Mikä mt diagnoosi minulla voisi olla? Auttakaa.
Teini-iässä persoonallisuutteni sai oudon kolauksen. Aloin kokea olevani ruma ja huono. Toisinaan kuulin sitä muilta.
Vaivuin vuosiksi voimakkaaseen itsesäälin tunteeseen ja aloin siitä saada voima varaa elämääni.
Muut ihmiset eivät kovin herkästi näe puutteitani ja väittä, että olen jopa harhainen. Itse olen sitä mieltä, että olen oikeassa ja aina välillä joku muukin on samaa mieltä ja silloin sekoan entisestään. Menen kierroksille ja totean, että no niin minähän olin oikeassa kokoajan.
Ajattelu mallini elämästä on seuraava:
Olen niin ruma ja huono, että en tule koskaan pääsemään parisuhteeseen. Saan jonkinlaista nautintoa, kun ignooraan miehiä ja ryven itsesäälissä. Joskus jos joku osoittaa kiinostusta innostun lisään, ajattelen, ettei hän voi olla minusta kiinostunut ja ignooraan. Se tuntuu hyvälle, vaikka järjellä tiedän, että näin ei sata varmasti ole. Jossain kohtaa päässäni niksahti joku ja päätin, että olen ruma ja minulla ei ole mahiksia löytää elämän kumppania.
Aloin saada siitä todella jopa voimavaroja ja samalla se on myös todella haitallinen ajattelutapa ja saa minut välillä todella kieroksille ja ahdistuneeksi.
Toisinaan jopa itsetuhoiseksi.
Tiedän, että tarvitsen apua ja tätä koko juttua on vaikea avata muille.
Päämääräni on se, että jonain päivänä kaikki muutkin ymmärtää kuinka ruma olen ja saan sääliä.
Mikä ihme mulla voi olla? Tätä on jatkunut jo vuosia ja multa jää tämän vuoksi kaikki tekemättä. Tuntuu, etten enää voi elää ilman tätä ajatusta, koska tämä on myös voimavarani. Se itse sääli.
Mitä veikkaisitte diagnoosiksi? Vakavaa masennusta vai jopa psykoosia?
Olen 26 vuotias nainen.
Kommentit (40)
Tekstisi perusteella kärsit hyvin vakavasti mielenterveydellisistä ongelmista.
Diagnoosia on mahdotonta sanoa tuon perusteella, mutta pelkän masennuksen piikkiin tuo ei mene.
Jonkilainen persoonallisuushäiriö tuo voisi olla tai ainakin siltä kuulostaa, vaikea sanoa tarkemmin, mutta googlaile, osuisiko joku niistä
Heikko itsetunto. Masennus. Pakkoajatukset? Suosittelen terapiaa ja eräänlaista itsesi löytämistä. Ja armoa itsellesi! Ei elämä pyöri vain ulkonäön ympärillä, on valtavasti asioita joista saa sisältöä elämäänsä. Itsensä hyväksyminen sellaisen kuin on heikkouksineen ja vahvuuksineen on tärkeää. Kukaan ei ole täydellinen ja vertaaminen muihin syö itsetuntoa.
Enpä tiedä. Kuulostat lähinnä sille, että lietsot itse itseäsi kuvitteellisilla ongelmilla, jotta saat itsesi ylikierroksille ja tilaan missä menet tiloihin missä et normaalisti ole. Ei se ole välttämättä mikään ongelma, koska osaat kuvailla tilannetta noin hyvin. Joten sanoisin, että teeskentelet itsellesi mielenterveysongelmia. Olet korkeintaan huomionhakuinen ja näyttää sille että huomion haun kohde on sinä itse.
Mäkin olen ollut sekaisin joskus, mutten koskaan ole ollut noin hullu. Hanki apua
Rumia ihmisä on vaikka kuinka paljon niin mitäs sitte?
Voi olla ettei muut näe sua rumana mutta sun omakin mielipide itsestäsi on täysin ok.
Elää ne monet muutkin rumat omaa elämäänsä ihan ok, niin kokeile sinäkin.
Ei siihen mitään diagnoosia välttämättä tarvii että o huono itsetunto ja jotain pakkoajatusten tapaista pään sisäl kitisemässä.
Terapiaan tms voi olla kyl vaikeet päästä ilman diagnoosia jos ei itellä ole varaa maksaa. Itteäänki vok kyllä terapioida mutta se vaatii luovuutta ja älliä. Liian rikki ei välttämättä jaksa vaikka älliä ja luovuutta ois kuinka
Ei kai tossa mitään erityistä ole.
Olet ihan tavallinen ruma suomiakka, mutta luulet olevasi jollain tavalla erilainen/erityinen ja vaadit huomiota, jota kutsut sääliksi, mutta kun et sitä saa etkä ole sitä ansainnut, niin kiukuttelet, ettei tarvitse hyväksyä sitä, että olet ihan tavallinen ruma suomiakka.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Kuulostat lähinnä sille, että lietsot itse itseäsi kuvitteellisilla ongelmilla, jotta saat itsesi ylikierroksille ja tilaan missä menet tiloihin missä et normaalisti ole. Ei se ole välttämättä mikään ongelma, koska osaat kuvailla tilannetta noin hyvin. Joten sanoisin, että teeskentelet itsellesi mielenterveysongelmia. Olet korkeintaan huomionhakuinen ja näyttää sille että huomion haun kohde on sinä itse.
Kyllä monen mielenterveyden ongelman kanssa elävä osaa hyvinkin objektiivisesti katsoa tilannettaan, ja usein myös tajuaa oman käytöksensä älyttömyyden. Mutta silti pää väkisin toimii tietyllä tavalla, jota on vaikea estää/muuttaa.
Se on muillakin ollut nuorempana noita juttuja. Osa voi olla vääristynyt kehonkuva, on varmasti nättejä puolia ja luonne merkitsee elämässä myös - ainakin itselle. Entä voiko jotain korjata rahalla, vaikka hampaita, helpommin sanottu kuin tehty - sitä rahaa just ei ole monella. Mieti missä voi kehittää itseä ja missä olet hyvä. Ehkei miehissä ole edes kummoisia täällä tarjolla, kenelle sitä koreilisi? Entä jos ottaa rennommin ja haluaa voida paremmin. Rohkeutta voi kai harjoitella ja muita ei ole pakko miellyttää.
Tekstin perusteella ei vaikuta psykoottiselta, mutta depressiiviseltä, kun kerroit itsetuhoisista ajatuksista. Depressio liittyy moneenkin sairauteen esim. bibolaarihäiriöön. Ainakin vaikuttaisi, että on vääristynyt kehonkuva. Katsopa tuota linkkiä ao. Psykofyysinen fysioterapia olisi avuksi. Sinun pitäisi saada yhteys uudestaan luotua omaan kehoosi. Kaikkea luovaa tekemistä.
Satavarmasti ja veikkaan sanat paljastaa että ole se taas se sama Vanhapiika jonka kaikki tunnemme. Eisinua paranna mikään. Nouse vaan edelleen 7.00 tänne haukkumaan ilta 11 00 saakka . Siinä sun elämän tehtävä ja ainut viihdyke.😝
Pelottavinta tässä jutussa tosiaan on se, että en osaa elää enää ilmankaan tätä ajatusta. Pelkään, että sekoan lopullisesti, kun ei ole mitään päämäräistä ajatusta elämästä.
Ap