Suoraan sanottuna v*tuttaa raskaasti kun opiskelin otsa hiessä monta vuotta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt leipäammatin hankkimista rinnalle, mutta en keksi oikein muuta kuin joku hoitoala ja luulen että se olisi aivan liian raskasta tehtäväksi pelkän rahan takia.

Rahan takiahan sitä muutkin tekee. Minkä vuoksi luulit, että tänään taas oli kello soimassa aamuvuoroon klo 05.30. Ihan huvin vuoksiko?

Itse ajauduin hoitoalalle ihan laiskuuttani, kun opiskelut ei kiinnostaneet lukion jälkeen. Ajattelin, että käynpä tämän yhden ammatin tästä alta pois ja mietin sitten, mitä alan isona tekemään. Mutta kun palkkaa alkoi tulla joka kuukausi ja sai valita, minne menee töihin ja vakituisen paikan sai heti, niin alalle jäin. 

2 päivää olen ollut työttömänä 35 vuoden aikana.

Minä jaksoin hoitoalalla 6 vuotta ja sitten riitti. Ei ikinä enää. Se on työ, joka ei vaan kaikille sovi.

Eri

Mikä siinä oli vikana

Aina voi perustaa yrityksen tai lähteä ulkomaille töihin. Kaikista ei ole yrittäjäksi, mutta kannattaisi harkita mahdollisuutta, koska se avaa useita eri ovia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi kouluttautua lisää. Se on normaalia nykyään

Kerro toki miten opiskelen työttömänä kun omaehtoinen opiskelu on torpattu työkkärin taholta. Kerrotaan vielä että opintolainaa on jo ennestään yli 20 000 euroa ja tukikuukaudet on käytetty korkeakoulututkintoon. Lähdenkö amikseen lukemaan jonkun tutkinnon ja otanko joka kuukausi 650 euroa lisää opintolainaa koska pelkkä opintotuki ei riittäisi alkuunkaan? Yritänkö opiskella sivutoimisena koko ajan peläten että työkkäri keksii minun opiskelleen liikaa ja perii kaikki takaisin ja antaa karenssi? Lähdenkö taas korkeakouluun ja otan karenssin ja tukikuukausien ollessa käytetty saan 40 prosenttia leikattua toimeentulotukea?

Voit saada omaehtoisen tuen johonkin lyhyeen ja työllistävään tai sitten opiskelet työvoimakoulutuksena jonkin ammatillisen tutkinnon.

Omaehtoisesta on jo tullut hylätty.

Millä perusteella? Jos hakee vaikka toiseen yliopistotutkintoon tuskin myönnetäänkään tai ylipäänsä johonkin minkä ei katsota työllistävän sen paremmin. Ei se yksi hylkäys välttämättä tarkoita etteikö johonkin muuhun myönnettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Kyllä yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää. Nirsoiletko? Odotatko saavasi vakituisen paikan heti?

Arvasin, että tulee tällaista kommenttia. Oikeastaan ihan sama, minkä maisterin tuohon olisin kirjoittanut, niin joku olisi kommentoinut noin.

En nirsoile enkä todellakaan odota saavani heti vakituista paikkaa. Olen nyt hakenut uudestaan harjoittelupaikkoja, vaikka harjoitteluissa olen jo aiemminkin ollut. Kun ei kerran normaalia palkkatyötä irtoa.

Minuuusta opiskelu on työkalujen hankintaaa. Ei mitään sen erityisempää. KAiikki muu on kiinni esim vaikka tiimityöskentelystä, omista kyvyistä, uteliaisuudesta, palleista, rohkeuden ja järjen tasapainosta, inspiraatiosta ja se etttä työstä tuöee jopa harrastus ja intohimosta lajiiin tehdä paremmin kuin muuut. Tuntosarvista, intuitiosta, kokemuksen ja innokuuuden solmimisesta oikeallle levelillle. Kyky verkostoitua ja kyky luoda tarinoiita joilla on jatkuvuuuttta.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelut saisivat olla usein myös sen verran joustavia, että niitä voi tehdä työn ohella. Ihan totta tuo, että nykyään pitää jatkuvasti opiskella lisää. Jos ei uutta alaa, niin ainakin päivittää jatkuvasti omaa nykyistä osaamista.

Tämä. Töitä pitää tehdä opiskelujen sivussa jotta pysyy perheellä katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Silti kouluissa oletetaan, että istutaan paikalla kaikenmaailman höpöhöpö -kursseilla ja leikkimässä ryhmätöitä. Onneksi tuli korona ja etäopiskelu.

Opiskelusi ei estä työntekoa. Nyt on kova buumi suomalaisissa metallialan yrityksissä johtuen muiden maiden alihankintaketjujen poikkeustilasta. Tavaraa menee sen kun ehtii tekemään ja tarvitaan koneistajia, materiaalien siirtäjiä, varastotyöntekijöitä, pakkaajia.

it osaajia ja toimihenkilöitä tarvitaan myös lisää koska alihankinnan asiakkuudet muuttuu.

Eikä sinne millään kaupan kassan palkoille tarvitse mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Kyllä yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää. Nirsoiletko? Odotatko saavasi vakituisen paikan heti?

Turha tätä on alapeukuttaa. Itse tein sijaisuuksia 6 vuotta ennen kuin sain vakituisen paikan. Ja tämä oli jo 90- luvun lopulla. Hyvin harva tällä alalla suoraan koulunpenkiltä vakituista työpaikkaa saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 3 vuotta, ja taisaisesti ollut jo viimeiset 10v 64000-74000 välissä vuosiansio.

Lapsuuden ystäväni opiskeli kympin tyttönä lukiot ja kauppikset ymv ja ei tienaa kuin puolet.

Mutta kun pitää päästä pöydän ääreen ja siisteihin hommiin

mies53v

Osa ihmisistä kykenee vain niihin.

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Älkää uskoko vanhempianne. Itsellä kans lähes painostusta kotona tietylle alalle ja sinnehän sitä sitten. Samoin siskot.

Ihan sairasta ”kannustaa” tietylle alalle jos alalle ei sovi.

Jos on huithapeli luonne niin ei siinä mitään tarkkaa työtä pysty tekemään.

Käsittääkseni hallintotieteilijöille löytyy töitä.

Tosin ihmettelen miten joku voi edes harkita tuota tai jotain vakuutusoikeutta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Kyllä yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää. Nirsoiletko? Odotatko saavasi vakituisen paikan heti?

Turha tätä on alapeukuttaa. Itse tein sijaisuuksia 6 vuotta ennen kuin sain vakituisen paikan. Ja tämä oli jo 90- luvun lopulla. Hyvin harva tällä alalla suoraan koulunpenkiltä vakituista työpaikkaa saa.

Sitä alapeukutetaan vähättelyn takia. Ensimmäinen kommentoija sanoi, ettei löydä työpaikkaa, vaikka on vuoden verran jo hakenut, johon seuraava tölväisee, että kyllähän yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää ja nirsoiletko sä.

Sinun kommenttisi vain vahvistaa sitä kuvaa, että ei se työpaikan saaminen kovin helppoa ole, moni on joko työttömänä TAI sijaisuus- ja pätkätyökierteessä. Sinäkin jouduit tekemään kuuden vuoden ajan sijaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Kyllä yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää. Nirsoiletko? Odotatko saavasi vakituisen paikan heti?

Joo riittää, jos pääaine sattuu olemaan sosiaalityö. Muille ei. Nämä sosiologit, politiikan tutkijat yms. kamppailevat samoista entry level -paikoista kuin AMK:n käyneet, puolet kauppatieteilijöistä jne.

https://www.yhteiskunta-ala.fi/edut-ja-palvelut/urapalvelut/avoimet-tyo…

Hae noita kaikkia ...

Hae Kelaan töihin

Vierailija kirjoitti:

https://www.yhteiskunta-ala.fi/edut-ja-palvelut/urapalvelut/avoimet-tyo…

Hae noita kaikkia ...

Pikaisesti silmäilemällä iso osa oli opettajan paikkoja. Niihin riittää päteviäkin hakijoita. Aika moni oli ylitarkastaja, ei ole ihan se vastavalmistuneen maisterin taso vielä. Moni vaati jotain spesifiä osaamista (viestintä/markkinointi, ohjelmoija, kääntäjä, jopa lääkäri) joita on turha hakea ilman ko. osaamisalan osaamista.

Helppohan se vaan lätkäistä joku linkki nenän eteen ja vaatia hakemaan kaikkia. :D

ohis, kokopäivätöissä

Aikanaan koin huonoa fiilistä etten opiskellut kunnolla vaan "tyydyin" ammattikoulun media-alaan ja vuosikausien työttömyyteen/pätkäduunaritöihin, eli siis suoraan verrannollinen johonkin luuserisossupummiin. Yritin hakea myös kouluihin mutta mikään ei juuri napannut ja vielä vähemmän nappasi elää opintotuella ja lainalla, koska en uskonut että tulisin koskaan saamaan töitä että voisin maksaa kyseiset velat pois.

Nykyään olen alan vakiduunissa ja ihan tyytyväinen etten lähtenyt opiskeluvelkarumbaan, mutta en ole varma suosittelisinko samaa reittiä muille, koen olleeni todella onnekas että löysin kyseisen työn. Meni kuitenkin valmistumisesta lähemmäs 6 vuotta lopulta työllistyin pidempiaikaisesti, mutta niin se saattaa mennä korkeakoulutetullakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Älkää uskoko vanhempianne. Itsellä kans lähes painostusta kotona tietylle alalle ja sinnehän sitä sitten. Samoin siskot.

Ihan sairasta ”kannustaa” tietylle alalle jos alalle ei sovi.

Jos on huithapeli luonne niin ei siinä mitään tarkkaa työtä pysty tekemään.

Näinhän se on. On sairasta patistaa ihmistä alalle, jolle hän on täysin sopimaton. Siksi on myös älytöntä, että ihmisiä patistetaan sankoin joukoin hoitoalalle tai jollekin tietylle tekniselle alalle, koska ne työllistää.

Kaikista ei todellakaan ole hoitamaan muita ihmisiä. Kaikista ei myöskään ole insinööriksi, sähkömieheksi jne.

Voitko kuvitella meneväsi ulkomaille töihin? Jos on korkeasti koulutettu, sitä kannattaa aina harkita. Palkkakin parempi kun täälä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Kyllä yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää. Nirsoiletko? Odotatko saavasi vakituisen paikan heti?

Turha tätä on alapeukuttaa. Itse tein sijaisuuksia 6 vuotta ennen kuin sain vakituisen paikan. Ja tämä oli jo 90- luvun lopulla. Hyvin harva tällä alalla suoraan koulunpenkiltä vakituista työpaikkaa saa.

Sitä alapeukutetaan vähättelyn takia. Ensimmäinen kommentoija sanoi, ettei löydä työpaikkaa, vaikka on vuoden verran jo hakenut, johon seuraava tölväisee, että kyllähän yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää ja nirsoiletko sä.

Sinun kommenttisi vain vahvistaa sitä kuvaa, että ei se työpaikan saaminen kovin helppoa ole, moni on joko työttömänä TAI sijaisuus- ja pätkätyökierteessä. Sinäkin jouduit tekemään kuuden vuoden ajan sijaisuuksia.

Ja lopulta se palkittiin. Olen kuullut hyvin monen sijaisen äärimmäisen vihaisena ihmettelevän, kun eivät vuoden tai kahden sijaisuuden jälkeen saa vakituista työtä. Sen jälkeen tulee yleensä heiltä vielä kommentti, että ennen sai helposti vakkaripaikan. Ihmettelen, että milloin ennen? Ymmärrän täysin pätkätyön rasittavuuden, joka vaikuttaa itse työhön sitoutumiseen kuin oman elämän suunnitteluun. Olenhan sen itsekin kokenut. Suosittelen silti ottamaan mitä tahansa työnpätkää vastaan. Ne kaikki on plussaa seuraavan sijaisuuden tai sen vakkaripaikan saamiseen. Kannattaa myös tehdä avoimia hakemuksia sellaisiin paikkoihin mitkä kiinnostaa.