Miten ihmeessä 35+ nainen voi saada vielä kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Veikkaan, ettei kovin moni, kun ei sellainen oikein kuulu meidän kulttuuriin. Tuntemattomien kanssa vaihdetaan kyllä joskus pari sanaa bussipysäkillä tai vaikka kaupassa, mutta eihän se mitään juttelemista ole. Ja se ainakin olisi tosi outoa, että lyöttäytyisi vaan jonkun tuntemattoman seuraan ja alkaisi jututtaa tätä vaikka tämän kävellessä pitkin katua. Itse sain joskus tosin tällaisen juttelijan kimppuuni, mutta aika pian selvisi, että hän halusi käännyttää minua johonkin kristilliseen lahkoon.

En itse usko palstoilla suositeltuihin tutustumisiin jalkakäytävillä, lenkkipoluilla tai kaupoissa. Ne ovat vain keinoja vaientaa ihmiset, jotka harmittelevat, kun ei kumppania tunnu löytyvän mistään - vakiovastaus tällaiseenhan on aina se, että "Se Oikea" voi "lymyillä" ihan missä vaan, vaikka metsäpolulla. Joo, ei lymyile.

Näin minäkin ajattelen. Luulen, että sovelluksien haukkujat ovat heitä, joilla on vain surkeita kokemuksia niistä eli ei ehkä yhtään matchia jne. Ovat ne kuitenkin sata kertaa parempia ympäristöjä monelle kuin joku katu tai kaupan jono. Toki oma aktiivisuus on joka paikassa silti ratkaisevaa, ellei satu olemaan niin valovoimainen tyyppi, että kumppaniehdokkaat juoksevat suoraan syliin joka puolella.

Mutta ap:lla treffisovellukset eivät ole selvästi tuottaneet toivottua tulosta. Kuten ei ilmeisesti monella muullakaan.

Voi myös miettiä miten niitä käyttää ja mitä niistä käyttää. Ei se sen helpompaa ole missään muuallakaan. Pitää vain olla aktiivinen ja jaksaa yrittää. Todella moni on kuitenkin löytänyt seuraa noista palveluista.

Hyvä, sitten ap:n kannattanee jatkaa sillä linjalla, millä on mennyt tähänkin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.

Niin, siis ei pointtini ollutkaan, että mitä voisi tapahtua, tai että olisi maailmanloppu, jos joku ei lähtisi treffeille. Itse en tuollaisia epätoivoisia keinoja kaipaa - tapaan ihmisiä muissa yhteyksissä. Pointtini oli oikeastaan vaan se, että nuo ovat huonoja ohjeita ihmiselle, joka ei meinaa löytää kumppania. Eihän ihmiset voi jokaista vastaantulijaa pysäyttää, ja sitten jos heistä pitäisi valikoida joku, niin millä perusteella? Ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole tullut jostain satunnaisesta vastaantulijasta sellaista oloa, että haluaisin tutustua häneen. Mutta sitten sellainen ihminen, joka vakavissaan etsii kumppania, tuhlaa aikaa ja energiaa, jos satsaa jalkakäytävillä ihmisten pysäyttämiseen. Se on niin epätodennäköinen paikka, että tuollaiset ohjeet ovat aika turhia. Veikkaan myös, ei monelle ihmiselle - naiselle tai miehelle - ole ollenkaan luontevaa alkaa kysyä treffeille jotain täysin tuntematonta. Koska pitäähän treffeihin jokin syy olla - yleensä se on halu tutustua. Mikä olisi tuntemattoman kohdalla se syy, miksi haluaisi tutustua juuri häneen? Ei se ihan riitä, että on vastakkaista sukupuolta ja ainoa joka suostui niistä kolmestakymmenestä, jolta kysyi.

Tämä on syy, miksi miesten oletetaan lähestyvän ensin naista: koska mies tietää hyvin heti, kenestä hän on kiinnostunut ja kenestä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ohjeet 35+v naiselle:

1. Pysy hoikkana, et tarvi tehdä tätä varten mitään eli on helppoa, olet vain syömättä liikaa

2. Mieti edes vähän ulkonäköä, esim kampaus, vaatteet jne. ei todellakaan tarvi mallilta näyttää

3. Katsele 40+ miehiä, nuoremmat miehet voit unohtaa tuonikäisenä.

(4. (bonus) myy se koira pois, turn-off monelle miehelle)

No ei nyt tarvitse yli nelikymppisiä ruveta katselemaan. Itselläni on ollut 35-40-vuotiaana naisena vientiä pari kertaa itseäni nuoremmankin miehen taholta - tutustuttiin työn kautta. Ja minulla on vieläpä lapsia aiemmasta suhteesta ja hoikkuudesta huolimatta taipumusta keskivartalolihavuuteen. Joten jos on hoikka, lapseton ja hyvännäköinen 35-vuotias, niin ihan hyvin voi löytää jopa kolmekymppisen miehen. Riippuu aina miehestä ja riippuu aina naisesta, persoona myös tärkeä - myös miehille, ainakin monille heistä.

Pari kertaa nuoremman? Puoletkin nuorempi on käytännössä lähes kakara?

Toki ihan oman makunsa mukaan jos täysi-ikäisiä olette. 😁

Pidä itses fyysisesti kunnossa, niin todennäköisyys paranee.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ohjeet 35+v naiselle:

1. Pysy hoikkana, et tarvi tehdä tätä varten mitään eli on helppoa, olet vain syömättä liikaa

2. Mieti edes vähän ulkonäköä, esim kampaus, vaatteet jne. ei todellakaan tarvi mallilta näyttää

3. Katsele 40+ miehiä, nuoremmat miehet voit unohtaa tuonikäisenä.

(4. (bonus) myy se koira pois, turn-off monelle miehelle)

No ei nyt tarvitse yli nelikymppisiä ruveta katselemaan. Itselläni on ollut 35-40-vuotiaana naisena vientiä pari kertaa itseäni nuoremmankin miehen taholta - tutustuttiin työn kautta. Ja minulla on vieläpä lapsia aiemmasta suhteesta ja hoikkuudesta huolimatta taipumusta keskivartalolihavuuteen. Joten jos on hoikka, lapseton ja hyvännäköinen 35-vuotias, niin ihan hyvin voi löytää jopa kolmekymppisen miehen. Riippuu aina miehestä ja riippuu aina naisesta, persoona myös tärkeä - myös miehille, ainakin monille heistä.

Pari kertaa nuoremman? Puoletkin nuorempi on käytännössä lähes kakara?

Toki ihan oman makunsa mukaan jos täysi-ikäisiä olette. 😁

 :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.

Niin, siis ei pointtini ollutkaan, että mitä voisi tapahtua, tai että olisi maailmanloppu, jos joku ei lähtisi treffeille. Itse en tuollaisia epätoivoisia keinoja kaipaa - tapaan ihmisiä muissa yhteyksissä. Pointtini oli oikeastaan vaan se, että nuo ovat huonoja ohjeita ihmiselle, joka ei meinaa löytää kumppania. Eihän ihmiset voi jokaista vastaantulijaa pysäyttää, ja sitten jos heistä pitäisi valikoida joku, niin millä perusteella? Ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole tullut jostain satunnaisesta vastaantulijasta sellaista oloa, että haluaisin tutustua häneen. Mutta sitten sellainen ihminen, joka vakavissaan etsii kumppania, tuhlaa aikaa ja energiaa, jos satsaa jalkakäytävillä ihmisten pysäyttämiseen. Se on niin epätodennäköinen paikka, että tuollaiset ohjeet ovat aika turhia. Veikkaan myös, ei monelle ihmiselle - naiselle tai miehelle - ole ollenkaan luontevaa alkaa kysyä treffeille jotain täysin tuntematonta. Koska pitäähän treffeihin jokin syy olla - yleensä se on halu tutustua. Mikä olisi tuntemattoman kohdalla se syy, miksi haluaisi tutustua juuri häneen? Ei se ihan riitä, että on vastakkaista sukupuolta ja ainoa joka suostui niistä kolmestakymmenestä, jolta kysyi.

Totta, ja vaikka tulisi sellainen ole, että jonun kanssa voisi lähteä treffeille, niin on kymmeniä syitä, että pieleen menee. Tämä tuntematon voi esim:

- On jo parisuhteessa

- Ei halua käydä treffeillä ollenkaan

- Ei halua treffeille juuri sinun kanssa

- Ei halua puhua tuntemattomille, vaan jatkaa matkaansa

- On rikollinen

- On vakavasti mielenterveysongelmainen

- Onkin aivan vääräntyyppinen, josta ei olekaan kiinnostunut

- Hän asuu jossain kaukana, eikä etäsuhde kiinnosta jompaa kumpaa

- Hänellä on/ei ole lapsia tai jotain muuta ratkaisevaa, joka estää kiinnostumisen

jne...

Eli kuka jaksaa hortoilla tuolla ja kokeilla onneaan ihan umpimähkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.

Niin, siis ei pointtini ollutkaan, että mitä voisi tapahtua, tai että olisi maailmanloppu, jos joku ei lähtisi treffeille. Itse en tuollaisia epätoivoisia keinoja kaipaa - tapaan ihmisiä muissa yhteyksissä. Pointtini oli oikeastaan vaan se, että nuo ovat huonoja ohjeita ihmiselle, joka ei meinaa löytää kumppania. Eihän ihmiset voi jokaista vastaantulijaa pysäyttää, ja sitten jos heistä pitäisi valikoida joku, niin millä perusteella? Ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole tullut jostain satunnaisesta vastaantulijasta sellaista oloa, että haluaisin tutustua häneen. Mutta sitten sellainen ihminen, joka vakavissaan etsii kumppania, tuhlaa aikaa ja energiaa, jos satsaa jalkakäytävillä ihmisten pysäyttämiseen. Se on niin epätodennäköinen paikka, että tuollaiset ohjeet ovat aika turhia. Veikkaan myös, ei monelle ihmiselle - naiselle tai miehelle - ole ollenkaan luontevaa alkaa kysyä treffeille jotain täysin tuntematonta. Koska pitäähän treffeihin jokin syy olla - yleensä se on halu tutustua. Mikä olisi tuntemattoman kohdalla se syy, miksi haluaisi tutustua juuri häneen? Ei se ihan riitä, että on vastakkaista sukupuolta ja ainoa joka suostui niistä kolmestakymmenestä, jolta kysyi.

Tämä on syy, miksi miesten oletetaan lähestyvän ensin naista: koska mies tietää hyvin heti, kenestä hän on kiinnostunut ja kenestä ei.

Tai sitten voi olla, ettei miesten kiinnostavuus näy ulospäin, vaan ovat kaikki sitä samaa tylsää miestyylistä massaa. 

Toki voi olla, että käytetään sanaa "kiinnostunut" nyt hiukan eri merkityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.

Niin, siis ei pointtini ollutkaan, että mitä voisi tapahtua, tai että olisi maailmanloppu, jos joku ei lähtisi treffeille. Itse en tuollaisia epätoivoisia keinoja kaipaa - tapaan ihmisiä muissa yhteyksissä. Pointtini oli oikeastaan vaan se, että nuo ovat huonoja ohjeita ihmiselle, joka ei meinaa löytää kumppania. Eihän ihmiset voi jokaista vastaantulijaa pysäyttää, ja sitten jos heistä pitäisi valikoida joku, niin millä perusteella? Ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole tullut jostain satunnaisesta vastaantulijasta sellaista oloa, että haluaisin tutustua häneen. Mutta sitten sellainen ihminen, joka vakavissaan etsii kumppania, tuhlaa aikaa ja energiaa, jos satsaa jalkakäytävillä ihmisten pysäyttämiseen. Se on niin epätodennäköinen paikka, että tuollaiset ohjeet ovat aika turhia. Veikkaan myös, ei monelle ihmiselle - naiselle tai miehelle - ole ollenkaan luontevaa alkaa kysyä treffeille jotain täysin tuntematonta. Koska pitäähän treffeihin jokin syy olla - yleensä se on halu tutustua. Mikä olisi tuntemattoman kohdalla se syy, miksi haluaisi tutustua juuri häneen? Ei se ihan riitä, että on vastakkaista sukupuolta ja ainoa joka suostui niistä kolmestakymmenestä, jolta kysyi.

Totta, ja vaikka tulisi sellainen ole, että jonun kanssa voisi lähteä treffeille, niin on kymmeniä syitä, että pieleen menee. Tämä tuntematon voi esim:

- On jo parisuhteessa

- Ei halua käydä treffeillä ollenkaan

- Ei halua treffeille juuri sinun kanssa

- Ei halua puhua tuntemattomille, vaan jatkaa matkaansa

- On rikollinen

- On vakavasti mielenterveysongelmainen

- Onkin aivan vääräntyyppinen, josta ei olekaan kiinnostunut

- Hän asuu jossain kaukana, eikä etäsuhde kiinnosta jompaa kumpaa

- Hänellä on/ei ole lapsia tai jotain muuta ratkaisevaa, joka estää kiinnostumisen

jne...

Eli kuka jaksaa hortoilla tuolla ja kokeilla onneaan ihan umpimähkään.

Niin ja kenellä on edes aikaa sellaiseen?!

Okei, oli selvästi virhe yrittää ajatella positiivisesti tällä palstalla, että ihmisille voisi ulkomaailmassa jutella. Minusta ainakin olisi kiva elää maailmassa, missä ihmisille voi joskus vielä puhua muutenkin, kuin puhelimen ruudun välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.

Niin, siis ei pointtini ollutkaan, että mitä voisi tapahtua, tai että olisi maailmanloppu, jos joku ei lähtisi treffeille. Itse en tuollaisia epätoivoisia keinoja kaipaa - tapaan ihmisiä muissa yhteyksissä. Pointtini oli oikeastaan vaan se, että nuo ovat huonoja ohjeita ihmiselle, joka ei meinaa löytää kumppania. Eihän ihmiset voi jokaista vastaantulijaa pysäyttää, ja sitten jos heistä pitäisi valikoida joku, niin millä perusteella? Ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole tullut jostain satunnaisesta vastaantulijasta sellaista oloa, että haluaisin tutustua häneen. Mutta sitten sellainen ihminen, joka vakavissaan etsii kumppania, tuhlaa aikaa ja energiaa, jos satsaa jalkakäytävillä ihmisten pysäyttämiseen. Se on niin epätodennäköinen paikka, että tuollaiset ohjeet ovat aika turhia. Veikkaan myös, ei monelle ihmiselle - naiselle tai miehelle - ole ollenkaan luontevaa alkaa kysyä treffeille jotain täysin tuntematonta. Koska pitäähän treffeihin jokin syy olla - yleensä se on halu tutustua. Mikä olisi tuntemattoman kohdalla se syy, miksi haluaisi tutustua juuri häneen? Ei se ihan riitä, että on vastakkaista sukupuolta ja ainoa joka suostui niistä kolmestakymmenestä, jolta kysyi.

Totta, ja vaikka tulisi sellainen ole, että jonun kanssa voisi lähteä treffeille, niin on kymmeniä syitä, että pieleen menee. Tämä tuntematon voi esim:

- On jo parisuhteessa

- Ei halua käydä treffeillä ollenkaan

- Ei halua treffeille juuri sinun kanssa

- Ei halua puhua tuntemattomille, vaan jatkaa matkaansa

- On rikollinen

- On vakavasti mielenterveysongelmainen

- Onkin aivan vääräntyyppinen, josta ei olekaan kiinnostunut

- Hän asuu jossain kaukana, eikä etäsuhde kiinnosta jompaa kumpaa

- Hänellä on/ei ole lapsia tai jotain muuta ratkaisevaa, joka estää kiinnostumisen

jne...

Eli kuka jaksaa hortoilla tuolla ja kokeilla onneaan ihan umpimähkään.

Niin ja kenellä on edes aikaa sellaiseen?!

Ei nykyään kenelläkään. Kaikilla on kiire selata Instagramin tarinaosiota ja räplätä Spotifysta uutta biisiä listalle, ettei tarvitse olla kontaktissa ihmisiin ja ulkomaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.

Niin, siis ei pointtini ollutkaan, että mitä voisi tapahtua, tai että olisi maailmanloppu, jos joku ei lähtisi treffeille. Itse en tuollaisia epätoivoisia keinoja kaipaa - tapaan ihmisiä muissa yhteyksissä. Pointtini oli oikeastaan vaan se, että nuo ovat huonoja ohjeita ihmiselle, joka ei meinaa löytää kumppania. Eihän ihmiset voi jokaista vastaantulijaa pysäyttää, ja sitten jos heistä pitäisi valikoida joku, niin millä perusteella? Ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole tullut jostain satunnaisesta vastaantulijasta sellaista oloa, että haluaisin tutustua häneen. Mutta sitten sellainen ihminen, joka vakavissaan etsii kumppania, tuhlaa aikaa ja energiaa, jos satsaa jalkakäytävillä ihmisten pysäyttämiseen. Se on niin epätodennäköinen paikka, että tuollaiset ohjeet ovat aika turhia. Veikkaan myös, ei monelle ihmiselle - naiselle tai miehelle - ole ollenkaan luontevaa alkaa kysyä treffeille jotain täysin tuntematonta. Koska pitäähän treffeihin jokin syy olla - yleensä se on halu tutustua. Mikä olisi tuntemattoman kohdalla se syy, miksi haluaisi tutustua juuri häneen? Ei se ihan riitä, että on vastakkaista sukupuolta ja ainoa joka suostui niistä kolmestakymmenestä, jolta kysyi.

Totta, ja vaikka tulisi sellainen ole, että jonun kanssa voisi lähteä treffeille, niin on kymmeniä syitä, että pieleen menee. Tämä tuntematon voi esim:

- On jo parisuhteessa

- Ei halua käydä treffeillä ollenkaan

- Ei halua treffeille juuri sinun kanssa

- Ei halua puhua tuntemattomille, vaan jatkaa matkaansa

- On rikollinen

- On vakavasti mielenterveysongelmainen

- Onkin aivan vääräntyyppinen, josta ei olekaan kiinnostunut

- Hän asuu jossain kaukana, eikä etäsuhde kiinnosta jompaa kumpaa

- Hänellä on/ei ole lapsia tai jotain muuta ratkaisevaa, joka estää kiinnostumisen

jne...

Eli kuka jaksaa hortoilla tuolla ja kokeilla onneaan ihan umpimähkään.

Niin ja kenellä on edes aikaa sellaiseen?!

Ei nykyään kenelläkään. Kaikilla on kiire selata Instagramin tarinaosiota ja räplätä Spotifysta uutta biisiä listalle, ettei tarvitse olla kontaktissa ihmisiin ja ulkomaailmaan.

Kiire on yksi syy ja toinen, että yleensä ketään ei vaan kiinnosta vieraat ihmiset normaalissa arjessa. Sitten jos tulee joku yhdistävä tekijä, että tietää edes jotain toisesta jostain yhteydestä, niin tilanne saattaa olla toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.

Niin, siis ei pointtini ollutkaan, että mitä voisi tapahtua, tai että olisi maailmanloppu, jos joku ei lähtisi treffeille. Itse en tuollaisia epätoivoisia keinoja kaipaa - tapaan ihmisiä muissa yhteyksissä. Pointtini oli oikeastaan vaan se, että nuo ovat huonoja ohjeita ihmiselle, joka ei meinaa löytää kumppania. Eihän ihmiset voi jokaista vastaantulijaa pysäyttää, ja sitten jos heistä pitäisi valikoida joku, niin millä perusteella? Ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole tullut jostain satunnaisesta vastaantulijasta sellaista oloa, että haluaisin tutustua häneen. Mutta sitten sellainen ihminen, joka vakavissaan etsii kumppania, tuhlaa aikaa ja energiaa, jos satsaa jalkakäytävillä ihmisten pysäyttämiseen. Se on niin epätodennäköinen paikka, että tuollaiset ohjeet ovat aika turhia. Veikkaan myös, ei monelle ihmiselle - naiselle tai miehelle - ole ollenkaan luontevaa alkaa kysyä treffeille jotain täysin tuntematonta. Koska pitäähän treffeihin jokin syy olla - yleensä se on halu tutustua. Mikä olisi tuntemattoman kohdalla se syy, miksi haluaisi tutustua juuri häneen? Ei se ihan riitä, että on vastakkaista sukupuolta ja ainoa joka suostui niistä kolmestakymmenestä, jolta kysyi.

Totta, ja vaikka tulisi sellainen ole, että jonun kanssa voisi lähteä treffeille, niin on kymmeniä syitä, että pieleen menee. Tämä tuntematon voi esim:

- On jo parisuhteessa

- Ei halua käydä treffeillä ollenkaan

- Ei halua treffeille juuri sinun kanssa

- Ei halua puhua tuntemattomille, vaan jatkaa matkaansa

- On rikollinen

- On vakavasti mielenterveysongelmainen

- Onkin aivan vääräntyyppinen, josta ei olekaan kiinnostunut

- Hän asuu jossain kaukana, eikä etäsuhde kiinnosta jompaa kumpaa

- Hänellä on/ei ole lapsia tai jotain muuta ratkaisevaa, joka estää kiinnostumisen

jne...

Eli kuka jaksaa hortoilla tuolla ja kokeilla onneaan ihan umpimähkään.

Niin ja kenellä on edes aikaa sellaiseen?!

Ei nykyään kenelläkään. Kaikilla on kiire selata Instagramin tarinaosiota ja räplätä Spotifysta uutta biisiä listalle, ettei tarvitse olla kontaktissa ihmisiin ja ulkomaailmaan.

Kiire on yksi syy ja toinen, että yleensä ketään ei vaan kiinnosta vieraat ihmiset normaalissa arjessa. Sitten jos tulee joku yhdistävä tekijä, että tietää edes jotain toisesta jostain yhteydestä, niin tilanne saattaa olla toinen.

Sinä ilmeisesti olet jo löytänyt kumppanin, joten sitä ei liene tarvetta etsiäkään? Jos naisena etsii itselleen parisuhdetta +35-vuotiaana, niin on syytä alkaa kääntelemään vähän enemmän kiviä, mihin on ehkä 20-vuotiaana tottunut. Varsinkin, jos todella tilanne on se, ettei naisena löydä yhtään ketään. Silloin tilanne on jo outo ja vakava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Luettelit juuri ison joukon omia katastrofiajatuksiasi. Nuo ovat sinun mietintöjäsi siitä, mitä saattaa tapahtua. Jos minä tulisin sinua vastaan tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa, niin saisit takuuvarmasti treffikumppanin. Ajatellaan, että olen siis joku huippukomea yksilö. Ja mitä sitten, vaikka joku ei sinun kanssasi treffeille lähtisikään? Mies sanoo, että ei kiitos ja on todennäköisesti hyvin otettu treffipyynnöstä. Mies ei ole nainen. Kokeile joskus, saatat yllättyä.

Niin, siis ei pointtini ollutkaan, että mitä voisi tapahtua, tai että olisi maailmanloppu, jos joku ei lähtisi treffeille. Itse en tuollaisia epätoivoisia keinoja kaipaa - tapaan ihmisiä muissa yhteyksissä. Pointtini oli oikeastaan vaan se, että nuo ovat huonoja ohjeita ihmiselle, joka ei meinaa löytää kumppania. Eihän ihmiset voi jokaista vastaantulijaa pysäyttää, ja sitten jos heistä pitäisi valikoida joku, niin millä perusteella? Ainakaan itselleni ei vielä koskaan ole tullut jostain satunnaisesta vastaantulijasta sellaista oloa, että haluaisin tutustua häneen. Mutta sitten sellainen ihminen, joka vakavissaan etsii kumppania, tuhlaa aikaa ja energiaa, jos satsaa jalkakäytävillä ihmisten pysäyttämiseen. Se on niin epätodennäköinen paikka, että tuollaiset ohjeet ovat aika turhia. Veikkaan myös, ei monelle ihmiselle - naiselle tai miehelle - ole ollenkaan luontevaa alkaa kysyä treffeille jotain täysin tuntematonta. Koska pitäähän treffeihin jokin syy olla - yleensä se on halu tutustua. Mikä olisi tuntemattoman kohdalla se syy, miksi haluaisi tutustua juuri häneen? Ei se ihan riitä, että on vastakkaista sukupuolta ja ainoa joka suostui niistä kolmestakymmenestä, jolta kysyi.

Totta, ja vaikka tulisi sellainen ole, että jonun kanssa voisi lähteä treffeille, niin on kymmeniä syitä, että pieleen menee. Tämä tuntematon voi esim:

- On jo parisuhteessa

- Ei halua käydä treffeillä ollenkaan

- Ei halua treffeille juuri sinun kanssa

- Ei halua puhua tuntemattomille, vaan jatkaa matkaansa

- On rikollinen

- On vakavasti mielenterveysongelmainen

- Onkin aivan vääräntyyppinen, josta ei olekaan kiinnostunut

- Hän asuu jossain kaukana, eikä etäsuhde kiinnosta jompaa kumpaa

- Hänellä on/ei ole lapsia tai jotain muuta ratkaisevaa, joka estää kiinnostumisen

jne...

Eli kuka jaksaa hortoilla tuolla ja kokeilla onneaan ihan umpimähkään.

Niin ja kenellä on edes aikaa sellaiseen?!

Ei nykyään kenelläkään. Kaikilla on kiire selata Instagramin tarinaosiota ja räplätä Spotifysta uutta biisiä listalle, ettei tarvitse olla kontaktissa ihmisiin ja ulkomaailmaan.

Kiire on yksi syy ja toinen, että yleensä ketään ei vaan kiinnosta vieraat ihmiset normaalissa arjessa. Sitten jos tulee joku yhdistävä tekijä, että tietää edes jotain toisesta jostain yhteydestä, niin tilanne saattaa olla toinen.

Sinä ilmeisesti olet jo löytänyt kumppanin, joten sitä ei liene tarvetta etsiäkään? Jos naisena etsii itselleen parisuhdetta +35-vuotiaana, niin on syytä alkaa kääntelemään vähän enemmän kiviä, mihin on ehkä 20-vuotiaana tottunut. Varsinkin, jos todella tilanne on se, ettei naisena löydä yhtään ketään. Silloin tilanne on jo outo ja vakava.

Tietenkin kannattaa, jos todella haluaa löytää. Meinasin, että ne lähes kaikki muut ovat omissa ajatuksissaan, eikä heitä kiinnosta vieraat ihmiset. On siellä poikkeuksiakin joukossa tosin, ja tilaisuus pitää osata käyttää silloin kun se eteen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Mä oon jonkun verran lähestynytkin tuntemattomia ja yrittänyt jutella bussissa, kassajonossa tai muissa arkipäivän tilanteissa. Vaikka hymyilisin ja heittäisin jonkun kevyen kommentin/vitsin, vastauksena on poikkeuksetta "miksää puhut mulle" -tuijotus ja joku mutina vastaukseksi. Yhtään kertaa mies ei ole lähtenyt pilke silmäkulmassa juttuun mukaan.

Rohkein aloitus jonka olen heittänyt oli kaupassa, keksihyllyllä oli samaan aikaan saman ikäinen mies. Katsekontaktia oli pari kertaa. Vertailin siinä eri makuja ja hetken mielijohteesta kysyin että hei jos oisit tämmöinen sinkkunainen kuin mä ja meinaisit katsoa yksin kotona leffaa niin kumman näistä ostaisit? ;) Mies vastasi "emmätiähhhmmmrrr" ja lähti kauheeta vauhtia pakoon :D. Joo ihan sama, voihan syy olla mikä vaan, mutta ei se todellakaan helppoa ole. Enää en tuota harrasta kun saa vaan hullun maineen ja nollat treffit :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Mä oon jonkun verran lähestynytkin tuntemattomia ja yrittänyt jutella bussissa, kassajonossa tai muissa arkipäivän tilanteissa. Vaikka hymyilisin ja heittäisin jonkun kevyen kommentin/vitsin, vastauksena on poikkeuksetta "miksää puhut mulle" -tuijotus ja joku mutina vastaukseksi. Yhtään kertaa mies ei ole lähtenyt pilke silmäkulmassa juttuun mukaan.

Rohkein aloitus jonka olen heittänyt oli kaupassa, keksihyllyllä oli samaan aikaan saman ikäinen mies. Katsekontaktia oli pari kertaa. Vertailin siinä eri makuja ja hetken mielijohteesta kysyin että hei jos oisit tämmöinen sinkkunainen kuin mä ja meinaisit katsoa yksin kotona leffaa niin kumman näistä ostaisit? ;) Mies vastasi "emmätiähhhmmmrrr" ja lähti kauheeta vauhtia pakoon :D. Joo ihan sama, voihan syy olla mikä vaan, mutta ei se todellakaan helppoa ole. Enää en tuota harrasta kun saa vaan hullun maineen ja nollat treffit :).

Sama kokemus. Aina kun oon lähestynyt miestä livenä, niin ovat kauhuissaan pötkineet pakoon, vaikka lähestymistä edeltäneet miehen katseet oli kutsuvia. Lähestyvää naista pidetään kai liian aggressiivisena ja outona? Tuli tosi ruma olo. :(

Vierailija kirjoitti:

Tässä ohjeet 35+v miehelle:

1. Pysy hoikkana, et tarvi tehdä tätä varten mitään eli on helppoa, olet vain syömättä liikaa.

2. Mieti edes vähän ulkonäköä, esim kampaus, vaatteet jne. ei todellakaan tarvi mallilta näyttää.

3. Katsele 35+ naisia, nuoremmat naiset voit unohtaa tuonikäisenä.

4. Kohtaa nainen ihmisenä, älä objektina. Muista käytöstavat ja ystävällisyys. Älä ole k-pää, äläkä mikään ovimatto.

Oikeesti jos miehet noudattaisivat noita ohjeita, olisi markkinoilla kelpaavia miehiä paljon enemmän. 🙄

Ei taida olla miehet itkemässä ketjussa kun eivät "saa naista" mutta muuten ihanan katkeraa :D

Arvaas mitä tytsi, ei miesten tarvitse kelvata sulle. Voit aina ottaa itselles naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Mä oon jonkun verran lähestynytkin tuntemattomia ja yrittänyt jutella bussissa, kassajonossa tai muissa arkipäivän tilanteissa. Vaikka hymyilisin ja heittäisin jonkun kevyen kommentin/vitsin, vastauksena on poikkeuksetta "miksää puhut mulle" -tuijotus ja joku mutina vastaukseksi. Yhtään kertaa mies ei ole lähtenyt pilke silmäkulmassa juttuun mukaan.

Rohkein aloitus jonka olen heittänyt oli kaupassa, keksihyllyllä oli samaan aikaan saman ikäinen mies. Katsekontaktia oli pari kertaa. Vertailin siinä eri makuja ja hetken mielijohteesta kysyin että hei jos oisit tämmöinen sinkkunainen kuin mä ja meinaisit katsoa yksin kotona leffaa niin kumman näistä ostaisit? ;) Mies vastasi "emmätiähhhmmmrrr" ja lähti kauheeta vauhtia pakoon :D. Joo ihan sama, voihan syy olla mikä vaan, mutta ei se todellakaan helppoa ole. Enää en tuota harrasta kun saa vaan hullun maineen ja nollat treffit :).

Sama kokemus. Aina kun oon lähestynyt miestä livenä, niin ovat kauhuissaan pötkineet pakoon, vaikka lähestymistä edeltäneet miehen katseet oli kutsuvia. Lähestyvää naista pidetään kai liian aggressiivisena ja outona? Tuli tosi ruma olo. :(

Naisena ei kannata lähestyä ketään ikinä, ei vaikka miehet sanoisivat mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Mä oon jonkun verran lähestynytkin tuntemattomia ja yrittänyt jutella bussissa, kassajonossa tai muissa arkipäivän tilanteissa. Vaikka hymyilisin ja heittäisin jonkun kevyen kommentin/vitsin, vastauksena on poikkeuksetta "miksää puhut mulle" -tuijotus ja joku mutina vastaukseksi. Yhtään kertaa mies ei ole lähtenyt pilke silmäkulmassa juttuun mukaan.

Rohkein aloitus jonka olen heittänyt oli kaupassa, keksihyllyllä oli samaan aikaan saman ikäinen mies. Katsekontaktia oli pari kertaa. Vertailin siinä eri makuja ja hetken mielijohteesta kysyin että hei jos oisit tämmöinen sinkkunainen kuin mä ja meinaisit katsoa yksin kotona leffaa niin kumman näistä ostaisit? ;) Mies vastasi "emmätiähhhmmmrrr" ja lähti kauheeta vauhtia pakoon :D. Joo ihan sama, voihan syy olla mikä vaan, mutta ei se todellakaan helppoa ole. Enää en tuota harrasta kun saa vaan hullun maineen ja nollat treffit :).

Sama kokemus. Aina kun oon lähestynyt miestä livenä, niin ovat kauhuissaan pötkineet pakoon, vaikka lähestymistä edeltäneet miehen katseet oli kutsuvia. Lähestyvää naista pidetään kai liian aggressiivisena ja outona? Tuli tosi ruma olo. :(

Naisena ei kannata lähestyä ketään ikinä, ei vaikka miehet sanoisivat mitä.

Tuolla logiikalla se on sama toisinkin päin.

Vierailija kirjoitti:

Okei, oli selvästi virhe yrittää ajatella positiivisesti tällä palstalla, että ihmisille voisi ulkomaailmassa jutella. Minusta ainakin olisi kiva elää maailmassa, missä ihmisille voi joskus vielä puhua muutenkin, kuin puhelimen ruudun välityksellä.

Jos joku nainen, nuorempi tai vanhempi tai vaikka päivälleen saman ikäinen tulisi juttelemaan jossain ulkona randomisti niin pitäisin häntä häiriintyneenä ja varoisin. Luultavasti myös pyrkisin poistumaan paikalta koska seuraavaksi voisi tulla ahdistelusyyte ja kaikki tietää kuinka käy jos miestä syytetään ahdistelusta. SIinä tuomitaan ennen todisteita.

Ei todellakaan kannata jutella tuntemattomille naisille. Mielenterveysongelmallisia on aivan liikaa avohoidossa tai ilman diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen kirjoitti:

Olen vähän päälle nelikymppinen nainen ja olen ollut vuoden sinkkuna. Kerron, kun näitä kumminkin kysytään: olen nätti, hoikka, lapseton ja omillani toimeentuleva. Pidän seksistä, mutta en  halua yhden illan juttuja.

Puolison etsiminen on vaikeutunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun edellisen kerran olin sinkku. En halua eläkeikäistä miestä, enkä usko alle kolmekymppisten miesten viestien motiivina olevan muu kuin seksisuhteen hakeminen.

Johtopäätökseni on se, että ikäiseni miehet etsivät kolmekymppisiä naisia. Tässä vaiheessa harmittaa, että roikuin huonossa suhteessa liian monta vuotta ja hukkasin hyvän parisuhteen etsimisaikaa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt etsiä parikymppisenä seksuaalisesti ja älyllisesti puoleensavetävä mies, kun heitä vielä oli vapaana. Olin tuolloin kuitenkin ujo ja minulla oli huono itsetunto. 

Jälkiviisaus on tietenkin aina helpointa. Pohdin, miten lähtisin tästä eteenpäin. Maksullisissa deittipalveluissa tulee vähemmän vastaan feikkiprofiileja, joten suuntaan ehkä sinne. 

Jo viestisi alusta näkee, että pohjustat pelisi deittipalveluihin. Ne ovat surkeita! Oikeassa maailmassa ihmiset eivät tule luoksesi ja kysy: "Miten vanha sä olet?" Ei sitä saa kuulemma naiselta edes kysyä, mieheltä tietenkin voi.  Lähde eteenpäin sillä, että lähestyt ulkomaailmassa niitä miehiä, jotka sinua kiinnostavat. Miehet osaavat sanoa, jos eivät halua treffejä tai tutustua sen enempää. Miehet eivät tee ahdistelusyytöksiä poliisille, vaan ovat äärimmäisen otettuja saaduista treffipyynnöistä. Vaikka olisi sinunkin toivomasi tasokkaampi yksilö kiikarissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mistä tiedän ulkomaailmassa, ketkä voisivat olla minua kiinnostavia miehiä? Siis jos tarkoitat tuntemattomien lähestymistä. Vielä koskaan ei ole tullut vastaan miestä, josta kiinnostuisin tietämättä hänestä mitään. Pelkkä ulkonäkö ei riitä herättämään kiinnostusta. Toki niille miehille olen aina tehnyt aloitteen, keistä olen ollut kiinnostunut tai joihin jopa olen ollut ihastunut.

Mene ja tutustu? Mene juttelemaan hyvännäköisen miehen kanssa ja katso, toimiiko. Tai sitten lähestyt jotain tuttua miestä. Jos pitää vierasta miestä lähestyä, niin ei auta kuin valita parhaimman näköinen ja kokeilla, toimiiko juttu sen kanssa.

Käsi sydämelle. Kuinka moni teistä oikeasti menee satunnaiselle ohikulkijalle juttelemaan ja aloittaa tutustumisen?

Ja mitä edes sanoisi ihmiselle, josta ei tiedä mitään? "Moi, oisko sulla hetki aikaa jutella?" Veikkaan, että vastaus todennäköisesti olisi "sori, nyt on vähän kiire", ja toinen painelisi tiehensä luullen kysyjää joksikin liittymäkauppiaaksi tai Jeesuksen ilosanoman levittäjäksi. Tai jos pysäyttää toisen ja kysyy suoraan treffeille, niin miksi ihmeessä se toinen suostuisi - treffeille ihmisen kanssa, jonka kanssa on oltu tekemisissä sekuntin ajan? Joo, ehkä joku voisi lähteä, mutta siihen on ehkä 0,01% todennäköisyys.

Mä oon jonkun verran lähestynytkin tuntemattomia ja yrittänyt jutella bussissa, kassajonossa tai muissa arkipäivän tilanteissa. Vaikka hymyilisin ja heittäisin jonkun kevyen kommentin/vitsin, vastauksena on poikkeuksetta "miksää puhut mulle" -tuijotus ja joku mutina vastaukseksi. Yhtään kertaa mies ei ole lähtenyt pilke silmäkulmassa juttuun mukaan.

Rohkein aloitus jonka olen heittänyt oli kaupassa, keksihyllyllä oli samaan aikaan saman ikäinen mies. Katsekontaktia oli pari kertaa. Vertailin siinä eri makuja ja hetken mielijohteesta kysyin että hei jos oisit tämmöinen sinkkunainen kuin mä ja meinaisit katsoa yksin kotona leffaa niin kumman näistä ostaisit? ;) Mies vastasi "emmätiähhhmmmrrr" ja lähti kauheeta vauhtia pakoon :D. Joo ihan sama, voihan syy olla mikä vaan, mutta ei se todellakaan helppoa ole. Enää en tuota harrasta kun saa vaan hullun maineen ja nollat treffit :).

Sama kokemus. Aina kun oon lähestynyt miestä livenä, niin ovat kauhuissaan pötkineet pakoon, vaikka lähestymistä edeltäneet miehen katseet oli kutsuvia. Lähestyvää naista pidetään kai liian aggressiivisena ja outona? Tuli tosi ruma olo. :(

Naisena ei kannata lähestyä ketään ikinä, ei vaikka miehet sanoisivat mitä.

Tuolla logiikalla se on sama toisinkin päin.

Tietysti on, jos ei miehen naama miellytä niin sehän on melkein raiskaus, kun kerran katsekin on ahdistelua.