Suoraan sanottuna v*tuttaa raskaasti kun opiskelin otsa hiessä monta vuotta...

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutus mene hukkaan ikinä. On tärkeää että ihmiset ovat sivistyneitä ja koulutettuja. Töitä ei ole kohta kellekään (jos ei niitä itse jotenkin "keksi"),

mutta on silti hyvä että ihmiset ovat koulutettuja.

. . . ja opintolainat niskassa pitkäaikaistyöttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Kyllä yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää. Nirsoiletko? Odotatko saavasi vakituisen paikan heti?

Turha tätä on alapeukuttaa. Itse tein sijaisuuksia 6 vuotta ennen kuin sain vakituisen paikan. Ja tämä oli jo 90- luvun lopulla. Hyvin harva tällä alalla suoraan koulunpenkiltä vakituista työpaikkaa saa.

Sitä alapeukutetaan vähättelyn takia. Ensimmäinen kommentoija sanoi, ettei löydä työpaikkaa, vaikka on vuoden verran jo hakenut, johon seuraava tölväisee, että kyllähän yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää ja nirsoiletko sä.

Sinun kommenttisi vain vahvistaa sitä kuvaa, että ei se työpaikan saaminen kovin helppoa ole, moni on joko työttömänä TAI sijaisuus- ja pätkätyökierteessä. Sinäkin jouduit tekemään kuuden vuoden ajan sijaisuuksia.

Ja lopulta se palkittiin. Olen kuullut hyvin monen sijaisen äärimmäisen vihaisena ihmettelevän, kun eivät vuoden tai kahden sijaisuuden jälkeen saa vakituista työtä. Sen jälkeen tulee yleensä heiltä vielä kommentti, että ennen sai helposti vakkaripaikan. Ihmettelen, että milloin ennen? Ymmärrän täysin pätkätyön rasittavuuden, joka vaikuttaa itse työhön sitoutumiseen kuin oman elämän suunnitteluun. Olenhan sen itsekin kokenut. Suosittelen silti ottamaan mitä tahansa työnpätkää vastaan. Ne kaikki on plussaa seuraavan sijaisuuden tai sen vakkaripaikan saamiseen. Kannattaa myös tehdä avoimia hakemuksia sellaisiin paikkoihin mitkä kiinnostaa.

Sijaisuuksista karttuu myös työssäoloehtoa työttömyyskassaan.

Saa ainakin ansiosidonnaista työttömyysturvaksi.

Suomi on ihan sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Kyllä yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää. Nirsoiletko? Odotatko saavasi vakituisen paikan heti?

Turha tätä on alapeukuttaa. Itse tein sijaisuuksia 6 vuotta ennen kuin sain vakituisen paikan. Ja tämä oli jo 90- luvun lopulla. Hyvin harva tällä alalla suoraan koulunpenkiltä vakituista työpaikkaa saa.

Sitä alapeukutetaan vähättelyn takia. Ensimmäinen kommentoija sanoi, ettei löydä työpaikkaa, vaikka on vuoden verran jo hakenut, johon seuraava tölväisee, että kyllähän yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää ja nirsoiletko sä.

Sinun kommenttisi vain vahvistaa sitä kuvaa, että ei se työpaikan saaminen kovin helppoa ole, moni on joko työttömänä TAI sijaisuus- ja pätkätyökierteessä. Sinäkin jouduit tekemään kuuden vuoden ajan sijaisuuksia.

Ja lopulta se palkittiin. Olen kuullut hyvin monen sijaisen äärimmäisen vihaisena ihmettelevän, kun eivät vuoden tai kahden sijaisuuden jälkeen saa vakituista työtä. Sen jälkeen tulee yleensä heiltä vielä kommentti, että ennen sai helposti vakkaripaikan. Ihmettelen, että milloin ennen? Ymmärrän täysin pätkätyön rasittavuuden, joka vaikuttaa itse työhön sitoutumiseen kuin oman elämän suunnitteluun. Olenhan sen itsekin kokenut. Suosittelen silti ottamaan mitä tahansa työnpätkää vastaan. Ne kaikki on plussaa seuraavan sijaisuuden tai sen vakkaripaikan saamiseen. Kannattaa myös tehdä avoimia hakemuksia sellaisiin paikkoihin mitkä kiinnostaa.

Kun saisi edes sen pätkän. Tein yli vuosikymmenen oman alani pätkiä ja vaikka ei vakkariksi päässyt oli pakko alkaa yrittää lasta kun ikä alkoi tulla vastaan. Edellinen pätkä loppui äitiysloman alkuun ja aloin hakemaan seuraavaa työtä lapsen ollessa 3 kk. Lapsi on nyt useamman vuoden enkä ole saanut koko aikana mitään töitä omalta alaltani enkä muualtakaan. Aluksi en päässyt vakkariksi koska pelättiin äitiyslomaa, sitten pelättiin että lapsi sairastaa ja olen poissa ja nyt olen todennäköisesti ollut jo liian pitkään työtön ja en usko että pääsen enää töihin muuten kuin opiskelemalla kokonaan uudelle alalle. En tiedä riittääkö motivaatiota enää opiskeluun saati uuteen pätkäkierteeseen uudella alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koulutus mene hukkaan ikinä. On tärkeää että ihmiset ovat sivistyneitä ja koulutettuja. Töitä ei ole kohta kellekään (jos ei niitä itse jotenkin "keksi"),

mutta on silti hyvä että ihmiset ovat koulutettuja.

. . . ja opintolainat niskassa pitkäaikaistyöttömänä.

Voin kertoa että tällaisena opintolainaisena työttömänä panokseni edes kulutukseen on olematon. Lyhennys nappaa tuista jo 150 euroa kuussa ja sen jälkeen ei paljon muuta kuin ruokaa enää ostella ja silloinkin sieltä mistä halvimmalla saa ja kotimaisuus on aika kaukainen ajatus.

Välillä mietin mitä tälle maalle käy jos entistä isommalla osalla ihmisistä ei ole varaa ostaa kuin aivan välttämätön. Saadaan varmaan lisää työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Joo tiedän tunteen. Ja naurettavinta on, kun ensin kyllästyt hakemaan niitä oman alan töitä ja hammasta purren haet sitten ns.  perusduuniin että olisi edes jotain tuloja, et kelpaa, koska "tässä työssä ei tarvita maisterintutkintoa, olet ylikoulutettu".

Jep. Pari vuotta sitten työttömäksi maisteriksi valmistuneena tunnistan tän niin hyvin. Tein neljä harjoittelua opiskelujen aikana, mutta aina saa kuulla, että liian vähän kokemusta, kun pääsee oman alan haastatteluihin. Olen elättänyt itseäni duunarihommilla nyt - ja täällä saa noista maisterispapereista hirveästi epäilyjä. Totta kai lähtisin asiantuntijatehtäviin, jos pääsisin, mutta kyllä noita muitakin duuneja ihan tosissani haen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistun tänä keväänä maisteriksi enkä usko saavani oman alan töitä. Tietysti yritän parhaani, mutta olen etsinyt vuoden ajan aktiivisesti oman alan töitä eikä vain tärppää. Pelkkä harjoittelupaikka oli pitkällisen itkun ja hampaiden kiristelyn takana.

Huvittavinta on, että lukion opo, oma äitini ja kaikki muut aikuiset ylistivät, kuinka fiksu ja kannattava idea on mennä lukemaan yliopistoon juuri tätä ainetta. 40-60-vuotiaat aikuiset, jotka ovat ikänsä olleet vakituisissa kokoaikatöissä, ovat ihan pihalla siitä, mikä työllistää ja mikä ei. He elävät kuplassa. Nuoret, kuunnelkaa myös niitä aikuisia, jotka ovat saaneet potkut, eläneet pätkätyösilpussa ja niin edelleen! Heiltä saa parempaa neuvoa kuin ihmisiltä, jotka ovat olleet koko ikänsä samassa työpaikassa ja kuvittelevat, että töihin pääsee edelleen sormia napsauttamalla samaan tapaan kuin he pääsivät valmistuttuaan.

T. tuleva YTM

Kyllä yhteiskuntatieteiden maistereilla töitä riittää. Nirsoiletko? Odotatko saavasi vakituisen paikan heti?

Joo riittää, jos pääaine sattuu olemaan sosiaalityö. Muille ei. Nämä sosiologit, politiikan tutkijat yms. kamppailevat samoista entry level -paikoista kuin AMK:n käyneet, puolet kauppatieteilijöistä jne.

Ne sosiologit ja polliittisen hissan porukat päivittää nykyisin tutkintojaan sosiaalityössä. Siitä saa kandin anteeksi ja on vuoden opinnoilla jo kokopäivätyössä sijaistamassa ankarasta työvoimapulasta kärsivällä alalla. Vakivirka heti kun valmistuu. Jos työttömyys alkaa pitkittyä useammaksi kuukaudeksi, kannattaa sossun tutkintoa alkaa tekemään. Niitä kehittämishommia voi hakea sitten kun on sossun työstä työkokemusta.

Olen yhteiskuntatieteilijä enkä tiedä yhtään työtöntä entistä opiskelukaveria. Kaikki on hyvissä töissä ja palkkakin on kunnossa. En ole opiskellut sosiaalityötä.