Lue keskustelun säännöt.
Ideoita salaisen hyvän tekemiseen
Sain eräältä kurssilta idean tehdä joka päivä jokin hyvä työ, mutta salaa, siitä ei ole tarkoitus kertoa muille eikä raportoida somessa. Idea on minusta aivan ihana, mutta ongelma on, etten keksi mitä hyvää voisin tehdä?! Rahaa voi tietysti lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, mutta en joka päivä. Roskia poimia ehkä... mutta mitä muuta? Ideoita?
Kommentit (404)
Allekirjottamattomien korttien lähettely on ihan oikeesti paha asia. Älä tee niin! Sellaisten saaminen jopa omalla nimellä ja osoitteella voi olla tosi pelottavaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyökkäys tuntemattomasta. Saaja jää vaan kauhun valtaan, kuka lähestyy yön pimeydestä. Jätä kortti lähettämättä jos et voi omaa nimeäsi laittaa siihen. Ajattele vähän sen kortin saajaakin, mitä se voi herättää pahimmillaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ahdistavaa saada näinä aikoina nimettömiä kortteja postiluukusta. Se voi tuntua pelottavalta ja uhkaavalta. Älä tee niin!
Iik! Kaunis kortti, jossa lukee Hyvää pääsiäistä! Apua, joku haluaa mulle pahaa!
Sinulla ei ole tainnut koskaan olla ketään stalkkeria?
Joudun usein työssäni sellaisiin tilanteisiin, että saan tietää jotain henkilöä kohdeltavan väärin, mutta en voi työroolissani kuitenkaan puuttua asiaan. Jos tiedän ko. henkilön osoitteen, niin saatan lähettää hänelle pienen lahjan anonyymisti. Sillä tavalla hän saa edes vähän hyvitystä kärsimyksistään.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ahdistavaa saada näinä aikoina nimettömiä kortteja postiluukusta. Se voi tuntua pelottavalta ja uhkaavalta. Älä tee niin!
Ehkä kannattaa kirjoittaa siihen korttiin, että olen ihan ventovieras ja halusin vain ilahduttaa jotain tuntematonta tehdäkseni päivän hyvän työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saa postissa nimettömän lahjan, voi jäädä pitkäksi aikaa vaivaamaan että keneltä se on.
Vierailija kirjoitti:
avaa naapurille ovi tai kaupassa
Kaupoissa taitaa kyllä nykyisin olla liukuovet. :p
𝐓𝐲𝐲𝐩𝐩𝐢 ❤💅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupan sovitus koppien väliin glory hole ja ilmoitus someen
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaunis ajatus mutta valitse ap kohteet huolella. Olen natiaisena ollut ihan kauheassa hyväntekemispöllyssä ja sitten herännyt siihen että hyvää kannattaa tehdä hyville. Älä ihan kritiikittä vain lauo hyviä tekoja joka ilmansuuntaan, siitä seuraa vain pahaa ja on ns. helmiä sioille. Etsi mieluummin jotain kultasydämisiä ihmisiä ja juttele heidän kanssaan ja silleen vaivihkaa selvität josko heillä on jotain tarpeita. Tai jos et muuta keksi niin heitä leffalippu ja kauniilla viestillä varustettu post-it-lappu heidän takkiin kun eivät huomaa (jos henkilö on vaikka työpaikkatuttu jolloin on mahdollisuus tehdä näin). Mitä tahansa teet, älä Älä älä auta itsekkäitä ihmisiä.
Moni on ilkeä, koska ei ole koskaan saanut mitään vastikkeetonta hyvää. Sanonpahan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kirjan Vartin vallankumous, jossa neuvotaan käyttämään joka päivä 15 minuuttia jonkun ihmisen auttamiseen tai kuuntelemiseen. Sinänsä hyvä idea, mutta olen huomannut että naisena kannattaa vähän katsoa keneen tätä soveltaa. Jos vieras mies tulee juttelemaan kadulla ja uhraat hänelle varttitunnin, voi olla vaikea päästä eroon tyypistä ja pahimmillaan tilanteesta voi tulla pelottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastossa random-kirjojen väliin seteli odottamaan löytäjäänsä :-)
Vähän vastaavaa tehnyt joskus itsekin. Tosin valitsin kirjoja joita todennäköisimmin luetaan vaikeassa elämäntilanteessa ja sujauttelin lahjakortteja väliin.
Monikohan lahjakortti ehti vanhentua. Hukkaan meni :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liimaile sellaisia googly eyes -silmiä ulkona isoihin kasveihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen ollut sellaisessa ringissä, jossa käymme lukemassa hoitokodissa oleville vanhuksille.
Siellä on senkin ikäisiä ja niin hyväkuntoisia ihmisiä että he innostuvat tuosta. Luetaan monenlaisia tekstejä, uutisia. runoja, kuvalehtiä ja joskus jotain kirjaa,
Usein myös keskusellaan niistä asioista, joista on luettu.
Hoitokodeissa on runsaasti ykisnäisiä ihmisiä, aivan lapsettomia naisia ja miehiä joilla sukulaiset ovat vähissä.
Sitten lapsia ja lastenlapsia, jotka asuvat aivan eri puolella Suomea tai ovat töissä kaukana ulkomailla.
Heillä ei käyt vieraita kuin kerran vuodessa, yleensä kesällä lomien aikaan.
Joskus sydän itkee siitä kiitollisuudesta, miten iloisia jotkut vanhukset ovat siitä, että on seuraa.
Ja että on joku, joka kävelyttää häntä ulkona kun sireenit kukkii ja tuoksuu voimakkaasti.
Henkilökunnilla on harvoin, tuskin koskaan aikaa, tälläiseen hlökohtaiseen kohtaamisen asukkaan kanssa.
Tätä aina ihmettelen, että vanhusten auttajat osaavat mennä vain hoivakotiin, jossa on jo henkilökuntaa sekä muita vanhuksia seuraa pitämään. Miten pääsisi ilahduttamaan niitä kotona asuvia yksinäisiä, joille hyvässä lykyssä ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa kerran viikossa?
Eikö spr:llä tai vastaavilla kolmannen sektorin toimijoilla jo ole ystäväprojekteja eli systeemejä, joiden kautta yksinäiseksi itsensä tunteva ja auttamishaluinen voivat kohdata?
Nuo projektit eivät varmasti tavoita likikään kaikkia yksinäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joudun usein työssäni sellaisiin tilanteisiin, että saan tietää jotain henkilöä kohdeltavan väärin, mutta en voi työroolissani kuitenkaan puuttua asiaan. Jos tiedän ko. henkilön osoitteen, niin saatan lähettää hänelle pienen lahjan anonyymisti. Sillä tavalla hän saa edes vähän hyvitystä kärsimyksistään.
Miksi et auta siviiliroolissasi?
Pienet lahjat ei ahdingossa auta jos roinaa laitetaan pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen ollut sellaisessa ringissä, jossa käymme lukemassa hoitokodissa oleville vanhuksille.
Siellä on senkin ikäisiä ja niin hyväkuntoisia ihmisiä että he innostuvat tuosta. Luetaan monenlaisia tekstejä, uutisia. runoja, kuvalehtiä ja joskus jotain kirjaa,
Usein myös keskusellaan niistä asioista, joista on luettu.
Hoitokodeissa on runsaasti ykisnäisiä ihmisiä, aivan lapsettomia naisia ja miehiä joilla sukulaiset ovat vähissä.
Sitten lapsia ja lastenlapsia, jotka asuvat aivan eri puolella Suomea tai ovat töissä kaukana ulkomailla.
Heillä ei käyt vieraita kuin kerran vuodessa, yleensä kesällä lomien aikaan.
Joskus sydän itkee siitä kiitollisuudesta, miten iloisia jotkut vanhukset ovat siitä, että on seuraa.
Ja että on joku, joka kävelyttää häntä ulkona kun sireenit kukkii ja tuoksuu voimakkaasti.
Henkilökunnilla on harvoin, tuskin koskaan aikaa, tälläiseen hlökohtaiseen kohtaamisen asukkaan kanssa.
Tätä aina ihmettelen, että vanhusten auttajat osaavat mennä vain hoivakotiin, jossa on jo henkilökuntaa sekä muita vanhuksia seuraa pitämään. Miten pääsisi ilahduttamaan niitä kotona asuvia yksinäisiä, joille hyvässä lykyssä ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa kerran viikossa?
Eikö spr:llä tai vastaavilla kolmannen sektorin toimijoilla jo ole ystäväprojekteja eli systeemejä, joiden kautta yksinäiseksi itsensä tunteva ja auttamishaluinen voivat kohdata?
Nuo projektit eivät varmasti tavoita likikään kaikkia yksinäisiä.
Hyvä pointti. Jos haluaa auttaa yksinäisiä, voi katsoa ensin olisiko lähipiirissä yksinäisiä ihmisiä, ja sitten vasta ottaa yhteyttä Äspeeärrään.
Esim roskien kerääminen kadulta tai metsästä.
Salilla muiden lojumaan jättäminen painojen kerääminen paikoilleen.
Salaisista hyvistä töistä pitää tulla heti kailottamaan nettiin.
Kerran sain naistenpäivä ruusun yllättäen tilapäistyössä, se oli iloinen yllätys päivään.
Mua pelottais jos mun takista, laukusta tai työpöydältä löytyis joku outo muistilappu oudon viestin kanssa jonka tekijääkään en tietäisi. Pelkäisin liikkua yksin ulkona.
Vähän vastaavaa tehnyt joskus itsekin. Tosin valitsin kirjoja joita todennäköisimmin luetaan vaikeassa elämäntilanteessa ja sujauttelin lahjakortteja väliin.