Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävät, jotka eivät puhu suoraan - sain tapaamiskutsuun vastaukseksi hymiön
Ihmiset, miksi välttelette sanomasta tai miksi olette epäselviä? Laitoin viestiä ja nyt mietin, että selvä, tällä tolalla on useamman kymmenen vuoden ystävyys, kun ei vastata muuta kuin hymiöitä. Hän ei kommentoinut kyllä tai ei, ei myöskään selitä, että nyt on todella tiukkaa, katsotaanko myöhemmin. Viestitin ystävälleni, jonka kanssa olemme viikoittain yhteydessä, että voisimme juhlistaa hänen uutta työpaikkaansa pienimuotoisesti vaikka hakemalla ruokaa. Kyseessä siis ei ole mikään ison porukan juhla, vaan lähinnä tarkoitin juhlistamisella sitä, kuinka iloinen asia tuo on ja että voisimme tavata, kahdestaan. En osaa sanoa, mitä hän ajattelee koronatilanteesta nyt, sillä suhtautuminen muuttuu tilanteiden mukaan ja kuten todettu, hän ei puhu näistäkään ainakaan puhelimen välityksellä. Minkä vuoksi ihmiset eivät pysty kirjoittamaan että nyt on tiukkaa? Nyt on kiirettä juuri tuossa uudessa työssä? Tai jotakin muuta? Selkeästi juhlistaminen olisi ollut minulle tärkeämpää kuin hänelle. :)
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisen hymiön hän lähetti? Itse voisin vastata tuollaiseen ehdotukseen hymyllä tai peukulla. Tarkoittaa sitä, että hyvä idea, sovitaan tästä vähän myöhemmin.
Olen eri, mutta en kyllä ymmärtäisi pelkkää hymiötä myöntyväksi vastaukseksi. Ei kysymyksiin yleensä vastata hymyilemällä. Peukun ymmärtäisin niin, että sopii. Mutta pelkästä hymiöstä miettisin, ettei ehkä halua lähteä. Ei vaan kehtaa suoraan kieltää, vaan vitkuttelee vastaamista hamaan tuvaisuuteen hymyilemällä. Näin mä tulkitsisin.
Sivusta: itsekin tulkitsisin pelkän hymiön aivan kaikkena muuna, kuin suostumuksena kutsuun. Eniten siitä tulee fiilis, että henkilö vaivaantui kysymyksestä, ja kun ei kehdannut suoraan kieltäytyäkään, laittoi hymiön ikään kuin merkiksi, että on noteerannut viestin. Nyt pelaa aikaa, että asia (toivon mukaan) unohtuisi itsestään. Joillain ei vain ole käytöstapoja, ja pelätään liikaa mielenpahoittamista (vaikka tässä tapauksessa ironisesti kutsun lähettäjän mieli tod. näk. pahentuu vain enemmän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi sinä alat järjetämään niitä juhlia eikö kaveri ne järjestä, jos siltä tuntuu?
En varsinaisesti pidä sitä juhlana, jos kysyn, juhlistetaanko pitkää työnhakuprosessin päättymistä, hakemalla vaikka hyvää ruokaa illaksi, kun hän on kertonut olleensa todella prosessin pyörteissä. Juhlistaminen koetaan useissa maissa iloiseksi tavaksi olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluat juhlia kaverin uutta työtä?
Oletko jotenkin hyvin introvertti, kysyjä? Oletko sellainen, joka menee töihin ja nukkumaan ja näkee ystäviään kerran vuodessa, ilman mitään iloja?
Ap
No en minä ainakaan tykkäisi, että mitään juhlia aletaan järjestää uuden työni puolesta, jos itseäni ei kiinnosta koko juhliminen. Mieluummin näkisin vaikka kävelylenkillä muuten vaan.
Minulla on ystävä, jonka puhumisen tarve on paljon suurempi kuin omani. Hänessä on valtavasti hyviä puolia, ja hän osaa myös kuunnella.
Olen kuitenkin asettanut itse itselleni rajoja, esim. työpäivänä tunti ystäväni kuuntelemista puhelimessa on ihan ehdoton maksimi (olen yrittäjä). Olen usein raskaan analysoinnin kuuntelun jälkeen itsekin uupunut.
Menetin jokin aika sitten läheiseni ja olen tehnyt ison, vaativan projektin valmiiksi. Usein en nyt ole jaksanut puhua ollenkaan. Ystäväni on lähetellyt pitkiä viestejä, joissa kertoo kuulumisiaan. Siis oikeasti pitkiä. Luen ne kyllä, mutta en ole pystynyt vastaamaan paneutuvasti. Olen vastannut laittamalla sydämen tai vaikka kolme.
Onneksi tämä on ystävälleni ok. Tapaamme, kun kummallakin on aikaa. Tänään esimerkiksi ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi sinä alat järjetämään niitä juhlia eikö kaveri ne järjestä, jos siltä tuntuu?
En varsinaisesti pidä sitä juhlana, jos kysyn, juhlistetaanko pitkää työnhakuprosessin päättymistä, hakemalla vaikka hyvää ruokaa illaksi, kun hän on kertonut olleensa todella prosessin pyörteissä. Juhlistaminen koetaan useissa maissa iloiseksi tavaksi olla yhdessä.
Oletko itse koskaan ollut todella ”prosessin pyörteissä”? Se on valtavan uuvuttavaa. Tuollaisen jälkeen tekee lähinnä mieli maata levynä lattialla. Ilta ystävän kanssa sitten vähän myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka ajatukseni olisi kiusaantuneisuus jos joku kaveri/tuttu haluaisi juhlia minun elämäni saavutuksia ilman että minä teen siihen aloitteen. Jos vastaan pelkällä hymiöllä, se on hiukan sama kuin jos joku livenä sanoo tai tekee jotain epämukavalta tuntuvaa johon en kuitenkaan sillä hetkellä jaksa tai voi tai halua puuttua sen tarkemmin.
Tällaiset yllättävät viestit jotka sisältävät paljon oletuksia ja aikaa ja rahaa vaativia toimia, ovat minusta omituisia. Mulla oli joskus tuttu joka jopa muutti samaan kaupunkiin kuin minä ollakseen kaverini, ihan mainitsi siis minut yhtenä syynä. Hän laittoi viikottain viestejä ja kyseli kaikkialle ja halusi tehdä kaikkea mikä ei mitenkään kiinnostanut minua. Muutaman kerran menin mutta jossain kohti alkoi tuntua että hän ei varsinaisesti halunnut tutustua lähemmin minuun vaan ainoastaan kohottaa omaa itsetuntoaan olemalla sosiaalinen ja jakamalla somessa kaikkea siitä. Hänellä oli mies ja lapsi, mulla yksin kaksi pientä lasta ja paljon stressiä ja huolia. Tuntui tosi voimiavievältä panostaa hänen näkemiseensä kun en itse siitä oikein mitään saanut ja halusin harvat vapaani tehdä jotain oikeasti läheisten ihmisten kanssa. Hän on vuosien jälkeenkin mulle vihainen siitä että annoin yhteydenpidon hiipua. Mutta kukaan meistä ei ole kellekään valmiiksi etäiselle ihmiselle yhtään mitään selityksiä velkaa tai tarkempaa kuvausta tilanteesta.
Kesti yli 30v että tajusin niiden ihmisten olevan minulle sopivimpia ihmisiä jotka eivät jatkuvasti kaipaa vahvistusta itselleen vaan kaikki elävät omaa elämäänsä ja kun nähdään, aika ei kulu siihen miten toinen vuodattaa epävarmuuksiaan ja hakee toiminnastani vikoja ja miettii mikä itsessään on vikana. Ei sellaista jaksa jos itsellä on hyvä itsetunto ja pärjää kokonaan ilman muitakin muutaman viikon.
Tällaisia ajatuksia tästä. Osin ohis mutta se mitä se toinen kokee ja ajattelee on tässäkin näemmä arvoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluat juhlia kaverin uutta työtä?
Oletko jotenkin hyvin introvertti, kysyjä? Oletko sellainen, joka menee töihin ja nukkumaan ja näkee ystäviään kerran vuodessa, ilman mitään iloja?
ApNo en minä ainakaan tykkäisi, että mitään juhlia aletaan järjestää uuden työni puolesta, jos itseäni ei kiinnosta koko juhliminen. Mieluummin näkisin vaikka kävelylenkillä muuten vaan.
Ei juhla. Hakea ruokaa kahdestaan. Rentoa tekemistä, juhlistaa yhdessä. Luitko aloitustani ollenkaan kun kuitenkin edelleen olet täällä ihmettelemässä? Koetko ystäviesi pyynnöt juuri tällaisina ahdistavina tunkeamisina? Luultavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vain vastaan takaisin, että ok , ei sitten. En keskustele ihmisten kanssa jotka ei osaa puhua ja kommunikoi kuvilla kuin puhekyvyttömät autistit.
Vierailija kirjoitti:
Eka ajatukseni olisi kiusaantuneisuus jos joku kaveri/tuttu haluaisi juhlia minun elämäni saavutuksia ilman että minä teen siihen aloitteen. Jos vastaan pelkällä hymiöllä, se on hiukan sama kuin jos joku livenä sanoo tai tekee jotain epämukavalta tuntuvaa johon en kuitenkaan sillä hetkellä jaksa tai voi tai halua puuttua sen tarkemmin.
Tällaiset yllättävät viestit jotka sisältävät paljon oletuksia ja aikaa ja rahaa vaativia toimia, ovat minusta omituisia. Mulla oli joskus tuttu joka jopa muutti samaan kaupunkiin kuin minä ollakseen kaverini, ihan mainitsi siis minut yhtenä syynä. Hän laittoi viikottain viestejä ja kyseli kaikkialle ja halusi tehdä kaikkea mikä ei mitenkään kiinnostanut minua. Muutaman kerran menin mutta jossain kohti alkoi tuntua että hän ei varsinaisesti halunnut tutustua lähemmin minuun vaan ainoastaan kohottaa omaa itsetuntoaan olemalla sosiaalinen ja jakamalla somessa kaikkea siitä. Hänellä oli mies ja lapsi, mulla yksin kaksi pientä lasta ja paljon stressiä ja huolia. Tuntui tosi voimiavievältä panostaa hänen näkemiseensä kun en itse siitä oikein mitään saanut ja halusin harvat vapaani tehdä jotain oikeasti läheisten ihmisten kanssa. Hän on vuosien jälkeenkin mulle vihainen siitä että annoin yhteydenpidon hiipua. Mutta kukaan meistä ei ole kellekään valmiiksi etäiselle ihmiselle yhtään mitään selityksiä velkaa tai tarkempaa kuvausta tilanteesta.
Kesti yli 30v että tajusin niiden ihmisten olevan minulle sopivimpia ihmisiä jotka eivät jatkuvasti kaipaa vahvistusta itselleen vaan kaikki elävät omaa elämäänsä ja kun nähdään, aika ei kulu siihen miten toinen vuodattaa epävarmuuksiaan ja hakee toiminnastani vikoja ja miettii mikä itsessään on vikana. Ei sellaista jaksa jos itsellä on hyvä itsetunto ja pärjää kokonaan ilman muitakin muutaman viikon.
Tällaisia ajatuksia tästä. Osin ohis mutta se mitä se toinen kokee ja ajattelee on tässäkin näemmä arvoitus.
Tota, ruoan hakeminen kympillä ei varsinaisesti ole lompakkoa kuluttavaa tekemistä. Voisi sitten vastata: itseasissa tässä uudessa työssäni ei ole mitään juhlistettavaa. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluat juhlia kaverin uutta työtä?
Oletko jotenkin hyvin introvertti, kysyjä? Oletko sellainen, joka menee töihin ja nukkumaan ja näkee ystäviään kerran vuodessa, ilman mitään iloja?
Ap
Öh mikä asenne. Ei ihme että kaverisi ei halua nähdä sinua :D Empatiakyky ja ihmisten erilaisuuden taju nolla, sama kuin sanoisin sinulle että oletko hyvin ekstrovertti, kysyjä? Sellainen joka itkee itsensä uneen jos ei saa imea muista ihmisistä tarkoitusta merkityksettömyydelleen ja kokee onnea vain muiden kautta?
Lollerson.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluat juhlia kaverin uutta työtä?
Oletko jotenkin hyvin introvertti, kysyjä? Oletko sellainen, joka menee töihin ja nukkumaan ja näkee ystäviään kerran vuodessa, ilman mitään iloja?
ApNo en minä ainakaan tykkäisi, että mitään juhlia aletaan järjestää uuden työni puolesta, jos itseäni ei kiinnosta koko juhliminen. Mieluummin näkisin vaikka kävelylenkillä muuten vaan.
Ei juhla. Hakea ruokaa kahdestaan. Rentoa tekemistä, juhlistaa yhdessä. Luitko aloitustani ollenkaan kun kuitenkin edelleen olet täällä ihmettelemässä? Koetko ystäviesi pyynnöt juuri tällaisina ahdistavina tunkeamisina? Luultavasti.
Kyllä tuntisin, jos asioita aletaan järjestää minun puolestani. Todennäköisesti hän on ihan poikki sen prosessin myötä ja haluaa nyt vain levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin, jos haluaisit juhlistaa omaa työtäsi. Mutta tuo että haluat alkaa järkkäillä kaverin elämää ja juhlia ja loukkaannut, kun hän yllättäen haluaa ihan itse päättää mitä juhlii ja mitä ei, on minusta vähän rajatonta käytöstä. Ehkä sinulla ap on tapana päsmäröidä tätä ystävää muutenkin, neuvoa ja järkkäillä vähän sitä sun tätä? Minulla on tällainen ystävä joka elää minun elämääni minun puolestani, ja välillä tekisi mieli sanoa että keskity nyt vaan omaasi. Ehkä ystävälläsi on samanlaisia mietteitä, ja uusi työ on useasti aika kuluttava asia eikä siihen kaipaa mitään tuppautuvaa organisaattoria kertomaan viereen miten sitä pitäisi elää. Anna ap ystävällesi vähän rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä haluat juhlia kaverin uutta työtä?
Oletko jotenkin hyvin introvertti, kysyjä? Oletko sellainen, joka menee töihin ja nukkumaan ja näkee ystäviään kerran vuodessa, ilman mitään iloja?
ApNo en minä ainakaan tykkäisi, että mitään juhlia aletaan järjestää uuden työni puolesta, jos itseäni ei kiinnosta koko juhliminen. Mieluummin näkisin vaikka kävelylenkillä muuten vaan.
Ei juhla. Hakea ruokaa kahdestaan. Rentoa tekemistä, juhlistaa yhdessä. Luitko aloitustani ollenkaan kun kuitenkin edelleen olet täällä ihmettelemässä? Koetko ystäviesi pyynnöt juuri tällaisina ahdistavina tunkeamisina? Luultavasti.
Voisitko sä ap opetella soittamaan kun sulla on asiaa vai oletko sä liian pihi siihen?
Itseäni aikanakin sylettää kaltaisesti viestijät. Oikeasti homma ois hoitunut puhumalla minuutissa sen sijaan että ensi näpyttelet kun et jaksanu soittaa ja sen jälkeen sulla on mennyt tunteja siihen että sä analysoit yksin ja parviälyn kanssa mitä joku stanan hymiö merkitsee.
Kasva aikuisekssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisen hymiön hän lähetti? Itse voisin vastata tuollaiseen ehdotukseen hymyllä tai peukulla. Tarkoittaa sitä, että hyvä idea, sovitaan tästä vähän myöhemmin.
Ymmärrätkö ollenkaan että ei tuollaista hymiötä ole olemassakaan, vaan keksit hymiölle noin pitkän tarkoituksen siinä sitä lähetteässäsi? Ei kukaan voi ymmärtää että tällä kertaa tuo hymiö tarkoittaa mielestäsi tällaista pitkää lausetta. Kirjoita suomella että hyvä idea soitellaan tästä vähän myöhemmin. Ei nyt sentään ajatustenlukijoita olla me muut.
En ymmärrä miksi joku muu kuin minä,. Keksisi juhlistaa uutta työpaikkaani? Ellei hän halua siitä hyötyä jotenkin? Minusta ehdotus on vähintäänkin hämmentävä, joten voisin vastata siihen hämmentävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka ajatukseni olisi kiusaantuneisuus jos joku kaveri/tuttu haluaisi juhlia minun elämäni saavutuksia ilman että minä teen siihen aloitteen. Jos vastaan pelkällä hymiöllä, se on hiukan sama kuin jos joku livenä sanoo tai tekee jotain epämukavalta tuntuvaa johon en kuitenkaan sillä hetkellä jaksa tai voi tai halua puuttua sen tarkemmin.
Tällaiset yllättävät viestit jotka sisältävät paljon oletuksia ja aikaa ja rahaa vaativia toimia, ovat minusta omituisia. Mulla oli joskus tuttu joka jopa muutti samaan kaupunkiin kuin minä ollakseen kaverini, ihan mainitsi siis minut yhtenä syynä. Hän laittoi viikottain viestejä ja kyseli kaikkialle ja halusi tehdä kaikkea mikä ei mitenkään kiinnostanut minua. Muutaman kerran menin mutta jossain kohti alkoi tuntua että hän ei varsinaisesti halunnut tutustua lähemmin minuun vaan ainoastaan kohottaa omaa itsetuntoaan olemalla sosiaalinen ja jakamalla somessa kaikkea siitä. Hänellä oli mies ja lapsi, mulla yksin kaksi pientä lasta ja paljon stressiä ja huolia. Tuntui tosi voimiavievältä panostaa hänen näkemiseensä kun en itse siitä oikein mitään saanut ja halusin harvat vapaani tehdä jotain oikeasti läheisten ihmisten kanssa. Hän on vuosien jälkeenkin mulle vihainen siitä että annoin yhteydenpidon hiipua. Mutta kukaan meistä ei ole kellekään valmiiksi etäiselle ihmiselle yhtään mitään selityksiä velkaa tai tarkempaa kuvausta tilanteesta.
Kesti yli 30v että tajusin niiden ihmisten olevan minulle sopivimpia ihmisiä jotka eivät jatkuvasti kaipaa vahvistusta itselleen vaan kaikki elävät omaa elämäänsä ja kun nähdään, aika ei kulu siihen miten toinen vuodattaa epävarmuuksiaan ja hakee toiminnastani vikoja ja miettii mikä itsessään on vikana. Ei sellaista jaksa jos itsellä on hyvä itsetunto ja pärjää kokonaan ilman muitakin muutaman viikon.
Tällaisia ajatuksia tästä. Osin ohis mutta se mitä se toinen kokee ja ajattelee on tässäkin näemmä arvoitus.
Tota, ruoan hakeminen kympillä ei varsinaisesti ole lompakkoa kuluttavaa tekemistä. Voisi sitten vastata: itseasissa tässä uudessa työssäni ei ole mitään juhlistettavaa. :-D
Kaverisi ei varmaan tiennyt mitä sanoa, ettei loukkaisi sinua, mutta loukkasi joka tapauksessa, koska ei halunnut tehdä numeroa työpaikastaan. Ymmärsikö hän edes, että olisitte vaan kahdestaan?
Olisit soittanut ja kuulostellut ensin hänen fiiliksiään ylipäätänsä. Puhelusta olisit mahdollisesti ymmärtänyt, ettei varmaan mitkään juhlat nyt kiinnosta, jos vaikka olisi valittanut väsymystään pitkän prosessin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Eka ajatukseni olisi kiusaantuneisuus jos joku kaveri/tuttu haluaisi juhlia minun elämäni saavutuksia ilman että minä teen siihen aloitteen. Jos vastaan pelkällä hymiöllä, se on hiukan sama kuin jos joku livenä sanoo tai tekee jotain epämukavalta tuntuvaa johon en kuitenkaan sillä hetkellä jaksa tai voi tai halua puuttua sen tarkemmin.
Tällaiset yllättävät viestit jotka sisältävät paljon oletuksia ja aikaa ja rahaa vaativia toimia, ovat minusta omituisia. Mulla oli joskus tuttu joka jopa muutti samaan kaupunkiin kuin minä ollakseen kaverini, ihan mainitsi siis minut yhtenä syynä. Hän laittoi viikottain viestejä ja kyseli kaikkialle ja halusi tehdä kaikkea mikä ei mitenkään kiinnostanut minua. Muutaman kerran menin mutta jossain kohti alkoi tuntua että hän ei varsinaisesti halunnut tutustua lähemmin minuun vaan ainoastaan kohottaa omaa itsetuntoaan olemalla sosiaalinen ja jakamalla somessa kaikkea siitä. Hänellä oli mies ja lapsi, mulla yksin kaksi pientä lasta ja paljon stressiä ja huolia. Tuntui tosi voimiavievältä panostaa hänen näkemiseensä kun en itse siitä oikein mitään saanut ja halusin harvat vapaani tehdä jotain oikeasti läheisten ihmisten kanssa. Hän on vuosien jälkeenkin mulle vihainen siitä että annoin yhteydenpidon hiipua. Mutta kukaan meistä ei ole kellekään valmiiksi etäiselle ihmiselle yhtään mitään selityksiä velkaa tai tarkempaa kuvausta tilanteesta.
Kesti yli 30v että tajusin niiden ihmisten olevan minulle sopivimpia ihmisiä jotka eivät jatkuvasti kaipaa vahvistusta itselleen vaan kaikki elävät omaa elämäänsä ja kun nähdään, aika ei kulu siihen miten toinen vuodattaa epävarmuuksiaan ja hakee toiminnastani vikoja ja miettii mikä itsessään on vikana. Ei sellaista jaksa jos itsellä on hyvä itsetunto ja pärjää kokonaan ilman muitakin muutaman viikon.
Tällaisia ajatuksia tästä. Osin ohis mutta se mitä se toinen kokee ja ajattelee on tässäkin näemmä arvoitus.
Vahvasti samoilla linjoilla. 😄
Hei ap. Otat puheeksi yksittäistapauksen, jossa et saa kaipaamaasi selkeää vastausta kaveriltasi.
On lähtökohta, että suoriin kysymyksiin ja ehdotuksiin on kohteliasta vastata. Koskee niin hääkutsuja kuin lenkille lähtöäkin.
Mutta toinen näkökulma on se, miten itse voit toimia selkeyden eteen. Minulle on ollut tärkeä oivallus Keep it simple -ajattelu. Jos toivot jotain, pyydä sitä. Hymiön lähettäminen ei kuitenkaan ole piste keskustelulle. Voit edelleen ilmaista, että haluat vastauksen. Omaan suuhusi sopivat sanat: Mikä ilta sinulle sopisi? Voin tuoda takeaway ruoat, jos keität kahvit - tms. Eli voit keskittyä omaan selkeyteesi ja ilmaista toiveen yksiselitteisestä vastauksesta ilman närkästymistä tai tilanteen tulehtumista. Olisiko tämä sinulle okei?
Alue: Aihe vapaa
Siis miksi sinä alat järjetämään niitä juhlia eikö kaveri ne järjestä, jos siltä tuntuu?