas, kuuletko sä mitään, tätä ei pidä tehdä näin, hohhoijaa taas, nyt sitten riittää" Negatiivissävytteistä puhetta, joka sisältää paljon kieltosanoja ja sättimistä, ja äänensävy on ärtynyt, sellainen, että ne lapset olisivat rasittavin asia koko maailmassa.

Ap

nykyään sitä sanotaan henkiseksi väkivallaksi.

Tästä tulee mieleeni metoo, joka on viety ehkä pisimmälle Suomessa. Eli pahimmillaan melkein mikä tahansa miehen katse tai ele voi olla muka ahdistelua. Ärsyttää koko ilmiö, vaikka olenkin nainen. Miten päin tässä enää uskaltaisi olla? Sitten jotkut lähi-idän kansat saavat kuitenkin ottaa rennommin täälläkin. Epistä.

Ei liity aiheeseen yhtään millään tavalla.

Ei pitäisi, mutta joskus sitä uhmaikäisen kanssa hermostuu ja tiuskaisee kun joka helvatun asiassa pitää laittaa vastaan. Pyrin itseäni tämän suhteen koko ajan kehittämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi, mutta joskus sitä uhmaikäisen kanssa hermostuu ja tiuskaisee kun joka helvatun asiassa pitää laittaa vastaan. Pyrin itseäni tämän suhteen koko ajan kehittämään.

Hienoa, että tiedostat asian!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kans ymmärrä aikuisia, jotka tiuskii, saati huutaa muille. Mä opettelin parikymppisenä pois tuosta kun tajusin miten väärin se on muita kohtaan. Miksi puolisokaan haluaisi olla tiuskivan kanssa? Aikuinen, terve ihminen pystyy kyllä hillitsemään tunteensa.

Mietin vaan, että miltähän niistä lapsista tuntuu, kun ovat kuunnelleet koko elämänsä ajan vihaista äänensävyä ja tuskailua, kun se saa sivustaseuraajankin korvat punoittamaan ja ahdistavan olon.

Ap

Missä pääset seuraamaan sivusta noin paljon? Oletko läsnä kuinka paljon heidän elämässään?

Naapurissa. Useita tunteja päivässä, säästä riippuen.

Oletko varma, tiuskiiko vanhempi/vanhemmat vai lapset keskenään? Tiedätkö, onko lapsilla adhd:ta tai vastaavaa? Ehkä kannattaisi laittaa heippalappu postiluukusta suoraan asianosaisille, niin vanhemmat tietävät vaikka etsiä toisen asunnon.

Itselläni on se tilanne, että ollaan lapsiperhe, mutta omat naapuriperheemme (lapsiperheitä) meluavat ja huutavat ihan kamalasti toisinaan. Pelkään, että ne ainoat lapsettomat naapurit luulevat, että ne äänet tulevat meiltä, kun se mölinä kuuluukin ihan muualta oikeasti. Minulla riittää kyllä ymmärrystä niille meluajille, mutta lapsettomilla ei välttämättä riitä.

100 % varma. Miten adhd liittyy vanhempien epämiellyttävään puhetapaan? Vai meinasitko, että niillä vanhemmilla on adhd ja elämänhallinta hukassa?

"Tiuskiminen" on siitä erikoinen sana, että joku voi tiuskia ihan normaalilla keskusteluäänelläkin, huutamatta.

Sitä tiuskiminen just on, huutaminen on asia erikseen. "Älä nyt mene sinne, onko nyt ihan pakko taas, kuuletko sä mitään, tätä ei pidä tehdä näin, hohhoijaa taas, nyt sitten riittää" Negatiivissävytteistä puhetta, joka sisältää paljon kieltosanoja ja sättimistä, ja äänensävy on ärtynyt, sellainen, että ne lapset olisivat rasittavin asia koko maailmassa.

Ap

nykyään sitä sanotaan henkiseksi väkivallaksi.

Tästä tulee mieleeni metoo, joka on viety ehkä pisimmälle Suomessa. Eli pahimmillaan melkein mikä tahansa miehen katse tai ele voi olla muka ahdistelua. Ärsyttää koko ilmiö, vaikka olenkin nainen. Miten päin tässä enää uskaltaisi olla? Sitten jotkut lähi-idän kansat saavat kuitenkin ottaa rennommin täälläkin. Epistä.

Ei liity aiheeseen yhtään millään tavalla.

Liittyy siinä mielessä, että tämä hössöttäminen on mennyt aivan sairaaksi. Mikä totuuden torvi ap luulee oikein olevansa? Ei kaikilla ole synnynnäisesti rauhallinen temperamentti, ei edes niillä lapsilla itsellään.

Joku ei edes huomaa, jos hänelle puhutaan rauhallisesti, jos on vaikka syventynyt johonkin juttuun. Esim. itse lapsena en ihan oikeasti kuullut, jos mua pyydettiin kesken leikkien syömään normaalilla äänellä. Sen kutsujan piti huutaa ja sanoa nimenikin, jotta kiinnitti huomioni. En saanut siitä traumoja.

Pidän siitå, että ihmiset ovat aidosti omia itsejään ilman teeskentelyä ja pinnistelyä samalla hiljaa mielessään tukahdutettua vihaa puhkuen. Tiedän ihmisiä, joilla nyt vaan on oikeasti vähän napakampi puhetapa, mutta tiesin sen lapsenakin itse, enkä saanut mitään traumoja. Lapset ovat älykkäämpiä kuin aikuiset arvaavatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kans ymmärrä aikuisia, jotka tiuskii, saati huutaa muille. Mä opettelin parikymppisenä pois tuosta kun tajusin miten väärin se on muita kohtaan. Miksi puolisokaan haluaisi olla tiuskivan kanssa? Aikuinen, terve ihminen pystyy kyllä hillitsemään tunteensa.

Mietin vaan, että miltähän niistä lapsista tuntuu, kun ovat kuunnelleet koko elämänsä ajan vihaista äänensävyä ja tuskailua, kun se saa sivustaseuraajankin korvat punoittamaan ja ahdistavan olon.

Ap

Missä pääset seuraamaan sivusta noin paljon? Oletko läsnä kuinka paljon heidän elämässään?

Naapurissa. Useita tunteja päivässä, säästä riippuen.

Oletko varma, tiuskiiko vanhempi/vanhemmat vai lapset keskenään? Tiedätkö, onko lapsilla adhd:ta tai vastaavaa? Ehkä kannattaisi laittaa heippalappu postiluukusta suoraan asianosaisille, niin vanhemmat tietävät vaikka etsiä toisen asunnon.

Itselläni on se tilanne, että ollaan lapsiperhe, mutta omat naapuriperheemme (lapsiperheitä) meluavat ja huutavat ihan kamalasti toisinaan. Pelkään, että ne ainoat lapsettomat naapurit luulevat, että ne äänet tulevat meiltä, kun se mölinä kuuluukin ihan muualta oikeasti. Minulla riittää kyllä ymmärrystä niille meluajille, mutta lapsettomilla ei välttämättä riitä.

100 % varma. Miten adhd liittyy vanhempien epämiellyttävään puhetapaan? Vai meinasitko, että niillä vanhemmilla on adhd ja elämänhallinta hukassa?

"Tiuskiminen" on siitä erikoinen sana, että joku voi tiuskia ihan normaalilla keskusteluäänelläkin, huutamatta.

Sitä tiuskiminen just on, huutaminen on asia erikseen. "Älä nyt mene sinne, onko nyt ihan pakko taas, kuuletko sä mitään, tätä ei pidä tehdä näin, hohhoijaa taas, nyt sitten riittää" Negatiivissävytteistä puhetta, joka sisältää paljon kieltosanoja ja sättimistä, ja äänensävy on ärtynyt, sellainen, että ne lapset olisivat rasittavin asia koko maailmassa.

Ap

nykyään sitä sanotaan henkiseksi väkivallaksi.

Tästä tulee mieleeni metoo, joka on viety ehkä pisimmälle Suomessa. Eli pahimmillaan melkein mikä tahansa miehen katse tai ele voi olla muka ahdistelua. Ärsyttää koko ilmiö, vaikka olenkin nainen. Miten päin tässä enää uskaltaisi olla? Sitten jotkut lähi-idän kansat saavat kuitenkin ottaa rennommin täälläkin. Epistä.

Ei liity aiheeseen yhtään millään tavalla.

Liittyy siinä mielessä, että tämä hössöttäminen on mennyt aivan sairaaksi. Mikä totuuden torvi ap luulee oikein olevansa? Ei kaikilla ole synnynnäisesti rauhallinen temperamentti, ei edes niillä lapsilla itsellään.

Joku ei edes huomaa, jos hänelle puhutaan rauhallisesti, jos on vaikka syventynyt johonkin juttuun. Esim. itse lapsena en ihan oikeasti kuullut, jos mua pyydettiin kesken leikkien syömään normaalilla äänellä. Sen kutsujan piti huutaa ja sanoa nimenikin, jotta kiinnitti huomioni. En saanut siitä traumoja.

Pidän siitå, että ihmiset ovat aidosti omia itsejään ilman teeskentelyä ja pinnistelyä samalla hiljaa mielessään tukahdutettua vihaa puhkuen. Tiedän ihmisiä, joilla nyt vaan on oikeasti vähän napakampi puhetapa, mutta tiesin sen lapsenakin itse, enkä saanut mitään traumoja. Lapset ovat älykkäämpiä kuin aikuiset arvaavatkaan.

Alapeukuttajan mielestä varmaankin sen syömään pyytäneen olisi vain pitänyt jatkaa rauhallisella äänellä puhumista, vaikka en kuullutkaan. Ei minulle tarvitse puhua rauhallisesti ja olin samanlainen lapsenakin. Jos on asiaa, arvostan rehellisyyttä enemmän kuin sitä, että teeskentelee viilipyttyä.

Tapailin taannoin yhtä miestä, joka oli monesti vain hiljaa tai puhui monotonisella äänellä. Ei hän puhunut tunteistaankaan, vaikka oli jo valmis muuttamaan yhteenkin ja jopa menemään naimisiinkin. En viihtynyt hänen seurassaan ja tuli mieleeni lähinnä kuollut kala hänen olemuksestaan.

Hän sitten jätti minut aivan yhtäkkiä, kun oli ensin hiljaisen kuorensa alla hautonut katkeruutta jo jonkin aikaa. Ei se edes harmittanut, mutta tuli säikäyttävästi puun takaa, kun oli aina ollut niin viilipyttymäinen. Ilmeisesti sellaisen tiuskimattoman kasvatuksen tulos oli hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kans ymmärrä aikuisia, jotka tiuskii, saati huutaa muille. Mä opettelin parikymppisenä pois tuosta kun tajusin miten väärin se on muita kohtaan. Miksi puolisokaan haluaisi olla tiuskivan kanssa? Aikuinen, terve ihminen pystyy kyllä hillitsemään tunteensa.

Mietin vaan, että miltähän niistä lapsista tuntuu, kun ovat kuunnelleet koko elämänsä ajan vihaista äänensävyä ja tuskailua, kun se saa sivustaseuraajankin korvat punoittamaan ja ahdistavan olon.

Ap

Missä pääset seuraamaan sivusta noin paljon? Oletko läsnä kuinka paljon heidän elämässään?

Naapurissa. Useita tunteja päivässä, säästä riippuen.

Oletko varma, tiuskiiko vanhempi/vanhemmat vai lapset keskenään? Tiedätkö, onko lapsilla adhd:ta tai vastaavaa? Ehkä kannattaisi laittaa heippalappu postiluukusta suoraan asianosaisille, niin vanhemmat tietävät vaikka etsiä toisen asunnon.

Itselläni on se tilanne, että ollaan lapsiperhe, mutta omat naapuriperheemme (lapsiperheitä) meluavat ja huutavat ihan kamalasti toisinaan. Pelkään, että ne ainoat lapsettomat naapurit luulevat, että ne äänet tulevat meiltä, kun se mölinä kuuluukin ihan muualta oikeasti. Minulla riittää kyllä ymmärrystä niille meluajille, mutta lapsettomilla ei välttämättä riitä.

100 % varma. Miten adhd liittyy vanhempien epämiellyttävään puhetapaan? Vai meinasitko, että niillä vanhemmilla on adhd ja elämänhallinta hukassa?

Hyvin mahdollista, on erittäin periytyvää..

Nykynuoret ovat loistava esimerkki tästä kun ei saa edes tiuskia. Mielenterveys on mennyt, päihteitä käytetään paljon.. Töissä eräs nuori tuli illalla vastaan, renkutti musiikkia kavereineen ja rikkoi parhaillaan kaupooakeskuksen aulaan lasi pulloja, piirelleet seiniin, harjoittaneet tuulikaapin lasit... Ärähdin nuorille heidän käytöksestään. Ja mitä saan vastaukseksi. "sä oot ainoa kellä on meitä kohtaan negatiivinen asenne, muita ei meidän läsnäolo haittaa".

Kyllä on mennyt kasvatus pahasti pieleen ja tätä satoa kylvetään pitkään. Ennen koko kylä kasvatti.

Kukas sulle on väittänyt että tiuskin

Vierailija kirjoitti:

Kukas sulle on väittänyt että tiuskin

Olen kuullut.

En tiuski lapsille. Mutta aikuisia tirvasen lärviin heti kun antavat aihetta

Vierailija kirjoitti:

En tiuski lapsille. Mutta aikuisia tirvasen lärviin heti kun antavat aihetta

Viehättävää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas sulle on väittänyt että tiuskin

Olen kuullut.

Ahkerasti ainakin päivystät palstalla. Maailma tosin aukesi lisää tämän aloituksen myötä. En ole koskaan tiennyt, että ihan vähäinenkin tiuskiminen olisi paha asia, kun se on sitä normaalin puheen kirjoa ja ilmaisee vain tiettyä tunnetilaa ja luulin, että negatiivistenkin tunteiden ilmaisu on sallittua. Aikuinenkin saa olla siis turhautunut, kunhan tekee sen edes jotenkin rakentavasti. Niin ainakin luulin.

Täytyy sitten varmaan alkaa rampata terapiassa, jos ei saa mitään negatiivista enää sanoa ihmisille, vaikka olisi aihettakin. Maksan sitten terapeutille riihikuivaa rahaa, niin hänelle saan kertoa turhautumiseni avoimesti päiviä itse tilanteen jälkeen.

Terapia-ala on kyllä kovassa nosteessa siinä vaiheessa, kun kaikki tuntemukset pitää tukahduttaa täysin. Ja ne huonosti hyssyttelemällä kasvatetut tulevat perässä sitten huonostikäyttäytyvinä tai tunnelukoista kärsivinä teineinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas sulle on väittänyt että tiuskin

Olen kuullut.

Ahkerasti ainakin päivystät palstalla. Maailma tosin aukesi lisää tämän aloituksen myötä. En ole koskaan tiennyt, että ihan vähäinenkin tiuskiminen olisi paha asia, kun se on sitä normaalin puheen kirjoa ja ilmaisee vain tiettyä tunnetilaa ja luulin, että negatiivistenkin tunteiden ilmaisu on sallittua. Aikuinenkin saa olla siis turhautunut, kunhan tekee sen edes jotenkin rakentavasti. Niin ainakin luulin.

Täytyy sitten varmaan alkaa rampata terapiassa, jos ei saa mitään negatiivista enää sanoa ihmisille, vaikka olisi aihettakin. Maksan sitten terapeutille riihikuivaa rahaa, niin hänelle saan kertoa turhautumiseni avoimesti päiviä itse tilanteen jälkeen.

Terapia-ala on kyllä kovassa nosteessa siinä vaiheessa, kun kaikki tuntemukset pitää tukahduttaa täysin. Ja ne huonosti hyssyttelemällä kasvatetut tulevat perässä sitten huonostikäyttäytyvinä tai tunnelukoista kärsivinä teineinä.

:D Tähän välimaastoon mahtuu aika laajalla skaalalla ihan normaalia ja järkevää kommunikointia, vaihtoehtoja on muitakin kuin jatkuva tiuskiminen tai mykkyys. Kannattaa kokeilla puhua lapsille kuin muillekin ajatteleville ihmisille. Saatat yllättyä siitä kuinka fiksuja oikeasti ovatkaan.